Lue keskustelun säännöt.
Kohta työttömäksi jäävä kysyy: Miten ihmeessä onnistun saamaan uuden työn?
28.11.2015 |
Olen pätkätöiden ja työttömyysjaksojen kierteen uuvuttama 30-vuotias maisteri, ja tällä hetkellä minulla on vain kaksi toivetta: että saisin elää arkea puolisoni kanssa ja käydä töissä. Työn ei tarvitse vastata koulutustani, tekisin lähes mitä vain.
Jotkut väittävät, että tekevälle löytyy töitä. Tälläkin palstalla on jatkuvasti viestejä (toivottavasti vain provoja), jotka mollaavat työttömiä ja väittävät, että pelkällä yritteliäisyydellä ja aktiivisuudella saa töitä. Myös ihan fiksuilta ihmisiltä, jotka eivät millään tavalla mollaa, saa kuitenkin usein hyvää tarkoittavaa vähättelyä "kyllä sä töitä löydät". Vain siksi, että heillä ei ole kokemusta nykytilanteen mahdottomuudesta.
Näin väittäviltä haluan nyt vastauksen: Mistä niitä töitä saa ja mitä voisin vielä tehdä yrittääkseni nykyistäkin enemmän? Haluan konkreettisia vinkkejä piilotyöpaikoista, joihin media-alan työkokemuksella voi hakea.
Tämänhetkinen työpätkäni lähenee loppuuan. Taas on enää kuukausi aikaa löytää uusi työpaikka. Olen jo varma, että edessä on jälleen työttömyys, viimeksi se jakso kesti puoli vuotta. Sinä aikana hain töitä kokoaikaisesti, kunnes lopulta onnisti. Sadan kilometrin päästä minun ja puolisoni yhteisestä kodista. Vuokrasin halvan yksiön, ostin halvan auton ja aloin kyläillä kotonani vain viikonloput. Pienehköstä palkastani jää käteen vähemmän kuin jäisi työttömänä. Lisäksi poden jatkuvaa koti-ikävää ja samalla juurettomuutta. Minulla ei ole ollut elämää vieraalla työpaikkakunnalla, jossa minulla ei ole varaa harrastaa mitään enkä tunne ketään töiden ulkopuolelta. Yhteistä arkea puolison kanssa ei ole.
Kerran aikaisemminkin sain pitkän, yli puolen vuoden määräaikaisuuden. Sekin vaati muuton toiselle puolelle Suomea, jolloin kyläilin kotona kerran kuukaudessa. Kolmatta kertaa en enää vain jaksa.
Nyt puolen vuoden jälkeen minulle tarjottiin ensi vuodeksi uutta puolen vuoden pestiä. Sitä en kuitenkaan voinut ottaa vastaan, sillä olen ihan romahduspisteessä. Kaipaan puolisoani, ystäviäni ja paikkaa, jossa asua. En pysty enää jatkossa muuttamaan kahdesti viikossa.
Toisaalta tiedän kokemuksesta, että jo useiden kuukausien pituiseksi venyvä työttömyys saa minut masentumaan ja tuntemaan itseni mitättömäksi. Jatkuva epävarmuus vie yöunet, ja saatuani kolmen kuukauden pestin joudun jo heti aloittamaan alusta seuraavan paikan hakemisen. Silti lyhytkin työpätkä olisi kullan arvoinen, sillä se antaisi minulle lisäaikaa taistella pidemmästä pestistä.
Asumme suomalaisittain isossa kaupungissa, ja täällä koulutustani ja kokemustani edes osittain vastaavia tehtäviä aukeaa vain harvakseltaan. Niidenkin hakemisessa tuloksena on, että saan haun päätyttyä viestin "saimme 100-300 hakemusta. Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun". Olen lähestynyt yrityksiä suoraan kysyen työmahdollisuuksista, mutta ei ole tärpännyt. Olen hakenut siivoustyöhön, myyjäksi ja toimistotöihin, mutta aina minua isketään märällä rätillä kasvoihin: "Turha hakea meille, koska haet kuitenkin koulutustasi vastaavaa työtä, etkä pysyisi meillä kauaa." Näistä sanoista huolimatta olen aina lähettänyt hakemuksen, vaikka olen tiennyt, ettei se johda mihinkään.
