Lue keskustelun säännöt.
Perheen perustamisen järjettömyydestä
02.12.2015 |
Olen nelikymppinen mies ja tajusin juuri eilen illalla, että miten järjetöntä on ollut hankkiutua parisuhteeseen ja vielä tehdä siihen lapsiakin.
Onhan ne ihania, omat lapset - enkä niitä vaihtaisi enää, enkä toki vaimoakaan.
Mietin vain sitä, miten paljon helpompaa kaikki olisi yksin.
Saisi päättää kaiken ihan yksin - tai olla päättämättä. Siitäkään ei kukaan syyllistäisi tai jos jostain tekemättä jättämisestä koituisi seurauksia, ainoa kärsijä olisi ihan vaan itse.
Asuntolainaa ei tarvitsisi olla niin paljoa, ei tarvitsisi kuluttaa aikaansa vaimon sukulaisten kissanristiäisissä, ei tarvitsisi valvoa öisin lasten takia, voisi nukkua vaikka päivällä, voisi ostaa (tai olla ostamatta) ruuaksi mitä haluaa ja sitä voisi syödä koska haluaa, ei tarvitsisi olla vastuussa tai huolissaan lapsistaan ja niiden kehityksestä, yms.
Voisi jopa olla henkisesti riippumattomampi työpaikastaan (tai siis palkkatuloistaan), kun elätettävänä olisi vain oma napa. Eikä tarvitsisi tosiaan puntaroida onnistumistaan kasvattajana ja miettiä onko pilannut jollain valinnallaan tai valitsematta jättämisellään lapsensa elämää.
Miksi näistä asioista ei oikeastaan missään ja koskaan puhuta?
Aina vaan ylistetään sitä perhettä ja idylliä ja nuoret ihmiset menevät siihen mukaan, kun vanhemmat painostavat ja niin kuuluu tehdä. On yleisesti hyväksyttyä olla naimisissa ja hankkia se 1,7 lasta, farmariauto, omakotitalo ja kultainennoutaja. Kaikki muu on erilaisuutta ja outoa.
Mutta loppujen lopuksi uskon, että olisin omillani paljon tyytyväisempi.
Paremmin nukkunut, vähemmän stressaantunut, oman elämäni herra, jolla voisi olla jopa jotain intohimoja ja kiinnostuksenkohteita.
Nyt on tilalla perheenisä, joka miettii selvitäänkö taloudellisesti, kestääkö korvienväli itsellä tai vaimolla tai lapsilla, kuoleeko ne auton alle koulumatkalla vai raiskaako joku ne, vai kiusataanko lapsia tai onko niillä nyt tarpeeksi henkistä ja materiaalista hyvää ja saakohan ensi yönä nukuttua ja tuleekohan meidän työpaikalla irtisanomisia ja seksiä ei ainakaan taida saada lähiaikoina, kun vaimo on kireä, kiireinen ja kipeänäkin vielä. Ei jaksa harrastaa mitään, eikä olisi aikaakaan, kun pitää käydä töissä ja ruokkia lapset ja käydä kaupassa ja nyt puuttuu sitä ja tätä ja huomiseksi pitää ostaa lapselle harrastukseen semmoista ja tämmöistä ja maailmaltakin kuuluu pelkkiä huonoja uutisia, samoin kuin kotimaastakin, tulevaisuus vaikuttaa silkalta paskalta, mutta silti pitäisi lastensa huoltajana osata tehdä järkeviä valintoja ja yrittää rakentaa heille hyvää tulevaisuutta.
Yksin yksiössä ei tarvitsisi tuosta kaikesta tulevastakaan niin stressata.
Nuoret miehet. Harkitkaa perheen perustamista tarkkaan, vaikka ympäristö sitä tuntuisikin vaativan, niin muodostakaa oma käsityksenne ja tehkää vasta sitten ratkaisunne.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Se tuntuu valitettavan usein olevan niin, että jos joku nykyään uskaltaa julkisesti sanoa lapsen olevan elämässään niitä parhaita asioita, niin jopa vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sen jotenkin omituisesti suoraan itseensä kohdistetuksi loukkaukseksi.
