Lue keskustelun säännöt.
Millaista on lievä väkivalta, jonka vielä hyväksyisit, parisuhteessa?
15.12.2015 |
Onko sellaista? Luulin aikaisemmin, että osaisin vetää rajan hyvin ja jättää heti sellaisen miehen. On osoittautunut epäselväksi vetää rajaa sille, missä raja menee. Esim suuttuneena mies on pitänyt kiinni todella lujaa, on ikäänkuin tökkinyt sormella kasvoja ärsyyntyneenä. Nämä eivät ole toki kovin vakavia juttuja, mutta ovat saaneet miettimään, että miten suhtautua jatkosss. Yleensähän juuri sanotaan, että se alkaa vaivihkaa lievästi ja pahenee ajan mittaan. Menimme naimisiin jokin aika sitten ja sen jälkeen vasta on tätä tapahtunut. Tuntuisi naurettavalta erota elämänsä miehestä noiden tapausten takia, mutta jossainhan menee raja. Missä?
Kommentit (157)
Tuossa nyt ei ollut lainkaan kyse riidasta, nalkuttamisesta eilä raivoamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itsekin miettinyt tätä kysymystä että mikä on väkivaltaa ja mikä ei. Oon itse nyt eroamassa suhteesta osittain väkivaltaisuuden/uhkaavan käytöksen takia. Eksäni saattoi olla riitatilanteissa aika pelottava. Varsinaista selvää väkivaltaa ei ollut mutta huutoa, nimittelyä ja uhkailua oli. Joskus kun oli tosi raivona uhkasi tappaa mut/mun läheiset. Huutaminenkin oli välillä semmoista että tuli ihan mun naaman eteen raivoamaan. Pari kertaa löi myös nyrkillä seinään. Kerran piti mua seinää vasten kiinni ja kerran heitti mua päin tavaroita (tosin jotain vaatteita tms mutta kuitenkin). Lopulta aloin pikkuhiljaa halveksumaan tätä ihmistä, pyöri vaan mielessä miten se on mua haukkunut, huutanut aggressiivisena ym. En osannut enää osoittaa rakkautta niinkuin ennen. Vaikka kovasti rakastinkin ja ikävä on vieläkin niitä hyviä hetkiä.
"Hauskaa" tässä on se että mun eksä aina halveksui naistenhakkaajia ja sanoi ettei ikinä vois lyödä naista..
itsekin olin ennen tätä suhdetta aina miettinyt etten ikinä sietäisi minkäänlaista väkivaltaa. Aikaa meni kuitenkin ennenkuin pystyin tuosta suhteesta lähtemään. Sitä jotenkin vähätteli kaikkea tapahtunutta. Ja tiesin että mieskin katui tekemisiään mutta pakko jossain vaiheessa pistää itsensä etusijalle..
Kiinnostaisi tietää, että sekö se tärkeä tekeminen oli josta ap:n mies suuttui kun ap ei totellut, puhelimeen vastaamatta jättäminen? Oikeasti?!! Jos näin on, olet ap todellakin pulassa. Miksi mies haluaa kontrolloida sinua näin?
Vierailija kirjoitti:
Noh, tuli kotiin erittäin vihaisena. Ei käynyt käsiksi, mutta vittuili. Kysyin mitä etoa viime kertaan ja kuulemma se, että osasi odottaa tätä ja oli ehtinyt asennoitua kolo päivän, muuten olisi kuulemma voinut toimia samoin kuin viimeksi.
Kuulemma se loukkaa häntä, että en vastannut puhelimeen, mutta en vieläkään ymmärrä. Kyllä kyse on jostain vallasta ja kontrolloinnista.
Kysyin, onko hän pahoillaan siitä, että tarttui viimeksi kiinni. Kuulemma ei ole, ei ole tarvetta anteeksipyyntöön. Eikä kuulemma edes tarttunut kovin kovaa. Kysyin säikähtikö itse sitä se, että "pimahti". Kuulemma ei oikeadti kunnolla pimahtnut vaan tiesi ihan mitä teki. Kuulemma ei tarvitse pelätä, että hän pahoinpitelusi minua ikinä.Ei osaa sanoa, mikä asia mahdollisesti jatkossa saa suuttumaan yhtä paljon, sen kuulemma näkee sitten. Ei ole osoittanut katumusta tms vaan ollut pikemminkin koko illan hieman uhitteleva, mm. arvostellut ulkonäköäni kaksi kertaa jo parin tunnin sisään.
