Miten kukaan voi kokea olevansa oikeasti läheinen puolisonsa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan osa ongelmaa se, että miehet ovat varsin ongelmaratkaisu keskeisiä ihmisiä? Eli jos kerrot/valitat miehellesi jostain ongelmasta niin hän alkaa ajatella miten asia tulisi ratkaista. Ongelmasi taitavat vain olla niin suuria, että mitään kovinkaan helppoa ratkaisua niihin ei ole olemassa, joten miehesi turhautuu valittamisestasi koska hän tuntee että ei kerta kaikkiaan voi asioille mitään?

Itsekin olen tällainen ihminen, että alan miettiä miten jotakin ongelmaa voisi alkaa konkreettisesti ratkaista. Sen vuoksi on todella turhauttavaa joskus kuunnella kavereita jotka vuosikausia valittavat samoista asioista ilman aikomustakaan tehdä asioille muuta kuin valittaa. Silloin minun mielestäni voisi käyttää omaa harkintaansa ja vain tyytyä kohtaloonsa ja olla hiljaa. :(

Osittain kyllä. Lisäksi mies syyllistyy aina ja kaikesta valittamisestani. Mutta onko esim se yksin minun syyni, ettei mies osaa tai halua kohdella minua naisena ja haluta seksiä? Ap

Ei varmasti, oikeastaan tuolla kommentillani viittasin lähinnä siihen ongelmaan, että miehesi ei halua ottaa vastaan kaikkea sanomaasi. Se että teillä on seksipuolellakin ongelmia voi olla tuosta muusta erillinen ongelma tai sitten ei. Näin ulkopuolisena on en oikein osaa ottaa siihen sen kummempaa kantaa.

Siitä vielä, että monella miehellä on nimenomaan tapana syyllistyä jos vaimo valittaa jostain, koska kokee että vaimo vaatii että mies ratkaisee kyseisen ongelman. Jos suurin ongelmasi on se, että perhe-elämä on liian kuormittavaa ja joudut luopumaan liian paljosta sen vuoksi, niin kannattaa puhua aiheesta rakentavasti niin, että miten konkreettisesti sinulle voisi löytyä enemmän omaa aikaa. Mutta sellainen päämäärätön valittaminen kannattaa jättää naisystäville tai terapeutille koska miehet vain turhautuvat sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kun eihän sille todellakaan kannata jatkuvasti tai oikeastaan ollenkaan avautua kaikista ajatuksistaan ja tunteistaan? Etenkin kun ne ovat enimmäkseen kielteisiä!

Kyllä mä avaudun mun puolisolle. Ja ollaan läheisiä. Ja koen hänet läheiseksi mulle.  Miehenä hän ei heti ehkä kaikkea ymmärrä, mutta kertomalla ja avautumalla lisää asia aukeaa myös hänelle.

Pystyn myös kertomaan miehelleni negatiivisista asioista.   Puhuminen on yksi parisuhteen tärkeimmistä asioista.  Muuten ollaan pian tilanteessa, että toinen mököttää ja kerää niitä negatiivisia patoutumia.  Ja vin siksi, että ei olla puhuttu ja avauduttu. Ja oletetaan että se toinen osapuoli tietää sanomatta.

Mä pystyn kertomaan mun puolisolle kaiken.  Ja voin luottaa hänen tukeensa ja turvaansa. Mulla on myös yksi ystävä jolle voin kertoa kaiken.

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 20v. Ja tähän mahtuu mm 2 keskivaikeaa masennusta. Mieheni tuki oli tärkeää silloinkin.  Tsemppasi, puhui, auttoi, kuunteli, antoi olla rauhassa jos tarve oli. 

Tieto siitä, että toinen tukee ja on rinnalla tuli mitä tuli on  tärkeää.  Ei meillä ole aina auvoista elämä ollut. On ollut kriisijaksoja, mutta yhdessä niistä on selvitty.

Jos itsellä on vaikeaa ja näkee negatiivisia asioita ympärillään niin silloin voi olla vaikeaa nähdä mitää hyvää missään.  Silloin helposti voi ajatella, että mikään ei onnistu ja kaikki menee pieleen. Niitä hyviä asioita on silloin vaikea itse nähdä ja se läheinen ihminen on silloin juuri se henkilö, joka muistuttaa mitä kaikkea hyvää on. Ja ettei kaikki ole todellakaan huonosti.

SIIS MITÄ HELVETTIÄ AP?!?!?! Nyt sanot sille miehelles että adios, katso lasten perään ens lauantai, meitsin täytyy tuulettaa päätä, muutenhan tässä tulee ero. Se ettei miestä HUVITA hoitaa lapsia johonkin aikaan on pelkästään itsekästä kusipäisyyttä tai sen mielenterveysongelman oire jonka yrittää kätkeä ns. hyväksytyn syyn alle. Musta toi teidän tilanne kuulostaa ihan hirveeltä, ei ihme et sua ahdistaa noin paljon.

Miten äiti?

Vierailija kirjoitti:

SIIS MITÄ HELVETTIÄ AP?!?!?! Nyt sanot sille miehelles että adios, katso lasten perään ens lauantai, meitsin täytyy tuulettaa päätä, muutenhan tässä tulee ero. Se ettei miestä HUVITA hoitaa lapsia johonkin aikaan on pelkästään itsekästä kusipäisyyttä tai sen mielenterveysongelman oire jonka yrittää kätkeä ns. hyväksytyn syyn alle. Musta toi teidän tilanne kuulostaa ihan hirveeltä, ei ihme et sua ahdistaa noin paljon.

