Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Eikö nykyään kuitenkin ole ratkaisevasti helpompaa, koska jokainen perhe voi HALUTESSAAN valita, millaiseksi oman elämän käytäntönsä määrittelee?
Saa laittaa einessafkaa, jos siltä tuntuu, ei kukaan moiti, jos et väsää kolmen ruokalajin illallista viikonlopuksi. Ja jos joku moittii, saa haistattaa p*skan. Jos on rahaa, voi mennä ravintolaan - joskus 50-60 -luvulla olisi katsottu varmasti pitkään, jos tavallinen perhe olisi syönyt joka viikko useita kertoja raflassa.
Vaatteita saa olla pesemättä - ei meilläkään niitä heti 1-2 käyttökerran jälkeen pestä - kun ei esimerkiksi töissä juuri hikoilla. Hikivaatteet harrastuksiin on erikseen - oliko aina joskus 50-luvulla?
Ei meillä vaimon tarvitse olla mikään supervaimo, riittää, kun on ihan tavallinen nainen ja äiti. Lisäksi kotityöt tehdään puoliksi.
Ap:n listaamat "vaatimukset" jokainen laatii lähinnä korviensa välissä. Ulkopuoliset asettavat vaatimuksille vain minimirajat. Aikanaan myös ulkopuolelta tullut paine oli kovempaa - pöydällä piti olla valkoiset pöytäliinat aina puhtaina yms.
Jos jokin ihmisiltä vaatii enemmän kuin ennen, niin se on some, älypuhelimet, internet. Jos niiden koukussa ei ole, aikaa on enemmän kuin tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään kuitenkin ole ratkaisevasti helpompaa, koska jokainen perhe voi HALUTESSAAN valita, millaiseksi oman elämän käytäntönsä määrittelee?
Saa laittaa einessafkaa, jos siltä tuntuu, ei kukaan moiti, jos et väsää kolmen ruokalajin illallista viikonlopuksi. Ja jos joku moittii, saa haistattaa p*skan. Jos on rahaa, voi mennä ravintolaan - joskus 50-60 -luvulla olisi katsottu varmasti pitkään, jos tavallinen perhe olisi syönyt joka viikko useita kertoja raflassa.
Vaatteita saa olla pesemättä - ei meilläkään niitä heti 1-2 käyttökerran jälkeen pestä - kun ei esimerkiksi töissä juuri hikoilla. Hikivaatteet harrastuksiin on erikseen - oliko aina joskus 50-luvulla?
Ei meillä vaimon tarvitse olla mikään supervaimo, riittää, kun on ihan tavallinen nainen ja äiti. Lisäksi kotityöt tehdään puoliksi.
Ap:n listaamat "vaatimukset" jokainen laatii lähinnä korviensa välissä. Ulkopuoliset asettavat vaatimuksille vain minimirajat. Aikanaan myös ulkopuolelta tullut paine oli kovempaa - pöydällä piti olla valkoiset pöytäliinat aina puhtaina yms.
Jos jokin ihmisiltä vaatii enemmän kuin ennen, niin se on some, älypuhelimet, internet. Jos niiden koukussa ei ole, aikaa on enemmän kuin tarpeeksi.
Mikä ihmeen asiantuntija sinä olet olevinasi?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa juuri sellaiselta, mitä tunnollinen kaikensuorittaja päässään pyörittää. Ihmiset asettavat rimansa itse sille korkeudelle kuin haluaa. Äidin ja naisen ei "tarvitse" olla yhtään mitään sellaista, mitä ei halua olla. Kodinhoito on helpottanut valtavasti koneiden ansiosta. Ruoanlaitto on nopeaa ja helppoa nykyajan monipuolisista tuotteista. Omat ja lasten harrastukset voi itse valita, ja voi valita viettääkö aikansa nurkkia hoonaten, hikipäässä liikkuen tai somessa roikkuen. Hoitoverkostot ovat omasta vaivannäöstä kiinni. Ahistuneet vauvalomalaiset rahtaavat vanhempia lapsiaan kunnalliseen kokopäivähoitoon pitääkseen päänsä kondiksessa. Mikä järki siinä on? Ketä se hyödyttää? Relatkaa, älkää ruvetko joka kotkotukseen. Sitten on myöhäistä itkeä, kun on loppuun stressaantunut ja hampaat putoilee suusta, kuten Super-Marjolla. Jokainen on oman elämänsä herra ja siksi miettiköön tykönään, mitä valitsee tehdä.
