Minkä ikäisenä on noloa mennä vielä vanhemmilleen joulupöytään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä joulu ja muut perhejuhlat on nimenomaan perhejuhlia. Mulle ei tulisi mieleenkään viettää joulua yksin kotona vain omien lasten kanssa (joita ei vielä ole). Meillä on jouluna isovanhemmista lähtien kaikki yhdessä. Samoin miehen perheellä. Nykyisin jouluaatto kahdessa paikassa ja joulupäivä ja tapaninpäivä per perhe. Tietysti osallistutaan ruokien tekoon. Isoäitiä ei enää ole, mutta isoisän luokse kaikki mennään silti. Hän paistaa kinkun.

Niin ei varmaan tule mieleen viettää joulua omien lasten kanssa tosiaan jos niitä lapsia ei vielä edes ole :D

Meillä nimenomaan lapset haluaa olla kotona oman perheen kesken jouluaaton.

Luulenpa, että anoppi nimenomaan suuttuisi, jos EMME menisi hänen kattavaan ruokapöytäänsä jouluisin. 65-vuotias reipas ja hyväkuntoinen rouva kyseessä. Mieheni on hänen ainoa lapsensa, ja hän odottaa meitä jokaisena juhlapyhänä syömään - pääsiäisenä, juhannuksena jne... Olen useasti tarjoutunut auttamaan ruuanlaitossa, mutta anoppi vain taputtelee naurahdellen selkään ja ohjaa sohvalle istumaan. Omat vanhempani taas ovat poismenneet jo vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta missä on ne puolison vanhemmat, minun Äitini, minun Mummoni, tottakai Tytär tahtoo mennä sukunsa luo jouluna?   Miesten äidit suotta odottavat edes joulukorttia?

 

Lapsenlapseni tulivat kouluikään, he olivat alkaneet vaatia, että ollaan kotona joulu, niinkuin muutkin.  Ei mennä aina mummoloihin.   Niinpä he ovat nyt luoneet "oman joulun"  ja jouluaaton.  Joulunpyhinä me lähellä olevat isovanhemmat tapaamme heitä, lapset ovat ehkä jonkun arkipäivän yökylässä, kun vanhemmat ovat töissä.     Usean sadan kilometrin päässä olevilla isovanhemmilla käyvät kesäisin ja "pitkinä viikonloppuina."  Ja samoin lapset ovat siellä sitten vierailuilla lomillaan. 

 

ymmärrän täysin, lasten on aika itsenäistyä, luoda omille lapsilleen koti  ja perinteet. 

 

 

Näinhän se on. Monet perheelliset tässäkin keskustelussa ovat kertoneet, että menevät vanhempiensa tai jopa isovanhempiensa luokse, koska niin on tehty aina. Minäkin kysyn, eikö miehen vanhemmilla ole samanlaista oikeutta saada lapsenlapsiaan jouluksi, jos näin haluaisivat?

Kyllä se näköjään on niin, että kun on pariuduttu, niin miehen vanhempien luona ollaan appivanhempien nurkissa, eikä ole kivaa. Miehet taas joutuvat menemään appivanhempiensa luo, vaikka siellä ei niin kivaa olisikaan, mutta valitus pois, koska vaimo määrää.

Ehkä tämä kertoo siitä, että miehille sillä ei loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä, ollaanko omassa kodissa tai jomman kumman vanhempien tai muun suvun luona. Jos riitaa tulee, niin riitelemässä on vaimo oman äitinsä tai anoppinsa kanssa. Aika harvoin jos koskaan täältäkään saa lukea, että miniä riitelisi appensa kanssa, vaan se on aina anoppi.

Oikeastaan se on aika huvittavaa, että nykyään miesten äidit ovat niitä perhe-elämää sotkevia kauhuanoppeja, kun yleensä anoppivitseissä kerrotaan vaimon äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan se on aika huvittavaa, että nykyään miesten äidit ovat niitä perhe-elämää sotkevia kauhuanoppeja, kun yleensä anoppivitseissä kerrotaan vaimon äidistä.

