Minkä ikäisenä on noloa mennä vielä vanhemmilleen joulupöytään?

Jos ei mummi-iässä saa suutaan auki, niin ihan itseään saa syyttää!

Kyllä se, että on lapsen kehossaan kasvattanut ja ulos vaivalla saattanut, oikeuttaa vähintääkin rehellisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka joulun järjestäminen olisi raskasta, ei se silti tarkoita ettei siitä voisi nauttia. Joillekin työläästä urakasta selviäminen tuottaa hirveästi iloa ja ylpeyttä. Se voi myös parantaa itsetuntoa ja tuoda elämään sisältöä. Eihän ihmiset mistään maratooneista tai vaikka vuorikiipeilystä pelkästään nauti vaan niitä tehdään ihan muista syistä kuin mukavuudenhalusta. Miksei sama itsensä ylittämisen halu voi päteä myös juhlien järjestämiseen?

Siinäpä voi käydä pahimmillaan niin kuin minulle. Pakko venyä yli- ja viikonlopputöissä jouluun asti, joten vaikka haluaisin nähdä vaivaa, siihen ei ole aikaresursseja. Eli jouluna keitän riisipuuron ja vaikka perunoita ja kalaa ja jos vaikka kaupasta saisi valmista kinkkua muutaman viipaleen. Onneksi ei ole kenenkään muun joulu omista ehtimisistäni kiinni. 

Meillä äiti suuttuisi, jos ei mentäisi. Kutsuu ja kyselee etukäteen ketkä tulee, milloin ja kuinka monta yötä viettää. Mukava viettää joulua perheen kesken, eikä kotona kököttää, sitä saa arkena harrastaa ihan tarpeeksi. Meillä ei ole tapana karauttaa valmiiseen pöytään, vaan yhdessä tehdään ja yhdessä siivotaan ja hoidetaan ja kaikki osallistuu.

Suuttuneet äidit, voi kamala. Olen reilusti yli 50-vuotias ja olisi kyllä todella noloa alkaa suuttumisen uhalla painostaa perhettä luoksemme jouluviettoon! Meille saa ilomielin tulla, mutta jos muita suunnitelmia on, niin niitä saa olla ja se täysin ok. Minusta me viis-kuuskymppiset voisimme opetella elämään joulunakin ihan järkevinä aikuisina ihmisinä! Ilman marttyyrinkruunua, jos jokainen kynnelle kykenevä ei tulekaan tai tee juuri kuin haluamme. Onhan sitä muutakin sukua puolison puolelta, muita ohjelmavaihtoehtoja, jokainen vuosi kerrallaan. Ehkä jonain vuona minä ja mieheni haluamme matkustaa vaikka etelän lämpöön jouluksi? Me osaamme nauttia elämästämme jouluna ilman lapsia ja lapsenlapsia, mutta myös heidän kanssaan. Traditiot jouluna voivat käydä aika raskaiksi, jos ne ihan paikalleen luutuvat. Vähän tuuletusta välillä!

Ei se ole noloa minkään ikäisenä jos on jotain tuomista mukana esimerkiksi:

No sanotaanko, että yli kolmekymppisenä ja vielä enemmän nelikymppisinäki se alkaa olla arveluttavaa. Jos menisin vanhemmilleni jouluksi olettaisin ainakin osallistuvan ruoan laittoon, kattamiseen tai siivoukseen jollakin tavalla. Aika itsekästä olisi istua vaan ja olla palveltavana.

Mä toivoisin, että viimeistään siinä vaiheessa, kun aikuiset lapset saavat omia lapsia, niin voisivat joskus järjestää joulun ja kutsua meidät isovanhemmat joskus mukaan.

Olen itse järjestänyt jouluja myös isovanhemmille ja omille lapsilleni - joskus olisi mukava mennä valmiiseen pöytään.

Mutta ehkä joskus...

