Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
vaatimukset ei ole mitään lehdestä luettuja listoja. ne syntyvät rajatromasta määräatä tietoa, joka on kaikkien saatavilla aina ja rajattomasta valinnan vapaudesta, joka johtaa siihen, että halutaan kaikki luopumatta mistään. itse olen tästä hyvä esimerkki.
esimerkkinä ruoka. lapsuudenkodissani tehtiin sitä ruokaa mihin oli totuttu, miettimättä ravintosisältöjä ja terveellisyyttä. perusterveellistä ruokaa oli riittävästi. nyt on liikaa vaihtoehtoja kaupassa, ei keksi mitä ostaisi, ja joka ruoka-aineesta on netti täynnä ristiriitaista tietoa. siis siten, että tiedän että kalaa pitäis syödä koska se on terveellistä, mutta toisaalta ei koska siinä on raskasmetallijäämiä.
toinen esimerkki on asetelma työ/lapset. on mahdollista sekä käydä työssä että olla perheellinen, mutt molempia ei voi toteuttaa sataprosenttisesti, koska ihmisellä ei ole 200% aikaa, resursseja ja voimia. vaan se 100% . jostain siis pitäisi osata luopua. ennen ei ollut tätä valinnan vapautta, vaan yhteiskunnassa oli roolit joihin oli sopeuduttava halusi tai ei. sillä tavalla oli helpompaa, ettei tarvinnut ajatella, että voi saavuttaa kaiken jos vaan tarpeeksi yrittää.
joku voi väittää, että itse olen paineeni luonut ja osittain näin myös on.mutta paineet eivät ole " lehdistä luettuja listoja" vaan niillä on yhteiskunnallisia syitä - joita ne lehtien listatkin sitten välillä kuvailevat.
Erittäin hyvin muotoilit tuon liiallisen valinnanvapauden synnyttämän stressin. Tosiaan pitäisi kasvattaa jollain taikatempulla vuorokauteen toiset 24 tuntia lisää.
Ap
Tämänkin perusteella sinä itse luot näitä paineita.
Ei ole paineita jos suhtautuu elämäänsä NORMAALISTI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!Totta. On miestenkin ulkonäköpaineet kasvaneet, en sillä sano - mutta huomattavan paljon ne kohdistuvat naisiin ja vielä seikkoihin joille tosiaan ei itse voi mitään.
ApHöpö höpö..harvassa on ne jotka bodaa ja kuntoilee..kyllä me näitä persjalkasia ollaan suurin osa..taidatte olla pk seudulta kun noin on mustista..täällä ollaan samanlailla kun 20-30 vuotta sitten..jumpassa käydään ja ulkoillaan..
ja miehet on miehisiä kun tekevät oman työnsä..ei tartte bodata..
Minä nyt muistutan jo aiemmin todetusta asiasta, että tässä puhutaan median ja somen luomista paineista ja rooliodotuksista, ei henkilökohtaisesti podetuista paineista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon nykyvanhemmilla menee aikaa myös koulu-, päiväkoti- hammashoito- ym. asioissa. On kaikenlaista kyselyä, palautelappusta jne. wilmasta puhumattakaan. Vaikka ne eivät varsinaisesti vie hirveästi aikaa, ne täytyy kuitenkin muistaa - ja paineita tulee, jos ei perehdy ja osallistu huolellisesti ja ole kunnollinen, yhteiskunnan mittareiden mukainen vanhempi.
Raskainta nykyvanhempien elämässä lienee se, että kaikesta pitää selvitä yksin ja lapsia joudutaan valvomaan ja vahtimaan paljon isommiksi kuin "ennenvanhaan". Joudutaan raahaamaan mukaan kauppaan jne.
TÄMÄ ON RATKAISTU SILLÄ ETTÄ NE ON KOTONA JOILLA KOTONA TYÖ..LAPSET..MINÄ HUOLEHDIN,MIES KÄY TÖISSÄ..HELPPOA!
Ja kun mies tulee kotiin se käy kaupassa ja tai minä..
Ei tarvi jättää lapsia yksin sisään kun äiti käy navetassa kun täähän se oli vertauskohta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
vaatimukset ei ole mitään lehdestä luettuja listoja. ne syntyvät rajatromasta määräatä tietoa, joka on kaikkien saatavilla aina ja rajattomasta valinnan vapaudesta, joka johtaa siihen, että halutaan kaikki luopumatta mistään. itse olen tästä hyvä esimerkki.
esimerkkinä ruoka. lapsuudenkodissani tehtiin sitä ruokaa mihin oli totuttu, miettimättä ravintosisältöjä ja terveellisyyttä. perusterveellistä ruokaa oli riittävästi. nyt on liikaa vaihtoehtoja kaupassa, ei keksi mitä ostaisi, ja joka ruoka-aineesta on netti täynnä ristiriitaista tietoa. siis siten, että tiedän että kalaa pitäis syödä koska se on terveellistä, mutta toisaalta ei koska siinä on raskasmetallijäämiä.
toinen esimerkki on asetelma työ/lapset. on mahdollista sekä käydä työssä että olla perheellinen, mutt molempia ei voi toteuttaa sataprosenttisesti, koska ihmisellä ei ole 200% aikaa, resursseja ja voimia. vaan se 100% . jostain siis pitäisi osata luopua. ennen ei ollut tätä valinnan vapautta, vaan yhteiskunnassa oli roolit joihin oli sopeuduttava halusi tai ei. sillä tavalla oli helpompaa, ettei tarvinnut ajatella, että voi saavuttaa kaiken jos vaan tarpeeksi yrittää.
joku voi väittää, että itse olen paineeni luonut ja osittain näin myös on.mutta paineet eivät ole " lehdistä luettuja listoja" vaan niillä on yhteiskunnallisia syitä - joita ne lehtien listatkin sitten välillä kuvailevat.
Erittäin hyvin muotoilit tuon liiallisen valinnanvapauden synnyttämän stressin. Tosiaan pitäisi kasvattaa jollain taikatempulla vuorokauteen toiset 24 tuntia lisää.
ApTämänkin perusteella sinä itse luot näitä paineita.
Ei ole paineita jos suhtautuu elämäänsä NORMAALISTI!
Huokaus. Et nyt ymmärrä mitään, mistä tässä yritetään keskustella. Edelleenkään ei henkilökohtaisista tuntemuksista, vaan yleisistä.
Mutta fine, olet rento nainen. Et tunnista mitään paineita missään, onnittelut. ; )
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
vaatimukset ei ole mitään lehdestä luettuja listoja. ne syntyvät rajatromasta määräatä tietoa, joka on kaikkien saatavilla aina ja rajattomasta valinnan vapaudesta, joka johtaa siihen, että halutaan kaikki luopumatta mistään. itse olen tästä hyvä esimerkki.
esimerkkinä ruoka. lapsuudenkodissani tehtiin sitä ruokaa mihin oli totuttu, miettimättä ravintosisältöjä ja terveellisyyttä. perusterveellistä ruokaa oli riittävästi. nyt on liikaa vaihtoehtoja kaupassa, ei keksi mitä ostaisi, ja joka ruoka-aineesta on netti täynnä ristiriitaista tietoa. siis siten, että tiedän että kalaa pitäis syödä koska se on terveellistä, mutta toisaalta ei koska siinä on raskasmetallijäämiä.
toinen esimerkki on asetelma työ/lapset. on mahdollista sekä käydä työssä että olla perheellinen, mutt molempia ei voi toteuttaa sataprosenttisesti, koska ihmisellä ei ole 200% aikaa, resursseja ja voimia. vaan se 100% . jostain siis pitäisi osata luopua. ennen ei ollut tätä valinnan vapautta, vaan yhteiskunnassa oli roolit joihin oli sopeuduttava halusi tai ei. sillä tavalla oli helpompaa, ettei tarvinnut ajatella, että voi saavuttaa kaiken jos vaan tarpeeksi yrittää.
joku voi väittää, että itse olen paineeni luonut ja osittain näin myös on.mutta paineet eivät ole " lehdistä luettuja listoja" vaan niillä on yhteiskunnallisia syitä - joita ne lehtien listatkin sitten välillä kuvailevat.
