Oho. Tuttava putosi todella korkealta.

Mummoni "pakotti" tyttärensä ja kannusti meitä lapsenlapsia opiskelemaan kunnolliset ammatit, ettei tarvi jäädä suhteeseen pettäjän tai muuten huonon miehen kanssa, vaan pystyy elättämään itsensä ja lapset, jos joutuu eroamaan.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella tämä loinen olisi ansainnut senttiäkään miehen rahoista, jos on yli 20v loisinut jo miehen lompakolla hulppeissa puitteissa?

Ei latin latia, onneksi mies on ollut kaukaa viisas.

Alapeukuista päätellen palsta on täynnä lompakkoloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni "pakotti" tyttärensä ja kannusti meitä lapsenlapsia opiskelemaan kunnolliset ammatit, ettei tarvi jäädä suhteeseen pettäjän tai muuten huonon miehen kanssa, vaan pystyy elättämään itsensä ja lapset, jos joutuu eroamaan.

Fiksu mummo! Toivottavasti opetat saman myös omille lapsillesi. Ei pojankaan kannata ottaa itselleen naista, jota ei huvita kerryttää yhteistä omaisuutta ja hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Kysypä sinä vaikka minun ex-mieheltäni, miksi hän sitten olisi halunnut minun jäävän kotiäidiksi, jos se kerran olisi hänen uranluontinsa kannalta ollut samantekevää. Pääsääntö on se, että mitä suurempipalkkainen työ, sitä rankempaa siitä on selviytyä yksin, ilman kotona olevan puolison tukea.

Suhteemme siis kaatui siihen, että en suostunut luopumaan omasta urastani miehen uran hyväksi ja ottamaan suurempaa vastuuta kodista ja mahdollisista tulevista lapsista. Miehen kaikilla työkavereilla on kuulemma joko kotirouva vaimona tai sitten vaimo tekee jotain pienipalkkaista, simppeliä työtä, jonka ohella jaksaa vielä olla kotona vastuussa miehenkin asioista.

Miehellä kk-palkka noin 12 000,- ilman bonuksia.

Naiset tuntuvat unohtavan sen, että suomalainen tasa-arvo ei tarkoita ainoastaan oikeuksia vaan myös velvollisuuksia. Jenkeissä esimerkiksi ei ole mahdollista välttämättä olla kummankin vanhemman töissä, sillä yhteiskunta ei yksinkertaisesti tue päivähoidolla tätä. Kunnallinen päivähoito on laadultaan usein niin kamalaa, ettei sinne uskalla lastaan viedä ja yksityinen taas niin kallista, että perheellä ei siihen ole varaa. Kun suomessa päivähoito on järjestetty niin se ei ainoastaan tarkoita, että nainen VOI mennä töihin vaan myös, että naisen pitäisi mennä töihin ja kantaa oma vastuunsa perheen taloudesta ja samalla omasta taloudesta. 

Tottakai se on helpompaa pestä pyykkiä, lasten takapuolia ja siivota sekä "hoitaa parisuhdetta" kuin rakentaa uraa. Mutta jos meinaa panostaa näihin höpöhöpö hommiin niin on melko turha miettiä, jos oma taloudellinen tulevaisuus on kuralla. Meillä kummatkin tekee töitä (mies duunari, minä johtaja-asemassa) ja olemme muuttamassa nyt minun (naisen) uran vuoksi ulkomaille, jossa mies ei voi enää tehdä töitä. Suomessa on ollut hyvin mahdollista kummankin olla töissä eikä todellakaan ole miehen tarvinnut jäädä kotiin "mahdollistamaan" uraani. Suomessa se onnistuu hienosti näinkin. Meillä on avioehto, mutta koska mies ei voi tehdä töitä ollessamme ulkomailla, sovimme sopimusteknisesti hänelle taloudellisen korvauksen tuosta ajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Kysypä sinä vaikka minun ex-mieheltäni, miksi hän sitten olisi halunnut minun jäävän kotiäidiksi, jos se kerran olisi hänen uranluontinsa kannalta ollut samantekevää. Pääsääntö on se, että mitä suurempipalkkainen työ, sitä rankempaa siitä on selviytyä yksin, ilman kotona olevan puolison tukea.