Aion jatkaa keskustelua myöhemmin, mutta on tuossa miettimistä. Minusta vähättely ja katumattomuus eli tuon viimeisen kappaleen kuvaus on ehkä huolestuttavinta.
ap
Siis mitä keskustelemista tuossa enää on? Miehen mielestä hänellä on oikeus "rangaista" sinua,jos et ole mieliksi,ei se puhumalla muutu.Jos tämä on tositarina eikä provo,kannattaisi oikeasti puhumisen sijasta laittaa avioero vireille. Vai vakavissasiko kuvittelet,että suhde jossa joudut mielistemään miestä väkivallan uhalla on "toimiva" suhde?
Kyllä tämä on tositarina, varmaan melko yleinenkin. On ollut hyödyllistä nähdä mielipiteitänne, se on auttanut analysoimaan asioita objektiivisemmin.
Minusta tässä keskustelussa on ehkä liikaa kärjistynyt fyysisen väkivallan mahdollisuus, mutta olen alkanut nähdä selvemmin, että henkinen väkivalta on myös haitaksi ja väärin. En aio sietää sitä enää. toivottavasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinun on oltava miehesi tavoitettavissa aina kun hän keksii sinulle soittaa? Pääsetkö mihinkään ilman miestäsi? Onko sinulla omia ystäviä? Varoituskellot kilkkaa ja kovaa...
Tuo puhelimeen vastaus on nyt vähän kärjistynyt tässä. Minusta siinä on kyse hänen mielestään jostainsen tyyppisestä, että osoittaa arvostusta toista kohtaan vastaamalla, eikä esim. vahtimisesta. Eli että hän mielestään ansaitsee tulla sillä lailla huomioiduksi ja pitää kunnioituksen puutteena, jos en niin tee. Siis vallasta ja asemasta siinä on kyse.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap.
Olen väkivaltaisen miehen ex-vaimo. Tilanteesi ei kuulosta hyvältä ja miehesi asenne vieläkin vähemmän hyvältä.
Ymmärrätkö, että miehesi tarkoitus on alistaa sinua ja hän tekee sen nyt ensi alkuun vähättelemällä tuntemuksiasi & puheitasi. Saat nyt myös kokea, kuinka sinua rangaistaan (ulkonäköäsi haukkuen) kun otat tämän miehen käytöstä kritisoivan aiheen esiin.
Jos olisin itse tajunnut asioista jotakin syvällisempää aikanaan, kun tuollainen käytös alkoi ex-mieheni taholta, olisin lähtenyt.
Mieheni alisti minut vähättelyllä, mitätöinnillä & väkivallalla siihen asemaan, etten enää osannut lähteä, koska epäilin jo omia ajatuksianikin ja pelkäsin niin, etten oikein osannut kohdistaakaan pelkoani mihinkään. Säpsähtelin töissä, kotona, kylässä, en saanut enää nukuttua, näin loputtomia painajaisia jne.
Se ei Ap missään tapauksessa ole sen arvoista. Ole minua fiksumpi ja tee jotain radikaalimpaa kuin minä tein jo tämän viikonlopun aika. Pyydän.
Juu, oikeassa olet Ap: vallasta ja asemasta tuossa nimenomaan on kysymys. Eli vallankäytöstä ja valta-aseman vaalimisesta.
Väkivalta on aina vallan käyttöä väkisin yli toisen.
Oikeassa parisuhteessa, joka perustuu oikeaan (tasavertaiseen) rakkauteen - ei esim. omistushaluun, ei tarvitse käyttää valtaa yli toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo puhelimeen vastaus on nyt vähän kärjistynyt tässä. Minusta siinä on kyse hänen mielestään jostainsen tyyppisestä, että osoittaa arvostusta toista kohtaan vastaamalla, eikä esim. vahtimisesta. Eli että hän mielestään ansaitsee tulla sillä lailla huomioiduksi ja pitää kunnioituksen puutteena, jos en niin tee. Siis vallasta ja asemasta siinä on kyse.
ap
Sinun alistamisestasi on kyse. Itse jättäisin todellakin tietoisesti vastaamatta puhelimeen, jos mies moisesta riemastuisi. En vastaisi päiväkausiin. Siinähän kilahtelisi ihan yksinään, minä ja puhelimeni oltaisi jo matkalla kauas. Ei hyvää päivää...