Erittäin hyvin muotoilit tuon liiallisen valinnanvapauden synnyttämän stressin. Tosiaan pitäisi kasvattaa jollain taikatempulla vuorokauteen toiset 24 tuntia lisää.
Ap
Eli kirjoittaja itse _halusi_ kaiken. Johan järkikin sanoo että se on mahdotonta. Silti vain haluaa, niin kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!Totta. On miestenkin ulkonäköpaineet kasvaneet, en sillä sano - mutta huomattavan paljon ne kohdistuvat naisiin ja vielä seikkoihin joille tosiaan ei itse voi mitään.
ApHöpö höpö..harvassa on ne jotka bodaa ja kuntoilee..kyllä me näitä persjalkasia ollaan suurin osa..taidatte olla pk seudulta kun noin on mustista..täällä ollaan samanlailla kun 20-30 vuotta sitten..jumpassa käydään ja ulkoillaan..
ja miehet on miehisiä kun tekevät oman työnsä..ei tartte bodata..
Minä nyt muistutan jo aiemmin todetusta asiasta, että tässä puhutaan median ja somen luomista paineista ja rooliodotuksista, ei henkilökohtaisesti podetuista paineista.
Ap
Itse vertasit 40-50 lukua..sama meiniki vieläkin täällä kehä 3. ulkopuolella..
Ja ei ole some eikä muukkaan kun naiset itse..
Laitan lapsille välipalaa jääkaapista..ei tartte lähtee navettaan eikä rassata sosiaalista mediaa eikä tehdä pakaralihasliikkeitä..helppoa..helpompaa kuin mummulla tai helpompaa kuin "nykyaikaisella" naisella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tosiaan nuo lastenhoitoon liittyvät asiat. Olen ollut lapsi 90-luvun alussa, ja vielä silloin oli ilmeisesti ihan sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhemmat menevät teatteriin tai ulos syömään ja lapsia hoitaa äidin kaverin rippikouluikäinen tytär. Nyt AV:lla kerää kymmeniä yläpeukkuja toteamalla, ettei ikimaailmassa voisi kuvitellakaan jättävänsä lastaan alaikäisen vahdittavaksi kuin korkeintaan vessareissun ajaksi.
Olet samanikäinen kuin omat lapseni ja noinhan se meni. Kun itse olin lapsi 70-luvun alussa, niin silloin lapset vaan jätettiin yksin kotiin. Itse olin ekaluokkalainen, kun vuotta vanhempi veli vahti minua vanhempien yön yli kestäneen reissun aikana. Vanhemmat menivät monen sadan kilometrin päähän, naapureita ei saanut häiritä eikä meillä ollut silloin vielä edes puhelinta.
Jos nykyajan lastensuojelu siirrettäisiin 70-luvulle, niin melkein jokainen perhe joutuisi sen syyniin. Äitien tärkein asia oli kodinhoito, kodin piti olla siisti, mutta lapset saivat pärjätä yksikseen. Ruokana oli päivittäin perunaa ja kastiketta sekä toisena ateriana velli tai puuro. Silloin ei murehdittu, syövätkö lapset kaksi kertaa viikossa kalaa tai saavatko liikaa suolaa.
Mutta yksi asia ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut: äidit osaavat olla toisilleen hirvittävän julmia. Petturin vaimoa ei säälitty vaan pilkattiin, eronneet olivat jotain alinta pohjasakkaa ja miehen juoppous oli tietenkin vaimon syytä. Pahoinpitelytkin piti sietää, sillä erota ei voinut, siinähän olisi mennyt maine.