Hiukan noloa on jos 7 v ei osallitu mitenkään ruuanlaittoon, tarjoiluun tms. ja vain odottaa että saa tulla valmiiseen pöytään.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta siis kyllä meidän perheissä on jo pitkään ollut tapana juhlia joulua nyyttärihengessä. Varmaan aika harvinaista, että yks mamma tekis kaiken koko suvulle. t. N31

Meillä kaikki aikuiset lapset mennään edelleen vanhempieni luokse, koska haluamme olla yhdessä ja täällä on eniten tilaa ja tunnelmaa. Emme kyllä "mene valmiiden patojen äärelle" niinkuin ap vittuilee, vaan ollaan jo teineistä asti kaikki osallistuttu täysillä jouluun ja sitä odotetaan kaikilta pöytään tulevilta. Kukaan ei ole koskaan ihmetellyt että onpa noloa kun näin tehdään :D tietysti ap:n kaltaisissa wt perheissä on kaikki muutenkin riidoissa ja pahalla tuulella koko ajan

Sellaista ikärajaa ei olekaan etteikö kotiin voisi tulla. Meillä on porukka opetettu sellaiseksi että tuovat joulupöytään tuliaisina ja joululahjoina tarjottavaa, stressiä ei oteta vaan tärkeintä on olla yhdessä. Mä en jaksa kokata kaikkea, joten mä kokkaan jotakin ja siihen on tyytyminen. Aina ei jaksa edes miettiä mitä kukin tuo, pääasia että jokainen tuo jotain ja se yhdessä riemuiten syödään. Eihän sitä muuten koskaan näkisi aikuisia lapsiaan ja näiden perheitä jos alkais järjestelemään. Tää menee niin kivuttomasti.

Äitini täyttää keväällä 60 ja menee oman äitinsä joulupöytään, joten ainakaan tuossa iässä se ei vielä ole noloa. Mummu on 81-vuotias, kaikin puolin terve ja pirteä eläkeläinen. Hän tekee jouluvalmisteluja käytännössä koko joulukuun siksi koska tykkää leipoa ja laittaa ruokaa. Joulupöydän antimet on hänen lahjansa koko suvulle ja hän haluaa sen tehdä, joten miksi pahoittaa mieltä kieltäytymällä, tuomalla omia ruokia tai jollain muulla av-mammojen hyväksymällä tavalla? Toki osa auttaa tiskeissä, pöydän siivouksessa ja sellaisissa, mutta muuten annetaan mummun tehdä juuri niin kuin hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän monet vanhukset järjestä sukujoulun yksinäisyyden pelossa. Silloin uhrautuu varmaan vaikka uupumuksen partaalle mielummin kuin jää yksin. Uhrautumalla saa seuraa, edes jouluna.

Vaikka sen pitäisi mennä niin, että vanhus kutsutaan ja hänelle laitetaan valmis joulu.

Oin ihan suoraan sanoa, että en halua pilata jouluani sillä, että äitini tulisi meille arvostelemaan valintojani ja toimintaani jouluna. Hän todellakin tekee niin. Ei sillä, että menisimme hänenkään luokseen. Hän ei ole koskaan kutsunut meitä luokseen, vaan on mielellään yksin. Saattaisi tulla meille mielellään, mutta kuten sanoin, valittaa ja pahoittaa minun mieleni niin että on pelannut itsensä ulos idyllijoulusta jo ajat sitten. Sellaista olen saanut viettää aina isoäitini päivällisillä (ei tosin aattona) koko suvulle, jossa todellakin tullaan vain valmiiseen pöytään ja järjestäjälle tämä on kunniakysymys.

Mielestäni on aivan hölmöä marista siitä, että toiset tulevat valmiiseen pöytään, koska on paljon ihmisiä, jotka nimenomaan nauttivat kun saavat järjestää toisille joulun tms. Jos läheisesi tai itse ette kuulu siihen porukkaan, vaan haluatte apua niin pyytäkää!

Vierailija kirjoitti:

Äitini täyttää keväällä 60 ja menee oman äitinsä joulupöytään, joten ainakaan tuossa iässä se ei vielä ole noloa. Mummu on 81-vuotias, kaikin puolin terve ja pirteä eläkeläinen. Hän tekee jouluvalmisteluja käytännössä koko joulukuun siksi koska tykkää leipoa ja laittaa ruokaa. Joulupöydän antimet on hänen lahjansa koko suvulle ja hän haluaa sen tehdä, joten miksi pahoittaa mieltä kieltäytymällä, tuomalla omia ruokia tai jollain muulla av-mammojen hyväksymällä tavalla? Toki osa auttaa tiskeissä, pöydän siivouksessa ja sellaisissa, mutta muuten annetaan mummun tehdä juuri niin kuin hän haluaa.

