Millä tavalla akateemiset miehet sitten oikeasti muka eroavat duunareista?

Heh, me ollaan kahden akateemisen pariskunta (minä nainen tietotekniikan DI ja mies fyysikko, FT) ja ollaan varmaan aika stereotyyppisiä "duunareita" elämäntavoiltamme. Ei meitä kiinnosta korkealentoiset keskustelut eikä taidenäyttelyt, eikä edes trendikäs hipsterielämä brunsseineen ja avartavine matkoineen. Ollaan molemmat sulkeutuneita hissukoita nörttejä ja harrastetaan lähinnä tietokonepelejä ja kaljakin maistuu. Brittiliigan fudista katsellaan viikonloppuisin telkkarista myös. Tavallista rentoa arkea kaivataan vaativien töidemme vastapainoksi, ei vapaalla enää jaksa ajatella.

Ei mitenkään! Mun mies oli duudari kun alettiin seurustelemaan, aikoja sitten. Nykyään on akateeminen. Mikään ei oo muuttunut paitsi opintolainaa on ja palkka olisi varmaan duunarina parempi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään! Mun mies oli duunari kun alettiin seurustelemaan, aikoja sitten. Nykyään on akateeminen. Mikään ei oo muuttunut paitsi opintolainaa on ja palkka olisi varmaan duunarina parempi.

Niin ja lisään vielä että mieheni on ollut aina kiinnostunut esim politiikasta ja matkustelusta kun taas vaikka taide tai kirjallisuus ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mun akateemisesti koulutettu kaveri tahtoo akateemisen miehen, on aina tahtonut ja hokee ettei vähempään voi tyytyä. Mä oon duunari, tehdastyöläinen, ollaan molemmat päälle kolmekymppisiä ja oltu ystäviä jo ala-asteelta lähtien. Mä oon ollut naimisissa mieheni kanssa 5 vuotta, hän ei oo duunari eikä akateeminen vaan ammattikorkean käynyt vientipäällikkö. Kun tapasimme mieheni oli töissä kokoonpanijana samassa tehtaassa kuin minä, lähti sitten myöhemmin opiskelemaan ja sitä myöten eteni tehtävissään.

Minusta voisi olla jopa loukkaavaa että ystäväni hokee ettei hänelle kelpaa vähempi. Kun itselläni on vain peruskoulu käytynä niin minähän olen myös silloin se vähempi. Olen ollut samassa paikassa töissä nyt päälle 11 vuotta ja pidän työstäni ja työkavereistani. No ystäväni ei ole koskaan edes asunut miehen kanssa ja kaikki joiden kanssa on seurustellut tai tapaillut on olleet musta jotenkin urpoja. Tosin akateemisia.

Nykyään kun voi kouluttaa itsensä hyvin ilman akateemista tutkintoakin. Ennen oli hienoa olla jo ylioppilas, nykyään sillä tutkinnolla ei ole mitään virkaa paitsi tulevia opintoja ajatellen. Moni kirjoittaa vaan huvikseen ja menee sitten amikseen.

Serkku on lääkäri, mä sairaanhoitaja ja ihan samanlaiset jutut meillä on, käydään yhdessä baarissa ja juodaan viinaa, katotaan lätkää ja piereskellään.

Humanistit ehkä on keskimääräistä duunaria enemmän kiinnostuneita kulttuurista, mutta samaa ei mielestäni voi sanoa lääkäreistä ja insinööreistä, joilla harrastuksena usein on urheilu ja yleissivistys joskus hämmästyttävän huono.

Mun mies ei osaa porata ruuvia seinään. Kannattaa persuja. Ei välitä urheilusta. Tykkää oluesta.

Mutta onneksi näillä ei ole mitään merkitystä. Tai sillä mikä hän on koulutukseltaan. Sinkut unohtakaa tämmöiset pelleilyt, niin voitte ehkä löytää miehen. Jokainen meistä on kuitenkin yksilö.

Fakta on, että duunarimiesten käsitys "normaalista naisesta" on huomattavasti useammin se perinteinen naismalli. Akateemiset (tai sanoisinko ajattelevat, avaramielisemmät) miehet tietävät, että naisten kirjo on yhtä laaja kuin miestenkin ja normaaliuden/sopivuuden rajat ovat väljemmät. Duunarimiehet eivät tyypillisesti viehäty esim. poikamaisista nörttinaisista, vaan tykkäävät esim. rintavista hoitsuista. Tosin heistä tykkäävät jotkut lääkäritkin. ;-)

Raha ja status. Kyllä duunarikin voi olla sivistynyt ja ihana av-mammojen mielestä, kunhan hän vain on tarpeeksi rikas.

Miehenä voin vastata, että akateemisesti koulutetut miehet ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin ihan duunarit. Tai no riippuu vähän... Sanotaan, että ainakni jotain "oikeaa" tiedettä/tekniikanalaa opiskelleet ovat. Jotenkin tuntuu, että jotain sosiaalipolitiikka tai muuta hömppää opiskelleet eivät ainakaan duunaria fiksumpia ole. 

Se on sitten ihan eri asia tarvitseeko miehen olla niin äärettömän fiksu tai koulutettu, että pystyy keskustelemaan naisen kanssa niistä asioista mitkä naisia yleensä sattuvat kiinnostamaan. Itse uskon, että kyse on lähinnä siittä, että korkeastikoulutettu mies pystyy tienaamaan enemmän ja hänellä on parempi status yhteiskunnassa, mikä viehättää naisia.

Mieheni pelaa lätkää aktiivisesti ja on aivan hulluna politiikkaan sekä lukemiseen. Lisäksi tekee töitä, joihin korkeakoulua edelleen kesken. Olen hämmentynyt, kuinka lokeroin mieheni?

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin vastata, että akateemisesti koulutetut miehet ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin ihan duunarit. Tai no riippuu vähän... Sanotaan, että ainakni jotain "oikeaa" tiedettä/tekniikanalaa opiskelleet ovat. Jotenkin tuntuu, että jotain sosiaalipolitiikka tai muuta hömppää opiskelleet eivät ainakaan duunaria fiksumpia ole. 

 

Se on sitten ihan eri asia tarvitseeko miehen olla niin äärettömän fiksu tai koulutettu, että pystyy keskustelemaan naisen kanssa niistä asioista mitkä naisia yleensä sattuvat kiinnostamaan. Itse uskon, että kyse on lähinnä siittä, että korkeastikoulutettu mies pystyy tienaamaan enemmän ja hänellä on parempi status yhteiskunnassa, mikä viehättää naisia.

Mikä on älykkyyttä. Teknisen alan uunoilla on yleensä surkeat sosiaaliset taidot ja yleissivistys. Tiesitkö, että on olemassa sosiaalistakin älykkyyttä? Mutta sinähän ymmärrät ihmissuhteetkin rahassa. Onneksi et ole päättämässä sosiaalipolitiikasta kun et siitä mitään ymmärrä. 

En kaipaa mieheltä yhteiskunnallista statusta tai varakkuutta. