Lue keskustelun säännöt.
Kohta työttömäksi jäävä kysyy: Miten ihmeessä onnistun saamaan uuden työn?
28.11.2015 |
Olen pätkätöiden ja työttömyysjaksojen kierteen uuvuttama 30-vuotias maisteri, ja tällä hetkellä minulla on vain kaksi toivetta: että saisin elää arkea puolisoni kanssa ja käydä töissä. Työn ei tarvitse vastata koulutustani, tekisin lähes mitä vain.
Jotkut väittävät, että tekevälle löytyy töitä. Tälläkin palstalla on jatkuvasti viestejä (toivottavasti vain provoja), jotka mollaavat työttömiä ja väittävät, että pelkällä yritteliäisyydellä ja aktiivisuudella saa töitä. Myös ihan fiksuilta ihmisiltä, jotka eivät millään tavalla mollaa, saa kuitenkin usein hyvää tarkoittavaa vähättelyä "kyllä sä töitä löydät". Vain siksi, että heillä ei ole kokemusta nykytilanteen mahdottomuudesta.
Näin väittäviltä haluan nyt vastauksen: Mistä niitä töitä saa ja mitä voisin vielä tehdä yrittääkseni nykyistäkin enemmän? Haluan konkreettisia vinkkejä piilotyöpaikoista, joihin media-alan työkokemuksella voi hakea.
Tämänhetkinen työpätkäni lähenee loppuuan. Taas on enää kuukausi aikaa löytää uusi työpaikka. Olen jo varma, että edessä on jälleen työttömyys, viimeksi se jakso kesti puoli vuotta. Sinä aikana hain töitä kokoaikaisesti, kunnes lopulta onnisti. Sadan kilometrin päästä minun ja puolisoni yhteisestä kodista. Vuokrasin halvan yksiön, ostin halvan auton ja aloin kyläillä kotonani vain viikonloput. Pienehköstä palkastani jää käteen vähemmän kuin jäisi työttömänä. Lisäksi poden jatkuvaa koti-ikävää ja samalla juurettomuutta. Minulla ei ole ollut elämää vieraalla työpaikkakunnalla, jossa minulla ei ole varaa harrastaa mitään enkä tunne ketään töiden ulkopuolelta. Yhteistä arkea puolison kanssa ei ole.
Kerran aikaisemminkin sain pitkän, yli puolen vuoden määräaikaisuuden. Sekin vaati muuton toiselle puolelle Suomea, jolloin kyläilin kotona kerran kuukaudessa. Kolmatta kertaa en enää vain jaksa.
Nyt puolen vuoden jälkeen minulle tarjottiin ensi vuodeksi uutta puolen vuoden pestiä. Sitä en kuitenkaan voinut ottaa vastaan, sillä olen ihan romahduspisteessä. Kaipaan puolisoani, ystäviäni ja paikkaa, jossa asua. En pysty enää jatkossa muuttamaan kahdesti viikossa.
Toisaalta tiedän kokemuksesta, että jo useiden kuukausien pituiseksi venyvä työttömyys saa minut masentumaan ja tuntemaan itseni mitättömäksi. Jatkuva epävarmuus vie yöunet, ja saatuani kolmen kuukauden pestin joudun jo heti aloittamaan alusta seuraavan paikan hakemisen. Silti lyhytkin työpätkä olisi kullan arvoinen, sillä se antaisi minulle lisäaikaa taistella pidemmästä pestistä.
Asumme suomalaisittain isossa kaupungissa, ja täällä koulutustani ja kokemustani edes osittain vastaavia tehtäviä aukeaa vain harvakseltaan. Niidenkin hakemisessa tuloksena on, että saan haun päätyttyä viestin "saimme 100-300 hakemusta. Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun". Olen lähestynyt yrityksiä suoraan kysyen työmahdollisuuksista, mutta ei ole tärpännyt. Olen hakenut siivoustyöhön, myyjäksi ja toimistotöihin, mutta aina minua isketään märällä rätillä kasvoihin: "Turha hakea meille, koska haet kuitenkin koulutustasi vastaavaa työtä, etkä pysyisi meillä kauaa." Näistä sanoista huolimatta olen aina lähettänyt hakemuksen, vaikka olen tiennyt, ettei se johda mihinkään.
Hakemukseni ovat kunnossa, samoin ansioluetteloni. Niitä olen luetuttanut ja muokannut sekä kollegojen että rekryammattilaisten kanssa.
Nyt olen laajentanut hakuni pääkaupunkiseudulle, koska se on puolisoni kannalta toinen paikka, jossa voisimme asua. Haku on kuitenkin jo kolme kuukautta ollut täysin tuloksetonta. En ole päässyt edes haastatteluihin.
Tulevaisuus pelottaa, mutta mitä minä voin tehdä, elleivät työllisyysnäkymät parane? Tällä hetkellä koko elämä pyörii työnhaun ja tulevan murehtimisen ympärillä. Mitään ei voi suunnitella, kun toivon jatkuvasti työhaastattelukutsua pääkaupunkiseudulta ja varaudumme koko ajan muuttamaan sinne työni perässä. Pyyhinkö yliopistokoulutuksen ja koulutustani vastaavan kokemuksen pois ansioluettelostani, kun haen hyllyjen täyttäjäksi? Tarjoudunko ilmaiseksi töihin? Teenkö itsemurhan?
Olkoon tämä samalla myös vertaistukiketju muille vastaavanlaisessa suossa oleville.
Kommentit (94)
Minä olen nelikymppinen perheenäiti, ja olen tällä hetkellä töissä ja opiskelen oppisopimuksella. Minulla ei ole mitään kovin korkeaa koulutusta, olen ollut muutaman vuoden välillä yrittäjänä, kaksi kertaa kolme vuotta lasten kanssa kotona, ja luultavasti kymmenisen vuotta yhteensä olen ollut ihan vaan työttömänä, 500 päivää on tullut täyteen muistaakseni kolme kertaa.
Minulla on fyysiset rajoitukseni sen suhteen mitä töitä voin tehdä, ja nyt viimeisen 2,5 vuoden työttömyyskautena mulla oli kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, ja päivähoitomaksu täydet 550€/kk.
Sinulle ap antaisin neuvoksi, että hyväksy se että tämän meidän yhteiskuntamme tilanne on nyt tämä, että pitkään jatkuneen laman takia työpaikkoja on tarjolla todella vähän ja työttömien määrä vaan lisääntyy, eikä hallituksen toimetkaan muutakuin pahentavat tilannetta.
Se miksi töitä ei vaan riitä kaikille ihmisille on se, että on keksitty niin tehokkaita koneita jotka hoitavat suurta osaa töistä, tietokoneet tietysti pahimpina. Koneet jauhavat omistajilleen rahaa, mutta eivät tietenkään he halua jakaa voittojaan ihmisten kanssa joilta koneet on vieneet työt.
Eikä asiaa toki auta sekään että tehtaita viedään jatkuvasti halpatyövoiman maihin.
Ei tässä pieni ihminen tälle tilanteelle mitään voi, se ei ole yksittäisen työttömän ihmisen käsissä.
Työtä pitäisi jakaa tasaisemmin ihmisten kesken, esim. rajaamalla työajan kuuteen tuntiin päivässä, ja vaikka määräämällä vuorotteluvapaan pakolliseksi tietyn mittaisen työrupeaman jälkeen. Myös koneet pitää laittaa verolle, jotta osa niiden tuottamasta rahasta tulisi niitten hyväksi joiden työt koneet ovat vieneet, ja tulevat tulevaisuudessa viemään.
Esimerkiksi pankeissa työskenteli jo vuosia sitten enää kolmannes siitä työntekijämäärästä mitä vielä 80-luvulla, voisin kuvitella että työntekijämäärä laskee koko ajan, konttoreiden määrä vähenee ja konttoreissa ei ole enää asiakaspalvelua tiskillä, vain ajan varaamalla voi päästä asioitaan ihmisen kanssa hoitamaan.
Minä en ole koskaan olettanut että minun pitäisi päästä töihin, minä valmistuin suoraan kortistoon jo 90-luvun laman aikaan. 6 vuotta minua nuorempi siskoni ei taas ole ollut päivääkään työttömänä, hän pääsi suoraan töihin kun valmistui, ja on vaihtanut työpaikkaa aina lennosta, kun hän vaihtoi asuinpaikkaa muutama vuosi sitten, hän hämmästyi että miten vaikeaa täällä muualla kuin Helsingissä on löytää työpaikkaa vaikka entinen on vielä olemassa, hän sitten löysi kyllä työpaikan, mutta pienen hetken pääsi kokemaan sitä mitä minulla on ollut koko ikäni.