Luulenpa, että kyseessä on vastareaktio sille, että lastenhankintaa pidetään niin päivänselvänä asiana tai on ainakin pidetty ja siis ennen kaikkea lasten haluamista, vaikkei niitä saisikaan. Vasta nykyään on mahdollista sanoa, että ei halua lapsia (silti se yleensä aiheuttaa paheksuntaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupsahtaneena?
Oi minua 5 vuotta nuorempi lapseton siskoni rupsahti ennen minua. Luulen, että lapset pitävät nuorena, kun äiti on saanut suotuisat geenit.
Tätähän on tutkittukin. Jos saa yhden lapsen, niin hormonitoiminta pysyy parempana seuraava lasta ajatellen, kuin jos yrittäisi saada esikoistaan vasta esim 35 vuotiaana.
viiden lapsen äiti
Mitenköhän tuotakin on tutkittu ja kuinka validi tutkimustulos...? Monet lapsettomat käyttävät hormoniehkäisyä monia vuosia, jopa vaihdevuosiin asti. Hormonitoiminta on ihan yksilöllistä ja siihen vaikuttavat monet eri asiat (esim.elämäntavat, terveys...), ei vain lyhyt raskaus- ja imettämisajan hormoniheilahtelu. Sitä paitsi, nyt puhuttiin naisista, jotka eivät KOSKAAN hanki lapsia. Ei siis mistään esikoisen ja seuraavan lapsen välisestä ajasta tai lapsen hankkimisesta 35-vuotiaana. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että 35v tuore äiti on paljon heikommassa hapessa ja kroppa koetuksella. Mutta voin lyödä vaikka vetoa, että lapseton 40v nainen on paremmassa kuosissa kuin 40v lapsellinen nainen. Olettaen siis, että ovat vertailukelpoisia eli harrastaneet yhtä paljon liikuntaa, syöneet yhtä terveellisesti, yhtä paljon työstressiä... Eikä kyse ole vain ulkoisesti rupsahtamisesta, vaan se henkinen puoli, esim. lapsiperhearkea 18v elänyt nainen on väsähtänyt ja usein seksihaluton (ainakin oman miehensä suhteen) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Se tuntuu valitettavan usein olevan niin, että jos joku nykyään uskaltaa julkisesti sanoa lapsen olevan elämässään niitä parhaita asioita, niin jopa vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sen jotenkin omituisesti suoraan itseensä kohdistetuksi loukkaukseksi.
Luulenpa, että kyseessä on vastareaktio sille, että lastenhankintaa pidetään niin päivänselvänä asiana tai on ainakin pidetty ja siis ennen kaikkea lasten haluamista, vaikkei niitä saisikaan. Vasta nykyään on mahdollista sanoa, että ei halua lapsia (silti se yleensä aiheuttaa paheksuntaa).
Jep. Ja jatkaisin vielä, että ainakin itse (noh, en nyt koe loukkaukseksi tai ota henkilökohtaisesti, mutta) koen lapsenhankkimisen vain jotenkin niin itsekkäänä touhuna ja monesti ihmisistä tulee muutenkin itsekkäämpiä lapsen hankittuaan. Se lapsi jotenkin oikeuttaa koko yhteiskunnan hyysäämään ja puolustamaan lapsiperheitä, lapsi on monille ihmisille keino saada huomiota, jota ei muuten itse ole saaut. Tästä voisin antaa vaikka mitä esimerkkejä, siis sille, että lapsi hankitaan tuomaan sitä jotain tyhjää oloa, jota ei muuten saa täytettyä. Joskus jopa toivoisin, että voisin ymmärtää niitä kaikkia ihmisiä, jotka haluavat lapsia. En siis itse vain millään käsitä sitä, miksi lapsi halutaan, kun se tuo niin paljon vaivaa ja vastuuta elämään - usein sellaisten aikuisten elämään, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta. Mielestäni ihmisen vastuuseen kuuluu ympäristön huomioiminen, siis laajemmassakin mielessä. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja vakavat ympäristökonfliktit, kietoutuneena markkinatalouteen, kulutukseen ja maailman politiikkaan siitä taas heijastuen oman valtion asioihin, ei herätä monissa perheellisissä mitään vastuuntuntoa siten, että se vaikuttaisi heidän arkipäiväiseen toimintaan mitenkään. Päin vastoin, lapsiperheet ovat pahimpia kuluttajia ja taakkana yhteiskunnalle. Vanhempia ei yhtään kiinnosta, minkälaisen tulevaisuuden lapsilleen antavat. Hankkivat lapset vain oman elinikänsä ajaksi viihdyttämään ja täyttämään tyhjää oloa. Eihän niistä lapsista tarvi murehtia sitten enää kuoleman jälkeen. Eikä muistakaan kanssaihmisistä edes sen eliniän aikana. Mutta nythän syntyvyys onkin laskussa, ehkäpä nuoremmat sukupolvet tajuavat, mitä haittaa lisääntymisestä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Se tuntuu valitettavan usein olevan niin, että jos joku nykyään uskaltaa julkisesti sanoa lapsen olevan elämässään niitä parhaita asioita, niin jopa vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sen jotenkin omituisesti suoraan itseensä kohdistetuksi loukkaukseksi.