Henkinen väkivalta toimii sopivana alustuksena fyysiselle väkivallalle.
Ja mitä "huonommin" käyttäydyt, sen kovempia keinoja koko ajan tarvitaan.
Käytöksesi yksinvaltiaana arvioijana toimii miehesi. Olet pian todellisessa pulassa, huomaatko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sietänyt mm. tavaroilla minua heittämiset, tönimiset, kevyet lyönnit vartaloon. Mies saa raivokohtauksia jolloin heittelee tavaroita ja huutaa silmittömästi. Jossain vaiheessa ahdistuin niin paljon väkivallan uhasta, että pyysin miestä lähtemään pois asunnostani pidemmäksi aikaa. Noin viikon päästä annoin luvan tulla takaisin, ja sovittiin ettei enää kohdista väkivaltaa minuun. Lupaus on pysynyt, mutta pelkään silti miehen suuttumista.
Nykyään hän kohdistaa vihaansa koiraamme. Koira pelkää jo hänen vihaista ääntään ja juoksee sängyn alle heti jos mies korottaa ääntään. En ole nähnyt, että hän löisi koiraa, mutta luulen jotain tapahtuneen, koska koira pelkää häntä. En oikein tiedä miten suhteemme päätyi tälläiseksi :( rakastan kuitenkin, mutta on stressaavaa elää pelon vallassa. Oma perheeni asuu niin kaukana etten voi turvautua heihinkään. Olisin ihan yksin jos eroaisimme.
Kuulostaa aivan karmealta tuo sinun tilanteesi - SIIS Sinä joka kerrot raivokohtauksia saavasta miehestä, joka ennen kohdisti väkivaltansa sinuun ja nykyisin koiraanne.
Sinä vielä voit lähteä pois suhteesta, mutta koiranne ei voi valita, kuten eivät pienet lapsetkaan vastaavassa tilanteessa (ja tarkoitukseni ei ole tehdä vertausta koira=lapset, vaan herättää tajuamaan tilanteen kataluus).
Vaikka olisit hetken aikaa täysin yksin jos eroatte, niin eikö sekin ole miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin elää yhdessä miehen kanssa, jota vähintään alitajuntaisesti pelkäät jatkuvasti?
En halua saarnata tipan vertaa, mutta toivon tosi paljon, että valitset sen hetkellisen yksinäisyyden. Sen kestettyäsi olet niin monta kertaa vahvempi, ettet enää ikinä mene takaisin tuollaiseen suhteeseen.
Yksinäisyydessä ei itsessään ole mitään pahaa, se on sitä mitä me siitä teemme itsellemme - Raivokohtauksia saavassa miehessä sen sijaan on pahaa jo aivan liikaa Sinun & koirasi kestettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sietänyt mm. tavaroilla minua heittämiset, tönimiset, kevyet lyönnit vartaloon. Mies saa raivokohtauksia jolloin heittelee tavaroita ja huutaa silmittömästi. Jossain vaiheessa ahdistuin niin paljon väkivallan uhasta, että pyysin miestä lähtemään pois asunnostani pidemmäksi aikaa. Noin viikon päästä annoin luvan tulla takaisin, ja sovittiin ettei enää kohdista väkivaltaa minuun. Lupaus on pysynyt, mutta pelkään silti miehen suuttumista.
Nykyään hän kohdistaa vihaansa koiraamme. Koira pelkää jo hänen vihaista ääntään ja juoksee sängyn alle heti jos mies korottaa ääntään. En ole nähnyt, että hän löisi koiraa, mutta luulen jotain tapahtuneen, koska koira pelkää häntä. En oikein tiedä miten suhteemme päätyi tälläiseksi :( rakastan kuitenkin, mutta on stressaavaa elää pelon vallassa. Oma perheeni asuu niin kaukana etten voi turvautua heihinkään. Olisin ihan yksin jos eroaisimme.
Ihminen, joka kohdistaa kiukkunsa eläimiin tai lapsiin, kuuluu ulkoruokintaan. Miten sinä voit rakastaa tuollaista hullua? Milloin hän tappaa koirasi, koska se "uhmasi" häntä? Rakastatko vielä senkin jälkeen?
Heti kun joutuu tuollaista edes miettimään, on aika erota. Suhteessa ei kuulu pelätä, päinvastoin!
Raja menee fyysisessä koskemattomuudessa, niin ruumiillisessa, kuin esim. toisen aineellisen tai nykyään myös aineettoman omaisuuden turmelemisessa.
Henkine väkivalta jossa saatetaan suutuspäissä esittää toisesta sopimattomia kommentteja on siinä ja siinä hieman riippuen miten asiat sitten lopulta sovitaan.
Kerro miehellesi, että jos hän suutuspäissään ikinä enää koskee sinuun, tai yrittää estää sinua kulkemasta vapaasti (menee esim eteen, kun yrität poistua tilanteesta) niin muuta pois etkä palaa. Muussa tapauksessa teillä ei ole tulevaisuutta.
Itsesikin pitää kyllä sitten muistaa kunnioittaa toisen fyysistä koskemattomuutta ja omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan karmealta tuo sinun tilanteesi - SIIS Sinä joka kerrot raivokohtauksia saavasta miehestä, joka ennen kohdisti väkivaltansa sinuun ja nykyisin koiraanne.
Sinä vielä voit lähteä pois suhteesta, mutta koiranne ei voi valita, kuten eivät pienet lapsetkaan vastaavassa tilanteessa (ja tarkoitukseni ei ole tehdä vertausta koira=lapset, vaan herättää tajuamaan tilanteen kataluus).
Vaikka olisit hetken aikaa täysin yksin jos eroatte, niin eikö sekin ole miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin elää yhdessä miehen kanssa, jota vähintään alitajuntaisesti pelkäät jatkuvasti?
En halua saarnata tipan vertaa, mutta toivon tosi paljon, että valitset sen hetkellisen yksinäisyyden. Sen kestettyäsi olet niin monta kertaa vahvempi, ettet enää ikinä mene takaisin tuollaiseen suhteeseen.
Yksinäisyydessä ei itsessään ole mitään pahaa, se on sitä mitä me siitä teemme itsellemme - Raivokohtauksia saavassa miehessä sen sijaan on pahaa jo aivan liikaa Sinun & koirasi kestettäväksi.
En usko että selviäisin yksin.
En tiedä onko se jotain henkistä väkivaltaa vai mitä, mutta en tosiaan usko pystyväni elämään ilman miestäni. Ero tuntuu pahemmalta kuin kuolema. Olen valmis tekemään mitä vain jotta mies ei jätä minua. Tuntuu ettei kukaan ihminen hänen lisäkseen ole koskaan ymmärtänyt minua. Toisaalta tunnen olevani jonkinlaisessa sumuisessa olotilassa nykyään. Olen niin väsynyt etten ehkä näe kokonaisuutta.
Oletkohan ap tuttavani, ja muuttanut tarinaa sen verran, että naimisiin menon sijasta olette ostaneet ja remontoineet juuri talon (eli hankala siitäkin noin vain lähteä)....Kuulostaa niin samalta, ja sanon vain, että juokse ja kovaa kun vielä voit.
