Terveydenhuollon ammattilaisten asiattomat kommentit

No ehkä pahin on kun lääkäri lupasi ostaa minulle LV laukun jos toimenpide sattuu tai on epämielyttävä. Huono puoli oli ettei toimenpide tuntunut missään ja laukku jäi saamatta... ;D

Tämä tapahtui kyllä vaimolle. Oli supistuksia ja halusi mennä äitiyspolille tarkastukseen. Olin töissä, mutta onneksi isänsä oli vapaana ja pääsi viemään. Vastaanottava hoitaja oli sitten aika pian kysynyt, onko isästä tietoa. Taisi 23-vuotiaana näyttää liian nuorelta...

Olen opiskelijana ja kerran ollut tällaisen töksäyttelijän mukana. Ne tilanteet oli kummallisia; teknisesti ottaen asiakkaat saivat hyvää palvelua. Tunnepuolella he lähtivät kuitenkin vastaanotolta kummallisen hämillään ja pahoilla mielin. Hoitaja saattoi sivulauseessa kommentoida potilaan henkilökohtaista ominaisuutta, joka ei mitenkään liittynyt hoitotoimenpiteeseen. Kuten kaljuuteen tai luonteeseen liittyviä asioita. Mitä herkempi potilas sen enemmän hän kommentoi. En oikein ymmärtänyt miksi, koska hän ei kuitenkaan työyhteisössä ollut mikään pahin selän takana puhuja. Kun harjoittelin toimenpiteitä, hän saattoi kesken toimenpiteen sanoa jonkun asian, minusta, joka ei mitenkään liittynyt tilanteeseen, enkä oikein ikinä pysynyt kartalla siitä, että MITEN tähänkin asiaan pitäisi reagoida. Hänellä oli jotenkin rajat hakusessa itsensä ja toisten välillä. Varmaan tarkoitti hyvää mutta ehkä sekin vastaanotolta lähtenyt nuori mies, joka sai tietää että harva tuossa iässä on noin kalju, ei kuitenkaan ollut kovin mielissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kauhean kivalta joutua arvostelun kohteeksi puolialastomana tällaisen "ammattilaisen" toimesta :( "Onko kukaan aiemmin sanonut, että sulla on hirveän pitkä selkä?" - Joo kiitos vaan, että kerroit, enpä ookkaan huomannut...

Minkälaisia ikäviä kommentteja ootte kuulleet?

Onko pitkä selkä hyvä ominaisuus? Sama kuin joku sanoisi että onpa sulla paljon finnejä, tiesitkö että sulla päänahka näkyy, on niin ohuet hiukset, onpa suipot rinnat, onko ne tubulaariset? Miten sulla on noin pieni leuka, onko purennassa vikaa? Tiesitkö että sulla on kierot silmät?

Niitä ei vaan sanota ääneen! Onko tyhmyyttä, tilannetajun puutetta vai vittuilua?

No minusta pitkä selkä on kaunis. Persjalkaisen vastakohta.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi teitä herkkänahkaisia. Kuulisittepa mitä teistä puhutaan selän takana, kun ette ole kuulemassa. T. Hoitaja

Hoitajalle voisin sanoa, että kuultu on tätäkin. Siis hoitohenkilökunta kälättää kun kuvittelee, ettei potilas tai asiakas kuule. Pitäisiköhän koko hoitohenkilökunnalle laittaa pakollisena sellainen vuoden lisäkoulutus, jossa käydään läpi hoitotyön etiikkaa. Olen nimittäin nähnyt millaista touhua se sitten on kun kukaan ei valvo. Asiakkaille, puolustuskyvyttömille sairaille ihmisille huudetaan suoraan, uhkaillaan kiusataan ja nöyryytetään. Naureskellaan.  Siis suoraan ja selän takana. Voi olla ettei yksi vuosi edes riitä, koska noihin koulutuksiin usein sisältyy pitkät pätkät asiakkaan/potilaan kohtaamista hoitotyössä - ja siltikin se on vähän niin ja näin käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se lasten hankkiminen pitäisi pikapikaa jo aloittaa." YTHS:n gynen avausrepliikki 28-vuotiaalle ilman mitään taustatietojen (esim. parisuhde) kyselyä. Olin vastaanotolla ihan muissa asioissa. En hämmästykseltäni tajunnut tehdä edes valitusta.

Saman ikäisenä terkkarilla hain ehkäisyyn reseptiä, rouva kirjoitti tietojani ja totesi ettei noin nuorella tietenkään lapsia ole. Korjasin kyllä erehdyksen :)

Vierailija kirjoitti:

"Rinnathan sulla on kovin pienet." Kouluterkkari tokaisi tämän tylysti, kun olin 15 vee. Ei hirveästi nostanut teini-ikäisen tytön itsetuntoa.

"Et sä kyllä sairaana olisi jaksanut meikata naamaas. Kuinkahan kipeä sä nyt OIKEASTI olet? " Tämä tuli arvauskeskuslääkäriltä. Olin palannut Intiasta ja saanut sieltä erittäin sitkeän vatsataudin, joka oli kestänyt Suomeen paluun jälkeen jo useamman päivän. En ollut meikannut, vaan ruskettunut reissussa ja minulla on luonnostaan tummat ripset ja kulmat... Samana päivänä, kun oli tuo arvauskeskusreissu, jouduin vielä sairaalaan tiputukseen.

Tästä ihan vaan sen verran, että "joutua tiputukseen", ei todellakaan aina ole mikään iso juttu. Usein kuulee tätä samaa selitystä, että "olin oikeesti tosi sairas, kun ihan tiputukseen jouduin". Päivystyksessä melkein jokaiselle sisään kirjatulle sänkypaikan saaneelle potilaalle laitetaan tippa. En missään nimessä halua vähätellä, mutta jotenkin omaan korvaan kuulostaa niin dramaattiselta tuo, että ihan tiputukseen on joutunut... Mutta siis toki ihan tarpeellistakin nesteyttää jos kovan vatsataudin on sairastanut.

Olin teininä nilkkaleikkauksessa ja kivut sen jälkeen olivat kovat, vaikka olin saanut morfiinia koko päivän. Illalla kun ois pitäny lähteä kotiin, en meinannut millään päästä ylös sängystä sen leikatun jalan kanssa ja väänsin siinä itkua. Hoitaja vieressä huokaili ja kommentoi: "No yritä nyt edes, voisit VÄHÄN kokeilla nyt olla reippaampi, muuten sä joudut jäämään tänne yöksi ja se sitten maksaa aika paljon ekstraa" jne. Ei kauheesti helpottanut tilannetta. Tää tapahtui yksityisellä.

Ensimmäistä kertaa nuorena gyniksellä. Naisgyne käski asettumaan siihen tutkimuspöydälle ja totesi, että naisena kannattaa jo nuorena oppia makaamaan selällään jalat harallaan, että tää on miesten maailma. Veti sanattomaksi. Nyt lähinnä naurattaa ronskin tätin opit nuorelle naiselle.

Synnytyksessä meni kaksi litraa verta ja istukka painoi melkein kilon. Olo oli siinä sängyllä aika epätodellinen kaiken keskellä, kun päättivät että joudun leikkuriin (sisälle tuli repeämät). Huone oli täynnä porukkaa, kukaan ei minulle kertonut mitä tapahtuu jne. mutta yhtäkkiä luokseni asteli vanha herrasmies lääkärintakissa, joka kokeili kättäni ja totesi kuivasti:

"Rouva, teillä on kylmät kädet. Suosittelen, että jatkossa kun tulette lääkäriin, pesette kätenne lämpimällä vedellä ja sitten hierotte niitä voimakkaasti muutaman minuutin ajan. Tämä helpottaa näytteenottoa."

:D Oli vähän sellainen olo, että kiitos nyt kamalasti neuvosta!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntyneellä vauvallamme todettiin kotiinlähtötarkastuksessa pieni, muutaman viikon hoitoa vaativa juttu. Kyse ei ollut mistään henkeä uhkaavasta, mutta hoitamattomana olisi vaikeuttanut lapsen elämää huomattavasti. En hetkeäkään kapinoinut asian hoitamista vastaan, mutta juuri äidiksi tulleena minua tietysti itketti, että pienellä vauvallamme piti tuommoista olla. Omalta hoitajalta ei paljon myötätuntoa herunut. Hän totesi, että minun pitäisi ymmärtää, että on olemassa pahempiakin juttuja ja että tottakai pitää hoitaa. TOTTAKAI pitikin hoitaa ja hoidettiinkin, mutta olen silti sitä mieltä, etteivät kyyneleeni sairauden totemisen jälkeen olleet kohtuuttomat.

 

Voi herranjestas, hän koetti lohduttaa sinua että on olemassa pahempiakin juttuja ja tietenkin asia hoidetaan.

Miten maailmassa te näin herkkänahkaisia olette?

Vastasynnyttänyt äiti on melko herkkänahkainen, juu. Äänensävyssä ei hoitajalla lohtua ollut vaan semmoinen "mitä sinäkin siinä niiskutat". Varmasti on paaaaljon pahempia juttuja, mutta tilanne oli meidän perheessämme ainutlaatuinen. Harva kai oman lapsensa mistään diagnoosista vain olkiaan kohauttaa..

Jostain syystä naurahdin tälle :D ethän pahastu ;)

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa nuorena gyniksellä. Naisgyne käski asettumaan siihen tutkimuspöydälle ja totesi, että naisena kannattaa jo nuorena oppia makaamaan selällään jalat harallaan, että tää on miesten maailma. Veti sanattomaksi. Nyt lähinnä naurattaa ronskin tätin opit nuorelle naiselle.

Oletko ottanut kokeneen gynekologin neuvosta vaarin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntyneellä vauvallamme todettiin kotiinlähtötarkastuksessa pieni, muutaman viikon hoitoa vaativa juttu. Kyse ei ollut mistään henkeä uhkaavasta, mutta hoitamattomana olisi vaikeuttanut lapsen elämää huomattavasti. En hetkeäkään kapinoinut asian hoitamista vastaan, mutta juuri äidiksi tulleena minua tietysti itketti, että pienellä vauvallamme piti tuommoista olla. Omalta hoitajalta ei paljon myötätuntoa herunut. Hän totesi, että minun pitäisi ymmärtää, että on olemassa pahempiakin juttuja ja että tottakai pitää hoitaa. TOTTAKAI pitikin hoitaa ja hoidettiinkin, mutta olen silti sitä mieltä, etteivät kyyneleeni sairauden totemisen jälkeen olleet kohtuuttomat.

 

Voi herranjestas, hän koetti lohduttaa sinua että on olemassa pahempiakin juttuja ja tietenkin asia hoidetaan.

Miten maailmassa te näin herkkänahkaisia olette?

Vastasynnyttänyt äiti on melko herkkänahkainen, juu. Äänensävyssä ei hoitajalla lohtua ollut vaan semmoinen "mitä sinäkin siinä niiskutat". Varmasti on paaaaljon pahempia juttuja, mutta tilanne oli meidän perheessämme ainutlaatuinen. Harva kai oman lapsensa mistään diagnoosista vain olkiaan kohauttaa..

Ymmärrän tuon tilanteen, itsellä esikoinen joutui syömisoppiin vastasyntyneiden teholle ja itsekkä hormonit myllersi eli tunteet heilahteli ees taas. Hoitaja joka päätöksen osaston vaihdosta teki oli todella ihana ja selvitti ettei mitään hätää ole, siellä varmistetaan vain että saa tarvitsemansa ravinnon ( kun multa ei ihan aluksi tullut tarpeeksi, eikä vauva osannut kunnolla imeä). No, tuolla osastolla taas oli mitä epäempaattisin ja tylyin hoitaja mitä olen ikinä missään kohdannut. En tuoreena äitinä ja vain vähän vauvojen kanssa tekemisissä olleena ollut mitenkään varma käsitellessäni poikaani, joten huomautuksia tuli tuon tuostakin ja kerran tuli ihan yks kaks itselleni itkunpuuska. En tiedä mistä ja miksi, mutta tää tylyttä että mitä ihmettä sä nyt itket ( en ollut itkenyt aiemmin), todella tylyllä äänensävyllä. Se ei helpottanut itkua, mutta yritin asiallisesti selittää etten tiedä miksi, itkettää vaan.

Kerran mennessäni vauvaa syöttämään, ko. hoitaja kiskoi nenämahaletkun pojalta pois ja tokaisi että edellinen syöttö,pullosta meni ihan hyvin ei se tätä enää tarvii. Poikapa ei vaan syönyt pullosta juuri mitään, vaikka minun lisäksi hoitaja ( eri kuin tää tylyttäjä) yritettiin. Tämä toinen hoitaja joutui sitten laittamaan letkun takaisin ja vauva saatiin ruokittua.