Luulenpa, että kyseessä on vastareaktio sille, että lastenhankintaa pidetään niin päivänselvänä asiana tai on ainakin pidetty ja siis ennen kaikkea lasten haluamista, vaikkei niitä saisikaan. Vasta nykyään on mahdollista sanoa, että ei halua lapsia (silti se yleensä aiheuttaa paheksuntaa).
En ymmärrä miksi paheksua, kertoo ehkä eniten paheksujasta. Aloittajahan on lapsia saanut ja nyt kokee ettei olisi pitänyt. Itse mm. annoin vastineen tälle. Minulle on aivan sama voiko siihen kukaan samaistua mutta pointti onkin siinä että elämänmuutoksiin suhtaudutaan hyvin yksilöllisesti ja "älä lisäänny" on tätä taustaa vasten erittäin paska vinkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Se tuntuu valitettavan usein olevan niin, että jos joku nykyään uskaltaa julkisesti sanoa lapsen olevan elämässään niitä parhaita asioita, niin jopa vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sen jotenkin omituisesti suoraan itseensä kohdistetuksi loukkaukseksi.
Luulenpa, että kyseessä on vastareaktio sille, että lastenhankintaa pidetään niin päivänselvänä asiana tai on ainakin pidetty ja siis ennen kaikkea lasten haluamista, vaikkei niitä saisikaan. Vasta nykyään on mahdollista sanoa, että ei halua lapsia (silti se yleensä aiheuttaa paheksuntaa).
Jep. Ja jatkaisin vielä, että ainakin itse (noh, en nyt koe loukkaukseksi tai ota henkilökohtaisesti, mutta) koen lapsenhankkimisen vain jotenkin niin itsekkäänä touhuna ja monesti ihmisistä tulee muutenkin itsekkäämpiä lapsen hankittuaan. Se lapsi jotenkin oikeuttaa koko yhteiskunnan hyysäämään ja puolustamaan lapsiperheitä, lapsi on monille ihmisille keino saada huomiota, jota ei muuten itse ole saaut. Tästä voisin antaa vaikka mitä esimerkkejä, siis sille, että lapsi hankitaan tuomaan sitä jotain tyhjää oloa, jota ei muuten saa täytettyä. Joskus jopa toivoisin, että voisin ymmärtää niitä kaikkia ihmisiä, jotka haluavat lapsia. En siis itse vain millään käsitä sitä, miksi lapsi halutaan, kun se tuo niin paljon vaivaa ja vastuuta elämään - usein sellaisten aikuisten elämään, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta. Mielestäni ihmisen vastuuseen kuuluu ympäristön huomioiminen, siis laajemmassakin mielessä. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja vakavat ympäristökonfliktit, kietoutuneena markkinatalouteen, kulutukseen ja maailman politiikkaan siitä taas heijastuen oman valtion asioihin, ei herätä monissa perheellisissä mitään vastuuntuntoa siten, että se vaikuttaisi heidän arkipäiväiseen toimintaan mitenkään. Päin vastoin, lapsiperheet ovat pahimpia kuluttajia ja taakkana yhteiskunnalle. Vanhempia ei yhtään kiinnosta, minkälaisen tulevaisuuden lapsilleen antavat. Hankkivat lapset vain oman elinikänsä ajaksi viihdyttämään ja täyttämään tyhjää oloa. Eihän niistä lapsista tarvi murehtia sitten enää kuoleman jälkeen. Eikä muistakaan kanssaihmisistä edes sen eliniän aikana. Mutta nythän syntyvyys onkin laskussa, ehkäpä nuoremmat sukupolvet tajuavat, mitä haittaa lisääntymisestä on.