Nykyisen työpaikkani löysin ihan sattumalta, työpaikkaa ei ollut edes olemassa, mutta kun soitin ihan muissa asioissa pomolle ja satuin mainita että olen pitkäaikaistyötön (minusta saa palkkatukea) ja pomo kysyi että minkäalan ihminen olen, ja kun se sattui sopimaan heillä juuri tiedostettuun ongelmaan, että eräällä työntekijällä on liikaa töitä, alettiin neuvotella. Puoli vuotta meni tulevan lähiesimieheni viivytelyn takia ennenkuin pääsin töihin, mutta pääsin kuitenkin, vaikka olin ollu 5,5 vuotta kotona. Vuoden työssäolon jälkeen kun palkkatuki loppui, ja mulle sanottiin että heillä ei ole varaa jatkaa mun sopimusta. Sitten kuitenkin esimiehet keksivät että jos pääsen oppisopimuksella opiskelemaan, niin minusta voisi saada palkkatukea, ja mun työpaikalla tehtiin kova työ että pääsin siihen oppisopimukseen vaikka en täyttänyt ennakkovaatimuksia, ja että mulle saatiin palkkatuki. Nyt mulla siis jatkuu kaksi vuotta työt, niin kauan kuin oppisopimus kestää.
Sitä en tiedä onko mulla kahden vuoden päästä enää töitä, mutta minä en murehdi sitä nyt, mulla on elämäni ensimmäisen kerran kunnon työpaikka (toinen kerta kun olen palkkatuella töissä) koskaan en ole ollut oikeissa töissä ilman palkkatukea, mutta se on nykyaikaa. Minä olen tyytyväinen siitä että työ on mieluisaa, ja että saan sitten taas uuden ammatin paperit käteen kahden vuoden kuluttua, ompahan taas lisää kirjoitettavaa CV:n.
Koskaan elämässä ei tiedä mitä tapahtuu, koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää muutaman vuoden päästä. Ei kannata murehtia, pitää vaan elää tässä hetkessä, ja sopeutua siihen että välillä voi kuulua siihen isoon työttömien joukkoon. Varsinkin kun sinulla ap on työttömyysjaksot ollet aina lyhyitä, voit olla tyytyväinen itseesi. Sinä teet parhaasi niissä olosuhteissa jotka nyt vallitsevat, muuta ei voi kukaan sinulta vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vääränlainen koulutus. Hae amk:hon aikuispuolelle. luet tradenomiksi ja suuntaudut opinnoissa markkinointiin.
Muuten kyllä, mutta sitten tarvittaisiin vielä vain edes se vähäinen kiinnostus kaupallisiin juttuihin, että kannattaisi satsata niihin vuosia opiskelun merkeissä.
Uudelleen opiskelussa kun muutenkin mietityttää, mistä repisin opintojen aikana rahat elämiseen.
Ap
Siis sua ei kiinnosta markkinointi? Mutta markkinointiviestintä kyllä. Markkinointi tapahtuu markkinointiviestinnän kautta. Itse opiskelin liiketaloutta ja opinnäytetyöni oli markkinointiviestintäsuunnitelma. Myös voittoa tavoittelemattomat organisaatiot markkinoivat itseään. T. Humanisti ja tradenomi/ vastaajanro 41
Suosittelen muuttamaan asennetta. Eihän sinun tarvitse "muuttaa" kaksi kertaa viikossa. Eikö miehesi voi koskaan tulla sinun luo viikonlopuksi? Me ollaan asuttu kahta paikkakuntaa reilu 10 vuotta välissä tosin kaksi äitiyslomaa ja pari vuotta muuten samalla paikkakunnalla. Välimatkaa aina yli 300 km joten lapsetkin on saaneet osansa matkustamisesta. Toki harmittaa joskus arjen yksinäisyys ja rahan vähyys, mutta olen tottunut. Etkö voi tehdä pitempää päivää ma-to ja pe lähteä klo 15? Voithan työpaikkakunnalla osallistua iltaisin vaikka liikuntaharrastuksiin tai muuhun. 100 km ei ole mitään senhän voi ajaakin vaikka keskellä viikkoa yhtenä iltana ja aamulla takaisin. Busseillakin se on vain kaksi tuntia ei viisi niinkuin meillä on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vääränlainen koulutus. Hae amk:hon aikuispuolelle. luet tradenomiksi ja suuntaudut opinnoissa markkinointiin.
Muuten kyllä, mutta sitten tarvittaisiin vielä vain edes se vähäinen kiinnostus kaupallisiin juttuihin, että kannattaisi satsata niihin vuosia opiskelun merkeissä.
Uudelleen opiskelussa kun muutenkin mietityttää, mistä repisin opintojen aikana rahat elämiseen.
Ap
Ootko käyttänyt kaikki opintotukesi? Mites aikuiskoulutustuki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uuden tutkinnon opiskeluakin olen pohtinut, mutta en tiedä, mikä minua kiinnostaisi. Ja ennen kaikkea, aukeaisiko opintojen jälkeen siltä toiseltakaan alalta töitä vai olisiko sekin opiskelu lopulta turhaa. Lisäksi mietityttää, millä elättäisin itseni opiskellessa. Työnsaanti tuntuu nytkin epätoivoiselta, vaikka melkein kaikki työ kelpaisi.
Ap
Opiskele vanhustenhoitajaksi. Töitä riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä. Ei kaikille tässä maailmassa riitä "itseä kiinnostavia" töitä, se on vaan hyväksyttävä. Muutenhan me kaikki olisimme näyttelijöitä ja poptähtiä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamaan asennetta. Eihän sinun tarvitse "muuttaa" kaksi kertaa viikossa. Eikö miehesi voi koskaan tulla sinun luo viikonlopuksi? Me ollaan asuttu kahta paikkakuntaa reilu 10 vuotta välissä tosin kaksi äitiyslomaa ja pari vuotta muuten samalla paikkakunnalla. Välimatkaa aina yli 300 km joten lapsetkin on saaneet osansa matkustamisesta. Toki harmittaa joskus arjen yksinäisyys ja rahan vähyys, mutta olen tottunut. Etkö voi tehdä pitempää päivää ma-to ja pe lähteä klo 15? Voithan työpaikkakunnalla osallistua iltaisin vaikka liikuntaharrastuksiin tai muuhun. 100 km ei ole mitään senhän voi ajaakin vaikka keskellä viikkoa yhtenä iltana ja aamulla takaisin. Busseillakin se on vain kaksi tuntia ei viisi niinkuin meillä on ollut.
Ihmiset ovat erilaisia, toisilla varmasti onnistuu ja minäkin olen kovasti yrittänyt nähdä vain valoisat puolet. Olen kuitenkin loppu. Huomasin siitä, kun ensin muisti alkoi pätkiä ja sitten havahduin tien päällä siihen, kun olin nukahtaa rattiin.
Mieheni on ollut joitakin viikonloppuja minun kämpässäni kylässä. Silloin en kuitenkaan näe ystäviäni. Lenkkeillyt olen työpaikkakunnalla, mutta kuten kerroin, maksullisiin harrastuksiin ei näillä tuloilla ja menoilla ole ollut varaa. Kämppä on halvin mitä paikkakunnalta voi löytyä, 25 neliön huone. Silti kahden asunnon kulut ovat liikaa pienestä palkasta.
Busseja ei kulje työmatkallani aamuyöllä. Töistä pääsen joka päivä kello 13.30, tulenhan jo kuudeksi töihin. Kuten aiemmin kerroin, iltaisin pitäisi olla aikaisin nukkumassa, mutta se ei ole onnistunut. Työaikoihini puolestaan en ole voinut vaikuttaa, koska silloin tilalleni pitäisi ottaa joku muu. Aluksi kävin kotona kerran viikossa myös keskellä viikkoa, mutta jo aiemmin mainitsemani läheltä piti -tilanteet liikenteessä pakottivat muuttamaan käytäntöä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Haaga-Heliassa voi vuodessa suorittaa ylemmän AMK tutkinnon ja saada pedagogisen pätevyyden. Nopea ja varmaan ihan ok helppo päästä sisään. Nimeltään joku opettaja juttu.
Ylempi AMK ja pedagogiset on kaksi eri asiaa. Ylempi AMK on suunnattu AMK:ssa opiskelleille, jotka tarvitsee/haluaa korkeamman tutkinnon. Pedagogisiin opintoihin voi sen sijaan hakea yliopistokoulutetutkin ja siinä on lopputuloksena ammatillisen oppilaitoksen opettajuus (AMK tai tavallinen amis).
