Minkä ikäisenä on noloa mennä vielä vanhemmilleen joulupöytään?

Olen 25v. ja avoliitossa, menen edelleen vanhemmilleni jouluksi.

Mitä ihmettä tekisimme avomieheni kanssa kahdestaan meidän kaksiossa jouluna? Eikö vanhempani halua tänne tulla joulua viettämään kun ei mahdu :D Kahdestaanko sitä pitäisi täällä nököttää?

Lähes kaikki lääkärit ja fysioterapeutit ym. suosittelevat että ihminen hoitaa niin kauan siivouksen ja ruuanlaiton kuin vain pystyy. Esim juhlien järjestämisellä voi olla 80-vuotiaalle (jos ei ole mitään isoa fyysistä vaivaa) suurin toimintaterapeuttinen tilanne. Mitä pidemmälle annat vanhuksen häärätä ja säätää, sen pidempään hän elää hyvinvoivana ja terveenä.

PS. 82-vuotias mummoni kokkaa edelleen jouluaterian uudelle vuodelle (koska haluaa itsekin järjestää) n. 10 hengelle, eikä tasan huoli apua kuin kattaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vasta sitten se on noloa kun vanhemmat on niin vanhoja etteivät enää jaksaisi laittaa joulupöytää, mutta pakko jos vieraita pukkaa... siinä vaiheessa voisi ehdottaa että tehtäiskös toisin päin

 

Ihanaa, vihdoin eka oikea vastaus kysymykseeni. KIITOS! t. ap

Sitä kuntoa ei vaan voi iästä päätellä. Joku on kyvytön elämään omillaan 70-vuotiaana, kun taas toinenn kokkaa juhla-ateriat vielä 90-vuotiaana Jälkimmäisen kohdalla olisi järjetöntä vaatia lopettamaan jokin terveydelle hyväksi oleva tapa, joka pitää mielen vireänä, ja antaa aimo annoksen sosaalisuutta ja tarjoaa päättelyä vaativia tehtäviä. Suosittelisin todellakin jokaisen aikuisen lukemaan muistihäiriöiden ja vanhuusajan vaivojen ehkäisystä tutkimuksia ja uusimpia tuulia. Pahinta mitä voi tehdä, on väkisin pakottaa vanhuutta viettävä luopumaan niistä puuhista jotka hän kokee pystyvänsä ja haluavansa tehdä. Siitä se rapautuminen lähtee. Joten ap, jos et ole jutellut kyseisen isovanhemman kanssa, niin älä tuomitse.

T.Vanhustenhoitaja

Mä mietin tänään ihan samaa. Olen nyt 25v ja aina ollut sinkku ja joulut on vietetty aina porukoiden luona. Tulen varmaan olemaan sinkku koko loppuelämäni. Onkohan se noloa sit esimerkiksi 37 vuotiaana mennä vielä vanhemmille viettämään joulua? m25 :D

Äitini on 75 ja tykkää häärätä. Laittelee juttuja valmiiksi pakkaseen, isä ostaa kinkun ja paistaa sen. Tekisimme siskojen kanssa kyllä myös, mutta ei anneta... No, jälkkäri on meidän heiniä. Miksi kieltäisin, jos tykkäävät kutsua ja tehdä? Toki tuomme mädit ja juustot...ja viinit.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt kun jotkut ystäväni edelleen nelikymppisinä perheellisinä naisina menevät jouluksi lapsuudenkotiinsa valmiiden patojen äärelle. Olen itse esikoisvauvan syntymästä alkaen pitänyt luonnollisena että isovanhemmat tulevat meille jouluna, jos haluavat tulla. En itse edes haluaisi olla jouluna muualla kuin kotona. Mutta ilmeisesti joillakin jää lapsenrooli päälle vaikka saavatkin omia lapsia?

80-vuotiaat isovanhempani menevät vieläkin tänä jouluna 98-vuotiaan isomummini joulupatojen äärelle, kuten koko muukin perhe. Iiks, kuinka noloa!

Minun vanhemmat muuttivat pohjoisesta etelään eläkepäivikseen, jotta lapset ja lapsenlapset ovat lähellä ja pääsevät kylään. Jotkut yllä kestitä ja ymmärtävät laittaa ruuat oman budjetin mukaan. Eivät ole ihan köyhiä. Ja me tuodaan sisarusten kanssa aina ns. Kalliit herkut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monta riehujaa, sillä minä, ap, olen laittanut vain kolme viestiä. Joka tapauksessa, mielenkiintoista kuulla että osan mielestä on ok mennä täysin valmiiseen joulupöytään vaikka 65-vuotiaana jos kutsu käy.