Eli viime kädessä halusi olla lapseton johtuu siitä, että toivoisit kaikkien ihmisten koko planeetalla lopulta kuolevan pois ja koko Homo Sapiens-lajin sitä myötä katoavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Se tuntuu valitettavan usein olevan niin, että jos joku nykyään uskaltaa julkisesti sanoa lapsen olevan elämässään niitä parhaita asioita, niin jopa vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sen jotenkin omituisesti suoraan itseensä kohdistetuksi loukkaukseksi.
Luulenpa, että kyseessä on vastareaktio sille, että lastenhankintaa pidetään niin päivänselvänä asiana tai on ainakin pidetty ja siis ennen kaikkea lasten haluamista, vaikkei niitä saisikaan. Vasta nykyään on mahdollista sanoa, että ei halua lapsia (silti se yleensä aiheuttaa paheksuntaa).
Jep. Ja jatkaisin vielä, että ainakin itse (noh, en nyt koe loukkaukseksi tai ota henkilökohtaisesti, mutta) koen lapsenhankkimisen vain jotenkin niin itsekkäänä touhuna ja monesti ihmisistä tulee muutenkin itsekkäämpiä lapsen hankittuaan. Se lapsi jotenkin oikeuttaa koko yhteiskunnan hyysäämään ja puolustamaan lapsiperheitä, lapsi on monille ihmisille keino saada huomiota, jota ei muuten itse ole saaut. Tästä voisin antaa vaikka mitä esimerkkejä, siis sille, että lapsi hankitaan tuomaan sitä jotain tyhjää oloa, jota ei muuten saa täytettyä. Joskus jopa toivoisin, että voisin ymmärtää niitä kaikkia ihmisiä, jotka haluavat lapsia. En siis itse vain millään käsitä sitä, miksi lapsi halutaan, kun se tuo niin paljon vaivaa ja vastuuta elämään - usein sellaisten aikuisten elämään, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta. Mielestäni ihmisen vastuuseen kuuluu ympäristön huomioiminen, siis laajemmassakin mielessä. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja vakavat ympäristökonfliktit, kietoutuneena markkinatalouteen, kulutukseen ja maailman politiikkaan siitä taas heijastuen oman valtion asioihin, ei herätä monissa perheellisissä mitään vastuuntuntoa siten, että se vaikuttaisi heidän arkipäiväiseen toimintaan mitenkään. Päin vastoin, lapsiperheet ovat pahimpia kuluttajia ja taakkana yhteiskunnalle. Vanhempia ei yhtään kiinnosta, minkälaisen tulevaisuuden lapsilleen antavat. Hankkivat lapset vain oman elinikänsä ajaksi viihdyttämään ja täyttämään tyhjää oloa. Eihän niistä lapsista tarvi murehtia sitten enää kuoleman jälkeen. Eikä muistakaan kanssaihmisistä edes sen eliniän aikana. Mutta nythän syntyvyys onkin laskussa, ehkäpä nuoremmat sukupolvet tajuavat, mitä haittaa lisääntymisestä on.
Suurin taakka yhteiskunnalle on esittämäsi mukaam jokin sellainen tekijä, jota ilman yhteiskuntaa ei 150 vuoden päästä olisi. Tuon täytyy olla idioottimaisinta mitä olen kuullut. Myös suhtautumisesi syntyvyyden laskuun osoittaa että ymmärrät kokonaiskuvaa korkeintaan lukiolaisfilosofin syvyydellä. Nyt ne Linkolan tekstit pöytälaatikkoon ja ulos haukkaamaan happea.
Mahtava kirjoitus. Olen kaikesta samaa mieltä.
t. lapseton mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on aina joku tarkoitus. Kyllä sä viimeistään vanhainkodissa olet kiitollinen että joku käy katsomassa.
Tuollaista se vaan on kun lapset on pieniä, ei sitä ikuisuutta kestä.
Kuule. Lapsettomat ja sinkut on harjoitelleet lähes koko ikänsä sitä yksinoloa, kyllä ne onnettomimmat valitettavasti löytyvät sieltä perheellisten puolelta. Jos nimittäin sattuu käymään niin (ja usein käykin), ettei perilliset pidä kauheasti yhteyttä, niin se masentaa vanhuksia ja aiheuttaa surua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on aina joku tarkoitus. Kyllä sä viimeistään vanhainkodissa olet kiitollinen että joku käy katsomassa.
Tuollaista se vaan on kun lapset on pieniä, ei sitä ikuisuutta kestä.Kuule. Lapsettomat ja sinkut on harjoitelleet lähes koko ikänsä sitä yksinoloa, kyllä ne onnettomimmat valitettavasti löytyvät sieltä perheellisten puolelta. Jos nimittäin sattuu käymään niin (ja usein käykin), ettei perilliset pidä kauheasti yhteyttä, niin se masentaa vanhuksia ja aiheuttaa surua.
Kuolema tulee lopulta 100% varmuudella. Se on sitten vanhainkodissa myöhästä pohtia millasta se olisi voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämäkin on mahdollista muokata itselleen sopivaksi, ei se ole minkään laista lähtökohtaisesti.
No tämähän riippuu täysin siitä, minkälainen elämä itselle sopii! En minä saisi lapsiperhe-elämästä ikinä sellaista, johon minä sopeutuisin. Lapsikin otettaisiin huostaan paljon ennen sitä. :)
Me ollaan miehen kanssa 30+ lapseton perhe joka on aina ajatellut samoin; järjetöntä hankkia lapsia, menee vain rahat, hermot ja aika. Mutta kuitenkin tuntuu järjettömältä olla niitä hankkimatta, mitä haluaa elämältä? pelkkää rahaa ja mammonaa? Työtä? Oravanpyörää? Ei voi olla selitys että lapsi pitää hankkia jotta saisi sisältöä elämään, mutta kyllä se lapseton elämä vaan välillä tuntuu siltä että jotain sisältöä tähän elämään olisi hyvä saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainaa ei tarvitsisi olla niin paljoa, ei tarvitsisi kuluttaa aikaansa vaimon sukulaisten kissanristiäisissä, ei tarvitsisi valvoa öisin lasten takia, voisi nukkua vaikka päivällä, voisi ostaa (tai olla ostamatta) ruuaksi mitä haluaa ja sitä voisi syödä koska haluaa, ei tarvitsisi olla vastuussa tai huolissaan lapsistaan ja niiden kehityksestä, yms.
Voisi jopa olla henkisesti riippumattomampi työpaikastaan (tai siis palkkatuloistaan), kun elätettävänä olisi vain oma napa. Eikä tarvitsisi tosiaan puntaroida onnistumistaan kasvattajana ja miettiä onko pilannut jollain valinnallaan tai valitsematta jättämisellään lapsensa elämää.
Saadakseen nämä asiat ei tarvitse asua yksin. Suomessa on paljon lapsettomia pariskuntia, joilla on elämässään sama vapaus kuin lapsettomilla sinkuillakin. Bonuksena meillä on vielä paljon parempi taloudellinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa 30+ lapseton perhe joka on aina ajatellut samoin; järjetöntä hankkia lapsia, menee vain rahat, hermot ja aika. Mutta kuitenkin tuntuu järjettömältä olla niitä hankkimatta, mitä haluaa elämältä? pelkkää rahaa ja mammonaa? Työtä? Oravanpyörää? Ei voi olla selitys että lapsi pitää hankkia jotta saisi sisältöä elämään, mutta kyllä se lapseton elämä vaan välillä tuntuu siltä että jotain sisältöä tähän elämään olisi hyvä saada.
Kyllä saa aika mielikuvitukseton ja intohimoton ihminen olla, jos ei keksi elämälleen mitään muuta merkityksellistä käyttöä kuin lapsen hankkimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa sun ja niiden muiden puolesta, jotka ei osanneet ajatella omilla aivoillaan tätä asiaa ajoissa. Itselle kun lapsettomuus on (esim. juuri noista sun luettelemista syistä) ollut ainoa luonnollinen valinta.
Kaikki ei ole aina niin mustavalkosita. Tai ainakin itse aikanaan olin vahvasti sitä mieltä, että haluan perheen ja lapsia. Mutta varsinkin nuo vastuu asiat ovat alkaneet painaa mieltä tässä nykyisessä maailmantilanteessa. Muutosten tekeminen olisi paljon helpompaa, jos eläisi yksin.
Kyllä itse ainakin olen lastenhankintaa pohtiessa miettinyt todella paljon myös niitä vastuu asioita ja ikuista huolehtimista. Samoin sitä, kuinka paljon lapset "lukitsisivat" asioita joko mahdottomiksi tai hyvin vaikeiksi muuttaa. Nämä painavat vaa'assa huomattavasti enemmän kuin jotkut kakkavaipat tai synnytyspelko. Ovat ehkä jopa isoimpia syitä jättää lisääntyminen väliin (sen lisäksi, että lapsiperhe-elämä yleensä kuulostaa aivan kauhealta).
Ilmeisesti useat pohtivat lapsen hankintaa vain vauva-ajan tähtäimellä, jos em. asiat tulevat mieleen vasta kun lapset on jo isoja/olemassa.
Ei minulle lapsiperhe-elämä ole mitään kauheaa, mutta esimerkiksi ulkomaille töihin lähteminen mietityttää huomattavasti enemmän ja ylipäänsä kasvatukselliset asiat. Toki näitä tuli mietittyä, mutta ei riittävällä syvyydellä. Olisi saattanut jäädä lapset hankkimatta, jos olisi ollut kristallipallo aikanaan olemassa. Ja tuskin olisi mennyt edes naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämäkin on mahdollista muokata itselleen sopivaksi, ei se ole minkään laista lähtökohtaisesti.
No tämähän riippuu täysin siitä, minkälainen elämä itselle sopii! En minä saisi lapsiperhe-elämästä ikinä sellaista, johon minä sopeutuisin. Lapsikin otettaisiin huostaan paljon ennen sitä. :)
Älä viitsi, tuo on yleensä se lapsettomien tai "mukavuudentavoittelijoiden" inhoajien suosikkiargumentti. Sinullekin vain sanotaan, ei, kyllä sitä oman lapsen takia mukautuisi ja osaisi tehdä juuri mieleisen lapsiperhe-elämän ja olisi MELKEIN samanlaista kuin villinä ja vapaana lapsettomana, sellainen elämä sopii kuitenkin oikeasti aivan jokaikiselle ihmiselle maan päällä, se on vain halusta kiinni. Ja sinä haluat nyt vain vääriä asioita.
Oikeasti. Minun äitini sanoi, että kyllähän te edes sen yhden voisitte tehdä, ei siitä ole mitään vaivaa, eikä vaikuta elämään tai teidän parisuhteeseenkaa ollenkaan. Ja vaikka vaikuttaakin, niin onhan se ~20 vuotta tosi lyhyt aika kuitekin loppupeleissä kun OMASTA LAPSESTA on kyse. En ole ikinä ymmärtänyt miten pari lasta tehnyt ihminen voi edes sanoa jotain noin käsittämättömän älyvapaata.
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Huh, vanhemmuusmyytti täydessä vauhdissa. Se, ettei ole tyytyväinen lapsiperhe-elämään on MIELISAIRAUS. Kukaan ei voi olla rehellisesti ja aidosti sitä mieltä kuin AP, ehei tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa 30+ lapseton perhe joka on aina ajatellut samoin; järjetöntä hankkia lapsia, menee vain rahat, hermot ja aika. Mutta kuitenkin tuntuu järjettömältä olla niitä hankkimatta, mitä haluaa elämältä? pelkkää rahaa ja mammonaa? Työtä? Oravanpyörää? Ei voi olla selitys että lapsi pitää hankkia jotta saisi sisältöä elämään, mutta kyllä se lapseton elämä vaan välillä tuntuu siltä että jotain sisältöä tähän elämään olisi hyvä saada.
Kyllä saa aika mielikuvitukseton ja intohimoton ihminen olla, jos ei keksi elämälleen mitään muuta merkityksellistä käyttöä kuin lapsen hankkimisen.
Mielikuvitukseton :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää miksi näistä otetaan niin tolkuttomia kierroksia. Aloittaja kärsii iskä-bluesista mikä on ihan normaalia.
Se tuntuu valitettavan usein olevan niin, että jos joku nykyään uskaltaa julkisesti sanoa lapsen olevan elämässään niitä parhaita asioita, niin jopa vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sen jotenkin omituisesti suoraan itseensä kohdistetuksi loukkaukseksi.
Luulenpa, että kyseessä on vastareaktio sille, että lastenhankintaa pidetään niin päivänselvänä asiana tai on ainakin pidetty ja siis ennen kaikkea lasten haluamista, vaikkei niitä saisikaan. Vasta nykyään on mahdollista sanoa, että ei halua lapsia (silti se yleensä aiheuttaa paheksuntaa).
En ymmärrä miksi paheksua, kertoo ehkä eniten paheksujasta. Aloittajahan on lapsia saanut ja nyt kokee ettei olisi pitänyt. Itse mm. annoin vastineen tälle. Minulle on aivan sama voiko siihen kukaan samaistua mutta pointti onkin siinä että elämänmuutoksiin suhtaudutaan hyvin yksilöllisesti ja "älä lisäänny" on tätä taustaa vasten erittäin paska vinkki.
Niinpä, mutta silti paheksutaan. Lapsettomat tietävät tämän, nimenomaan ne, jotka sanovat, että eivät edes halua lapsia. Viesti ei ollut aloittajalle, vaan vastaus lainaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämäkin on mahdollista muokata itselleen sopivaksi, ei se ole minkään laista lähtökohtaisesti.
No tämähän riippuu täysin siitä, minkälainen elämä itselle sopii! En minä saisi lapsiperhe-elämästä ikinä sellaista, johon minä sopeutuisin. Lapsikin otettaisiin huostaan paljon ennen sitä. :)
Älä viitsi, tuo on yleensä se lapsettomien tai "mukavuudentavoittelijoiden" inhoajien suosikkiargumentti. Sinullekin vain sanotaan, ei, kyllä sitä oman lapsen takia mukautuisi ja osaisi tehdä juuri mieleisen lapsiperhe-elämän ja olisi MELKEIN samanlaista kuin villinä ja vapaana lapsettomana, sellainen elämä sopii kuitenkin oikeasti aivan jokaikiselle ihmiselle maan päällä, se on vain halusta kiinni. Ja sinä haluat nyt vain vääriä asioita.
Oikeasti. Minun äitini sanoi, että kyllähän te edes sen yhden voisitte tehdä, ei siitä ole mitään vaivaa, eikä vaikuta elämään tai teidän parisuhteeseenkaa ollenkaan. Ja vaikka vaikuttaakin, niin onhan se ~20 vuotta tosi lyhyt aika kuitekin loppupeleissä kun OMASTA LAPSESTA on kyse. En ole ikinä ymmärtänyt miten pari lasta tehnyt ihminen voi edes sanoa jotain noin käsittämättömän älyvapaata.
Ovatkohan nämä kommentoijat sitten täysin unohtaneet, miten hienoa lapsettomuus on, vai eivätkö he ole itse tehneet lapsettomina mitään erityistä? Monellehan lapsettomuus on vain tilapäinen välivaihe, josta saisi mielellään siirtyä aika nopeasti perhe-elämään, siihen varsinaiseen elämään.
Toisekseen sitten nämä ihmiset kuitenkin itse haluavat olla vanhempia. Haluaisin todellakin kuulla heiltä, miten tällainen minunlaiseni ihminen, joka ei vanhemmuutta arvosta eikä siitä pidä eikä jaksa lasten seuraa ja kasvatusyötä sen enempää kuin päivätyö vaatii, tekee perhe-elämästä "itselleen sopivaa". Ihan seikkaperäiset ohjeet jos saisi.
Juupajuu ja joopajoo - ei ne kaikkien lapset todellakaan käy katsomassa vanhempiaan vanhainkodissa tai pidä muutenkaan yhteyttä. Joillakin lapsettomilla voivat käydä kummilapset tai muuten läheiset sukulaislapset. Mikään ei ole selviö, eikä lastensa varaan kannata ainakaan rakentaa mitään.