Kohta työttömäksi jäävä kysyy: Miten ihmeessä onnistun saamaan uuden työn?

Vierailija

Olen pätkätöiden ja työttömyysjaksojen kierteen uuvuttama 30-vuotias maisteri, ja tällä hetkellä minulla on vain kaksi toivetta: että saisin elää arkea puolisoni kanssa ja käydä töissä. Työn ei tarvitse vastata koulutustani, tekisin lähes mitä vain.

Jotkut väittävät, että tekevälle löytyy töitä. Tälläkin palstalla on jatkuvasti viestejä (toivottavasti vain provoja), jotka mollaavat työttömiä ja väittävät, että pelkällä yritteliäisyydellä ja aktiivisuudella saa töitä. Myös ihan fiksuilta ihmisiltä, jotka eivät millään tavalla mollaa, saa kuitenkin usein hyvää tarkoittavaa vähättelyä "kyllä sä töitä löydät". Vain siksi, että heillä ei ole kokemusta nykytilanteen mahdottomuudesta.

Näin väittäviltä haluan nyt vastauksen: Mistä niitä töitä saa ja mitä voisin vielä tehdä yrittääkseni nykyistäkin enemmän? Haluan konkreettisia vinkkejä piilotyöpaikoista, joihin media-alan työkokemuksella voi hakea.

Tämänhetkinen työpätkäni lähenee loppuuan. Taas on enää kuukausi aikaa löytää uusi työpaikka. Olen jo varma, että edessä on jälleen työttömyys, viimeksi se jakso kesti puoli vuotta. Sinä aikana hain töitä kokoaikaisesti, kunnes lopulta onnisti. Sadan kilometrin päästä minun ja puolisoni yhteisestä kodista. Vuokrasin halvan yksiön, ostin halvan auton ja aloin kyläillä kotonani vain viikonloput. Pienehköstä palkastani jää käteen vähemmän kuin jäisi työttömänä. Lisäksi poden jatkuvaa koti-ikävää ja samalla juurettomuutta. Minulla ei ole ollut elämää vieraalla työpaikkakunnalla, jossa minulla ei ole varaa harrastaa mitään enkä tunne ketään töiden ulkopuolelta. Yhteistä arkea puolison kanssa ei ole.

Kerran aikaisemminkin sain pitkän, yli puolen vuoden määräaikaisuuden. Sekin vaati muuton toiselle puolelle Suomea, jolloin kyläilin kotona kerran kuukaudessa. Kolmatta kertaa en enää vain jaksa.

Nyt puolen vuoden jälkeen minulle tarjottiin ensi vuodeksi uutta puolen vuoden pestiä. Sitä en kuitenkaan voinut ottaa vastaan, sillä olen ihan romahduspisteessä. Kaipaan puolisoani, ystäviäni ja paikkaa, jossa asua. En pysty enää jatkossa muuttamaan kahdesti viikossa.

Toisaalta tiedän kokemuksesta, että jo useiden kuukausien pituiseksi venyvä työttömyys saa minut masentumaan ja tuntemaan itseni mitättömäksi. Jatkuva epävarmuus vie yöunet, ja saatuani kolmen kuukauden pestin joudun jo heti aloittamaan alusta seuraavan paikan hakemisen. Silti lyhytkin työpätkä olisi kullan arvoinen, sillä se antaisi minulle lisäaikaa taistella pidemmästä pestistä.

Asumme suomalaisittain isossa kaupungissa, ja täällä koulutustani ja kokemustani edes osittain vastaavia tehtäviä aukeaa vain harvakseltaan. Niidenkin hakemisessa tuloksena on, että saan haun päätyttyä viestin "saimme 100-300 hakemusta. Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun". Olen lähestynyt yrityksiä suoraan kysyen työmahdollisuuksista, mutta ei ole tärpännyt. Olen hakenut siivoustyöhön, myyjäksi ja toimistotöihin, mutta aina minua isketään märällä rätillä kasvoihin: "Turha hakea meille, koska haet kuitenkin koulutustasi vastaavaa työtä, etkä pysyisi meillä kauaa." Näistä sanoista huolimatta olen aina lähettänyt hakemuksen, vaikka olen tiennyt, ettei se johda mihinkään.

Hakemukseni ovat kunnossa, samoin ansioluetteloni. Niitä olen luetuttanut ja muokannut sekä kollegojen että rekryammattilaisten kanssa.

Nyt olen laajentanut hakuni pääkaupunkiseudulle, koska se on puolisoni kannalta toinen paikka, jossa voisimme asua. Haku on kuitenkin jo kolme kuukautta ollut täysin tuloksetonta. En ole päässyt edes haastatteluihin.

