Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista on lievä väkivalta, jonka vielä hyväksyisit, parisuhteessa?
15.12.2015 |
Onko sellaista? Luulin aikaisemmin, että osaisin vetää rajan hyvin ja jättää heti sellaisen miehen. On osoittautunut epäselväksi vetää rajaa sille, missä raja menee. Esim suuttuneena mies on pitänyt kiinni todella lujaa, on ikäänkuin tökkinyt sormella kasvoja ärsyyntyneenä. Nämä eivät ole toki kovin vakavia juttuja, mutta ovat saaneet miettimään, että miten suhtautua jatkosss. Yleensähän juuri sanotaan, että se alkaa vaivihkaa lievästi ja pahenee ajan mittaan. Menimme naimisiin jokin aika sitten ja sen jälkeen vasta on tätä tapahtunut. Tuntuisi naurettavalta erota elämänsä miehestä noiden tapausten takia, mutta jossainhan menee raja. Missä?
Kommentit (157)
Tuossa. Kaikenlainen fyysinen päällekäyminen riidan (tai muun konfliktin aikana) on väärin, jos se loukkaa sinun koskemattomuuttasi ja koet sen vääränä. Suosittelen antamaan miehelle palautetta, ja seuraavalla kerralla pistät pelin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kerran ihan hillittömän riidan aikana tönäissyt mut maahan niin että satutin käteni. Säikähti sillon tosissaan itsekin omaa toimintaansa. Tein selväksi että jos ikinä vielä koskee muhun tohon tyyliin niin eroan välittömästi. Tästä on nyt muutama vuosi ja hyvin on pysynyt mielessä, ei ole toista kertaa käsiks käynyt vaikka riidelty toki on.
Tuollainen tökkiminen olisi minulle jo ihan riittävä merkki miehen luonteesta.
En usko että hyväksyisin mikäänlasta väkivaltaa parisuhteessa. Missä vaiheessa harkitsisin eroa?... vaikea sanoa... jos väkivalta toistuu esim. useamman kerran vuodessa ja lisääntyy siitä huolimatta että siihen haetaan apua, uskoisin harkitsevani vakavasti eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä jäin miettimään on, että yhden tuollaisen tilanteen kohdalla, jota muuten en olisi rekisteröinyt edes lieväksi väkivallaksi, niin jälkeen päin kun otin keskusteluun, mies kertoi ettei muista siitä mitäön, että hänellä "pimeni". Ei liene normaalia?
ap
Kiinni pitäminen. Miehelle tuli huono omatunto siitä, kun suuteli kovaotteisesti pitäen käsivarsistani kiinni ja seurauksena sain mustelmat. Pidin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi kuvitellakaan itseäni sellaisessa suhteessa, missä riidellään niin rajusti, että sohvia kaatuu tai toista pidetään väkisin kiinni tai tökitään vihaisena ja pelotellaan. En ikinä. Jopa pelkkä suullinen raivoaminen ja karjuminen on liikaa, jos siinä mennään henkilökohtaisuuksiin tai haukutaan ja kirotaan. En vain halua sellaista. Ei niin hyvää miestä olekaan, että viitsisin antaa itseäni haukkua tai pelotella.
Fyysiseen kontaktiin kun mennään, huudan pelin poikki. Henkistä kestän jonkin verran, mutta jos ulkonäköäni tai läheisiäni aletaan haukkua, on se minulle viimeinen pisara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa parisuhteessa, en edes lievää. Eikä ole onneksi näiden 26 yhteisen vuoden aikana tarvinnutkaan. Elin lapsuuteni väkivaltaisen isän varjossa ja päätin että se riitti minun kohdallani.
En hyväksy minkäänlaista fyysistä koskemista enkä huutamista. Olen ollut 10 vuotta mieheni kanssa, ja aina ollaan selvitetty hommat tavallisella äänensävyllä ja -voimakkuudella keskustellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksittäistä tekoa pahempana pitäisin ehkä toiminnan asteittaista "rajuuntumista". Siis sitä jos ennen vain huusi, sitten alkoi paiskoa tavaroita ja osoittaa sormella, nyt paiskoo jo tavaroita kohti ja tökkii sormella, mitä tuleekaan seuraavaksi.
Olen jo kokenut väkivaltaisen suhteen. Siksi nykyään nollatoleranssi.
Vahingossa huitaisemisen tms. hyväksyn. Mitään tahallista en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tulta ja tappuraa kun suutun, en hauku tai koske toiseen mutta ai että mä olen vittumainen narttu. Puolisoni koskee minuun silloin fyysisesti, hän on melkoinen kuumakalle ja vetää rajan tuohon kun minusta tulee tornado. Yleensä ottaa syliin ja kantaa makuuhuoneeseen. En laita välejä poikki siksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo kokenut väkivaltaisen suhteen. Siksi nykyään nollatoleranssi.
Vahingossa huitaisemisen tms. hyväksyn. Mitään tahallista en.
Selitä "vahingossa huitaiseminen".
Oho, ihan vahingossa lipsahti toi nyrkki sun silmään.
Mun pitäisi varmaan erota äidistäni :( tapellaan aina välillä niin, että ikkunat helisee ja tuolit hajoilee.
asiaan jokseenkin perehtyneenä sanoisin, että kaikki toisen koskemattomuuden loukkaaminen eli raja on jo ylittynyt. onnekas olet, jos tuo jää tuohon, mutta itse kyllä laittaisin seuraavasta tapauksesta pelin poikki. mitä pidemmälle tilanne menee, sen vaikeampaa on lähteminen. suomessa kuolee vuosittain kymmeniä naisia lähisuhdeväkivaltaan, älä pliis päädy sinne tilastoon - kuulostaa kaukaiselta mutta tilanteet kehittyy ajan kanssa.
joku sanoi, että fyysisetkin yhteenotot kuuluu parisuhteeseen. ei todellakaan. jokaisella on oikeus täydelliseen keholliseen koskemattomuuteen, eikä sen rikkominen ole perusteltua missään oloissa!!!!
tsemppiä <3
Silloin jos puhutaan väkivallasta, se ei ole mitenkään hyväksyttävää. Ei vaikka siihen liittäisi määreitä "lievä" tai "harvoin tapahtuva".
Väkivalta ei ole hyväksyttävää. Vähiten hyväksyttävää se sellaiselta ihmiseltä, jonka tulisi rakastaa ja arvostaa sinua.
Alue: Aihe vapaa
No mun mielestä raja menee siinä, että oikeasti pelkää.
Pienet, fyysisetkin, yhteenotot kuuluvat rakkaussuhteeseen. Meillä on esim.sohva kaatunut riidan tuoksinassa, vaikka siinä on sattunut jompi kumpi istumaan.