Oho. Tuttava putosi todella korkealta.

Aivan varmasti on perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat uraohjuksia, jotka työn lisäki huolehtivat lapsista, kodista, harrastuksista, parisuhteesta ja muista sosiaalisista suhteista täydellisesti. Usein nämä ihmiset vain unohtavat, että me muut emme ole täydellisiä. Meillä on huomattavasti rajallisemmat henkiset resurssit käytössä. 

MInun mieheni voi tehdä uraa ja ansaita hyvin. Työelämä vie kuitenkin kaiken energian, muistikapasiteetin ja vaatii lähes kaiken sosiaalisuuden mitä miehellä on tarjota. Vapaa-aikana on pakko chillata. Hoitaa kotitöistä vain minimin (maksaa yleensä siivoojan) ja on lasten kanssa sen verran kuin pystyy.

Minua ei niin rasita kaupassakäynti ja pyykinpesu, mutta kaikenlaisen lapsiin, kotiin ja muuhun elämään liittyvä muistaminen rasittaa. Jos lähdetään kaupungille, mies kysyy, pitääkö meidän nyt ostaa jotain. Totta kai pitää! Minulla on päässä ain vähintään kymmenen kohtainen hankittavien lista, josta muutama on sitten akuutimpi. Miehen maailmassa lapsille ilmestyy uudet kumpparit ja omaan laatikkoon uusia sukkia. Lääkekaapissa on aina buranaa ja jääkaapissa ruokaa. 

Iahn rehellisesti sanottuna, tuskin jaksaisin kovin vaativaa työtä arjen pyörittämisen lisäksi. Onneksi en jaksa olla vaan kotiäitinä, niin on "pakko" olla töissä. 

Meillä mies todella hyväpalkkainen ja alusta asti halusi olla se joka tuo leivän pöytään. Vaikka suostuin tähän niin miehen luokse USAan muutettaessa opiskelin silti itselleni ammatin kaiken varalta. Mieshän voi vaikka joutua onnettumuuteen ja kuolla/työkyky mennä, ja jos minulla ei minkäänlaista koulutusta niin mitäs sitten tehtäisiin. Todella typerää jättää opiskelematta.

No ei sen naisenkaan ois tarvinnu olla niinku pikkutyttö joka menee miehen syliin istumaan.Oishan se mies voinu vaikka kuolla.Itsenäisyys se meidät jokaisen lopulta hengissä pitää

Kuulostaa Susanna Tannilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

 

No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.

Ei tietenkään aina tarvitse, mutta noi on enemmän yksilökohtaisia juttuja varmaan.

Mutta nainen synnyttää, imettää jne. sille ei oikein voi mitään, siitä se sitten yleensä lähtee. Esim. mun tietämissä tapauksissa se nainen ei olisi voinut edes luoda sitä uraa matkustelun, ja äitiyslomien takia, joten se oli mies, joka loi sen uran.

Kyllä molemmat voi tehdä uraa - ja lapsista silti voi tulla ihan normaaleja, täyspäisiä kansalaisia. Monesti nuo uranluomisen kiivaimmat ajat ei mene päällekäin: mies saattaa juosta tukka putkella nuorempana, nainen tehdä ne lapset ja tehdä töitä sästöliekillä mutta osat voi vaihtua (mies saavuttanut asemansa, löytää inhimillisemmän postin jolloin nainen saa vuorostaan toteuttaa kunnianhimoaan). Tai niin, että nainen tekee lapsen ja mies jää vanhempaislomalle, tekee uraa myöhemmin. Monenlaisia ratkaisuja olen nähnyt ja monet näyttää toimivan. Harvoin se uran luominen tarkoittaa koko ajan hampaat irvessä työn tekoa, väliin mahtuu seesteisempiä vuosia jotka pitemmän päälle voi vain edistää uraa (hyvä katsella välillä ulkopuolisin silmin työyhteisöjään). Ilman muuta ura ja perhe on haastava yhdistelmä muttei mahdoton. Parikymmentä vuotta kotona on pitkä aika eikä sitä kyllä millään lapsilla perustella, se on jo oma valinta - ehkä hyvä jollekin mutta itse en ymmärrä. Toisaalta teiniäidit, jotka tekevät lapset ennen koulujensa käymistä, aika monet heistäkin vastaavan uran valitsevat, vähemmän kadehditun mutta samalla lailla kotona pysytään eikä ammattia tai työkokemusta kerry -  lapsia kyllä lisää (katselin eilen toisenlaisia äitejä ja surkuttelin huono-osaisuuden periytymistä).