Hakemukseni ovat kunnossa, samoin ansioluetteloni. Niitä olen luetuttanut ja muokannut sekä kollegojen että rekryammattilaisten kanssa.
Nyt olen laajentanut hakuni pääkaupunkiseudulle, koska se on puolisoni kannalta toinen paikka, jossa voisimme asua. Haku on kuitenkin jo kolme kuukautta ollut täysin tuloksetonta. En ole päässyt edes haastatteluihin.
Tulevaisuus pelottaa, mutta mitä minä voin tehdä, elleivät työllisyysnäkymät parane? Tällä hetkellä koko elämä pyörii työnhaun ja tulevan murehtimisen ympärillä. Mitään ei voi suunnitella, kun toivon jatkuvasti työhaastattelukutsua pääkaupunkiseudulta ja varaudumme koko ajan muuttamaan sinne työni perässä. Pyyhinkö yliopistokoulutuksen ja koulutustani vastaavan kokemuksen pois ansioluettelostani, kun haen hyllyjen täyttäjäksi? Tarjoudunko ilmaiseksi töihin? Teenkö itsemurhan?
Olkoon tämä samalla myös vertaistukiketju muille vastaavanlaisessa suossa oleville.
Kommentit (94)
Tää on vähän huuhaa-neuvo, mutta tuskin pahentaakaan tilannettasi. Kuuntele YouTubesta ilmaisia unihypnoosivideoita. Löytyy kaiken sorttisia. Olin itse kesän alussa epätoivoinen työnhaun suhteen ja kun aloin kuunnella noita sain parin viikon jälkeen tarjouksen kolmesta eri projektista. Sattumaa ehkä, mutta outoa :D Nyt projektit alkaa olla lopuillaan niin oon alkanut taas veivata niitä, katsoo onnistuuko tällä kerralla. Minulla on muuten lähes samantyppinen koulutustausta, sillä erotuksella, että olen gradua vaille valmis. En uskalla valmistua ja väkerrän sivuainetta sivuaineen perään, en kyllä tiedä antaako 600 op:n maisteritutkinto kovin hyvää kuvaa minusta sekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllisyyystilanne ei tule paranemaan enää koskaan, sillä maailmassa ei enää yksinkertaisesti tarvita ihmistyövoimaa samalla tavalla kuin ennen. Ironista kyllä, tämän pitäisi olla riemun aikaa ihmiskunnalle, sillä teknologia on vapauttanut meidät turhan, aikaavievän, tylsistyttävän ja kehoa rikkovan työn ikeestä.
Mitä siis voidaan tehdä. Ensimmäinen askel on hyväksyä tämä, lopettaa ihmisten arvottaminen työn kautta ja etsiä sitä mitä todella haluaa tehdä riippumatta siitä tuleeko siitä rahaa. Seuraavaksi on mietittävä tulonjakoa ja pidemmälle vietynä talousjärjestelmän uudistamista. Maailma on rikkaampi kuin koskaan, ja se on meidän yhteistä aikaansaannosta. Tämä ei kaikkia miellytä, mutta heilläkään ei ole vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa. Sosiaalinen media kiinnostaa mutta ei markkinointi. Viestintä kiinnostaa mutta ei markkinointi. Ja kaupallisuus, hyi! Noilla asenteilla ei ole ihme ettei työtä löydy.
No niinpä. Kun en edes tiedä, mikä muu vaihtoehto olisi yhtä kiinnostava kuin nykyinen työni. Viestinnän alan tehtävistäkään minulla ei taida olla kunnollista käsitystä, kun ei ole kokemusta eikä koulutusta alalta.
Kun aloin journalistiksi, luulin, että ajat vielä paranisivat. En odottanut, että työmadollisuudet hupenisivat näin olemattomiksi.