KYllä niitä vaatimuksia muut laittavat vaikka itse hyväksyisi itsensä rajallisena ihmisenä.
Hämmästyin sitä miten vapaasti jotkut ottavat oikeudeksekseen puuttua äidin elämään kun sain lapsia.
Tätä ennen en saanut sellaista elämäntapohini puuttumista osakseni.
Hämmästyin sitä vihaa ja neuroottista suhtautumista mitä jotkut kohdistavat äitiin.
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
No siinä ei hyvä itsetuntokaan auta yhtään, vaan lasu tulee että napsahtaa, jos elää sitä omannäköistänsä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
No siinä ei hyvä itsetuntokaan auta yhtään, vaan lasu tulee että napsahtaa, jos elää sitä omannäköistänsä elämää.
Jos se omannäköinen ei tarkoita huumeita, päihteitä, lasten laiminlyöntiä, pahoinpitelyä tm niin ei lasuun ole mitään aihetta.
En todellakaan ota/ottanut mitään paineita siitä millainen pitäisi olla ja miten elää. Riittää että hoidan velvollisuuteni.
Terveet elämäntavat = omannäköiseni elämä
Välillä on reissattu ja tehty muuta normiarjesta poikkeavaa.
Lapset jo yliopistossa saakka ja fiksuja kunnon kansalaisia heistä kasvoi vaikka en lukenutkaan lehdistä ja somesta miten täällä pitäisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
No siinä ei hyvä itsetuntokaan auta yhtään, vaan lasu tulee että napsahtaa, jos elää sitä omannäköistänsä elämää.
Jos se omannäköinen ei tarkoita huumeita, päihteitä, lasten laiminlyöntiä, pahoinpitelyä tm niin ei lasuun ole mitään aihetta.
En todellakaan ota/ottanut mitään paineita siitä millainen pitäisi olla ja miten elää. Riittää että hoidan velvollisuuteni.
Terveet elämäntavat = omannäköiseni elämä
Välillä on reissattu ja tehty muuta normiarjesta poikkeavaa.
Lapset jo yliopistossa saakka ja fiksuja kunnon kansalaisia heistä kasvoi vaikka en lukenutkaan lehdistä ja somesta miten täällä pitäisi elää.
Eli et tiedä yhtikäs mitään siitä millaista nykyään on olla äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
No siinä ei hyvä itsetuntokaan auta yhtään, vaan lasu tulee että napsahtaa, jos elää sitä omannäköistänsä elämää.
No jos se omannäköinen elämä tarkoittaa hillitöntä ryyppäämistä ja vastuutonta elämistä niin hyvä, että lasu tulee. Sen sijaan en todellakaan ymmärrä miksi jollain lastensuojelulla pitäisi pelotella vastuullisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan hyvin vaikka hvinhuolehtimiseen ei kuuluisikaan merkkihaalarit, valkoiseksi sisustettu koti tai teemasynttärit?
Miehillä on helppo elämä.. ei muutaku käy töissä ja se riittää perkele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
No siinä ei hyvä itsetuntokaan auta yhtään, vaan lasu tulee että napsahtaa, jos elää sitä omannäköistänsä elämää.
Jos se omannäköinen ei tarkoita huumeita, päihteitä, lasten laiminlyöntiä, pahoinpitelyä tm niin ei lasuun ole mitään aihetta.
En todellakaan ota/ottanut mitään paineita siitä millainen pitäisi olla ja miten elää. Riittää että hoidan velvollisuuteni.
Terveet elämäntavat = omannäköiseni elämä
Välillä on reissattu ja tehty muuta normiarjesta poikkeavaa.
Lapset jo yliopistossa saakka ja fiksuja kunnon kansalaisia heistä kasvoi vaikka en lukenutkaan lehdistä ja somesta miten täällä pitäisi elää.
Eli et tiedä yhtikäs mitään siitä millaista nykyään on olla äiti.
Täällä toinen samanlainen. En tiedä myöskään millaista on olla nykyään äiti. Sen kykenen kuitenkin tilastoista katsomaan, että nykyään erilaiset lapsiperheiden saamat etuisuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin aikoinaan. Samoin olen vertaillut elämän varrella vanhemmuutta eri maissa niin Ruotsissa kuin Ranskassa asuessani. Ja nähnyt monien lasten varttuvan aikuisiksi. Systeemistä ja paineista riippumatta, parhaiten ovat tasapainoisiksi aikuisiksi kasvaneet itsetunnoltaan hyvien vanhempien lapset, sellaiset perheet joissa suhtaudutaan jalat maassa sen hetkisiin kotkotuksiin, oli kysessä kestovaipat,lapsentahtinen imetys tai taaperomuoti. Ja ne neuroottiset vanhemmat siirtävät valitettavasti neuroosejaan lapsilleen, äidit vaativat itseltään liikaa ja opettavat saman suhtautumisen lapsilleen. Relax.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että itsetunto ei ole kunnossa jos pelkää leimaantumista ja some ja media määrittelee elämää. Jos some ja informaatiotulva aiheuttaa laumaolennossa paineita, niin miksi sitten ei vähentäisi niitä jalkautumalla sinne lauman joukkoon ja rajoittaisi esim somen käyttöä? Nykypäivänä ihmisellä on historiansa eniten mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, elääkö sitä itselleen vai muille on myös valinta.
No siinä ei hyvä itsetuntokaan auta yhtään, vaan lasu tulee että napsahtaa, jos elää sitä omannäköistänsä elämää.
Jos se omannäköinen ei tarkoita huumeita, päihteitä, lasten laiminlyöntiä, pahoinpitelyä tm niin ei lasuun ole mitään aihetta.
En todellakaan ota/ottanut mitään paineita siitä millainen pitäisi olla ja miten elää. Riittää että hoidan velvollisuuteni.
Terveet elämäntavat = omannäköiseni elämä
Välillä on reissattu ja tehty muuta normiarjesta poikkeavaa.
Lapset jo yliopistossa saakka ja fiksuja kunnon kansalaisia heistä kasvoi vaikka en lukenutkaan lehdistä ja somesta miten täällä pitäisi elää.
Eli et tiedä yhtikäs mitään siitä millaista nykyään on olla äiti.
Täällä toinen samanlainen. En tiedä myöskään millaista on olla nykyään äiti. Sen kykenen kuitenkin tilastoista katsomaan, että nykyään erilaiset lapsiperheiden saamat etuisuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin aikoinaan. Samoin olen vertaillut elämän varrella vanhemmuutta eri maissa niin Ruotsissa kuin Ranskassa asuessani. Ja nähnyt monien lasten varttuvan aikuisiksi. Systeemistä ja paineista riippumatta, parhaiten ovat tasapainoisiksi aikuisiksi kasvaneet itsetunnoltaan hyvien vanhempien lapset, sellaiset perheet joissa suhtaudutaan jalat maassa sen hetkisiin kotkotuksiin, oli kysessä kestovaipat,lapsentahtinen imetys tai taaperomuoti. Ja ne neuroottiset vanhemmat siirtävät valitettavasti neuroosejaan lapsilleen, äidit vaativat itseltään liikaa ja opettavat saman suhtautumisen lapsilleen. Relax.
Ei pidä paikkaansa. Ennen sai kdoinhoitajan kotiin. Ja lapsilisä oli oikeasti raha.
90-luvulla kotihoidontuella teki jotain.
Koulut oli lähellä, samaten terveyspalvelut ja hammaslääkärit. Niihin pääsi, eilä kukaan odottanut 12-vuotiaan äidin menevän mukaan hammastarkastuksee .
Vanhempia ei osallistettu päivähoidpssa eikä koulussa. Meilläkin on jo neljäs vanhempainilta tänä syksynä. Kertaa lapsiluku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kahden pienen lapsen yh-isä ja en pysty mitenkään samaistumaan yhteiskunnan ylitsepääsemättömiin vaatimuksiin. Lähtökohtaisesti perusterveellä ihmisellä kaikki on itsestä kiinni. Vanha viisauskin sen jo sanoo että kaikkia ei voi miellyttää. Aktiivinen elämänasenne ja ei niin aktiivinen virtuaalielämä auttaa jo pitkälle. Olisiko jo aika alkaa elämään oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden pienen lapsen yh-isä ja en pysty mitenkään samaistumaan yhteiskunnan ylitsepääsemättömiin vaatimuksiin. Lähtökohtaisesti perusterveellä ihmisellä kaikki on itsestä kiinni. Vanha viisauskin sen jo sanoo että kaikkia ei voi miellyttää. Aktiivinen elämänasenne ja ei niin aktiivinen virtuaalielämä auttaa jo pitkälle. Olisiko jo aika alkaa elämään oikeasti?
Niin. Miksi sitten täällä notkut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Safka homma pisti silmään. 50-luvun reseptit ja aineksia vähän. Näin kokkina voin sanoa, että kaupassa nykyään ruoka on 90% pelkkää paskaa. Ihan liikaa tuotteita millä ei tee yhtään mitään. Ennen safkan suhteen asiat oli paremmin, kun ei ollu valmisshaibaa vaan ihmisen piti itse tehdä. Silloin tiesi mitä söi.
Vierailija kirjoitti:
Safka homma pisti silmään. 50-luvun reseptit ja aineksia vähän. Näin kokkina voin sanoa, että kaupassa nykyään ruoka on 90% pelkkää paskaa. Ihan liikaa tuotteita millä ei tee yhtään mitään. Ennen safkan suhteen asiat oli paremmin, kun ei ollu valmisshaibaa vaan ihmisen piti itse tehdä. Silloin tiesi mitä söi.
Ei niitä eineksiä ole pakko ostaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden pienen lapsen yh-isä ja en pysty mitenkään samaistumaan yhteiskunnan ylitsepääsemättömiin vaatimuksiin. Lähtökohtaisesti perusterveellä ihmisellä kaikki on itsestä kiinni. Vanha viisauskin sen jo sanoo että kaikkia ei voi miellyttää. Aktiivinen elämänasenne ja ei niin aktiivinen virtuaalielämä auttaa jo pitkälle. Olisiko jo aika alkaa elämään oikeasti?
Niin. Miksi sitten täällä notkut?
Otsikko teki uteliaaksi :) jotenkin surullista että täällä on näinkin ahdistunut ilmapiiri. Jos joku kertoo mikä omasta mielestä auttaisi monia ihmisiä, ja mistä itselle on ollut konkreettista hyötyä, niin vastaanotto on aika tylyä. Itse vaan koen että moni lapsikin hyötyisi kun vanhemmat surffaisivat kohtuudella netissä. Voisiko vanhemmille olla esim 30min päivässä riittävästi? Onko pakko edes joka päivä? Tottakai laskut ym. Pitää hoitaa, mutta en tarkota niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden pienen lapsen yh-isä ja en pysty mitenkään samaistumaan yhteiskunnan ylitsepääsemättömiin vaatimuksiin. Lähtökohtaisesti perusterveellä ihmisellä kaikki on itsestä kiinni. Vanha viisauskin sen jo sanoo että kaikkia ei voi miellyttää. Aktiivinen elämänasenne ja ei niin aktiivinen virtuaalielämä auttaa jo pitkälle. Olisiko jo aika alkaa elämään oikeasti?
Niin. Miksi sitten täällä notkut?