Sinänsä toi vinkki oli kuitenkin hyvä eli suosittelen ap:tä ottamaan selvää ammatillisista opettajaopinnoista. Ne pedagogiset opinnot tehdään AMK:ssa työn ohessa ja sieltä saa sen opettajapätevyyden (joka ei siis kuitenkaan käy esim. peruskouluun).
Olen itsekin korkeakoulutettu pätkätyöläinen, joka on jäämässä vuodenvaihteessa työttömäksi. Mä en ole onnistunut löytämään niitä piilotyöpaikkoja ja omien kokemusten mukaan niistä avoimista hakemuksista ei ole mitään hyötyä (haastatteluja tulee joskus harvoin ja töitä ei ikinä).
Jos opiskelu ei ole mahdollista suosittelen työnhaun laajentamista ulkomaille. Ikävä tosi asia on, että töitä ei vain ole. Sinulla on ilmeisesti yliopistotutkinto, tämä avaa eri tavalla ovia maailmalla. Suosittelen saksaa tai englantia mikäli englanti sujuu. Saksassa on paljon kv. Yrityksiä joissa työkieli englanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis sua ei kiinnosta markkinointi? Mutta markkinointiviestintä kyllä. Markkinointi tapahtuu markkinointiviestinnän kautta. Itse opiskelin liiketaloutta ja opinnäytetyöni oli markkinointiviestintäsuunnitelma. Myös voittoa tavoittelemattomat organisaatiot markkinoivat itseään. T. Humanisti ja tradenomi/ vastaajanro 41
Voisin työskenellä markkinointiviestinnän parissa väliaikaisesti hakien samalla itseäni kiinnostavaa työtä. Se ei silti kiinnosta sen vertaa, että opiskelisin sitä varten vuosia. Silloin tarvittaisiin edes vähäinen kiinnostus alalle.
Joku ehdotti vanhusten hoitamista. Noh, siinäkin olisi työ, jota tekisin pelkästään rahasta ja väliaikaisesti kiinnostavampaa odotellessa. En ole koskaan hoitanut vanhuksia enkä lapsia, enkä muutenkaan ole kiinnostunut hoitoalasta, eli sinne opiskelukin aikuiskoulutustuella lienisi aika väkinäistä.
Vapaaehtoistyön merkeissä voisin kyllä mielelläni pitää seuraa esim. yksinäisille vanhuksille ja ulkoilla heidän kanssaan. Niin todennäköisesti teenkin, jos joudun työttömäksi.
Yamk- opintoihin samoin kuin ammatilliseen opettajnkoulutukseen vaaditaan usean vuoden työkokemus. Samoin aikuiskoulutustukea voi saada vain jos on opintovapaalla työstään - ei työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siinä mielessä kivalta nykyinen tilanteesi, että työaika 6-13.30 ja ilmeisesti lyhyt työmatka. Aika paljon vapaa-aikaa siis, kai sitä voisi huonomminkin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamaan asennetta. Eihän sinun tarvitse "muuttaa" kaksi kertaa viikossa. Eikö miehesi voi koskaan tulla sinun luo viikonlopuksi? Me ollaan asuttu kahta paikkakuntaa reilu 10 vuotta välissä tosin kaksi äitiyslomaa ja pari vuotta muuten samalla paikkakunnalla. Välimatkaa aina yli 300 km joten lapsetkin on saaneet osansa matkustamisesta. Toki harmittaa joskus arjen yksinäisyys ja rahan vähyys, mutta olen tottunut. Etkö voi tehdä pitempää päivää ma-to ja pe lähteä klo 15? Voithan työpaikkakunnalla osallistua iltaisin vaikka liikuntaharrastuksiin tai muuhun. 100 km ei ole mitään senhän voi ajaakin vaikka keskellä viikkoa yhtenä iltana ja aamulla takaisin. Busseillakin se on vain kaksi tuntia ei viisi niinkuin meillä on ollut.
Ihmiset ovat erilaisia, toisilla varmasti onnistuu ja minäkin olen kovasti yrittänyt nähdä vain valoisat puolet. Olen kuitenkin loppu. Huomasin siitä, kun ensin muisti alkoi pätkiä ja sitten havahduin tien päällä siihen, kun olin nukahtaa rattiin.
Mieheni on ollut joitakin viikonloppuja minun kämpässäni kylässä. Silloin en kuitenkaan näe ystäviäni. Lenkkeillyt olen työpaikkakunnalla, mutta kuten kerroin, maksullisiin harrastuksiin ei näillä tuloilla ja menoilla ole ollut varaa. Kämppä on halvin mitä paikkakunnalta voi löytyä, 25 neliön huone. Silti kahden asunnon kulut ovat liikaa pienestä palkasta.