Jaa, no, meillä pidettiin kyllä melkein lukua siitä, kumpien isovanhempien luona käytiin minäkin vuonnä. Vuorottelimme suosiolla, ellei ollut jotain erityistä syytä. Esim. vaikka että olimme anoppilassa kaksi vuotta peräkkäin itsestäänselvästi, kun appiukko oli vakavsti sairas ja oli mahdollista että on hänen viimeinen joulunsa.

Mulla on ihana anoppi, mutta hän oli hyvin tarkka siitä, että tekee itse jouluruoat. AINA kysyimme, mitä voimme tuoda, mutta ei kuulemma mitään. Siis varsinaiseen joulupöytään. Myöskin ruoat halusi aina tehdä itse, vaikka oli iso kööri. Veimme sitten glögiä, viinejä, hyvää konjakkia, joskus juustoja tykötarpeineen (mutta kun kahdesti söimme niitä yksin ja loput pakattiin meille väkisin mukaan, niin tajusimme, että ok: ei juustoja tänne :)

Useita jouluja siellä olleena toin kerran ex-tempore äitini tekemän imelletyn perunalaatikon, joka heillä ei kuulunut joulupöytään (mutta jota itse Rakastan!). En sanonut tästä mitään, sanoin vaan, että äiti lähetti. Ei varmaan kehdannut olla siksi laittamatta pöytään. Appiukko ahmi siitä varmaan puolet aivan onnessaan ja siitä tuli heille uusi tapa ja nykyisin anoppi valmistaa aivan ihanaa imellettyä perunalaatikkoa!

Omilla vanhemmillani oli rönsyilevämpi meininki. Sortteja oli alkupalapöydässä valtavasti ja kaikki toivat päytään jotain ja maistelivat. Silti äidilläni oli tiukka rooli siinä, että hän teki itse kaikki laatikot, paistoivat isän kanssa kinkun, isä teki lapsenlapsille piparkakkutalon (ja poltti aina näppinsä), äiti teki kinkunkastikkeen "salaisella reseptillä" ja isä joulusinapin yhtä salaisella reseptillä. Lisäksi kalojen kanssa olivat tarkkana, itse piti aina tehdä graavi lohi ja graavi siika - muuten sinne tuotiin erilaisia juttuja.

On ikävä noita jouluja, appivanhemmat ovat molemmat kuolleet. Äitini menee (isän kuoltua) kaveriporukkansa kanssa, tänä jouluna Prahaan. Joskus tulee minun ja siskoni perheen kanssa sukujouluun, mutta enemmän noihin omiin juttuihinsa ja se on toki ok. 

Korjaan tähän vielä, kun joku tähän kuitenkin puuttuu pilkuntarkalla av:lla :)

Nykyisin anoppi ei siis laita mitään jouluruokaa, ei edes imellettyä perunalaatikkoa. Tai mistäs minä sen tiedän, mitä siellä jossain kokataan? Kuoli siis edellisen vuoden syksyllä ja nyt toinen joulu miehelle niin, että molemmat vanhemmat kuolleet. Edelleen aika raskasta, vaikka "sukujouluja" ei siellä niin viimevuosina vietetty. Puhun myös viisi vuotta sitten kuolleesta isästäni välillä vahingossa preesensissä :). 

T: 205, ylpeästi imelletyn anopin joulupöytään tuonut!

Miksi se olisi edes noloa. Muualla maailmassa perhe koetaan maailman tärkeimpänä asiana. Esim. Etelä-Euroopassa on ihan normaalia, että +30v ihminen asuu vielä vanhemmillaan. Vanhempien kanssa tai ihan lähellä saattaa asua myös isovanhemmat yms. Suomessa sinkut leimataan luusereiksi ja nyt myös ilmeisesti ne, jotka haluaa viettää joulunsa ydinperheen ja oikeiden läheistensä kanssa. m25

Riippuu ihan siitä, mitä tekee. Minä nelikymppinen valmistin äitini kanssa joulun aina yhdessä. Sisko ja veli, minua paljon vanhemmat, tulivat valmiiseen pöytään.

Saimme äidin kanssa olla aina vahtimassa, mikä kaikille tarkoitettu leivos tai ruoka oli menossa santsaajan parempiin suihin, ennen kuin kaikki olivat saaneet. Vielä viime jouluna ostamani kakunkoristeet oli syöty eikä mitenkään vahingossa, vain kun mieli teki, ikää karkkivarkailla yli 50.

Nyt äitiä ei enää ole. Sisko ja veli tulevat valmiiseen pöytään, jonka valmistan isälleni. Sitten kun isää ei enää ole, meidän yhteiset joulumme ovat ohi. En tiedä miten "lapset" sitten pärjäävät, enkä suoraan sanottuna välitä. En ole heidän äitinsä.

Me olemme pian nelikymppisiä, kolme pientä lasta perheessä. Omat vanhempani ovat todella hyväkuntoisia 60-vuotiaita, joiden luona vietämme kaikki joulut. Äitini rakastaa kestitä "vieraita" ja omien sanojensa mukaan "kuolisivat surusta" jos päättäisimme viettää joulun jossain muualla kuin heidän luonaan - joka on siis lapsuudenkotini. Muistakaa että kaikkien nelikymppistenkään vanhemmat eivät ole ikäloppuja. Muistamme joka joulu vanhempiani anteliailla lahjoilla koska eivät suostu ottamaan rahallista eivätkä muutakaan apua vastaan jouluvalmisteluissa. Olen viimeiset 10 vuotta ehdottanut että laitan jouluruuan meillä kotona jotta kerrankin saisivat tulla valmiiseen pöytään, mutta heidän ainoa joululahjatoiveensa on joka vuosi sama: saada laittaa joulu lapsilleen ja lastenlapsilleen.

Miten ne puolison vanhemmat, saavat "kuolla suruunsa."   

Sehän on ihan kiva, jos vanhemmilla on kodit, minne hyvin sopii vaikka useammankin sisaruksen perhe ja äiti jaksaa passailla.   Sinkku-aikuiset ovat tietysti vielä eri asia, eihän heillä ole lapsia, joille pitäisi kotiinkin luoda jonkinlaiset jouluperinteet.  Eivätkä rasita vanhojakaan vanhempia niin paljon kuin meluavat ja ehkä kiukuttelevat lapset.   Oma äitini aikoinaan sanoi, kun lapseni olivat pieniä, tulkaa käymään, mutta älkää olko kovin monia tunteja, ukkikin väsyy. Omat lapseni olivat n. 10-15 vuotta nuorempia kuin sisarusteni lapset, kun itse olen iltatähti. 

Toisaalta joskus kuulee, kun eläkeläiset valittavat, taas ne tulevat kaikki lomilleen lapsineen ja ruoka on niin kallista.   Tuohan ne kahvia ja ostavat itse lasten limskat,   Ei niin, etteivätkö nämä vanhemmat ilahdu lasten vierailuista ja siitä, että lastenlapsetkin voivat olla siellä maaseudulla lomiaan.   Eläkkeet vaan ei kaikilla ole niin kovin isot. 

(huomautan, en puhu nyt omasta tilanteestani. )

Näille ikimummoille ei niin vain sanotakaan, että nyt kuule ei tullakaan teille jouluruokailemaan! Ehkä nämä aikuiset lapset ajattelevat mummon tunteita. Toisaalta koska tämä seuraava sukupolvi sitten meinaa tarttua ohjaimiin joulunsa suhteen, ei ne mummotkaan ikuisesti elä.