Tulevaisuus pelottaa, mutta mitä minä voin tehdä, elleivät työllisyysnäkymät parane? Tällä hetkellä koko elämä pyörii työnhaun ja tulevan murehtimisen ympärillä. Mitään ei voi suunnitella, kun toivon jatkuvasti työhaastattelukutsua pääkaupunkiseudulta ja varaudumme koko ajan muuttamaan sinne työni perässä. Pyyhinkö yliopistokoulutuksen ja koulutustani vastaavan kokemuksen pois ansioluettelostani, kun haen hyllyjen täyttäjäksi? Tarjoudunko ilmaiseksi töihin? Teenkö itsemurhan?

Olkoon tämä samalla myös vertaistukiketju muille vastaavanlaisessa suossa oleville.

Sivut

Kommentit (94)

Vierailija

Mikset käy kotoa käsin 100 km vähän yli tunnin työmatka, ihan normaali täällä pks seudulla. Jos työ on sellainen että voi osan tehdä etänä niin aina parempi, ihan hyvin olisit voinut jatkaa nykyisessä työssäsi ja asua kotona.

Vierailija

Minulla on sama. Opiskelin jopa toisenkin ammatin, jotta löytyisi paremmin töitä. Mutta ei. Olen liian vanha (yli 40 v) ja ylikoulutettu. Nämä ovat pääsyyt. Olen myös luetuttanut CV:tä ja hakemuksiani asiantuntijalla ja työkokemustakin minulta löytyy molemmista ammateistani. En edes enää osaa sanoa montako hakemusta olen kaikkiaan lähettänyt. En jaksaisi olla toimettomana kotona enää! Siivoushommiakaan en saa juuri siksi, että olen kuulemma ylikoulutettu ja lähtisin kuitenkin muihin hommiin kohta. Ahaa. Mihinkähän hommiin lähtisin kun ei niitä ole? Olen tehnyt pari työpätkää kauempana sijaitsevilla paikkakunnilla ja oli liian rankkaa se jatkuva reissaaminen. Minulla on myös lapsia eikä ole heidänkään etunsa, että muutan toisaalle viikoiksi tai vaihtoehtoisesti ajan silmät ristissä autolla joka päivä. Koko perheen muutto muualle ei onnistu syistä, joita en ala tässä selvittämään. Eikä mielestäni olisi järkevääkään kun täälläkin töitä kyllä olisi, mutta en kelpaa niihin juuri ikäni ja ylikoulutukseni vuoksi. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikset käy kotoa käsin 100 km vähän yli tunnin työmatka, ihan normaali täällä pks seudulla. Jos työ on sellainen että voi osan tehdä etänä niin aina parempi, ihan hyvin olisit voinut jatkaa nykyisessä työssäsi ja asua kotona.

On ihan eri asia istua lähijunassa ja ratikassa vähän yli tunti kaksi kertaa päivässä kuin ajaa pimeässä ja räntäsateessa autolla joka ikinen päivä 2 x 100 km. Varsinkaan vuorotyön tekijälle aika vaarallinen yhdistelmä, kun yövuoron jälkeen lähtee väsyneenä ajamaan. Olen kokeillut ja enää en siihen lähde. (en ole siis ap)

Vierailija

Olet ilmeisesti opiskellut viestintää tms. ap? Oman kokemukseni mukaan tuolla alalla työpaikat jaetaan suhteilla. Tämä toisaalta tuskin oli sinulle uutta tietoa. Voisitko opiskella lisää, jotain muuta alaa?

Tiedän kyllä tunteen, on raastavaa saada noita torjuvia vastauksia kerta toisensa jälkeen.

Vierailija

Minäkin jään kohta työttömäksi, elämäni ensimmäistä kertaa 22 vuoden työssäkäynnin jälkeen. Aikaisemmin olin ahdistunut tilanteesta, mutta nyt ajatus tuntuu helpottavalta. En ole kokenut ap:n kaltaista tilannetta, että joutuisin taistelemaan lyhyistä työpätkistä, mutta on luultavaa, että se on minullakin edessä. Vielä minua ei pelota. Tällä hetkellä nautin ajatuksesta, että voin hakea töitä omaan tahtiini ja minulle jää aikaa miettiä, mitä haluan. Jos en kaikesta yrityksestä huolimatta löydä työpaikkaa, se on sitten niin. Kai tässä jotenkin pärjätään ja tarpeellista tekemistä on maailma täynnä.

Toivotan aloittajalle ja muillekin työnhakijoille valtavasti voimia ja rohkeutta. Muistakaa, että olette arvokkaita ihan omine itseinänne. Ihmisen arvo ei määräydy hänen työpaikkansa kautta. Tärkeitä, merkittäviä ja hyödyllisiä asioita voi tehdä myös työsuhten ulkopuolella.

Vierailija

Olen käynyt läpi perusteellisesti myös sen vaihtoehdon, että kävisin töissä kotoa päin. Vaihtoehdot on punnittu moneen kertaan yksin ja puolison kanssa.

Tehtävässäni ei ole mahdollisuutta etätöihin.

Työmatka vie puolitoista tuntia yhteen suuntaan. Välissä on iso tietyömaa. Työpäiväni alkaa aamulla kuudelta, joten maanantaiaamuisin olen lähtenyt matkaan ennen puolta viittä. Herätys ennen neljää, ja yrityksistä huolimatta en ole koskaan onnistunut nukahtamaan ennen yhtätoista. Maanantait olenkin ollut sitten töissä ihan zombiena.

Lisäksi liikenteessä on ollut jo useita läheltä piti -tilanteita aamuyöllä eteen tulleiden peurojen, huonojen kelien sekä myös epävarman ajoni vuoksi. En ole hyvä kuski, eivätkä säikäyttäneet tilanteet ole tehneet minusta yhtään rennompaa ratissa.

Mutta nyt kaipasinkin vain vinkkejä piilotyöpaikkoihin.

Ap

Vierailija

Olen täsmälleen samassa tilanteessa! Haen töitä kaikkialta. Erona meillä vain on se,että meillä on lapsia. En kestä työttömyyttä ollenkaan,vellon masennuksessa,tilanne on toivoton :(

Vierailija

Älä hae pelkästään avoimiin paikkoihin joihin on se 100 hakijaa vaan lähetä avoimia hakemuksia eri firmoihin. Se antaa kuvan oma-aloitteisuudesta ja aktiivisuudesta ja itse pääsin juuri noin vakituiseen työhön kun olivat juuri päättäneet rekrytoida mutta hiljisesti e li kaikki firmat eivät halua käydä läpi raskasta rekruprosessia ja js just silloin oikea hlö ottaa yhteyttä niin mahdollisuudet ovat suuret työllistymiseen. Laajenna perskeptiiviä ja hae erilaisiin firmoihin eikä vain oman alan hommiin.

Vierailija

Koulukaverini on Lapista.
Isä on poromies ja äiti opettaja. Asui äidin kanssa koululla vauvasta yläasteen loppuun asti ja aina viikonloppuisin menivät kotiin. Sunnuntai-iltana takaisin.
Lukioon piti mennä seuraavaan kaupunkiin ja siellä asuntolaan.

Tämä on arkea monelle.

Vierailija

Porvoosta kajahtaa! Jopas tuli niin prikulleen työttömyydestä julkisuudessa leivottu kuva, että...

> Turha hakea meille, koska haet kuitenkin koulutustasi vastaavaa työtä, etkä pysyisi meillä kauaa.

Vaikea kuvitella, että tällainen olisi a) oikeasti syynä tai b) niin sanottaisiin. Ihan on julkisuudessa leivottu juttu tämä tällainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun akateeminen työtön mieheni sai töitä kouluttautumalla duunariammattiin, kannattaisko sitä ap.n miettiä.

Minä olen tehnyt näin eikä auttanut. Monessa duunariammatissa katsotaan kieroon tällaista alanvaihtajaa ja "ylikoulutettu" on minullekin tuttu hylkäyssyy.

Vierailija

Täällä työtön kanssa. Viimeisin määräaikainen työsuhde loppui 09/2014 ja edelleen työttömänä. Olen hakenut yli 100km säteeltä töitä, mutta tuloksetta. Minulla ei ole suhteita enkä tunne kovin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Nykyään olen jo erakoitunut ja luovuttanut, joten toivoa ei enää taida olla. Haen kaikenlaisia töitä laidasta laitaan, mutta ei tärppää. Työkkärin työnhakukoulutukset käyty, cv kunnossa.

Masentaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Porvoosta kajahtaa! Jopas tuli niin prikulleen työttömyydestä julkisuudessa leivottu kuva, että...

> Turha hakea meille, koska haet kuitenkin koulutustasi vastaavaa työtä, etkä pysyisi meillä kauaa.

Vaikea kuvitella, että tällainen olisi a) oikeasti syynä tai b) niin sanottaisiin. Ihan on julkisuudessa leivottu juttu tämä tällainen.

Älä puhu paskaa. Et selvästi tiedä asiasta mitään. Minulle on sanottu näin ja tämä on kyllä aivan täyttä totta monelle.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat