Millä tavalla akateemiset miehet sitten oikeasti muka eroavat duunareista?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen akateemisesta suvusta,mutta pahan lukihäiriön takia kävin vain AMKin. Koen kyllä monet duunaripiireissä esiintyvät ilmiöt vähän vieraiksi ja akateemisten jutut ja elämäntyylin tutummaksi. Harmittaa,kun joskus tuntuu etten kuulu oikein mihinkään ja löydän harvoin samanhenkistä seuraa.

Suosittelen vähän avarakatseisuutta, ennakkoluulot nurkkaan, niin oma elämä rikastuu paljon mielenkiintoisilla ihmisillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Olen akateeminen mies, eikä minulla tulisi mieleenkään käydä taidenäyttelyissä tai teatterissa. Enkä voi käsittää miksi joku käy.

Mukavaa, että joku akateeminen tuli oikomaan heitä koskevia stereotypioita. Todella virkistävää luettavaa.

Akateemiset osaavat ajatella monipuolisemmin. Tämä myös ihmissuhdeasioissa.

Parisuhdeleireillä ei juuri ole duunareita.

Olen akateeminen mies ja lähinnä naurattaa nämä low-testo betamiehet, joita yliopistolla(UTA) näkee. Ei helvetti mitä muurahaisjalkaisia epämiehiä suurin osa. Onneksi oma varsinainen opiskelupaikka on teknillisellä yliopistolla, jossa miehetkin ovat ihan normaaleja jannuja, joita ei sinänsä mitenkään erota akateemiseksi. Kun juttelee asioista niin huomaa, että fiksuja ovat nämäkin, mutta se akateemisuus ei ole tuota homoutta kuten "oikealla yliopistolla". 

Mistä ihmeestä tulee se käsitys että akateemiset miehet kävisivät paljon jossain taidenäyttelyissä, oman kokemuspohjani perusteella ei kyllä pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen akateemisesta suvusta,mutta pahan lukihäiriön takia kävin vain AMKin. Koen kyllä monet duunaripiireissä esiintyvät ilmiöt vähän vieraiksi ja akateemisten jutut ja elämäntyylin tutummaksi. Harmittaa,kun joskus tuntuu etten kuulu oikein mihinkään ja löydän harvoin samanhenkistä seuraa.

Oon akateemisesta suvusta. Olen ylioppilas. Oon käyny tekun ja teknillisen yliopiston sekä ollut työmaaharjoittelussa (jossa tapaa duunareita)

Mielestäni oleellinen ero ihmisessä syntyy siinä vaiheessa, kun hän valitsee joko lukion tai amiksen. En tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä ihminen on siinä jossain herkkuyysiässä.

Tekun käyvät amikset ovat jotenkin erilaisia. ( Ei kyllä oo laajaa tuttupiiriä)

Osaa pitää duunarimiehiä heikompana massana ja toinen osa pitää akateemisia miehiä huonompana valintana. Joko ollaan junttia tai sitten liian paskan tärkeää.

Herääkin ajatus, että oletteko samaa mieltä myös naisista? Vai onko ajatusmaailmaanne ehkä sellainen, että naiset ovat aina laadukkaita? Akateeminen nainen ei ole turhan tärkeä ja kouluttamatonkin nainen on usein hyvin sivistynyt keskustelija?

T. Mies

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen mies ja lähinnä naurattaa nämä low-testo betamiehet, joita yliopistolla(UTA) näkee. Ei helvetti mitä muurahaisjalkaisia epämiehiä suurin osa. Onneksi oma varsinainen opiskelupaikka on teknillisellä yliopistolla, jossa miehetkin ovat ihan normaaleja jannuja, joita ei sinänsä mitenkään erota akateemiseksi. Kun juttelee asioista niin huomaa, että fiksuja ovat nämäkin, mutta se akateemisuus ei ole tuota homoutta kuten "oikealla yliopistolla". 

Itsekin pyörin sekä UTAlla että TTYllä ja kyllä "epämiehiä" enemmän TTY:ltä löytyy. Varsinkin jos "epämiehisyydellä" tarkoitetaan jotenkin ulkoista habitusta, niin TTY:llä paljon pieniä nörttityyppisiä miehiä ja todella vähän naisia. Yliopistolla taas hyvännäköisiä urheilullisia miehiä, joiden seurasta AINA löytyy naisia kasapäin. Hienoa kuitenkin että osaat sanoa että "homotkin" osaa olla fiksuja mutta kertoo kyllä susta aika paljon jos jalkojenkoko kertoo sen kuka on oikea mies.

Jos nyt yleistetään kovasti, niin akateemisilla miehillä sukupuoliroolit eivät ole yhtä kiveenhakattuja kuin duunareilla, jotka suosivat useammin perinteisiä rooleja. Akateemisilla enemmän joustoa, jolloin parisuhdekin on tasa-arvoisempi ja voi paremmin.

Onpas naurettavia mielipiteitä ihmisillä, tai sitten mun amismies on vaan parhaimmistoa. Olen seurustellut myös yliopiston käyneen ja väikkäriä aloitelleen tyypin kanssa ja mun duunarimies on paljon, paljon fiksumpi ja henkisesti kehittyneempi, sielun sivistystä ja muuta aitoa viisautta ei opi koulussa.

t. akateeminen n

Akateeminen on mielestäni kykenevä laajempaan ajatteluun. Nähdään muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. On yleensä laajempi yleissivistys eikä haksahdeta johonkin Iltasanomien "totuuksiin".

Poikkeuksia on aina. Nyt deittailen lisensiaattia joka todellakin katsoo lätkää ja juo kaljaa sohvalla eikä piittaa korkeakulttuurista. Mutta toisaalta hän nauttii älykkäistä keskusteluista, tietää alastaan (KT) todella paljon ja on kiinnostunut myös minun ajatuksistani. On kiinnostunut oppimaan ja kehittämään itseään. Lukee paljon.

Mä oon akateeminen ja luen Seiskaa ja teen all inclusive- matkoja välimerelle. Käyn Lidlissä ja tykkään oluesta. Mutta toisaalta luen paljon myös muuta ja rakastan väittelyitä ja asiakeskusteluita.

Harva meistä on mikään ääripää vaan ihmisssä on ominaisuuksia kentän molemmilta puolilta. Tunnen myös duunarimiehiä jotka harrastavat korkeakulttuuria.

Yliopiston käyneen voi olettaa olevan kiinnostunut jostakin. "Vittu ei kiinnosta" kuulunee harvemmin yliopiston käyneen suusta.

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston käyneen voi olettaa olevan kiinnostunut jostakin. "Vittu ei kiinnosta" kuulunee harvemmin yliopiston käyneen suusta.

Naisissa sama homma? Jos ei ole käynyt yliopistoa ei juuri mikään kiinnosta? Kaikki on vutun paskaa ja ainoa mikä kiinnostaa on someroska, tupakki ja siideri?

Minä olen suosinut tohtoriksi väitelleitä miehiä ennen kaikkea. Tohtoreissa minua miellyttää se, että he ovat monesti suhteellisen eksentrisiä ja statuskilpailun ulkopuolella. Tämä tekee heistä vapaita valitsemaan ennakkoluulottomasti. Raha tai valta ei niinkään ole tutkimusorientoituneille ihmisille niinkään tärkeää, sivistys ja tietämys sitäkin enemmän. 

Olen akateeminen naimisissa akateemisen kanssa. Tiedän että kaikkia korkeakoulutettujakaan eivät tällaiset kiinnosta, mutta tykkään todella paljon käydä puolisoni kanssa syvällisiä keskusteluja erilaisista aiheista - luonnontieteistä, politiikasta, kulttuureista, etiikasta, uskonnosta... Tällaiseen ei ole mahdollisuutta, jos toinen osapuoli ei seuraa maailman tapahtumia tai ole lainkaan perehtynyt aiheisiin. Tosiaan kaikki korkeakoulutetutkaan eivät sitä ole, ja osa matalammin koulutetuista on, mutta koulutusasteen ja kiinnostus- ja tietotason välillä on kuitenkin jonkin asteinen korrelaatio. Työpaikalla ei sen sijaan ole väliä (en itsekään ole tehnyt kovin paljoa koulutustani vastaavia töitä).

Minä olen ollut kahdesti naimisissa. Eka mies oli akateeminen ja nykyinen ei ole edes ylioppilas.

Miten he eroavat? Siinä, että eka osaa yhdyssanat, jälkimmäinen ei. Eka oli ajattelussaan monimutkaisempi, jälkimmäinen suoraviivaisempi.

Ai että rakastan tätö suoraviivaisuutta! Ei vatvota eikä väännetä mistään!

Olen itsekin akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.

Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?

Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".

Enköhän minä itse tiedä meistä kahdesta paremmin, mitä tarkoitin. Se, että katsoo kerran vuodessa Suomen pelit MM-kisoissa ei ole jääkiekon seuraamista eikä minua häiritse. Mielipiteeseeni jääkiekon junttiudesta minulla lienee täysi oikeus, ihan samoin kuin muilla on oikeus mielipiteeseensä minun kiinnostuksenkohteistani. Joillekin ei ole parisuhteessa merkitystä sillä, mitä toinen harrastaa ja mitä toinen ajattelee vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, mutta minulle nämä asiat merkitsevät paljon. Ihmisillä on erilaisia odotuksia parisuhteen suhteen.

Suurempana ongelmana minä pidän sitä jos kumppani on voimakkaastikin jotain mieltä toisen harrastuksesta. Pitäisin itseäni aika paviaanina ihmisenä jos arvostelisin esimerkiksi vaimoni pöytäliinan virkkaamista, koristekasveilua tai matkustamista lintuja bongaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen ero, jonka huomaa tätäkin ketjua lukemalla, tuntuu olevan duunarien kykenemättömyys käydä keskustelua yleisellä tasolla.

Yksittäistapauksista keskusteleminen on täysin hedelmätöntä. Akateemiset ymmärtävät tämän ja kykenevät keskusteluun yleisemmällä tasolla.

Yleisesti ottaen vaikuttaa, että tällä palstalla on akateemisia miehiä ja duunarinaisia sillä lähes aina se jolta argumentit loppuvat ja alkaa henkilöön käyminen, on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen ero, jonka huomaa tätäkin ketjua lukemalla, tuntuu olevan duunarien kykenemättömyys käydä keskustelua yleisellä tasolla.

Yksittäistapauksista keskusteleminen on täysin hedelmätöntä. Akateemiset ymmärtävät tämän ja kykenevät keskusteluun yleisemmällä tasolla.

Yleisesti ottaen vaikuttaa, että tällä palstalla on akateemisia miehiä ja duunarinaisia sillä lähes aina se jolta argumentit loppuvat ja alkaa henkilöön käyminen, on nainen.

Ollaanko me oltu eri palstalla?