Tämän miehen ex on hyvä ystäväni, ja kaikki oli aluksi niin ihanaa, mies todellakin koukuttava kuten ap:kin kertoi. Pikkuhiljaa alkoi henkinen väkivalta, kontrollointi, ystävien arvostelu jne. Juuri tuo puhelimeen vastaaminen oli todella tärkeää. Hän saattoi soittaa kymmeniä puheluita, vaikka ystäväni oli vastannut ekaan soittoon että on työpalaverissa, ei voi puhua. Mies soitti, soitti, soitti. Sitten alkoi tulla viestejä ja illalla raivo siitä miksi ei vastaa silloin kun hänellä on asiaa. Sama juttu, kun vaikka ystävien kanssa illanvietossa. Tai missä vaan. Joka hetki piti olla valmis vastaamaan puheluun ja kertomaan missä on, kenen kanssa. Vaikka sanoisi, että on työpalaverissa, niin pitäisi jaaritella jostain ensi viikonlopun suunnitelmista kun mies haluaa. Tämä käytöshän paheni ajan myötä. Kerran olimme miehen kanssa paikalla, kun kävi käsiksi ystävääni. Menimme tietysti väliin. Ja syy oli tietysti miehen mukaan naisessa, joka ärsytti ja haki riitaa. Vaikka me olimme kyllä nähneet ja kuulleet kaiken ja se oli ihan toisin päin. Ystäväni oli lopulta jo ihan sekaisin kaikesta, kun mies puhui asiat aina päinvastaisiksi, hän oli tosi taitava puhumaan. Onneksi sai voimia lähteä tuosta sairaasta suhteesta. En viitsi kertoa kaikkea, ettei tunnisteta.
Nyt tällä miehellä on uusi nainen, ja meillä on yhteinen ystävä. Tämä yhteinen ystävä kerran minulle puhui, että häntä vaivaa onko suhteessa kaikki ok, kun kaikki tuntuu olevan niin ylitsevuotavan ihanaa, mutta kuitenkin tämä nainen on alkanut puhua, että mies kontrolloi häntä, aina pitäisi vastata heti puhelimeen ja miehen pitäisi aina tietää missä nainen menee (hänellä on liikkuva työ). Sanoin yhteiselle ystävällemme, että jaaha, se on siis jo alkanut, ja tulee pahenemaan vain. Että pitää silmät ja korvat auki ja tsemppaa ystäväänsä lähtemään, jos tuo käytös ei lopu....
Pakko vastata vielä sinulle, joka kerroit väkivaltaisesta miehestä & koirastanne ja nyt siitä, että pelkäät eroanne kuolemaakin enemmän, elät sumussa ja väsymyksessä:
Kyllä, kyse on nimenomaan siitä, että miehesi on jollain tavoin koukuttanut sinut itsestään riippuvaiseksi, jolloin pelkäät eroa kuin lapsi pelkäisi eroa vanhemmistaan (sillä pieni lapsi todellakin kuolisi tuolloin).
Koukuttamisen keinoja on monia. Jotkut ovat niin taitavia, että löytävät ne heikot kohdat ja "nappulat joita painella" sieltä toisen ihmisen lapsuudesta asti. Silloin se on yleensä menoa. Sinun ei edes tarvitse olla alun perin läheisriippuvainen, vaan sinut voidaan sellaiseksi manipuloidakin.
MUTTA: Positiivinen totuus on, että et ole enää se lapsi, jonka tarvitsee pelätä kuolevansa, jos hän jää yksin.
Tiedän, että et kauhun hetkellä pysty juuri nyt sisäistämää tätä ja aivosi huutavat, että tarvitset miehesi säilyäksesi hengissä. Mutta kun se ei ole enää aikuisiällä totta! Ei vaan ole!
Sinun vain täytyy olla paljon rohkeampi kuin aiemmin. Huomaat ettet tule kuolemaan, vaan ihan päin vastoin.
Ensimmäiseksi sinun täytyy uskoa, ettet kuole ja avata ovi ulos tuosta kauhu-galleriasta.
T. Saman kokenut, joka myös luuli kuolevansa, mutta saikin onnellisen elämänsä takaisin
Sekä henkinen että fyysinen väkivalta olis kyllä toistuvana eron paikka. Kerran voi jokainen erehtyä. Tietenkin pitäis aikuisten ihmisten yrittää hoitaa ristiriitatilanteet raivoamatta ja ennen kuin ne kärjistyvät. Mutta hyvin voin kuvitella tän yleisimmän tilanteen tapahtuvan monissa perheissä; eli akka aikansa nalkuttaa ja sitten palaa ukolta käämit. Että asioissa on myös usein kaksi puolta. Toivotaan nyt kuitenkin rauhaisaa joulun aikaa kaikille ja jos oikein alkaa keittää, niin mennään vaikka pihalle rauhottumaan. :)