Yhdenkään miehen varaan ei voi laskea mitään. Typerä pitää olla, jos niin kuvittelee.

Pienemmässä mittakaavassa kieroilu avoliitossa:

Muija maksaa ruoat, sähkölaskun yms. Mies maksaa vuokran, huonekalut, kodinkoneet yms.

No, tiedätte varmaan miten siinä käy, kun eukko haluaa eron. Ei ole mitään muuta viemistä kodista, kun korkeintaan kuitit maksetuista kulutustavaroista ja käytetystä sähköstä yms.

Onneksi ympäristö opetti hyvin nuorena jo, niin ei tarvinnut itse tehdä tuollaisia virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä molemmat voi tehdä uraa - ja lapsista silti voi tulla ihan normaaleja, täyspäisiä kansalaisia.

Kyllä mä uskon ihan helposti, että niistä lapsista tulee hyvinvoivia, vaikka molemmat loisi uraa, esim. tytöille varsinkin uranainen äitinä tekee yleensä hyvää.

Se mihin toi yleensä tökkää on vaan ihan yksinkertaisesti sen naisen jaksaminen.

Vierailija kirjoitti:

Pienemmässä mittakaavassa kieroilu avoliitossa:

Muija maksaa ruoat, sähkölaskun yms. Mies maksaa vuokran, huonekalut, kodinkoneet yms.

No, tiedätte varmaan miten siinä käy, kun eukko haluaa eron. Ei ole mitään muuta viemistä kodista, kun korkeintaan kuitit maksetuista kulutustavaroista ja käytetystä sähköstä yms.

Onneksi ympäristö opetti hyvin nuorena jo, niin ei tarvinnut itse tehdä tuollaisia virheitä.

Tätä virhettä ei saa ikinä tehdä!

Monet kierot miehet yrittävät tuota, että laittavat naisen maksamaan juoksevat kulut samalla, kun keräävät itse varallisuutta.

Opettakaa teidän tytöille, ettei koskaan saa mennä mukaan tuohon.

Ei varmasti ole ollenkaan mukavaa tuttavalle, kun luksuselämä vaihtuu samalla sekunnilla täysin päinvastaiseksi :( mutta tämäkin opettaa, että hyvät ihmiset, kouluttautukaa ja aina se varasuunnitelma! Toisen edustusvaimona/-miehenä eläminen on kerta kaikkiaan ihan hirveän riskialtista ja toisen siivellä eläminen jo muutenkin todella tyhjäpäistä hommaa..

Hirveän itsekkäältä kuulostaa, mutta mulla ainakin menee oma kouluttautuminen lähes kärkisijoille omassa tärkeyslistassani. Tosin olen sinkku, joten kompromisseja ei tarvi tehä, mutta en siltikään tekisi sellaisia ratkaisuja, jotka jotenkin vaarantaisivat omia tavoitteitani.

Anastasia kirjoitti:

Toisen edustusvaimona/-miehenä eläminen on kerta kaikkiaan ihan hirveän riskialtista ja toisen siivellä eläminen jo muutenkin todella tyhjäpäistä hommaa..

Ei ole ollenkaan tyhjäpäistä hommaa, vaan ihan tajuttoman vaativaa, siihen on syynsä miksi menestyneillä miehillä on pitkälle koulutetut älykkäät vaimot. Todellisuudessa jotkut bimbovaimot on hyvin harvinaisia noissa piireissä.

Monissa yrityksissä ei pääse edes etenemään ilman tietyn tasoista vaimoa, joka luo kans koko ajan kontakteja. Ja esim. suurlähettiläiden puolisot jopa pisteytään ja se vaikuttaa siihen miten se suurlähettiläs etenee urallaan.

Suomessa ei vaan tajuta tuota, ja halveksitaan tuota tajuamatta miten iso osa menestystä hyvä puoliso on, ja ulkomailla tuollainen nainen/mies ei koskaan suostuisi avioehtoon, suomalainen ikävä kyllä vain halveksisi itseään ja ajattelisi ettei ole mitään, ja suostuisi siihen aivoehtoon samalla, kun käyttäisi 110% energiastaan toisen uran tukemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ihmettelen näitä "uraohjusmiehiä", jotka vaatii naisen kotiinjäämistä. . 

Mä en ihmettele, mun miehen perhe on sellainen, että tässäkin luetellut palkat on pieniä verrattuna mun appiukon palkkaan.

Sen vaimo on lasten hoitamisen (4 kappaletta) lisäksi hoitanut talon kokonaan yksin, ja siihen vielä päälle käynyt koko ajan töissä sellaisella uralla, jossa on kans akateeminen koulutus, eli suht. vaativa ura silläkin ollut.

Se oikeasti veti itsensä ihan loppuun, ja sen takia mun appi olisi halunnut sen jäävän vain kotiin aikoinaan. Mutta itsepäisenä suomalaisena naisena mun anoppi vain veti menemään ja maksoi siitä kyllä terveydellään, ja tiedän mun appiukolla harmittavan, se on vieläkin ihan umpirakastunut vaimoonsa.

Niillä ei onneksi ole avioehtoa, eikä anoppi olisi siihen suostunut fiksuna naisena, ne omistaa kans kaiken puoliksi.

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Wtf. Olis appi sitten hoitanut kanssa kotia eikä keskittynyt itse vain uraansa, kun nainen joutuu hoitamaan sekä uransa että kaikki kotiasiat.

Niin ja molempien vanhempien ei ole mahdollista luoda uraa, jos esim. viikkotunnit ovat 80+. Joskus ihmetellään, miksi naiset eivät perusta paljon start uppeja, niin se johtuu siitä, että jos on lapsia, niin naisen ei ole yleensä mahdollista työskennellä 100 tuntia viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies todella hyväpalkkainen ja alusta asti halusi olla se joka tuo leivän pöytään. Vaikka suostuin tähän niin miehen luokse USAan muutettaessa opiskelin silti itselleni ammatin kaiken varalta. Mieshän voi vaikka joutua onnettumuuteen ja kuolla/työkyky mennä, ja jos minulla ei minkäänlaista koulutusta niin mitäs sitten tehtäisiin. Todella typerää jättää opiskelematta.

Ei koulutus mitään takaa jos on pitkään kotiäitinä. Töitä ei vaan sitten enää saa.

Itse en suostuisi avioehtoon jossa mies saisi kaiken ja mikäli mies ei joustaisi niin sitten ei naimisiin. Nainen mahdollistaa miehelle sen tienaamisen koska nainen hoitaa kodin ja perheen.

Avioehdon voi tehdä niin että nainen saa siitä puolet mikä on hankittu avioliiton aikana. Onnellinen voi olla pienessä kerrostalo kaksiossa ja pienillä rahoilla. Raha ei välttämättä tuo onnea.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä "uraohjusmiehiä", jotka vaatii naisen kotiinjäämistä. Esimerkkejä löytyy kyllä lapsiperheistä, joissa molemmat vanhemmat käy töissä ja luovat uraa. Esimerkiksi Stubbin perhe.

Stubbin vaimolla on kai englantilainen lakitutkinto, Onko edes voimassa täällä jossa koulutusvaatimukset on maailman kovimpia ?

Tuskin rouva puhuu suomea / ruotsia joten vähän töitä luvassa

Mitähän sillä 20v vanhalla koulutuksella tekee ja jos ei ole edes työkokemusta? Saanen kysyä. Nykyään muutenkin vaikea saada töitä tuoreella tutkinnolla ja vaikka olisi työkokemustakin.

Minä jäisin mielelläni kotivaimoksi hoitamaan lapsia ja kotia, mutta pelottaa juuri tuo, että mitäs sitten jos ja kun tulee ero. Siinä jää ihan tyhjän päälle.

Tässä tilanteessa mies teki väärin, ei se lastenkasvatus ja kodinhoito ole mitään kevyttä puuhastelua, outoa, ettei kunnioita lastensa äitiä ja entistä rakastettuaan tuon enempää.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti on perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat uraohjuksia, jotka työn lisäki huolehtivat lapsista, kodista, harrastuksista, parisuhteesta ja muista sosiaalisista suhteista täydellisesti. Usein nämä ihmiset vain unohtavat, että me muut emme ole täydellisiä. Meillä on huomattavasti rajallisemmat henkiset resurssit käytössä. 

 

MInun mieheni voi tehdä uraa ja ansaita hyvin. Työelämä vie kuitenkin kaiken energian, muistikapasiteetin ja vaatii lähes kaiken sosiaalisuuden mitä miehellä on tarjota. Vapaa-aikana on pakko chillata. Hoitaa kotitöistä vain minimin (maksaa yleensä siivoojan) ja on lasten kanssa sen verran kuin pystyy.

 

Minua ei niin rasita kaupassakäynti ja pyykinpesu, mutta kaikenlaisen lapsiin, kotiin ja muuhun elämään liittyvä muistaminen rasittaa. Jos lähdetään kaupungille, mies kysyy, pitääkö meidän nyt ostaa jotain. Totta kai pitää! Minulla on päässä ain vähintään kymmenen kohtainen hankittavien lista, josta muutama on sitten akuutimpi. Miehen maailmassa lapsille ilmestyy uudet kumpparit ja omaan laatikkoon uusia sukkia. Lääkekaapissa on aina buranaa ja jääkaapissa ruokaa. 

 

Iahn rehellisesti sanottuna, tuskin jaksaisin kovin vaativaa työtä arjen pyörittämisen lisäksi. Onneksi en jaksa olla vaan kotiäitinä, niin on "pakko" olla töissä. 

Tossa osa juttua on erilaisten roolien ottaminen perheessä. Ihan varmasti se miehesikin selviäisi noista, ei sinun tavalla vaan omallaan. Ehkä jotkut jutut ei olisi just kohillaan, asioita unohtuisi ja sukat olisivat lapsilla joskus eri paria mutta arki sujuisi. Naisilla tuntuu olevan tiukemmat kriteerit kuinka arjen kuuluu toimia ja poikkeamat niistä rasittavat. Samoin sosiaalisuus on ihmisen ominaisuus. Ekstrovertti ei koe rasitteeksi ihmisten kanssa seurustelua, sen sijaan introvertti voi saada kiintiön täyteen töissä - oli asema yhteisössä mikä vaan. Parisuhdehan on erinomainen jos toinen tekee töitä ja antaa tilaa innokkammalle ostosten ym päättämiselle - koska sen huonompipalkkaisen tuloilla tuskin kaikkea tuota ostettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ihmettelen näitä "uraohjusmiehiä", jotka vaatii naisen kotiinjäämistä. . 

Mä en ihmettele, mun miehen perhe on sellainen, että tässäkin luetellut palkat on pieniä verrattuna mun appiukon palkkaan.

Sen vaimo on lasten hoitamisen (4 kappaletta) lisäksi hoitanut talon kokonaan yksin, ja siihen vielä päälle käynyt koko ajan töissä sellaisella uralla, jossa on kans akateeminen koulutus, eli suht. vaativa ura silläkin ollut.

Se oikeasti veti itsensä ihan loppuun, ja sen takia mun appi olisi halunnut sen jäävän vain kotiin aikoinaan. Mutta itsepäisenä suomalaisena naisena mun anoppi vain veti menemään ja maksoi siitä kyllä terveydellään, ja tiedän mun appiukolla harmittavan, se on vieläkin ihan umpirakastunut vaimoonsa.

Niillä ei onneksi ole avioehtoa, eikä anoppi olisi siihen suostunut fiksuna naisena, ne omistaa kans kaiken puoliksi.

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Wtf. Olis appi sitten hoitanut kanssa kotia eikä keskittynyt itse vain uraansa, kun nainen joutuu hoitamaan sekä uransa että kaikki kotiasiat.

Niin ja molempien vanhempien ei ole mahdollista luoda uraa, jos esim. viikkotunnit ovat 80+. Joskus ihmetellään, miksi naiset eivät perusta paljon start uppeja, niin se johtuu siitä, että jos on lapsia, niin naisen ei ole yleensä mahdollista työskennellä 100 tuntia viikossa.

No, se on helppo sanoa, mutta osaatko arvata millaisen turvallisuuden kaikki ne miljoonat on tuoneet koko niiden perheelle?

Niille perhe on kaikki kaikessa, ja kenenkään niiden perheessä ei tarvitse huolehtia mistään niiden uhrausten takia mitä mun appiukko ja anoppi on tehneet, se on ollut niiltä tietoinen päätös.

Kumman sä olisit valinnut? 

Käyttäjä342 kirjoitti:

Tuttavalla meni näin: naimisiin uraa tekevän miehen kanssa. 3 lasta ja kiirettä piti siinä tietysti. Mies teki siis järjettömän paljon töitä ja tienasi varmaan jotain ziljoonia. 

Sitten miehelle tuli työtarjous toisella puolella maapalloa. Perhe mukaan ja sinne. Vuosien kuluttua tultiin siihen, että lapset halusivat käydä koulua suomessa ja sovittiin että vaimo ja lapset asettuu tänne keskittymään koulunkäyntiin, Talo hankittiin ja vaimon elämä lasten kanssa jatkui

Kunnes mies ilmoitti jostain shanghaista (paikka keksitty), että eroaa ja uusi vaimo on jo löytynyt. 

Lapset olikin jo nuorimmainenkin jo lukiossa. Omaisuutta siinä jaettiin ja lapsille kyllä jaettiin ja kuukausirahaa turvattiin.

Vaimo on n. 45-v-. Ei mitään koulutusta ylioppilaslakin lisäksi. Asuu vuokralla , lapset opiskelemassa, hakee töitä mutta ei löydy. Työttömyyskorvaus on kelan minimi työmarkkinatuki.

Vaatekaappi on täynnä laadukkaita pellavajakkuja ja housuja, hyviä kenkiä ja käsilaukkuja, aurinkolasit Guccin. Että kyllä vielä ihan hyvältä näyttää. Muuten en tiedä.

Hänellä on suuria vaikeuksia niinsanotusti pysyä nöyränä ja rauhallisena kun hän asioi työkkärissä. Johonkin se turhautuminen pitää varmaan purkaa. Mutta hän ei suostu tajuamaan niitä sääntöjä ja erilaisia rajoituksia mitä sieltä(kin) määräätään, Ei varmaan, kun ei ole koko aikusena elämänään tarvinnut vähääkään miettiä sellaisia. Kunhan ajeli sillä panssariauton kokoisella maasturillaan ruokakauppaan ja osti mitä halusi.

Mistä tuollaisessa tilanteessa voi aloittaa alusta? Niinkuin työelämän kannalta? Miesrintamalla tarjolla lähinnä onnenonkijoita, jotka ensin haistelee että tässä on rahaa, ja jotka myös suureksi kauhukseen huomaavat, että rahaa ei ole enää. 

Raha raha raha. Onni löytyy muusta kuin rahasta!

Vierailija kirjoitti:

Minä jäisin mielelläni kotivaimoksi hoitamaan lapsia ja kotia, mutta pelottaa juuri tuo, että mitäs sitten jos ja kun tulee ero. Siinä jää ihan tyhjän päälle.
Tässä tilanteessa mies teki väärin, ei se lastenkasvatus ja kodinhoito ole mitään kevyttä puuhastelua, outoa, ettei kunnioita lastensa äitiä ja entistä rakastettuaan tuon enempää.

Tuon ap. mainitseman tilanteen mies on sosiopaatti, joka käyttää ihmisiä.

Jos olette tuollaisen miehen kanssa, ja se ei omatoimisesti jo huolehdi teidän tulevaisuuden pärjäämisestä, niin olette tekemisissä tuollaisen sosion kanssa, joka käyttää vain ihmisiä.