Ei mun kyllä tullut mieleenkään silloin antaa palautetta hoitajasta, nykyinen minä sen olisi tehnytkin.

Mitä tulee tuohon ap: n pitkä selkä juttuun, niin mulla on sama ja siitä on sanottu usein varsinkin nuorempana, mutta en ole kyllä koskaan osannut siitä loukkaantua. Niin me ihmiset ollaan erilaisia.

Vaikean synnytyksen, komplikaatioiden ja erittäin hitaan parantumisen jälkeen olin neuvolan gynen jälkitarkastuksessa. Haasteenani oli myös runsas, täysin hallitsemattomalta tuntunut maidon nousu, jonka takia minulla oli kovia rintakipuja, jatkuva pelko rintatulehduksesta ja maksimissaan tunnin yhtäjäksoiset yöunet, ennen kuin oli pakko joko pumpata tai imettää, muuten paine kävi sietämättömäksi. Olin siis aika heikossa hakessa ja syynnytyksen jälkeinen masennuskin oli päällä, vaikka en sitä silloisessa ahdistuksessa itse rekisteröinyt. Kun kuvailin tilannnettani ulkomaalaistaustaiselle lääkärirouvalle ja toivoin edes jotain neuvoa selviytymiseen, hän tokaisi vain: "Mutta sunhan pitäsi kiittää Jumalaa, että maitoa riittää!" Olin aika tyrmistynyt, että terveydenhoidon ammattilaisen ainoa kommentti viittaa uskontoon :( Muutenkin koko raskaus- ja imetysajan tuntui, että itseäni kohdeltiin lähinnä tuotantoeläimenä. En vaadi mitään prinsessakohtelua, mutta mielestäni vauvan hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää edes jollain tasolla huomioida äidin hyvinvointi. 

Fysioterapeutti laati minulle harjoitteluohjelmaa, ja testattiin niitä liikkeitä. Askelkyykyn aikana henki salpautui, ilmaa kulki kyllä, mutta vähän. Istahdin matolle ja sanoin fysioterapeutille, etten saa henkeä. Hän vain sanoi, että joo, hengästyttää vaan kun on huonossa kunnossa. Paitsi että en hengästynyt, vaan henki ei tosiaan kulkenut. Sitten silmissä rupesi mustenemaan ja heräsin lattialta makaamasta ja useita valkopukuisia ympärillä.

Se "hengästyminen" olikin astmaa, joka minulla todettiin tuosta muutaman kuukauden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kauhean kivalta joutua arvostelun kohteeksi puolialastomana tällaisen "ammattilaisen" toimesta :( "Onko kukaan aiemmin sanonut, että sulla on hirveän pitkä selkä?" - Joo kiitos vaan, että kerroit, enpä ookkaan huomannut...

Minkälaisia ikäviä kommentteja ootte kuulleet?

Onko pitkä selkä hyvä ominaisuus? Sama kuin joku sanoisi että onpa sulla paljon finnejä, tiesitkö että sulla päänahka näkyy, on niin ohuet hiukset, onpa suipot rinnat, onko ne tubulaariset? Miten sulla on noin pieni leuka, onko purennassa vikaa? Tiesitkö että sulla on kierot silmät?

Niitä ei vaan sanota ääneen! Onko tyhmyyttä, tilannetajun puutetta vai vittuilua?

No minusta pitkä selkä on kaunis. Persjalkaisen vastakohta.

Persjalkaisilla ON pitkä selkä.

Tiedoksi vaan, että kaikilla työpaikoilla puhutaan asiakkaista selän takana. Itse olen isännöitsijätoimistossa  ja meillä on asiakkaille lempinimiä. Välillä naureskellaan ihmisten tyhmille kysymyksille ja väärin ymmärryksille.

Samoin oli työskennellessäni kaupassa ja ravintolassa.

"Potilaalla on lyhyt kaula." Lääkärin em. kommentti näkyy maailman tappiin omakannassa.

Vierailija kirjoitti:

"Potilaalla on lyhyt kaula." Lääkärin em. kommentti näkyy maailman tappiin omakannassa.

Hyvä, että tääkin oleellinen tieto on sinne kirjattu. Eihän sitä muuten kukaan huomaisi, eikä potilas olisi itsekään asiaa tajunnut.