Busseja ei kulje työmatkallani aamuyöllä. Töistä pääsen joka päivä kello 13.30, tulenhan jo kuudeksi töihin. Kuten aiemmin kerroin, iltaisin pitäisi olla aikaisin nukkumassa, mutta se ei ole onnistunut. Työaikoihini puolestaan en ole voinut vaikuttaa, koska silloin tilalleni pitäisi ottaa joku muu. Aluksi kävin kotona kerran viikossa myös keskellä viikkoa, mutta jo aiemmin mainitsemani läheltä piti -tilanteet liikenteessä pakottivat muuttamaan käytäntöä.
Ap
Ehkä ongelma onkin se että et saa nukuttua. Itse varmaan menisin johonkin vapaaehtoistoimintaan joka liittyy lapsiin mukaan (mll tai partio) siis joka ei maksaisi minulle mutta saisin tuttuja työpaikkakunnalla siis. Aina voi töiden hakua jatkaa muualtakin. Työttömäksi en heittäytyisi jos muuta on tarjolla. Ystäviä ei olisi pakko nähdä joka viikonloppu. Tsemppiä sinulle! T. Se jolla välimatka on edelleen se yli 300 km
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kaikki olette yksinkertaisesti liian työorientoituneita lampaita. En osaa auttaa, kun vaikuttaa että rakennatte identiteettinen sen varaan, että saatte palvella porvaria, ja siinä sivussa saatte ehkä vähän armopaloja. Voi taivas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuden tutkinnon opiskeluakin olen pohtinut, mutta en tiedä, mikä minua kiinnostaisi. Ja ennen kaikkea, aukeaisiko opintojen jälkeen siltä toiseltakaan alalta töitä vai olisiko sekin opiskelu lopulta turhaa. Lisäksi mietityttää, millä elättäisin itseni opiskellessa. Työnsaanti tuntuu nytkin epätoivoiselta, vaikka melkein kaikki työ kelpaisi.
Ap
Opiskele vanhustenhoitajaksi. Töitä riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä. Ei kaikille tässä maailmassa riitä "itseä kiinnostavia" töitä, se on vaan hyväksyttävä. Muutenhan me kaikki olisimme näyttelijöitä ja poptähtiä.
Vieläkö juku elää tuossa:kaikille hoitajille on töitä,kuplassa. Ei ole. Tiedän kymmeniä työttömiä hoitajia,niin lähäreitä kuin sairaanhoitajiakin. Määrä vaan kasvaa. Töitä kyllä sos alalla olisi,muttei työpaikkoja.
Vähän huolestuttaa tulevaisuus ja työelämän kurjistuminen. Ihan oikeasti, niitä vakituisia paikkoja on enää hyvin harvoille ja valituille, ja suhteilla ja firman sisältähän ne hyvin pitkälti menee. Kaikki muut saa pätkää, osa-aikaista, määrä-aikaista ja olla vuokra-orjia. Tänä päivänä ei vaan voi enää mennä töihin ja saada säännöllistä työtä ja toimeentuloa. Ja ne vähätkin lait ja säätelyt mitä on olleet, yritetään nyt hallituksen ja ek:n toimesta purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamaan asennetta. Eihän sinun tarvitse "muuttaa" kaksi kertaa viikossa. Eikö miehesi voi koskaan tulla sinun luo viikonlopuksi? Me ollaan asuttu kahta paikkakuntaa reilu 10 vuotta välissä tosin kaksi äitiyslomaa ja pari vuotta muuten samalla paikkakunnalla. Välimatkaa aina yli 300 km joten lapsetkin on saaneet osansa matkustamisesta. Toki harmittaa joskus arjen yksinäisyys ja rahan vähyys, mutta olen tottunut. Etkö voi tehdä pitempää päivää ma-to ja pe lähteä klo 15? Voithan työpaikkakunnalla osallistua iltaisin vaikka liikuntaharrastuksiin tai muuhun. 100 km ei ole mitään senhän voi ajaakin vaikka keskellä viikkoa yhtenä iltana ja aamulla takaisin. Busseillakin se on vain kaksi tuntia ei viisi niinkuin meillä on ollut.
Ihmiset ovat erilaisia, toisilla varmasti onnistuu ja minäkin olen kovasti yrittänyt nähdä vain valoisat puolet. Olen kuitenkin loppu. Huomasin siitä, kun ensin muisti alkoi pätkiä ja sitten havahduin tien päällä siihen, kun olin nukahtaa rattiin.
Mieheni on ollut joitakin viikonloppuja minun kämpässäni kylässä. Silloin en kuitenkaan näe ystäviäni. Lenkkeillyt olen työpaikkakunnalla, mutta kuten kerroin, maksullisiin harrastuksiin ei näillä tuloilla ja menoilla ole ollut varaa. Kämppä on halvin mitä paikkakunnalta voi löytyä, 25 neliön huone. Silti kahden asunnon kulut ovat liikaa pienestä palkasta.
Busseja ei kulje työmatkallani aamuyöllä. Töistä pääsen joka päivä kello 13.30, tulenhan jo kuudeksi töihin. Kuten aiemmin kerroin, iltaisin pitäisi olla aikaisin nukkumassa, mutta se ei ole onnistunut. Työaikoihini puolestaan en ole voinut vaikuttaa, koska silloin tilalleni pitäisi ottaa joku muu. Aluksi kävin kotona kerran viikossa myös keskellä viikkoa, mutta jo aiemmin mainitsemani läheltä piti -tilanteet liikenteessä pakottivat muuttamaan käytäntöä.
Ap
Ehkä ongelma onkin se että et saa nukuttua. Itse varmaan menisin johonkin vapaaehtoistoimintaan joka liittyy lapsiin mukaan (mll tai partio) siis joka ei maksaisi minulle mutta saisin tuttuja työpaikkakunnalla siis. Aina voi töiden hakua jatkaa muualtakin. Työttömäksi en heittäytyisi jos muuta on tarjolla. Ystäviä ei olisi pakko nähdä joka viikonloppu. Tsemppiä sinulle! T. Se jolla välimatka on edelleen se yli 300 km
Minun ainoa ongelmani ei tosiaan ole, että en osaa nukahtaa kello 21 ja ajaa autoa turvallisesti. Niiden lisäksi kulkemiseen on liittynyt paljon muitakin hankaluuksia, joiden vuoksi tämä ei enää onnnistu. Minä todella joudun kuljettamaan pientä muuttokuormaa aina kun vaihdan paikkaa, ja joka kerta jotain tarvitsemaani jää matkasta. Reissaamisen vuoksi energia työnhakuunkin on ollut vähissä. Kiitos kuitenkin tsempeistä!
Tällaista se on. Itse kuljen 400 km työmatkaa. Eilen ajelin kotiin ja oli aika inhottavaa, pimeää ja kosteaa, vaikka lähdin töistä vähän aikaisemmin. Työnantajani onneksi joustaa tässä jonkin verran ja saan tehdä tunteja sisään, jos töitä on, vaikka muuten hän on vanhanaikainen 8-16 työaikoineen, vaikka työn laatu ei sitä vaatisi, vaan voisi hyvin joustaa. Minulla on oman alan töitä mahdotonta löytää lähempää kotoa, sillä täältä on monet suuret työllistäjät lopettaneet.
Mutta - minä olin yli 40-vuotias kun sain tämän työn, vaikka minulla oli pitkä pätkätyöhistoria taustalla ja pitkään olin kotonakin. Ehkä teitä nuorempia jossain vaiheessa onnistaa paremmin ja saatte töitä lähempää kotia, tämä minunkin työ on lähempänä jonkun toisen kotia.
Hyvähän se tosiaan on provoksi väittää näiden, joilla ei ole työkokemusta. Minulle sanottiin jo 80-luvulla, kun hain koulutustani alemman tason hommia, että vaikutat ihan hyvältäl tyypiltä, mutta ei kannata tuolla taustalla hanttihommiin hakea, et pääse niistä koskaan pois.
Itse en enää oikein jaksa ja joka viikonloppu mietin yritystoiminnan aloittamista. Nyt alkaa ideat hahmottua, markkinointiin tarvitsisin vain enemmän rohkeutta. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa ja jonkunhan täällä on yritettäväkin.
Puhelinmyyjistä on pulaa. Toinen vaihtoehto voisi olla seksipuhelintyö.
Sulla on vääränlainen koulutus. Hae amk:hon aikuispuolelle. luet tradenomiksi ja suuntaudut opinnoissa markkinointiin.