Niin. Silloin mennään, kun kutsutaan. Olet nyt asian ytimessä.

No me olemme viiskymppisiä ja aiomme mennä taas anopille jouluksi. Viedään kinkku ja kalat mennessä ja tehdään aattona rosollit. Anoppi hoitaa laatikko- ja leivontapuolen. Joulu on sukujuhla, jota on vietetty väliin myös minun sukuni luona. Ei joulu tunnu joululta jos nökötetään samassa tylsässä himassa samojen naamojen kanssa. Joulu on yhdessä olemista ja tekemistä. Harvassa ovat ne joulut, jotka olen viettänyt muuten kuin sukulaisissa, ja näissä on ollut taustalla jokin pakottava syy, ja sen voin sanoa, että ei se oikein joululta tuntunut.

Se joka tuollasta miettii on 15vee tai muuten vaan vähän nolo.

Itse lopetin siinä vaiheessa, kun esikoinen syntyi. Eli 28 vuotiaana en enää lähtenyt jouluna vieraisiin pöytiin. Vaan järjestettiin joulut meillä, mun vanhemmille ja nuoremmille sisaruksille ja miehen vanhemmille.

Tuolla kokoonpanolla mentiin 9 vuotta. Yleensä kolme päivää. Aivan parasta. Sisarukset alkoi saamaan lapsia, jotenkin kukin kotonaan tai ristiin anoppi/appiloissa, mutta Tapsanpäivänä tavataan taas. :)

No sivuutanpa äitini kutsun ja sanon et ei pysty kun nolottaa, viettäkää joulu keskenänne. 

.....se vasta noloa oliskin.

Tänä jouluna mietin sitä toista puolta kaverin juttuja kuunnellessa. Onko enää oikein, että yli 80 vuotiaat isovanhemmat ajais 150 kilometriä ees taas yhden päivän aikana? 

Jo kymmenen vuotta sitten hirvitti, että onko sekään oikein, kun seiskakymppiset tekee 11 porukan sapuskat ja siivoustyön. Eli siis kahden lapsensa perheet tulivat aina perinteisesti aattona syömään ja joulupukkia tapaamaan.

Kaverin mies yllättäen kuoli neljä vuotta sitten.. Tänä vuonna hän päätti, että he eivät enää istua aattoa teinien kanssa autossa, vaan isovanhemmat ovat tervetulleita heidän joulupöytään. Kaunis ajatus sinänsä, mutta toinen on huono jalkainen ja toisella selkä heikossa kunnossa... ja se hämärä ja sään tuomat vaihtelut. Olisko teillä yötä? - ei tietenkään, ei mahdu!

Sitten anoppinsa jutteli, että jos piipahtaisivat heillä edes pienesti joulupäivänä. Ei sovi - mulle nauroi, että saattaa mennä krapulassa...

Anoppinsa tuosta sitten pahoitti mielensä ja ei meinaa osallistua lasten jouluun mitenkään.. Ja kaveri taas raivoissaan, että kuinka se ÄMMÄ kehtaa.

Sanoin, että kuinka sä kehtaat, että sopikaa toiseksi päiväksi sen tapaaminen tai vie joulu kuitenkin sinne, mutta älä perkele vaadi että vanhat ihmiset kokkaa ja tekee joulun. Oikeesti ärsytti ja suututti. 

Niin kauan kuin kutsutaan sanon minäkin. Kutsumatta sitten kun on omillaan. Opiskelijat on ok tulla. Mutta se on noloa, jos ei auta yhtään tai tuo mitään tullessaan. Vaikka vanhempi sanoo, että ei tarvitse, niin usein se on marttyyrimaista; kun on totuttu siihen, että eipä nuo ole ennenkään auttaneet. Minkä ikäisiä vain on typerää verrata keskenään. Samanikäisistä isäni ja kummitätini ovat molemmat 85. Kummitäti asuu omillaan maalla, isä on jo täysin autettava, eikä kotonakaan enää voi olla, jos ei ole kahta ihmistä kerralla, koska ei jättää yksin kuin vähäksi aikaa, lähinnä silloin kun lepää. Ei ole dementikko, mutta kaatuilee. 

Minä menen vanhempieni luokse jouluksi kuten aina ennenkin. Olen 39. Menen kuitenkin viikkoa ennen, siivoan, käyn kaupassa ja laitetaan yhdessä ruoat. Jouluna katan pöydän ja siivoan sen ja tiskaan.

En ole koskaan ajatellut että se olisi noloa, nolompaa olisi kutsua heidät maalta pieneen asuntooni joulunviettoon toiselle puolelle Suomea.

Minä en ymmärrä valitusta siitä että jouluaterian laittaminen olisi työlästä. Itse en ainakaan ole koskaan kokenut sitä työlääksi.

Useana vuonna olen lähisuvun kutsunut joulupöytään, eikä siitä nyt lisävaivaa ole ollut.

Samalla vaivallahan niitä ruokia valmistuu isommallekin porukalle kuin pelkästään omalle perheelle. Ainakin ne ruoat joita itse jouluksi laitan ovat sellaisia että pienen annoksen tekeminen tuntuu työläämmältä kuin isomman. Ja ison osan tarjottavista voi hankkia valmiina, esim. kalat. Ei meillä ainakaan itse loimuteta eikä savusteta.

Ei tähän ole mitään yleispätevää ikärajaa, kuten tähän ketjuun kirjoitetuista vastauksista voi päätellä. 

On satavuotiaita mummoja, joille ei tule joulua jos ei saa järjestää tarjoilua koko jälkeläislaumalleen, ja 16-vuotiaita, joilla ei ole mitään asiaa äitinsä joulupöytään.

Minä kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon. Lapsena itse kukin vietti joulunsa kotonaan. Vasta tapaninpäivä oli yleinen kyläilypäivä. Jo teini-iässä vietin jouluni muualla kuin äitini luona - kuten muunkin elämäni. Minulle oli siis itsestään selvää, että minä järjestän oman jouluni sinne, missä milloinkin asun.

Poikaystävien myötä tuli tämä sukujoulutapa tutuksi. Silloinkin ajoimme eräänä jouluaattoiltana anoppilasta kotiimme. Tämä anoppi oli juuri niitä naisia, joille elämän ainoa tarkoitus oli ruokkia lapsiaan.

Omat lapseni ovat tervetulleita joulupöytääni niin kauan kuin pystyn itse sellaisen järjestämään, ja kun lapsetkin osallistuvat.

Kuulostaa kieltämättä oudolta ajatukselta, että menisin äitini joulupöytään osallistumatta ruoanlaittoon sekä kuluihin. Meillä on ollut tapana siitä asti kun sisko sai lapsia, viettää joulu heillä. Jokainen tuo oman osuutensa ruuista. Itse olen perinteisesti vienyt laatikot ja jälkiruoan. Tämä ollut tapana siitä asti kun olen ollut 18v. Kaverit ovat aina olleet kovin ihmeissään tästä, kellään ei tulisi mieleenkään mikään muu kuin valmiiseen pöytään istahtaminen. Mun mielestä loistava systeemi meillä.

Nämä sukujoulut on ihan ihmisistä ja perheistä kiinni. Minun suvussa on muutamia ihmisiä, jotka eivät vietä joulua ollenkaan ja loputkin sitten omissa oloissaan tai oman perheen kesken. En osaa mitään yhteistä joulun viettoa edes kaivata. Anoppi taas on sellainen mummo, joka passaa ja ruokkii nelikymppiset lapsensa perheineen. Ison työn se tekee joulun eteen mutta toivottavasti lapsensa osaavat sitä arvostaa. Saa nähdä kuka sitten ottaa vetovastuun jouluista kun anoppi ei siihen enää kykene.

Vierailija kirjoitti:

Mun 53-vuotias ystäväni menee vielä 82-vuotiaan äitinsä joulupöytään. Äiti laittaa ihan kaiken, ystäväni karauttaa pihaan autollaan. Ei osallistu edes kuluihin.

En vaan voi ymmärtää. Äitini laittaisi takuulla kaiken myös, jos en olisi itse lempäesti lopettanut perinnettä. Nykyään tavataan jouluna heillä kahvittelun merkeissä niin, että tuomme ainakin yhden kakun tullessamme.

Vanhukset eivät usein saa itse sanottua, eivät "uskalla".

Ei sitten ole tullut pieneen mieleesi että äitisi olisi ehkä halunnut laittaa jouluaterian koko perheelle jälkikasvuineen kuten ennenkin mutta ei kehdannut ruveta väittämään vastaan sen jälkeen kun kieltäydyit. Vanhemmat ihmiset pitävät traditioista. Ei eläkepäivät ole pelkkää kiikkutuolissa keinumista eikä edes kasikymppinen halua kuulla olevansa liian vanha tekemään mitään hyödyllistä.