Otsikko teki uteliaaksi :) jotenkin surullista että täällä on näinkin ahdistunut ilmapiiri. Jos joku kertoo mikä omasta mielestä auttaisi monia ihmisiä, ja mistä itselle on ollut konkreettista hyötyä, niin vastaanotto on aika tylyä. Itse vaan koen että moni lapsikin hyötyisi kun vanhemmat surffaisivat kohtuudella netissä. Voisiko vanhemmille olla esim 30min päivässä riittävästi? Onko pakko edes joka päivä? Tottakai laskut ym. Pitää hoitaa, mutta en tarkota niitä.
No miksi notkut?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa juuri sellaiselta, mitä tunnollinen kaikensuorittaja päässään pyörittää. Ihmiset asettavat rimansa itse sille korkeudelle kuin haluaa. Äidin ja naisen ei "tarvitse" olla yhtään mitään sellaista, mitä ei halua olla. Kodinhoito on helpottanut valtavasti koneiden ansiosta. Ruoanlaitto on nopeaa ja helppoa nykyajan monipuolisista tuotteista. Omat ja lasten harrastukset voi itse valita, ja voi valita viettääkö aikansa nurkkia hoonaten, hikipäässä liikkuen tai somessa roikkuen. Hoitoverkostot ovat omasta vaivannäöstä kiinni. Ahistuneet vauvalomalaiset rahtaavat vanhempia lapsiaan kunnalliseen kokopäivähoitoon pitääkseen päänsä kondiksessa. Mikä järki siinä on? Ketä se hyödyttää? Relatkaa, älkää ruvetko joka kotkotukseen. Sitten on myöhäistä itkeä, kun on loppuun stressaantunut ja hampaat putoilee suusta, kuten Super-Marjolla. Jokainen on oman elämänsä herra ja siksi miettiköön tykönään, mitä valitsee tehdä.
Ei ne vaatimukset välttämättä omasta päästä lähde. Minä löysin tämän palstan vasta kun lapset olivat jo yläkoulussa enkä siis tiennyt mistä kaikesta olisi pitänyt stressaantua. Olin kotiäiti ja elelimme leppoisasti. En vienyt vanhempaa hoitoon, kun vauva syntyi. Miksi ihmeessä olisin. Enkä tiennyt, että kotona pitää leikkiä päiväkotia ja pitää tiukat aikataulut. Minä toimin lasten kanssa niin kuin hyvältä tuntui ja kaikki olivat tyytyväisiä. En tiennyt, että lapset pitää pakkonukuttaa iltaisin. Meillä mentiin nukkumaan kun väsytti. Minulla taisi olla helpot lapset, koska en muista mitään yövalvomisia enkä kiukutteluja.
Tuntuu, että sitä äitiyttä ja lastenkasvatusta pitää erikseen suorittaa eikä niin että lapset olisivat mukana normaalissa elämässä.
No ei kyllä kuulosta niin vaikealta kuin. isoäitini elämä 30-50luvulla 12lapsen kanssa
Ei tarvitse olla sosiologi ymmärtääkseen, että netin mielipide- ja informaatiotulva aiheuttaa paineita. Olemme laumaolentoja kaikessa yksilöllisyydentoitotuksessamme kuitenkin. Se ei ole mikään valtava ihmetyksenaihe, vaan siitä on kirjoiteltu laajasti, asiantuntijat siis, sitä on tutkittu ja siitä tehty väitöskirjojakin. Sitten tulee joku ihmettelemään, miten se netti muka vaikuttaa.
Joskus on niin raskasta keskustella, kun joku nostaa esiin hyvän ja mielenkiintoisen aiheen ja kommentoijien on pakko tuhahdella aiheelle kuin siitä ei olisi koskaan kuullutkaan ja käyttää puheenvuoroja vain silmiä pyöritelläkseen.
Ap:lle kiitos hyvästä keskustelunavauksesta. Toivoisin kovasti keskustelua tästä hyvästä aiheesta: palavatko nuoret naiset loppuun kaikkiin heihin kohdistuvien nykyisten odotusten ja paineiden keskellä?