Miten kukaan voi kokea olevansa oikeasti läheinen puolisonsa kanssa?
Kun eihän sille todellakaan kannata jatkuvasti tai oikeastaan ollenkaan avautua kaikista ajatuksistaan ja tunteistaan? Etenkin kun ne ovat enimmäkseen kielteisiä!
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt yhteen puolisosi kanssa ja vieläpä hankkinut hänen kanssaan lapsia, jos tunteesi häntä ja lapsia kohtaan ovat vain negatiivisia. Oletko koskaan kuullut, että yhteen mennään yleensä rakkaudesta? Vai onko sinulle joku ulkopuolinen hankkinut puolison, kuten meilläkin saatettiin tehdä vielä toista sataa vuotta sitten ja kuten joissakin kulttuureissa tehdään edelleen? Minusta tuntuu, että et ole mieleltäsi terve. Hyötyisit varmasti terapiasta, joten tilaa aika mtt:sta. Perheterapiakin voisi olla hyväksi.
Eivät tunteeni häntä kohtaan pelkästään negatiivisia kuitenkaan ole. Mutta kyllä tausta on se, että sitouduin ensimmäiseen mieheen, joka minuun halusi sitoutua, koska kotikasvatukseni mukaan muuten en olisi saanut aloittaa seksielämää. En ole terve, kärsin kroonisesta vitutuksesta johon suurin syy on nyt oman elämän ja seksielämän puute.
Ap
Suhteessa on mennyt jokin, tai voisi sanoa kaikki tai suurin osa, väärin, jos ajattelet noin. Suosittelen miettimään, olisiko parempi olla ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa on mennyt jokin, tai voisi sanoa kaikki tai suurin osa, väärin, jos ajattelet noin. Suosittelen miettimään, olisiko parempi olla ihan yksin.
No sitähän olen tässä koko ajan miettinyt ja varmasti olisi, mutta olisihan se lapsia kohtaan vastuuton ratkaisu joten ajattelin sittenkin lusia tässä vielä ja katsoa miten tilanne etenee. Ap
Vierailija kirjoitti:
No miksei pariterapiaan?
Koska ei ole hoitajaa lapsille.
Ap
Katsopa oheisia tositarinoita yhteyden ja läheisyyden löytymisestä pariskuntien välillä, todella rohkaisevia ja rehellisiä tarinoita :) http://vod.tv7.fi/vod/parisuhdetta/parisuhdetta-008-w.MP4 http://www.tv7.fi/vod/series/?series=19399
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei pariterapiaan?
Koska ei ole hoitajaa lapsille.
Ap
Mannerheimin lastensuojeluliitto? Eiko sulla tai miehellasi ole yhtaan ystavaa joka voisi tunniksi tulla niita katsomaan?
Uskon sitä paitsi että saisimme suhteen parempaan kuntoon jos voisimme viettää enemmän aikaa ilman lapsia. Mutta emme voi, koska miehellä ei ole mitään motivaatiota hankkia lapsille hoitajaa siksi ajaksi ja minä en enää ikinä aihetta ota puheeksi, niin miljoona kertaa olen ottanut. Ja toinen iso ongelma on se mun oman ajan vähyys, en voi sanoa puute kun sitä kuitenkin on. Ap
Olen nähnyt ketjun ennenkin, uskomaton aihe. Hoitakaa ne pollanne jo kuntoon, niin tai menkää hakemaan se yhdenyön sukupuolitauti, ehkä tulee jälkeläinenkin samalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei pariterapiaan?
Koska ei ole hoitajaa lapsille.
ApMannerheimin lastensuojeluliitto? Eiko sulla tai miehellasi ole yhtaan ystavaa joka voisi tunniksi tulla niita katsomaan?
Joo ei ole sellaisia ystäviä joita voisi kysyä. Ai tunniksi? Kyllä siihen matkoineen menisi yli 2 tuntia. Ap
Sinä olet heittäytynyt martyyriksi: kaikki on nyt mahdotonta, joka 2 h lapsenvahtia. Mitä hyötyä sinulle on tuodta tahallisesta umpikujamaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heittäytynyt martyyriksi: kaikki on nyt mahdotonta, joka 2 h lapsenvahtia. Mitä hyötyä sinulle on tuodta tahallisesta umpikujamaisuudesta?
Mitä itse tekisit jos miehesi asenne olisi, ettemme todellakaan tarvitse mitään lastenhoitoapua? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heittäytynyt martyyriksi: kaikki on nyt mahdotonta, joka 2 h lapsenvahtia. Mitä hyötyä sinulle on tuodta tahallisesta umpikujamaisuudesta?
Mitä itse tekisit jos miehesi asenne olisi, ettemme todellakaan tarvitse mitään lastenhoitoapua? Ap
En ole tuo jolle vastasit, mutta itse hommaisin omin nokkineni. Voit vain vaikuttaa omiin tekemisiisi.
Miehen asenne on myös se, että mun pitäisi oikein nauttia joka hetkestä kun vahdin taaperoa, enkä saisi haluta saati vaatia mitään vastapainoa sille, tai olen itsekäs. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heittäytynyt martyyriksi: kaikki on nyt mahdotonta, joka 2 h lapsenvahtia. Mitä hyötyä sinulle on tuodta tahallisesta umpikujamaisuudesta?
Mitä itse tekisit jos miehesi asenne olisi, ettemme todellakaan tarvitse mitään lastenhoitoapua? Ap
En ole tuo jolle vastasit, mutta itse hommaisin omin nokkineni. Voit vain vaikuttaa omiin tekemisiisi.
En voi ilman miehen suostumusta laittaa lapsia kenellekään hoitoon, ovat ne senkin lapsia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitos mitään hihhulikamaa.
EI TODELLAKAAN "hihhulikamaa" vaan erittäin fiksujen ja avointen suomalaisten pariskuntien puhetta yhteyden ja läheisyyden löytymisestä sekä parisuhteesta yleensä :) http://vod.tv7.fi/vod/parisuhdetta/parisuhdetta-008-w.MP4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet heittäytynyt martyyriksi: kaikki on nyt mahdotonta, joka 2 h lapsenvahtia. Mitä hyötyä sinulle on tuodta tahallisesta umpikujamaisuudesta?
Mitä itse tekisit jos miehesi asenne olisi, ettemme todellakaan tarvitse mitään lastenhoitoapua? Ap
En ole tuo jolle vastasit, mutta itse hommaisin omin nokkineni. Voit vain vaikuttaa omiin tekemisiisi.
En voi ilman miehen suostumusta laittaa lapsia kenellekään hoitoon, ovat ne senkin lapsia. Ap
Eli jos hommaisit jonkun ja sanoisit tyyliin "kulta, olen varannut meille romanttisen illallisen taksi illaksi, yllatys!", mies sanoisi "meilla ei mitaan hoitajia tarvita prkl!" ja heittaisi hoitajan ulos?
Jossain tutkimuksessa oli todettu, että keskimäärin miehet kokevat naisen valitukset mistä tahansa asiasta avunpyynnöksi ja mies turhautuu, kun ei pysty auttamaan. Naiset taas ovat tottuneet avautumaan tällaisista asioista toisilleen ja yllättyvät, kun mies kokee ne syyllistämisenä.