Sen 50-luvun äidin tehtävänä oli pitää huolta siitä, että lapsi pääsi oppikouluun. Mihin ihmeeseen ap unohti sen tosiseikan, että kasvatukseen siihen aikaan kuului myös kannustaminen opintoihin. Peruskoulun myötä ei ole tarvinnut panostaa mihinkään, lapset saa elää kuin pellossa, mutta vielä 1970-luvulle asti hyvään vanhemmuuteen liittyi se, että lapsi onnistui pääsemään oppikouluun. Nykyiset ADHD- lapset ja köyhät meni kansalaiskouluun. Hirveä häpeä keskiluokkaiselle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tosiaan nuo lastenhoitoon liittyvät asiat. Olen ollut lapsi 90-luvun alussa, ja vielä silloin oli ilmeisesti ihan sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhemmat menevät teatteriin tai ulos syömään ja lapsia hoitaa äidin kaverin rippikouluikäinen tytär. Nyt AV:lla kerää kymmeniä yläpeukkuja toteamalla, ettei ikimaailmassa voisi kuvitellakaan jättävänsä lastaan alaikäisen vahdittavaksi kuin korkeintaan vessareissun ajaksi.
Olet samanikäinen kuin omat lapseni ja noinhan se meni. Kun itse olin lapsi 70-luvun alussa, niin silloin lapset vaan jätettiin yksin kotiin. Itse olin ekaluokkalainen, kun vuotta vanhempi veli vahti minua vanhempien yön yli kestäneen reissun aikana. Vanhemmat menivät monen sadan kilometrin päähän, naapureita ei saanut häiritä eikä meillä ollut silloin vielä edes puhelinta.
Jos nykyajan lastensuojelu siirrettäisiin 70-luvulle, niin melkein jokainen perhe joutuisi sen syyniin. Äitien tärkein asia oli kodinhoito, kodin piti olla siisti, mutta lapset saivat pärjätä yksikseen. Ruokana oli päivittäin perunaa ja kastiketta sekä toisena ateriana velli tai puuro. Silloin ei murehdittu, syövätkö lapset kaksi kertaa viikossa kalaa tai saavatko liikaa suolaa.
Mutta yksi asia ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut: äidit osaavat olla toisilleen hirvittävän julmia. Petturin vaimoa ei säälitty vaan pilkattiin, eronneet olivat jotain alinta pohjasakkaa ja miehen juoppous oli tietenkin vaimon syytä. Pahoinpitelytkin piti sietää, sillä erota ei voinut, siinähän olisi mennyt maine.
Jännä juttu tämä "lapset sai pärjätä yksikseen". Olen itse elänyt lapsuuteni 60-luvulla ja sisko 70-luvulla ja meillä äiti oli paljon lasten kanssa. Yhdessä leivottiin, piirreltiin, rakennettiin majoja puuhun ja luettiin paljon. Siksi en löydä itseäni ja perhettäni näistä jutuista, joissa lapset sai pärjätä yksin. Tietty sitä sai elää laajemmalla reviirillä kuin nykylapset, mutta eipä silloin ollut nykyisiä liikennemääriäkään. Hiihtämään pääsi kotipihasta, valmiita latuja ei ollut, ja hiihtää sai niin kauas kuin kodin valot pystyi näkemään. Nyt lapset viedään urheilukeskusten valaistuille laduille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!Totta. On miestenkin ulkonäköpaineet kasvaneet, en sillä sano - mutta huomattavan paljon ne kohdistuvat naisiin ja vielä seikkoihin joille tosiaan ei itse voi mitään.
ApHöpö höpö..harvassa on ne jotka bodaa ja kuntoilee..kyllä me näitä persjalkasia ollaan suurin osa..taidatte olla pk seudulta kun noin on mustista..täällä ollaan samanlailla kun 20-30 vuotta sitten..jumpassa käydään ja ulkoillaan..
ja miehet on miehisiä kun tekevät oman työnsä..ei tartte bodata..
Minä nyt muistutan jo aiemmin todetusta asiasta, että tässä puhutaan median ja somen luomista paineista ja rooliodotuksista, ei henkilökohtaisesti podetuista paineista.