Ketjuun on tullut vielä muutamia kommentteja, joissa 100 kilometrin työmatkan ajelua väitetään helpoksi. Uskon edelleen, että joillekuille se voi ollakin sitä. Minä en kuitenkaan osaa ajaa hyvin ja pelkään auton ratissa. Voitteko sitten kuvitella, miltä tuntui tehdä äkkijarrutus, kun eteen ei nähnyt ja tielle ilmestyi peura. Omalla kohdallani myös turvallisuus painoi, kun päätin olla jatkamatta reissaamista.
En tiedä millaisessa syrjäkylässä olet töissä mutta kaupunkiin kuin kaupunkiin yleensä pääsee julkisilla. 100 km vie julkisilla ehkä kaksi tuntia ja jos sen istuu vaikka pe ja su kaksi kertaa kuukaudessa niin ei ole mahdottoman raskasta. Monet eroperheiden lapset reissaavat niin. Ymmärrän että on raskasta jos mukana on huutava kaksivuotias muuten jaksaa kyllä jos kuvittelee että vaikka vuoden päästä loppuu matkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset käy kotoa käsin 100 km vähän yli tunnin työmatka, ihan normaali täällä pks seudulla. Jos työ on sellainen että voi osan tehdä etänä niin aina parempi, ihan hyvin olisit voinut jatkaa nykyisessä työssäsi ja asua kotona.
On ihan eri asia istua lähijunassa ja ratikassa vähän yli tunti kaksi kertaa päivässä kuin ajaa pimeässä ja räntäsateessa autolla joka ikinen päivä 2 x 100 km. Varsinkaan vuorotyön tekijälle aika vaarallinen yhdistelmä, kun yövuoron jälkeen lähtee väsyneenä ajamaan. Olen kokeillut ja enää en siihen lähde. (en ole siis ap)
Ei se kaikille sovikaan, mutta todella moni kulkee autolla tuon 2x100km päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset käy kotoa käsin 100 km vähän yli tunnin työmatka, ihan normaali täällä pks seudulla. Jos työ on sellainen että voi osan tehdä etänä niin aina parempi, ihan hyvin olisit voinut jatkaa nykyisessä työssäsi ja asua kotona.
On ihan eri asia istua lähijunassa ja ratikassa vähän yli tunti kaksi kertaa päivässä kuin ajaa pimeässä ja räntäsateessa autolla joka ikinen päivä 2 x 100 km. Varsinkaan vuorotyön tekijälle aika vaarallinen yhdistelmä, kun yövuoron jälkeen lähtee väsyneenä ajamaan. Olen kokeillut ja enää en siihen lähde. (en ole siis ap)
Ei se kaikille sovikaan, mutta todella moni kulkee autolla tuon 2x100km päivässä.
Roskaa! Miksi ihmeessä valehtelette? 90 % työmatkan pituuksista on alle 35 km, 80 % alle 20 km, 100 km yltää aniharva.
http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-12-09_003.html?s=0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä työpaikat kouluttaa fiksumpia eteenpäin tietyissä hommissa. Esim. It tai markkinointi. Johtajuuskoulutustakin on useassa paikassa tarjolla.
Olen käsittänyt, että nykyisin haluttaisiin lähinnä valmis paketti. Miksi ottaa joku opetusta tarvitseva, kun valmiitakin on saatavilla?
Minä en saa edes työturvallisuuskorttia, koska maksaa liikaa. Järjestellään töitä siten, ettei tule sellaisilla työmailla käyntejä. Pikkufirmoilla on jokainen koulutus kiven alla, jos maksaa jotain. Mulla tietokonekin oli auttamattomasti liian vanha, 7 vuotta, edeltäjän jäljiltä, ennen kuin sain uuden ja sentään käytän raskaita ohjelmia. Valitin asiasta päivittäin, lopulta tapahtui. Firmat haluavat nykyään todellakin huippuosaajia. Valittavat niiden puutteesta, mutta vain harva ottaa vastavalmistuneita opetettavaksi. Omakin pomo valittaa jopa yhteistyökumppaneista, kun ottavat harjoittelijoita. Olen kyllä sanonut, että et sinäkään osannut töitäsi heti urasi alussa. Suuttui.
Kiva. t. insinööri.
Pääkaupunkiseudulla voi työmatka olla kolme tuntia päivässä odottelua ja seisomista ruuhkabussissa. Siivoustyöt alkaa kuudelta aamulla. Akateeminen koulutus ja siihen liittyvä työkokemus on varmaan yksinkertaisinta pimittää.
Hanttihommiinkin on paljon tulijoita. On kuitenkin paljon akateemisia, jotka on hanttihommissa parempia aikoja odotellessa. Sitä akateemisuutta ei tietenkään kannata korostaa, jos semmmosia töitä hakee.
Mitenhän työnantaja suhtautuu epärehellisyyteen? Olen nelikymppinen korkeimmin koulutettu pitkäaikaistyötön ja raha maistuisi. Voin hyvin pimittää akateemisen urani, jos työnsaanti sitä vaatii. Mutta entä, jos joku muistaa minun antaneen asiantuntijalausuntoja mediassa ei niin kauan aikaa sitten tai lähtee googlailemaan nimeäni? Ilmeisesti tieteellisten julkaisujen submittaaminen pitää myös lopettaa, ettei käry käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa onnellisia, voitte vaikka pelailla tätä sillä aikaa, kun meikä käy töissä.
http://dome.fi/pelit/ajankohtaista/elamasimulaatio-jones-in-the-fast-la…
Vierailija kirjoitti:
Porvoosta kajahtaa! Jopas tuli niin prikulleen työttömyydestä julkisuudessa leivottu kuva, että...
> Turha hakea meille, koska haet kuitenkin koulutustasi vastaavaa työtä, etkä pysyisi meillä kauaa.
Vaikea kuvitella, että tällainen olisi a) oikeasti syynä tai b) niin sanottaisiin. Ihan on julkisuudessa leivottu juttu tämä tällainen.
Taisi jokainen tämän tajuta, mutta eipä se into palkata ylikoulutettuja taida olla kovin kova ns. hanttihommissa. Minä pääsin puolen vuoden työttömyyden jälkeen osa-aikaiseksi siivoojaksi, mutta määräaikainen sopimus kirjoitettiin ihan siksi, että voivat luottaa minun pysyvän hommissa tietyn aikaa. Määräaikaisuuden päätyttyä tehtiin toistaiseksi voimassa oleva sopimus, jonka luonnollisesti päätin, kun pääsin oman alani töihin. Tosin oltuani ensin yhtä aikaa palkattomassa harjoittelussa ja siivoustyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vasemmistohippijournalisti haluaisi palata 50-luvulle jolloin tiedonvälitys oli lehdistön yksinoikeus. Ei oo ei tuu, Somessa tavallinen kansa otti vallan. Koska lehtien kaupallinen pohja tippui pois, eikä kaupallisuus kiinnosta, ei kiinnosta työnantajia palkanmaksukaan. Koska meitä ei kiinnosta lehdistä maksaa satasia vuodessa. Lehtimainontakaan ei ole sellainen monopoliluonteinen vapaasti hinnoiteltava tuote. Kun kaupallisuus ei kiinnosta, ei varmaan löydy kuin jotain pätkää. Ja pk seudulla journalistin on noustakseen brändättava itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se koulutus pois kun haet aspahommiin. Muista niissä kunnon hakemuksissa olla innostunut ja kertoa saavutuksistasi (varmaan hallussa).
Miten ois freelance työ? Tai vaikka kaupalliset opinnot avoimessa AMK:ssa tai yliopistossa? Tai joku muu ala?
Perusta yritys? Hae harjoittelijapaikkaa?
