Lue keskustelun säännöt.
Terveydenhuollon ammattilaisten asiattomat kommentit
Pentti
12.12.2015 |
Ei tunnu kauhean kivalta joutua arvostelun kohteeksi puolialastomana tällaisen "ammattilaisen" toimesta :( "Onko kukaan aiemmin sanonut, että sulla on hirveän pitkä selkä?" - Joo kiitos vaan, että kerroit, enpä ookkaan huomannut...
Minkälaisia ikäviä kommentteja ootte kuulleet?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ai nytkö sä meinaat siihen pyörtyä?" Närkästyneenä ja tuhahdellen sen jälkeen kun on ottanut minulta kuuteen eri putkeen verta
LOL 6 putkea ole mitään vielä
On kätevää, kun yhdellä pistolla saadaan monta koetta otettua. Itselläni on suonet syvällä, mutta aina on onnistuttu ottamaan verinäyte. Sairaaloiden labrassa osataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi, tämä menee nyt out of topic mutta..
olin flunssassa terveyskeskussessa, kävin hoitajalla ennen lääkäriä. otti verikokeen ja touhu oli alusta asti vähän erikoista, ei esim. desinfoinut pistokohtaa. ei myöskään antanut laastaria minkä vuóksi veri valui sormea pitkin farkuilleni ja kun nostin kättä sanoen "katso!" raukka oli pyörtyä :D
jostain syystä vuodan runsaasti,vaikka ihan vain otettaisiin esim. tulehdusarvot pikatestinä siitä sormenpäästä..
no, onneksi en ole verikammoinen ja muutenkin oli sangen mukava nainen.
Minkä takia hoitsuista löytyy aina näitä entisiä koulukiusaajia, epäempaattisia paskaläjiä? matalan koulutustason takia?
Mulla oli vakava keuhkokuume (lääkärin kirjoittaman epikriisin mukaan), joka oli levinnyt kauttaaltaan molempiin keuhkoihin. Jouduin käyttämään vuorokauden ympäri happiviiksiä hengitysvaikeuksien vuoksi.
Kävin vessassa sairaalan käytävällä, sillä huoneessamme ei ollut vessaa ja jouduin siis hetken aikaa olemaan ilman happiviiksiä. Tuo pikkuinenkin reissu oli niin raskas, että paluumatkalla haukoin henkeä ja yskin niin rajusti, että kupsahdin lattialle.
Hoitaja tylysti sanoi: "Lopeta tuollainen yskiminen tai hyperventiloit ja pyörryt siihen käytävälle." Apua hän ei tarjonnut, että olisin päässyt ylös. Avuttomana olin lattialla ja yritin vain selvitä hapenpuutteen ja yskimisen kanssa.
Joten kuten onnistuin raahautumaan sänkyyn ja olo alkoi helpottumaan vasta (itse laitetun) avaavan lääkkeen ja lisähapen myötä.
Samana iltana huomasin, että mulla oli kehossa paikoitellen iho mennyt vereslihalle. Ihmettelin tätä ja tälle samalle hoitajalle kerroin tästä ja näytin kättäni, missä 15 cm pituudelta iho vereslihalla. Hoitaja tylyyn tapaansa totesi, ettei voi tietää mitä se on ja jos kyseessä olisi epäilemäni allergiareaktio, niin olenhan voinut itsekin sen aiheuttaa jollakin kotona käyttämällä kosteusvoiteella. Tämän jälkeen hän käänsi selkänsä ja keskustelu päättyi tähän.
Olin huolissani tästä ihoreaktiosta ja seuraavana aamuna, kun sairaanhoitajien vuoro oli vaihtunut, kerroin asiasta uudelleen toiselle hoitajalle. Hän lupasi puhua asiasta lääkärin kanssa. Pian lääkäri tulikin käymään ja vakavana sanoi, että epäilee hengitysvaikeuksieni ja vereslihalle menneen ihoni johtuvan allergiareaktiosta antibioottia kohtaan ja että lääkitykseni on välittömästi vaihdettava, ettei tule vielä vakavampia seurauksia.
Kiitos tämän lääkärin, antibioottia vaihdettiin ja mulle jouduttiin kokeilemaan kuutta eri antibioottivalmistetta, kunnes löytyi turvallinen ja toimiva. Kyseessä oli kuin olikin allergiareaktio.
Sairaalassa olin yhteensä pari viikkoa ja pääsin keuhkotautien osastolle parin päivän jälkeen. Tuo tyly hoitaja työskenteli siis ns. tavallisella vuodeosasatolla. Keuhkotautien osastolla koko henkilökunta oli ihanaa porukkaa: myötätuntoisia, kannustavia ja ammattimaisesti toimivia. Hyvät muistot jäi. :)
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä herkkänahkaisia. Kuulisittepa mitä teistä puhutaan selän takana, kun ette ole kuulemassa. T. Hoitaja
Hoitajaksihan pääsee (ikävä kyllä) melkein kuka vain, kuten tästä kommentista huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keravalla verinäytteen ottaja korotti välittömästi ääntään väärinymmärryksensä takia ja alkoi puhumaan kuin vähäjärkiselle todella tympeään sävyyn. En käyttäytynyt asiattomasti missään vaiheessa. Olisi varmaan pitänyt sanoa suorat sanat heti näytteenoton jälkeen.
Vaikka olette terveydenhuollossa töissä, pitäisikö Teidänkin hoitaa mielenterveytenne kuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä herkkänahkaisia. Kuulisittepa mitä teistä puhutaan selän takana, kun ette ole kuulemassa. T. Hoitaja
Kerro!!!
Kyllä kahvipöydässä puhutaan mitä sukupuolitauteja palli-ihottumaa tai anulseen tungettua tänään on löytynyt, mitä törkeyksiä on kuultu puhelimessa ja millaisia psyk.tapauksia käynyt. Ei mitenkään pahalla. Ja ne jututhan ei sitä kahvipöytää pidemmälle leviä.
Kertoo paljon hoitajien suhtautumisesta seksuaalisuuteen ylipäänsä, kun nimenomaan alapään asiat, seksitaudit, seksi"onnettomuudet" ym. ovat keskiössä. Vuodeosaston hoitajat myös muistivat kahvilla mainita, kenellä miespotilaalle oli aamulla minkäkinasteinen erektio.
t. alalta poistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin varata ajan hammaslääkärille ja päädyin nettisivuselailun jälkeen siihen että pitää soittaa kiireettömään ajanvaraukseen. Siellä sanottiin että soita kiireelliseen ajanvaraukseen. No siellä vastannut nainen kysyi hyvin tympeällä äänensävyllä mitä kiireellistä tuossa mun tapauksessa nyt on ja käski soittaa kiireettömään ajanvaraukseen. Siellä lopulta pahoittelivat tilannetta ja antoivat ajan samalle päivälle kiireellisenä. Asiakas kun ei yleensä ole hammaslääketieteen ammattilainen niin luulisi siellä ajanvarauksessa tiedettävän, mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä herkkänahkaisia. Kuulisittepa mitä teistä puhutaan selän takana, kun ette ole kuulemassa. T. Hoitaja
Ikävää ja surullista kuulla tämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Np-ultra, ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt raskaus: "6,5 mm, tästä ei elävää lasta tule" (erikoislääkärin suusta).
Terve 9 pisteen tyttö syntyi, vaika odotus ei ollut onnellinen. Mittavirhe.
Kauhistus. Kai se ultrattiin uudelleen? Miten rakenneultra?
'
En muista enää, tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Kävin tuon jälkeen loppuraskauden ajan joka toinen viikko yliopistosairaalassa ultrissa, tehtiin myös istukkabiopsia ja kaikenlaista muuta (kävin perinnöllisyyslääkärillä ym). Tuo alku vaan ei unohdu...
Myöhemmin sain kuulla, ettei ollut kyseisen lääkärin ainoa tylytys.
Kai se nyt monesti myöhemmin selvis että kaikki ok?
Vastasyntyneellä vauvallamme todettiin kotiinlähtötarkastuksessa pieni, muutaman viikon hoitoa vaativa juttu. Kyse ei ollut mistään henkeä uhkaavasta, mutta hoitamattomana olisi vaikeuttanut lapsen elämää huomattavasti. En hetkeäkään kapinoinut asian hoitamista vastaan, mutta juuri äidiksi tulleena minua tietysti itketti, että pienellä vauvallamme piti tuommoista olla. Omalta hoitajalta ei paljon myötätuntoa herunut. Hän totesi, että minun pitäisi ymmärtää, että on olemassa pahempiakin juttuja ja että tottakai pitää hoitaa. TOTTAKAI pitikin hoitaa ja hoidettiinkin, mutta olen silti sitä mieltä, etteivät kyyneleeni sairauden totemisen jälkeen olleet kohtuuttomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin lääkäriin uusimaan Diapameja helvetilliseen ahdistukseen. Minulla on kolme eri mielenterveysongelmadiagnoosia, yksi niistä paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Tästä lääkäri oli varsin tietoinen. Kävellessäni ovesta, ensimmäinen kysymys oli, että "miksi piileskelen huivini takana". Hämmennyin. Lyhyen sananvaihdon jälkeen tuli päätös:
"En mä sulle rupee näitä kirjottaa, ku en tunne sua, etkä sä ees halua tutustua muhun". No enpä vittu tiennyt, että mun pitää viedä sut kahville saadakseni tarvitsemani lääkkeet.
Tein lääkäristä valituksen ja sain tietää, etten ollut ainoa valittanut. Myöhemmin kyseinen mies soitti ja oli olevinaan niin pahoillaan. Varmaan viimeinen varoitus tai jotain.