Ap
Oletko ap koskaan ajatellut, että olet ihan itse valinnut sen näkökulman, että media ja some asettavat tuollaisia paineita? Kyse on siitä, että kiinnität huomiota ko. juttuihin ja siivutat ne artikkelit, joissa esitetään toisenlainen näkökulma. Oma someni ei ole luonut minulle mitään kuntosalipaineita, koska seuraan aivan erilaista (vähemmän ulkonäkökeskeistä) sosiaalista mediaa kuin sinä. Eikä siellä rooliodotuksissa äiti ole mitenkään ihmeolento, senkin käsityksen olet omassa itsellesi kertomassasi tarinassa kehittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen 50-luvun äidin tehtävänä oli pitää huolta siitä, että lapsi pääsi oppikouluun. Mihin ihmeeseen ap unohti sen tosiseikan, että kasvatukseen siihen aikaan kuului myös kannustaminen opintoihin. Peruskoulun myötä ei ole tarvinnut panostaa mihinkään, lapset saa elää kuin pellossa, mutta vielä 1970-luvulle asti hyvään vanhemmuuteen liittyi se, että lapsi onnistui pääsemään oppikouluun. Nykyiset ADHD- lapset ja köyhät meni kansalaiskouluun. Hirveä häpeä keskiluokkaiselle perheelle.
Kannustaminen oli vähän niin ja näin. Vertaat muutenkin nyt jotain akateemista 50-luvun perhettä nykyajan sossuperheisiin.
Eli vaikka itse olen keskiluokkaisesta valkokaulusperheestä, eivät minun vanhempani ole käyneet kuin keskikoulun ja isä lisäksi kauppaopiston. Ei 50-60-luvulla se ollut ollenkaan huono koulutus. Kannattaa muistaa, että kumminkin vain neljännes ikäluokasta aloitti (siis aloitti, ei suorittanut) oppikoulun, ja vuonna 1960 alle 40%.
http://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
Toki arvosanoja seurattiin ja laiskanläksyistä tuli satikutia - keskiluokkaisissa perheissä.
Ihan samoin kuin nyt. Evvk-meininkiä harrastaa hyvin pieni osa perheistä, väitän että paljon pienempi kuin silloin ennen (jolloin se kuului aika tyypillisesti maaseudulla ja duunariperheissä asenteisiin, lapset haluttiin pian ansaitsemaan tai auttamaan tilan töissä).
Minkä lisäksi se stressi ei suinkaan lopu siihen. Mihin lukioon/keskiasteen oppilaitokseen lapsi pääsee? Opiskeluihin moni tarvitsee yhä nyt niinkuin silloin ennenkin (opintotukeahan ei silloin ollut, lainaa saattoi hakea jos oli hyvämaineisesta perheestä) perheen tukea, koska asuntotuki ei riitä nykyisiin vuokriin ainakaan isommissa kaupungeissa ja opintolainaa eivät monet uskalla ottaa.
Entä yliopisto, pääseekö sinne?
Ja suurin kaikista: mistä töitä? Suomessa podettiin työvoimapulaa vielä 50-60 -luvuilla, nyt ei tahdo mistään saada täyspäiväistä, koulutusta vastaavaa ja vakinaista työtä, ainakaan vastavalmistunut. Työelämän muutoskin etenee niin nopeasti, että vaikka aloittaisit opinnot hyvin työllistävälle alalle, voi olla, että kun viiden vuoden päästä valmistut, alalla onkin työttömiä huimat prosentit...
TÄMÄN lisäksi mieti lasten harrastuksia. Joo, on niitä perheitä, joissa viitataan kintaalla semmoisille, mutta hyvin yleisesti keskiluokkaiset perheet käyttävät merkittävästi aikaa ja rahaa lastensa harrastuksiin. Arki-illat täytyvät kuskaamisista ja viikonloput kisoista ja leireistä.
50-60 -luvuilla hyvätuloisissa kaupunkilaisperheissä saatettiin ottaa soittotunteja ja harrastaa jotain liikuntalajia, mikäli lapsi itse pääsi paikalle polkupyörällä tai kävellen. Kouluissa saattoi olla ilmainen harrastekerho. Joka tapauksessa harrastukset miellettiin lasten vastuulla oleviksi jutuiksi, eikä vastuutettu vanhempia leipomaan niihin puffettipullaa.
Joku tuolla jo nostikin esille wilmat ja vanhempainyhdistykset. Itse olen aloittanut koulun 1973, mutten muista, että vanhemmat olisivat olleet missään tekemisissä koulun ja opettajan kanssa kuin kerran vuodessa vanhempainillassa. Agraariyhteisössä tietysti kaikki yhteydenpito oli yleisempää, mutta se nyt oli elämisen muoto muutoinkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!Totta. On miestenkin ulkonäköpaineet kasvaneet, en sillä sano - mutta huomattavan paljon ne kohdistuvat naisiin ja vielä seikkoihin joille tosiaan ei itse voi mitään.