Ei yksi päivä mitään kyllä sittenkään ratkaisisi. Ja oikeasti ongelma ei ole se, että minä yksin joutuisin vastaamaan lapsista ja kodista. Musta vain tuntuu usein siltä, että haluaisin kokonaan pois täältä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten äiti?

Mikä äiti? Emme ole läheisiä. Ap

Jep taas näitä keskenkasvuisten pariskuntien valituksia!

Mitä helvettiä teette lapsia kun ette halua kantaa vastuuta mistään.

Mä en millään jaksa ymmärtää näitä kielteisiä ihmisiä. Kaikki on aina huonosti näillä, siis vaikka asiat olis niinku ne haluaa niin ei ne silti pääse siitä negatiivisuudesta vaan kaikki on vieläkin ihan huonosti. Fakta.

Suurin syy tähän oloon on ehkä nyt se, että koko syksyn kestänyt flunssakierre on ollut liikaa jo ennestään vaikeassa tilanteessa. Olen itse ihan valmis eroon. Sitten saisin edes joskus olla rauhassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy tähän oloon on ehkä nyt se, että koko syksyn kestänyt flunssakierre on ollut liikaa jo ennestään vaikeassa tilanteessa. Olen itse ihan valmis eroon. Sitten saisin edes joskus olla rauhassa. Ap

Koska senkin vienyt multa ainoan oman henkireikäni eli liikunnan harrastamisen YKsin, pois. Ap

Taidan ilmoittaa tänään miehelle että tämä oli tässä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten äiti?

Mikä äiti? Emme ole läheisiä. Ap

Äitisi syytä kaikki

Vierailija kirjoitti:

Taidan ilmoittaa tänään miehelle että tämä oli tässä. Ap

Hyvä! Perheesi saa rauhan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ihmiselle ei kannata kaikkia ajatuksia ja tunteita hallitsemattomasti vuodattaa. Ellei sitten omalle psykoterapeutille, joka jaksaa kuunnella tajunnavirtaa palkkansa avulla.

No niinpä. Ja kun nyt tilanne on se, että olen todella todella tyytymätön kaikkeen, minulla ei voi olla ketään läheistä. Ap

Voihan sitä sanoa että on paha olla ja että nyt kaikki ärsyttää. Ei ole pakko mennä yksityiskohtiin. Ainakin meillä sanotaan toiselle jos stressaa tai ahdistaa. Yleensä toinen sitten kysyy johtuuko se töistä vai kotoa. Ja sitten mietitään miten tilannetta voisi helpottaa. Ihan ilman kiukkua ja huutoa keskustellaan ja keskitytään siihen kuinka tilanteen saisi korjattua ja olon paremmaksi.

Jos molemmilla on psyykkisiä ongelmia, tarvitsette ehdottomasti vähintään tukiperheen, jossa lapset on 1 vkl kuussa. Vaihtelee kunnittain, kuinka pitkä jono niihin on. Ihan sama mitä mieltä miehesi on mutta lapsenne ansaitsevat muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Jep taas näitä keskenkasvuisten pariskuntien valituksia!

Mitä helvettiä teette lapsia kun ette halua kantaa vastuuta mistään.

Entä neuvot, entä jos ihmiset joutuisivat olemaan vastuussa siitä, mitä täällä sanoo.... Eikö täällä jo pitänyt panna luukut kiinni ja sallia vain rekisteröityneet, jolloin olisi näitä mt-porukoita saatu pidettyä paremmin aisoissa?

Suomi voi todella huonosti. Jo lapsista näkee psyyken, ja vinoonmenneen 12-vuotiaan psyykeä näkee palstalla paljon.

Onneksi ne ovat poikkeuksia, ja suuri osa suomalaisista tietenkin...

Vierailija kirjoitti:

En mä kanssa ymmärrä. Enkä tajua miten puolison kanssa voi olla hauskaa. Tai lähteä sen kanssa kahdestaan illalliselle.

Millähän perusteella olet päätynyt hänen kanssaan yhteen?

Puolisoksihan valitaan ihminen, jonka kanssa on mukavaa ja haluaa viettää aikaa yhdessä....

Hmm. Me ainakin voidaan avautua kaikesta toisillemme.

Negatiivinen asenne on valinta. Voit valita myös positiivisen asenteen. Elämäsi on sellaista, millaiseksi sen teet. Voit itse vaikuttaa elämääsi enemmän kuin kukaan muu. Muutos parempaan lähtee sinusta.

Miksi olet mennyt yhteen puolisosi kanssa ja vieläpä hankkinut hänen kanssaan lapsia, jos tunteesi häntä ja lapsia kohtaan ovat vain negatiivisia. Oletko koskaan kuullut, että yhteen mennään yleensä rakkaudesta? Vai onko sinulle joku ulkopuolinen hankkinut puolison, kuten meilläkin saatettiin tehdä vielä toista sataa vuotta sitten ja kuten joissakin kulttuureissa tehdään edelleen? Minusta tuntuu, että et ole mieleltäsi terve. Hyötyisit varmasti terapiasta, joten tilaa aika mtt:sta. Perheterapiakin voisi olla hyväksi.