Meillä ihan sama, ja siivoamisessakaan ei sopinut auttaa, koska isoäiti sanoi, että hänellä ei muuta olekaan seuraavat päivät kuin aikaa :) Ja hänellä on ollut palvelusväkeä, mutta ei ole ollut enää aikoihin. Mutta silloin oli, kun lapset olivat pieniä 60 vuotta sitten :) . Eli hyväosaisesta, varakkaasta ihmisestä on kysymys.

Kuuleppa ap niin kauan kävin vanhemmillani kun äiti vielä eli. Vanhemmat halusivat että menemme sinne ja yhdessä laitamme joulun. SInkkuna kävin ja myös kun avioiduin ja kun saimme lapsen.

Äiti kuoli ja isän voimat hupenivat niin nyt käymme siskoni luona. Sinne viemme kaikki jotain tarjottavaa ja isäkin tulee sinne.

Nyt haikeudella muistelen niitä ihania ja jouluja ja olen tyytyväinen että poikanikin sai nähdä sellaisen joulun jossa koko suku kokoontuu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

vasta sitten se on noloa kun vanhemmat on niin vanhoja etteivät enää jaksaisi laittaa joulupöytää, mutta pakko jos vieraita pukkaa... siinä vaiheessa voisi ehdottaa että tehtäiskös toisin päin

Ihanaa, vihdoin eka oikea vastaus kysymykseeni. KIITOS! t. ap

Ap, ei ole kyse siitä, että mennään syömään toisen pöytään. Kyse on siitä, että kokoonnutaan yhteen. Pidän sivistyksen merkkinä sitä, että joulua vietetään usean sukupolven kesken yhdessä.

Lisäksi: Ei vain jouluna, vaan kaikkien vierailujen yhteydessä, kylään mennään tuomisten kanssa. Kun syödään yhdessä, yksi tuo jälkiruoat ja toinen laatikot jokaiselta yleensä löytyy oma bravuuri tai läheinen kalakauppa. Ja yhdessä puuhataan, katetaan ja korjataan(meillä vain naiset:) mutta miehillekin on omat jutut.)Siinä samassa vietetään arvokasta aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei ole kyse siitä, että mennään syömään toisen pöytään. Kyse on siitä, että kokoonnutaan yhteen. Pidän sivistyksen merkkinä sitä, että joulua vietetään usean sukupolven kesken yhdessä.

Lisäksi: Ei vain jouluna, vaan kaikkien vierailujen yhteydessä, kylään mennään tuomisten kanssa. Kun syödään yhdessä, yksi tuo jälkiruoat ja toinen laatikot jokaiselta yleensä löytyy oma bravuuri tai läheinen kalakauppa. Ja yhdessä puuhataan, katetaan ja korjataan(meillä vain naiset:) mutta miehillekin on omat jutut.)Siinä samassa vietetään arvokasta aikaa yhdessä.

Tottakai vietetään sukujoulua yhdessä, mutta ei niiden vanhimpien, raihnaisimpien luona. MINUN MIELESTÄNI.

Minä en ole itse asiassa ollut koskaan isovanhemmillani syömässä, toinen mummini kuoli kun olin 2 v. ja oli jo ennen sitä pitkään sairaalassa, toinen on aina minun eläessäni ollut leski ja hummaillut poikaystäviensä kanssa jouluisin maailmalla. Ja äitini ei ole koskaan ns. laittanut joulua. Ja jos joskus meidät kutsuisi heille jouluna niin varmasti olettaisi että tuon kaikki jouluruuat mukanani, olenhan ne tehnyt jo 12-vuotiaasta asti (tai ostanut kaupasta).

Meillä jouluruoka laitetaan kimpassa. Äiti, siskoni ja minä ja veli ja lastenlapset. Kivaa ja yhteistä.

Näin 23v menen vielä vanhempieni joulupöytään. Näen heitä muutenkin vain muutaman kerran vuodessa ja jouluisin on vähän pidempi vapaa niin yksinkö pitäisi jäädä omaan yksiöön värkkäämään laatikoita?

Isoäitini on yli 80v ja kutsuu joka joulupäivä kaikki lapsensa perheineen jouluaterialle. Mummua toki autetaan ruokien esillepanossa ja siivouksessa, ja yritetty sanoa että vähempikin riittäisi, mutta kun hän itse haluaa jouluaterian tarjota niin mitä sitten. Ketään ei nolota mennä mummun luo jouluna.