Mä luulen, että ihmiset on jotenkin ekstra herkkänä asioidessaan terveydenhuollossa tietysti sairaudesta johtuen, mutta myös sen takia, että useimmat kuvittelet olevansa jotenkin eriarvoisessa asemassa varsinkin lääkäriin, mutta myös hoitajaan nähden. (Tämä tietysti totta useimmissa tapauksissa tiedolliselta osalta, mutta itsemääräämisoikeus on yhä edelleen potilaalla...) Eli ollaan ikään kuin koko ajan valmiina ottamaan iskuja vastaan, sitten herkästi tulkitaan jotakin neutraaliksi/positiiviseksi tarkoitettua negatiiviseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Np-ultra, ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt raskaus: "6,5 mm, tästä ei elävää lasta tule" (erikoislääkärin suusta).
Terve 9 pisteen tyttö syntyi, vaika odotus ei ollut onnellinen. Mittavirhe.
Kauhistus. Kai se ultrattiin uudelleen? Miten rakenneultra?
'
En muista enää, tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Kävin tuon jälkeen loppuraskauden ajan joka toinen viikko yliopistosairaalassa ultrissa, tehtiin myös istukkabiopsia ja kaikenlaista muuta (kävin perinnöllisyyslääkärillä ym). Tuo alku vaan ei unohdu...
Myöhemmin sain kuulla, ettei ollut kyseisen lääkärin ainoa tylytys.
Kai se nyt monesti myöhemmin selvis että kaikki ok?
Jep, vähän kerrallaan rakenteiden hahmottuessa. Viimeiseen saakka tarkisteltiin. Muistan tärisseeni ultrapöydällä, ja hoitajat toivat peittoja luullessaan, että palelin. En palellut, pelotti.
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntyneellä vauvallamme todettiin kotiinlähtötarkastuksessa pieni, muutaman viikon hoitoa vaativa juttu. Kyse ei ollut mistään henkeä uhkaavasta, mutta hoitamattomana olisi vaikeuttanut lapsen elämää huomattavasti. En hetkeäkään kapinoinut asian hoitamista vastaan, mutta juuri äidiksi tulleena minua tietysti itketti, että pienellä vauvallamme piti tuommoista olla. Omalta hoitajalta ei paljon myötätuntoa herunut. Hän totesi, että minun pitäisi ymmärtää, että on olemassa pahempiakin juttuja ja että tottakai pitää hoitaa. TOTTAKAI pitikin hoitaa ja hoidettiinkin, mutta olen silti sitä mieltä, etteivät kyyneleeni sairauden totemisen jälkeen olleet kohtuuttomat.
Voi herranjestas, hän koetti lohduttaa sinua että on olemassa pahempiakin juttuja ja tietenkin asia hoidetaan.
Miten maailmassa te näin herkkänahkaisia olette?
Aikanaan kävin läpi täyden paletin rintasyöpähoitoja (hormonaalinen). Tukanlähtöä, turvotusta yms.... Sytostaattihoitojen loputtua olin turvoksissa; osin lääkkeiden ja jaksamattomuuden vuoksi.
No, meninpä työterveyshoitajalle muissa asioissa: Hänpä rupesi paasaamaan painon pudottamisesta ja päivitteli "lihomistani". Karseaa! Kokoilin itsetuntoni rippeitä ja yritin toipua taudista, ruokahalukin oli tiessään. Se "ylipaino" todella siinä tilanteessa ei ollut nro 1. Ammattitaidotonta ja löi minuun märällä rätillä kasvoille. Missä on pelisilmä, jos terveydenuollon "ammattilainen" valistaa näin.
No, siitä on aikaa yli 15 vuotta, terveenä ollaan ja painokin on kuosissa. Sanomisensa kuitenkin muistan lopun ikääni.
Lääkäri kerran totesi, että taidat olla rakennusalalla kun on noin iso meisseli.
Puolarmetsän sairaalassa, Espoossa on aivan ihania hoitajia. Koskaan en ole saanut huonoa kohtelua. Iso hali kaikille siellä työskenteville!<3
Joitakin vuosia sitten olin lääkärin vastaanotolla ja siellä mm. kartoitettiin, kuulunko joidenkin sairauksien osalta riskiryhmään. No luettelin sitten äidin puoleisen suvun tietämäni sairaudet ja kuolinsyyt (en tiennyt silloin vielä kaikkia). No entäs isän puoleinen suku? En tiedä, koska en edes tiedä, kuka on isäni, vastasin. Lääkäri ärjäisi siihen, että kyllä jokainen isänsä tietää. Totesin rauhallisesti, että lienen poikkeus, sillä en todellakaan tiedä. Oli lääkäriltä aika tökeröä käytöstä, muuta ei voi sanoa. En ole osunut hänen vastaanotolleen sen jälkeen. Toisaalta olisi kiinnostavaa mennä, sillä olen tutkinut taustaani ja nyt tiedän myös isäni sairaudet: normaaleja itäsuomalaisia vaivoja, ei sen kummempaa, mutta olisihan kiva nähdä rouva tohtorin ilme.
LOL 6 putkea ole mitään vielä