ApHöpö höpö..harvassa on ne jotka bodaa ja kuntoilee..kyllä me näitä persjalkasia ollaan suurin osa..taidatte olla pk seudulta kun noin on mustista..täällä ollaan samanlailla kun 20-30 vuotta sitten..jumpassa käydään ja ulkoillaan..
ja miehet on miehisiä kun tekevät oman työnsä..ei tartte bodata..
Minä nyt muistutan jo aiemmin todetusta asiasta, että tässä puhutaan median ja somen luomista paineista ja rooliodotuksista, ei henkilökohtaisesti podetuista paineista.
ApOletko ap koskaan ajatellut, että olet ihan itse valinnut sen näkökulman, että media ja some asettavat tuollaisia paineita? Kyse on siitä, että kiinnität huomiota ko. juttuihin ja siivutat ne artikkelit, joissa esitetään toisenlainen näkökulma. Oma someni ei ole luonut minulle mitään kuntosalipaineita, koska seuraan aivan erilaista (vähemmän ulkonäkökeskeistä) sosiaalista mediaa kuin sinä. Eikä siellä rooliodotuksissa äiti ole mitenkään ihmeolento, senkin käsityksen olet omassa itsellesi kertomassasi tarinassa kehittänyt.
Niin, se voi olal hyvin tottakin. Toisaalta samoin voisi huomauttaa sinulle, että sinä elät umpiossa, etkä seuraa mitään naistenlehtiä, naisten keskustelupalstoja, et televisiota etkä mitä ilmeisimmin pop-kulttuuriakaan, jos noin väität.
Se, että et HENKILÖKOHTAISESTI ota paineita on edelleen kuten sanottua eri asia kuin että mediassa EI olisi henki, että naisen pitää olla kaunis, timmi, urallaan ja ammatissaan etenevä ja samalla paneutunut perheenäiti, hyvä rakastaja, tarkka taloudenpitäjä jne.
Edelleenkään en sano ottavani noista henkilökohtaisesti paineita, mutta tunnistan silti pyrkimykset painostaa siihen suuntaan ja arvottaa naisia suoritusten perusteella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm.
Jos av-palstasta tekee johtopäätöksiä - miksi ei tekisi, kun se on Suomen suosituin äitien keskustelupalsta - niin aivan älyttömät ja ristiriitaiset paineethan äiteihin kohdistuu.
Eikä kukaan ole niin julma äitiä kohtaan kuin toinen nainen (vela tai äiti). Ei mitään henkistä tukea. Nettiaika vielä houkuttaa ihmiset kirjoittaman hyvin ilkeästi, varsinkin kun voi kommentoida nimettömänä.
Pitää olla umpisokea jos joku väittää, että äiteihin ei kohdistu vaatimuksia kaikkialta.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.
Jos av-palstasta tekee johtopäätöksiä - miksi ei tekisi, kun se on Suomen suosituin äitien keskustelupalsta - niin aivan älyttömät ja ristiriitaiset paineethan äiteihin kohdistuu.
Eikä kukaan ole niin julma äitiä kohtaan kuin toinen nainen (vela tai äiti). Ei mitään henkistä tukea. Nettiaika vielä houkuttaa ihmiset kirjoittaman hyvin ilkeästi, varsinkin kun voi kommentoida nimettömänä.
Pitää olla umpisokea jos joku väittää, että äiteihin ei kohdistu vaatimuksia kaikkialta.
Näinhän se on, juurikaan mistään ei osata keskustella ilman, että omat tavat julistetaan ainoiksi oikeiksi ja ilkutaan ja haukutaan muiden tapaa tehdä asiat.