Perusta yritys??Mv:ua?? Meinaatko, että ap perustaisi tuon tiedotusalan yrityksen ja alkaisi polkuhintaan epätoivoissaan myymään osaamistaan ja menettäisi samalla viimeisetkin yhteiskunnan turvaverkot työttömyysajaltaan.! Että mua sylettää tuommoiset ehdotukset. Olet vissiin työkkärissä töissä, josta ohjataan jokaista työnhakijaa perustamaan yritys ja myymään osaamistaan-hyminää. Alkaen työttömästä ompelijasta lastenhoitajaan ja tietysti toimittajiin.
Ja sen harjoittelupaikan tarjoamisen voit unohtaa samoin tein. En jaksa edes alkaa kertomaan sulle että miten sen asian kanss on. Hauskaa viikonloppua vaan työkkärin tädille kovan työviikon jälkeen. Koittakaahan saada sitä puheinpäivystystä taas pyörimään vaikka kukaan ei puheluihin haluakaan vastata. Ihan kaikki ei vielä osaa eikä halua mennä sinne v-n Omat tiedot-sivuille täytteeen tietojaan teidän puolesta.
Öööö? Olen opiskelija. Ja aivan hyvin voisin valmistuttuani alkaa KONSULTIKSI eli alan yrittäjäksi. Tarjoaisin pienille yrityksille viestinnän ja markkinoinnin palveluita, esim. visuaalinen ilme ja nettisivu kuntoon, tekisin heidän Facebook-mainontaansa ja niin edespäin! Ei huono vaihtoehto työttömälle.
Ja tosiaan itse juuri etsin alan harjoittelupaikkaa ja niitä on PALJON. Iso osa maksaa sen 500 e, että opintotuen saa, mutta en siellä rahan perässä ole. Osa maksaa ihan 1200-1600. Kokemus merkkaa paljon.
Olet suloinen! Mistä keksitkin, että tosiaan tuollainen konsultin homma, jossa laitetaan nettisivut ja visuaalinen ilme kuntoon. Aivan uusi idea.
Ihan vaan, ettet putoaisi ihan kauhean korkealta, niin voin 15 vuoden markkinointiviestinnän kokemuksella (josta viimeisin mainostoimistossa 7 vuotta) kertoa, kuinka tajuttoman kilpailtu ala tuo on. Joka kulmalla on netinikkaria, työtöntä graafista suunnittelijaa, medianomia jne. jne.
Ne firmat, joiden tasolle vastavalmistuneen kokemattoman konsultin palvelu riittäisi, eivät siihen satsaa. Eivät, vaikka tekisit sen melkein ilmiaseksi. Been there, done that. On todella työn ja tuskan takana, että saisi luotua sellaisen asiakaskunnan (tuolla palvelukonseptilla), että sillä eläisi. Lisäksi tuollaiset uudistukset ovat ns. kertaluontoisia, jotka tehdään n. viiden-kymmenen vuoden välein, eli ihan jatkuvasti pitää tehdä sen suunnittelutyön ohella todella raakaa myyntityötä, soittellua, soittelua, soittelua.
Yrittäjähenkisyys on ilman muuta hyväksi, sitä en sano! Mutta se, että vasta alalle tulleena markkinoinnin konsulttina pystyisi elättämään itsensä, saati perheen, on kyllä tällä hetkellä melkoista utopiaa.
Mainos-/markkinointi-/viestintäalalla on todella karu työtilanne. Harjoittelupaikkoja on, meilläkin pyörii aina yksi harjoittelija tekemässä perusrutiinia, mutta harjoitelun lopuksi otetaan uusi harjoittelija, koska nyt ei yksinkertaisesti pysty rekrytoimaan. Ihan harjoitteluhakemuksiakin tulee varmaan ainakin kymmenen kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla voi työmatka olla kolme tuntia päivässä odottelua ja seisomista ruuhkabussissa. Siivoustyöt alkaa kuudelta aamulla. Akateeminen koulutus ja siihen liittyvä työkokemus on varmaan yksinkertaisinta pimittää.
Hanttihommiinkin on paljon tulijoita. On kuitenkin paljon akateemisia, jotka on hanttihommissa parempia aikoja odotellessa. Sitä akateemisuutta ei tietenkään kannata korostaa, jos semmmosia töitä hakee.
Mitenhän työnantaja suhtautuu epärehellisyyteen? Olen nelikymppinen korkeimmin koulutettu pitkäaikaistyötön ja raha maistuisi. Voin hyvin pimittää akateemisen urani, jos työnsaanti sitä vaatii. Mutta entä, jos joku muistaa minun antaneen asiantuntijalausuntoja mediassa ei niin kauan aikaa sitten tai lähtee googlailemaan nimeäni? Ilmeisesti tieteellisten julkaisujen submittaaminen pitää myös lopettaa, ettei käry käy?
Se ei välttämättä vaan kiinnosta niin paljoa. Haet kuhunkin työhön sopivilla ansioilla kyseiseen työhön. Jos nyt haet vaikka puhelinmyyjäksi, niin keksit jotain mitä osaat, mistä voisi olla siinä työssä hyötyä. Tottakai saat omalla ajalla olla kuinka akateeminen tahansa. Cv ei välttämättä kiinnosta ketään tai eihän siihen ole kaikkea mahdollista pakko laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla voi työmatka olla kolme tuntia päivässä odottelua ja seisomista ruuhkabussissa. Siivoustyöt alkaa kuudelta aamulla. Akateeminen koulutus ja siihen liittyvä työkokemus on varmaan yksinkertaisinta pimittää.
Hanttihommiinkin on paljon tulijoita. On kuitenkin paljon akateemisia, jotka on hanttihommissa parempia aikoja odotellessa. Sitä akateemisuutta ei tietenkään kannata korostaa, jos semmmosia töitä hakee.
Mitenhän työnantaja suhtautuu epärehellisyyteen? Olen nelikymppinen korkeimmin koulutettu pitkäaikaistyötön ja raha maistuisi. Voin hyvin pimittää akateemisen urani, jos työnsaanti sitä vaatii. Mutta entä, jos joku muistaa minun antaneen asiantuntijalausuntoja mediassa ei niin kauan aikaa sitten tai lähtee googlailemaan nimeäni? Ilmeisesti tieteellisten julkaisujen submittaaminen pitää myös lopettaa, ettei käry käy?
Se ei välttämättä vaan kiinnosta niin paljoa. Haet kuhunkin työhön sopivilla ansioilla kyseiseen työhön. Jos nyt haet vaikka puhelinmyyjäksi, niin keksit jotain mitä osaat, mistä voisi olla siinä työssä hyötyä. Tottakai saat omalla ajalla olla kuinka akateeminen tahansa. Cv ei välttämättä kiinnosta ketään tai eihän siihen ole kaikkea mahdollista pakko laittaa.
Niin ja siis tosiaan, onko sen nimi joku kuvaileva cv tai jotain eli että cv on haettavaan hommaan räätälöity. Eli että sisältää haettavan työn kannalta katsoen oleellisia asioita.
Suomen heikko taloustilanne ei tule korjaantumaan vuosiin. Edessä on eläkeläisten määrän kasvu kun samaan aikaan työikäisten määrä vähenee. Se tarkoittaa että työpaikkoja ei synny lisää ainakaan julkiselle sektorille ja yksityisellä sektorilla työttömyys todennäköisesti kasvaa. Työpaikkoja syntyy lähinnä pk-yrityksiin.
Uuden työpaikan voi saada nykyisin suhteiden kautta niin että joku tuntee avoimeen työpaikkaan sopivan henkilön jolloin virherekrytoinnin mahdollisuus pienenee. Pitäisikin panostaa opiskelun aikaiseen suhdeverkoston luomiseen kun siitä voi olla hyötyä myöhemmin.
Suomalainen koulutus on laadukasta ja sitä arvostetaan ulkomailla. Jos on kielitaitoa niin ulkomaille hakeutuminen voi olla yksi vaihtoehto.