Lue keskustelun säännöt.
En tiennyt olevani raskaana ja sitten hupsista rallaa vaan synnytin - ihmiset
29.11.2015 |
Tunteeko kukaan? Vai onko jops teille käynyt noin?
Itselläni on vaan niin vaikea käsittää että jollekin voi käydä noin! Nimin rv 33 meneillään ja näytän siltä että synnytän milloin vaan, vauva liikkuu ja potkii 20/7 ja ihan jumalaton särky kaikkialla.
Kommentit (96)
Olen itsekin miettinyt että ihmisen täytyy olla joko tosi lihava, tai täysin vieraantunut omasta kehostaan jos ei muka huomaa raskautta ennen synnytystä. Jotkut voivat tietysti kärsiä jostain psyykkisestä häiriöstä, jonka vuoksi heidän mielensä kieltää raskauden olemassaolon, vaikka oireet ja merkit näkyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rv 28 ja täällä liikkuu samoja mietteitä. Olis kyllä ihanaa, kun maha olis niin pieni, ettei siitäkään tajuaisi. Tää on niin tiellä!!! Ja kylkiluihin sattuu kun vauva potkii sinne jatkuvasti.
Jos ei odota olevansa raskaana, niin ne oireet ohitetaan olankohautuksella. Vauvan potkuja ei tunnista potkuiksi.
Sisko huomasi olevansa raskaana vasta rv 20 kun maha pompsahti esiin. Mutta hän ei olekaan ikinä ollut mikään maailman tarkkaavaisin ihminen.
Tiedän /tunnen henkilön, joka on ollut raskaana tietämättään ja saanut tietää asiasta kun synnytys käynnistynyt. Kyseessä on kehitysvammainen nainen, joka ei ole vammansa vuoksi ymmärtänyt asiaa. Ulospäin raskaus ei näkynyt/ulkopuoliset ei huomanneet ylipainon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisko huomasi olevansa raskaana vasta rv 20 kun maha pompsahti esiin. Mutta hän ei olekaan ikinä ollut mikään maailman tarkkaavaisin ihminen.
No tuo nyt on vielä ymmärrettävää, mutta jotkut eivät älyä vaikka paino nousee, tissit kasvaa ja maha pyöristyy.
Tunnen yhden. Mahasta kyllä muut veikkailivat että onkohan raskaana mutta itse kielsi asian kun kysyttiin. Oli tosin muutenkin hiukan pyöreä niin lihomisen piikkiin varmasti meni. Menkat oli kuulemma tulleet koko ajan normaalisti. Oli pari päivää ennen synnytystä baarissa ja tekipä vielä rankan tiskivuoron töissä päivää ennen. Oli sitten mennyt maha ja selkäkipujen takia ensiapuun ja todettu että synnyttää. En itsekään tätä voi kyllä käsittää, omakin lapseni melskasi mahassa niin paljon että ei olisi voinut jäädä huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan potkuja ei tunnista potkuiksi.
Mulla istukka edessä eli pitäisi vaimentaa liikkeitä, mutta silti ne näkyy ja tuntuu ulospäin niin että koko maha vaan heiluu. -se rv28
Varmaan nämä synnyttäjät ovat yleensä hyvin nuoria (ei vielä samanlaista tietoisuutta oman kropan tuntemuksista), joilla on muutenkin epäsäännöllisillä kuukautiset. Uskoisin, että lisäksi ainakin hieman ylipainoisia, todennäköisesti taaksepäin kääntyneellä kohdulla, joka ei pullahda niin hyvin esiin raskauden edetessä. Ja tietenkin epäsäännöllinen seksielämä, jossa satunnaiset kondomittomat kännipanot on unohtuneet tai kuitatut seuraavan kuukauden niukalla verisellä vuodolla.
Näitähän tapahtuu yllättävän usein. Varmaan jokin henkinen torjuntamekanismi taustalla, ei haluta nähdä todellisuutta, jos on vain vähänkin muita mahdollisuuksia selittää asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nämä tapaukset ole aika usein sellaisia missä henkilöllä on joku psyykkinen ongelma, kehitysvamma, tai on hyvin nuori ja kieltää asian niin voimakkaasti ettei kiinnittä huomiota oireisiin. Eli periaatteessa jossain määrin tietää muttei halua kohdata asiaa ja kieltää sen niin voimakkaasti että alkaa oikeasti itsekin uskomaan ettei ole raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden. Mahasta kyllä muut veikkailivat että onkohan raskaana mutta itse kielsi asian kun kysyttiin. Oli tosin muutenkin hiukan pyöreä niin lihomisen piikkiin varmasti meni. Menkat oli kuulemma tulleet koko ajan normaalisti. Oli pari päivää ennen synnytystä baarissa ja tekipä vielä rankan tiskivuoron töissä päivää ennen. Oli sitten mennyt maha ja selkäkipujen takia ensiapuun ja todettu että synnyttää. En itsekään tätä voi kyllä käsittää, omakin lapseni melskasi mahassa niin paljon että ei olisi voinut jäädä huomaamatta.
Pakko lisätä tähän vielä että kyseinen ihminen oli iältään nippa nappa 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei kyllä tuntunut lapsi mahassa, eli potkut yms. olisi viimeiseen asti voinut pitää ilmakuplina tms. Tosin ei tuntunut niitäkään.
Mutta se jumalaton pötsi, ja raskauden loppuun asti kestänyt pahaolo paljasti jo hyvin ajoissa raskauden.
Omalla kohdallani 1. raskaus oli täydellisen oireeton ja toisella kertaa oksensin kerran. Maha kasvoi ja kuukautiset jäivät pois sekä raskauden odotettuja, mutta kävi monesti mielessä, että näinkö helppoa tämä on, mitä ne muut valittavat. Toki vauvat potkivat paljon lopussa. Nyt jo ymmärrän, että raskauksia on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut kyllä nyt ristiinnaulitaan, mutta kerronpa silti oman tarinani.
Olen aina "kärsinyt" epäsäännöllistä ja niukoista menkoista. Äidilläni ja siskoillani on myös kaikilla ollut aina huomaamattomat ja helpot raskaudet, se vauva kasvaa vain aina sinne "sisäänpäin" aluksi. Tuossa siis syitä miksi kävi niinkuin kävi.
Itse tajusin olevani raskaana raskausviikolla 28. Asia selvisi kun menin lääkäriin mahavaivojen vuoksi. Lääkäri tutki ja totesi että olen raskaana. Ihmettelin vähän kun heti ohjattiin ultraan, ja siellähän paljastuikin sitten nuo raskausviikot. Iloinen järkytys. Onneksi en polta ja harvemmin tulee juotuakaan, eli elintavoilla en ollut vahingoittanut vauvaa. Olihan siinä miehelle kertomista!
Synnytys jouduttiin sitten vielä käynnistämään viikolla 35, joten kovin montaa viikkoa ei meille valmisteluaikaa jäänyt.
Minusta tuntuu että itsellä alkoivat raskausoireet päivä hedelmöittymisen jälkeen ja viimeistään plussaamisen kohdalla pompsahti maha esiin :D
Itsekään en välttämättä olisi tajunnut olevani raskaana jos ei olisi ollut yritys päällä ja jääneet menkat pois. Mahani oli melko pieni ja peittyi melko hyvin kun olen lievästi ylipainoinen. Kohtuni on taaksepäin kallellaan ja istukka oli etuseinässä, mistä syystä potkut tuntuivat vaimeasti ja olisin helposti voinut laittaa ilmakuplien piikkiin. Pahoinvointia oli tosi pienesti alussa mutta en välttämättä olisi siitäkään osannut arvata mitään kun oli niin vähäistä ja muuten raskaus meni ilman oireita.
Ihan uskomatonta kyllä, ettei mitääään merkkejä olisi näkyvillä.
Mulla on tällä hetkellä kaveri jo kuudennella kuulla, eikä maha ole kasvanut yhtään. Lihonnut on paro kiloa ja kaikki vanhat vaatteet menevät ongelmitta päälle. Raskaus ei näy millään tavalla ulos päin. Kyseessä siis laiha tyyppi vielä kaiken lisäksi!
Että periaatteessa jos lapsi syntyisi keskosena nyt eikä olisi ollut mitään oireita niin ehkä voisin ymmärtää. Mutta varmasti jossain kohtaa vatsa pullahtaa esiin.
Vierailija kirjoitti:
Minut kyllä nyt ristiinnaulitaan, mutta kerronpa silti oman tarinani.
Olen aina "kärsinyt" epäsäännöllistä ja niukoista menkoista. Äidilläni ja siskoillani on myös kaikilla ollut aina huomaamattomat ja helpot raskaudet, se vauva kasvaa vain aina sinne "sisäänpäin" aluksi. Tuossa siis syitä miksi kävi niinkuin kävi.
Itse tajusin olevani raskaana raskausviikolla 28. Asia selvisi kun menin lääkäriin mahavaivojen vuoksi. Lääkäri tutki ja totesi että olen raskaana. Ihmettelin vähän kun heti ohjattiin ultraan, ja siellähän paljastuikin sitten nuo raskausviikot. Iloinen järkytys. Onneksi en polta ja harvemmin tulee juotuakaan, eli elintavoilla en ollut vahingoittanut vauvaa. Olihan siinä miehelle kertomista!
Synnytys jouduttiin sitten vielä käynnistämään viikolla 35, joten kovin montaa viikkoa ei meille valmisteluaikaa jäänyt.
Ei kai täällä kukaan syyllistä, ihmeteltiin vain. Onneksi teillä kävi hyvin, vauvakin taisi olla täysin terve? :)
Itselläni oli loppuun asti aivan olematon vatsa vaikka olin alipainoinen. En usko että läheisemmätkään ihmiset olisivat huomanneet mitään esim. takki päällä.
Niistä liikkeistä en juurikaan enää muista, mutta vauva oli pieni, ja onnistuipa tuo ihan lasketun ajan ylitsekin vaihtamaan suuntaa huomaamattani useaan kertaan.
Raskauksien jälkeen olen muuten useasti onnistunut säikähtämään että voisinko olla raskaana kun jokin muljahtaa, mutta jotain muutapa tuo on sitten ollut.
Itselläni ei vuotokaan alussa jäänyt pois, mutta seuraavien myöhästyessä tajusin että raskauden on oltava jo pidemmällä.
Itselläni suurin vaiva raskauksissa oli järkyttävät liitoskivut, ilman niitä sanoisin että hyvin oireettomia olisivat raskauteni olleet.
Joten kyllä minä olisin taipuvainen uskomaan että joku voi sellaisen yllärisynnytksen aidosti kokea.
No minulla on niin poikkeuksellisen järkyttävän kamalat raskaudet kipuineen ja liikkumisvaikeuksineen, että on tavallaan aika mukavaa ajatella että jollakulla toisella voi olla poikkeuksellisen huomaamaton raskaus.