Ap
Kyllä tuo pitää paikkansa, että hyvien äitien vaatimuslista on nykyisin vaativa ja pitkä. Kyllä tälläkin palstalla on haukuttu äitien väärät ruokaostokset, liian harvoin suihkussa käymiset, ylipaino, nettikäyttäytyminen, liian vähän virikkeiden luomista lapsille, huonon ruokavalion tarjoaminen lapsille, aliseksualisuus, lasten vääränlainen pukeminen jne. Kyllä äitejä on aina jonkun sormi osoittamassa kohti.
Joo nelkytluvulla ei ollutkaan paineita...
No se yks sota siinä tietty oli. Iso osa miehistä kaatunut ja loput vialla vähintäänkin päästänsä sodan jälkeen. Pula-aika.
Herraisä miten naiivi aloitus taas tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen 50-luvun äidin tehtävänä oli pitää huolta siitä, että lapsi pääsi oppikouluun. Mihin ihmeeseen ap unohti sen tosiseikan, että kasvatukseen siihen aikaan kuului myös kannustaminen opintoihin. Peruskoulun myötä ei ole tarvinnut panostaa mihinkään, lapset saa elää kuin pellossa, mutta vielä 1970-luvulle asti hyvään vanhemmuuteen liittyi se, että lapsi onnistui pääsemään oppikouluun. Nykyiset ADHD- lapset ja köyhät meni kansalaiskouluun. Hirveä häpeä keskiluokkaiselle perheelle.
Kannustaminen oli vähän niin ja näin. Vertaat muutenkin nyt jotain akateemista 50-luvun perhettä nykyajan sossuperheisiin.
Eli vaikka itse olen keskiluokkaisesta valkokaulusperheestä, eivät minun vanhempani ole käyneet kuin keskikoulun ja isä lisäksi kauppaopiston. Ei 50-60-luvulla se ollut ollenkaan huono koulutus. Kannattaa muistaa, että kumminkin vain neljännes ikäluokasta aloitti (siis aloitti, ei suorittanut) oppikoulun, ja vuonna 1960 alle 40%.
http://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
Toki arvosanoja seurattiin ja laiskanläksyistä tuli satikutia - keskiluokkaisissa perheissä.
Ihan samoin kuin nyt. Evvk-meininkiä harrastaa hyvin pieni osa perheistä, väitän että paljon pienempi kuin silloin ennen (jolloin se kuului aika tyypillisesti maaseudulla ja duunariperheissä asenteisiin, lapset haluttiin pian ansaitsemaan tai auttamaan tilan töissä).
Minkä lisäksi se stressi ei suinkaan lopu siihen. Mihin lukioon/keskiasteen oppilaitokseen lapsi pääsee? Opiskeluihin moni tarvitsee yhä nyt niinkuin silloin ennenkin (opintotukeahan ei silloin ollut, lainaa saattoi hakea jos oli hyvämaineisesta perheestä) perheen tukea, koska asuntotuki ei riitä nykyisiin vuokriin ainakaan isommissa kaupungeissa ja opintolainaa eivät monet uskalla ottaa.
Entä yliopisto, pääseekö sinne?
Ja suurin kaikista: mistä töitä? Suomessa podettiin työvoimapulaa vielä 50-60 -luvuilla, nyt ei tahdo mistään saada täyspäiväistä, koulutusta vastaavaa ja vakinaista työtä, ainakaan vastavalmistunut. Työelämän muutoskin etenee niin nopeasti, että vaikka aloittaisit opinnot hyvin työllistävälle alalle, voi olla, että kun viiden vuoden päästä valmistut, alalla onkin työttömiä huimat prosentit...
TÄMÄN lisäksi mieti lasten harrastuksia. Joo, on niitä perheitä, joissa viitataan kintaalla semmoisille, mutta hyvin yleisesti keskiluokkaiset perheet käyttävät merkittävästi aikaa ja rahaa lastensa harrastuksiin. Arki-illat täytyvät kuskaamisista ja viikonloput kisoista ja leireistä.
50-60 -luvuilla hyvätuloisissa kaupunkilaisperheissä saatettiin ottaa soittotunteja ja harrastaa jotain liikuntalajia, mikäli lapsi itse pääsi paikalle polkupyörällä tai kävellen. Kouluissa saattoi olla ilmainen harrastekerho. Joka tapauksessa harrastukset miellettiin lasten vastuulla oleviksi jutuiksi, eikä vastuutettu vanhempia leipomaan niihin puffettipullaa.
Joku tuolla jo nostikin esille wilmat ja vanhempainyhdistykset. Itse olen aloittanut koulun 1973, mutten muista, että vanhemmat olisivat olleet missään tekemisissä koulun ja opettajan kanssa kuin kerran vuodessa vanhempainillassa. Agraariyhteisössä tietysti kaikki yhteydenpito oli yleisempää, mutta se nyt oli elämisen muoto muutoinkin.Ap
Vertaan ihan tavallista maanviljelijäperhettä suomalaiseen tavisperheeseen. SInulla on aika suppea tieto siitä, ketkä sinne oppikouluun lähtivät, koska nimenomaan maanviljelijäperheissä lapsia kannustettiin opiskelemaan jo 1900-luvun alusta lähtien. Tiedostettiin, että tila ei elätä ja helpompi elämä odotti niitä, jotka kävivät kouluja. 1960-luvulla maanviljelijäperheiden lasten oppihalukkuus suorastaan ryöpsähti osin siksi, että asutustilojen lapset lähtivät kilvan oppikouluun, ei suinkaan pellolle töihin.
Toisaalta sinulla on jännä ajatus siitä, että ADHD-lapset on vain alimman sosiaaliluokan ongelmalapsia. Kyllä niitä oli jo silloin vähän kaikenlaisissa perheissä.
Vaikka sinne oppikouluun meni vain pieni osa ikäluokasta, niin jo 1960-luvulla tunnistettiin koulutuksen merkitys ja kannustettiin lapsia opiskelemaan. Vuonna 1960 oppikoulun aloitti vajaa 40% lapsista, mikä on tietty lähes sama asia kuin alle 40%, mutta kirjoitettuna ja mietittynä antaa erilaisen kuvan siitä, miten opintielle hakeuduttiin.
Olen aloittanut koulun vuonna 1966 ja oppikouluaikana käynyt pariinkin kertaan rehtorilla ja luokanvalvojalla kylässä. Osa vanhemmista otti jo silloin vakavissaan kodin ja koulun yhteistyön, vaikka vanhempainvartteja ei ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo pitää paikkansa, että hyvien äitien vaatimuslista on nykyisin vaativa ja pitkä. Kyllä tälläkin palstalla on haukuttu äitien väärät ruokaostokset, liian harvoin suihkussa käymiset, ylipaino, nettikäyttäytyminen, liian vähän virikkeiden luomista lapsille, huonon ruokavalion tarjoaminen lapsille, aliseksualisuus, lasten vääränlainen pukeminen jne. Kyllä äitejä on aina jonkun sormi osoittamassa kohti.
Ja jotenkin oletat, että 1970-luvulla ei ollut vastaavaa? Että ei ihmetelty äitiä, joka jätti 5v:n yksin pihalle avain kaulassa äidin mennessä töihin? Tai ihmetelty sitä äitiä, jolla oli hirmuinen tupeerattu kypäräkampaus ja tupakka aina suupielessä. Tai kummasteltu sitä äitiä, joka vei roskapussin tupsuaamutohveleissa. Tai sitä äitiä, jolla kävi lähiössä joku mies putkifirman autolla joka keskiviikko...
Mistä te olette keksineet, että paineiden luomiseen tarvitaan some ja netti?
Yllättävän paljon nykyvanhemmilla menee aikaa myös koulu-, päiväkoti- hammashoito- ym. asioissa. On kaikenlaista kyselyä, palautelappusta jne. wilmasta puhumattakaan. Vaikka ne eivät varsinaisesti vie hirveästi aikaa, ne täytyy kuitenkin muistaa - ja paineita tulee, jos ei perehdy ja osallistu huolellisesti ja ole kunnollinen, yhteiskunnan mittareiden mukainen vanhempi.
Raskainta nykyvanhempien elämässä lienee se, että kaikesta pitää selvitä yksin ja lapsia joudutaan valvomaan ja vahtimaan paljon isommiksi kuin "ennenvanhaan". Joudutaan raahaamaan mukaan kauppaan jne.