Suhteemme siis kaatui siihen, että en suostunut luopumaan omasta urastani miehen uran hyväksi ja ottamaan suurempaa vastuuta kodista ja mahdollisista tulevista lapsista. Miehen kaikilla työkavereilla on kuulemma joko kotirouva vaimona tai sitten vaimo tekee jotain pienipalkkaista, simppeliä työtä, jonka ohella jaksaa vielä olla kotona vastuussa miehenkin asioista.

Miehellä kk-palkka noin 12 000,- ilman bonuksia.

Tolla liksalla olisi hyvin voinut palkata kotiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

Ei se kyllä vaadi. Hyvin voi rakentaa molemmat vanhemmat uraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Kysypä sinä vaikka minun ex-mieheltäni, miksi hän sitten olisi halunnut minun jäävän kotiäidiksi, jos se kerran olisi hänen uranluontinsa kannalta ollut samantekevää. Pääsääntö on se, että mitä suurempipalkkainen työ, sitä rankempaa siitä on selviytyä yksin, ilman kotona olevan puolison tukea.

Suhteemme siis kaatui siihen, että en suostunut luopumaan omasta urastani miehen uran hyväksi ja ottamaan suurempaa vastuuta kodista ja mahdollisista tulevista lapsista. Miehen kaikilla työkavereilla on kuulemma joko kotirouva vaimona tai sitten vaimo tekee jotain pienipalkkaista, simppeliä työtä, jonka ohella jaksaa vielä olla kotona vastuussa miehenkin asioista.

Miehellä kk-palkka noin 12 000,- ilman bonuksia.

Olisitte otteneet au pairin. Tai palkanneet jonkun ex-miehesi kavereiden vaimoista teille kotipiiaksi. Olisivat sitten jaksaneet huolehtia vielä omankin miehensä asioista simppelin ja pienipalkkaisen työnsä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Kysypä sinä vaikka minun ex-mieheltäni, miksi hän sitten olisi halunnut minun jäävän kotiäidiksi, jos se kerran olisi hänen uranluontinsa kannalta ollut samantekevää. Pääsääntö on se, että mitä suurempipalkkainen työ, sitä rankempaa siitä on selviytyä yksin, ilman kotona olevan puolison tukea.

Suhteemme siis kaatui siihen, että en suostunut luopumaan omasta urastani miehen uran hyväksi ja ottamaan suurempaa vastuuta kodista ja mahdollisista tulevista lapsista. Miehen kaikilla työkavereilla on kuulemma joko kotirouva vaimona tai sitten vaimo tekee jotain pienipalkkaista, simppeliä työtä, jonka ohella jaksaa vielä olla kotona vastuussa miehenkin asioista.

Miehellä kk-palkka noin 12 000,- ilman bonuksia.

 

Se, että mies sitä haluaa, ei tarkoita, että se on tarpeellista. Meillä on ainakin kodinhoitaja tällä hetkellä, joka hoitaa KAIKKI korinaskareet. Meillä ei kumpikaan tee ruokaa, pyykkää eikä siivoa arkena. Kaikki kotona oleva aika ollaan lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni "pakotti" tyttärensä ja kannusti meitä lapsenlapsia opiskelemaan kunnolliset ammatit, ettei tarvi jäädä suhteeseen pettäjän tai muuten huonon miehen kanssa, vaan pystyy elättämään itsensä ja lapset, jos joutuu eroamaan.

Fiksu mummo! Toivottavasti opetat saman myös omille lapsillesi. Ei pojankaan kannata ottaa itselleen naista, jota ei huvita kerryttää yhteistä omaisuutta ja hyvää.

Nämä fiksut mummot elivät itse aikana, jolloin naisten mahdollisuus opiskella ja tehdä uraa oli huomattavasti pienempi kuin nykyään. Saivat sitten kitua huonoissa liitoissa juoppojen ja muuten haasteellisten aviomiesten kanssa (ei tietenkään kaikki!). Mutta kyllä se vain niin on, että aikuinen ihminen turvaa oman selustansa, eikä jää toisen "armeliaisuuden" varaan. Varsinkin jos aikoo hankkia lapsia, niin olisi hyvä miettiä etukäteen, miten aikoo heistä huolehtia, jos vaikkapa toinen puoliso kuolee. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Ihmettelen näitä "uraohjusmiehiä", jotka vaatii naisen kotiinjäämistä. Esimerkkejä löytyy kyllä lapsiperheistä, joissa molemmat vanhemmat käy töissä ja luovat uraa. Esimerkiksi Stubbin perhe.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä aikamoinen nakki napsahti tuttavasi kohdalle.

Toisaalta ei ne merenrantahuvilat ja 300-neliöiset kämpät mitään onnea ja seesteistä elämää takaa kellekään. Materialismikin on sairaus jossa pitää haalia kaikkea roinaa mahdollisimman paljon ikään kuin rekvisiitaksi kun ei ole muuta sisältöä avioliitossa niin kulissit on ainakin kunnossa.

Voi pitkällä tähtäyksellä olla onnenpotku tuttavallesi kun pääsee tuosta jaloilleen.

Eipä tarvi olla kumppanin kanssa joka ei näköjään aidosti häntä rakastanut vaan jätti surutta tyhjän päälle. Nyt ion hällä mahkut löytää tosi aitoa meininkiä ellei ala katkerana ikävöimään jotain tammipaneloitua henkistä kuplaansa.

Oikeassa olet. Ja jos mies on oikeasti ollut mulkku ja nainen hoitanut lapset oikeasti hyvin, niin saattaa olla etteivät lapsetkaan ole isänsä kanssa parhaissa väleissä tämän tempun jälkeen.

Ikää kun tulee niin se kyllä alkaa kirvellä, varsinkin kun nuorempi nainen (?) jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Kysypä sinä vaikka minun ex-mieheltäni, miksi hän sitten olisi halunnut minun jäävän kotiäidiksi, jos se kerran olisi hänen uranluontinsa kannalta ollut samantekevää. Pääsääntö on se, että mitä suurempipalkkainen työ, sitä rankempaa siitä on selviytyä yksin, ilman kotona olevan puolison tukea.

Suhteemme siis kaatui siihen, että en suostunut luopumaan omasta urastani miehen uran hyväksi ja ottamaan suurempaa vastuuta kodista ja mahdollisista tulevista lapsista. Miehen kaikilla työkavereilla on kuulemma joko kotirouva vaimona tai sitten vaimo tekee jotain pienipalkkaista, simppeliä työtä, jonka ohella jaksaa vielä olla kotona vastuussa miehenkin asioista.

Miehellä kk-palkka noin 12 000,- ilman bonuksia.

 

Se, että mies sitä haluaa, ei tarkoita, että se on tarpeellista. Meillä on ainakin kodinhoitaja tällä hetkellä, joka hoitaa KAIKKI korinaskareet. Meillä ei kumpikaan tee ruokaa, pyykkää eikä siivoa arkena. Kaikki kotona oleva aika ollaan lasten kanssa. 

Kenelle on, kenelle ei. Kyseinen mies ei halunnut/halua käyttää rahaa ulkopuoliseen apulaiseen, joten hänelle on tarpeen hankkia sitten puoliso joka suostuu nuo työt tekemään ilmaiseksi (toivottavasti tuleva puoliso älyää olla suostumatta avioehtoon).

 

Sinä et voi sanella sitä, mikä työ missäkin perheessä tai suhteessa on tarpeellista, tarpeetonta, arvokasta tai arvotonta. Ei lastenhankintakaan ole "tarpeellista", mutta silti moni sellaisia haluaa hankkia. Hankinnasta aiheutuu kaikenlaisia kustannuksia, sekä taloudellisia että erilaisia vaihtoehtoiskustannuksia (asioita, joista on luovuttava jotta voi saada perheen). Osalle ihmisistä lasten hankinta on niiden kustannusten arvoista, osalle ei. Nämä asiat ovat hyvin suhteellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

 

Ei se kyllä vaadi. Hyvin voi rakentaa molemmat vanhemmat uraa. 

Sanoo lapseton ihminen tai ihminen, joka kasvattaa psykopaatteja. EI VAIN VOI!! Onko asia selvä? Mikähän helvetin päiväkoti hoitaa lapsia 13 tuntia päivässä?? Ja mitä niistä lapsista kasvaa? Ei, kyllä ne siinä vaiheessa jo otetaan huostaan. Ei ole muuten vähävaraisten yksinoikeus olla niin paska vanhempi, että valtio vie lapset.

Vierailija kirjoitti:

 Ihmettelen näitä "uraohjusmiehiä", jotka vaatii naisen kotiinjäämistä. . 

Mä en ihmettele, mun miehen perhe on sellainen, että tässäkin luetellut palkat on pieniä verrattuna mun appiukon palkkaan.

Sen vaimo on lasten hoitamisen (4 kappaletta) lisäksi hoitanut talon kokonaan yksin, ja siihen vielä päälle käynyt koko ajan töissä sellaisella uralla, jossa on kans akateeminen koulutus, eli suht. vaativa ura silläkin ollut.

Se oikeasti veti itsensä ihan loppuun, ja sen takia mun appi olisi halunnut sen jäävän vain kotiin aikoinaan. Mutta itsepäisenä suomalaisena naisena mun anoppi vain veti menemään ja maksoi siitä kyllä terveydellään, ja tiedän mun appiukolla harmittavan, se on vieläkin ihan umpirakastunut vaimoonsa.

Niillä ei onneksi ole avioehtoa, eikä anoppi olisi siihen suostunut fiksuna naisena, ne omistaa kans kaiken puoliksi.

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Käyttäjä342 kirjoitti:

Tuttavalla meni näin: naimisiin uraa tekevän miehen kanssa. 3 lasta ja kiirettä piti siinä tietysti. Mies teki siis järjettömän paljon töitä ja tienasi varmaan jotain ziljoonia. 

Sitten miehelle tuli työtarjous toisella puolella maapalloa. Perhe mukaan ja sinne. Vuosien kuluttua tultiin siihen, että lapset halusivat käydä koulua suomessa ja sovittiin että vaimo ja lapset asettuu tänne keskittymään koulunkäyntiin, Talo hankittiin ja vaimon elämä lasten kanssa jatkui

Kunnes mies ilmoitti jostain shanghaista (paikka keksitty), että eroaa ja uusi vaimo on jo löytynyt. 

Lapset olikin jo nuorimmainenkin jo lukiossa. Omaisuutta siinä jaettiin ja lapsille kyllä jaettiin ja kuukausirahaa turvattiin.

Vaimo on n. 45-v-. Ei mitään koulutusta ylioppilaslakin lisäksi. Asuu vuokralla , lapset opiskelemassa, hakee töitä mutta ei löydy. Työttömyyskorvaus on kelan minimi työmarkkinatuki.

Vaatekaappi on täynnä laadukkaita pellavajakkuja ja housuja, hyviä kenkiä ja käsilaukkuja, aurinkolasit Guccin. Että kyllä vielä ihan hyvältä näyttää. Muuten en tiedä.

Hänellä on suuria vaikeuksia niinsanotusti pysyä nöyränä ja rauhallisena kun hän asioi työkkärissä. Johonkin se turhautuminen pitää varmaan purkaa. Mutta hän ei suostu tajuamaan niitä sääntöjä ja erilaisia rajoituksia mitä sieltä(kin) määräätään, Ei varmaan, kun ei ole koko aikusena elämänään tarvinnut vähääkään miettiä sellaisia. Kunhan ajeli sillä panssariauton kokoisella maasturillaan ruokakauppaan ja osti mitä halusi.

Mistä tuollaisessa tilanteessa voi aloittaa alusta? Niinkuin työelämän kannalta? Miesrintamalla tarjolla lähinnä onnenonkijoita, jotka ensin haistelee että tässä on rahaa, ja jotka myös suureksi kauhukseen huomaavat, että rahaa ei ole enää. 

Siivoojaksi pääsee aina mutta kun rehellinen työei kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

 

No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.

Ei tietenkään aina tarvitse, mutta noi on enemmän yksilökohtaisia juttuja varmaan.

Mutta nainen synnyttää, imettää jne. sille ei oikein voi mitään, siitä se sitten yleensä lähtee. Esim. mun tietämissä tapauksissa se nainen ei olisi voinut edes luoda sitä uraa matkustelun, ja äitiyslomien takia, joten se oli mies, joka loi sen uran.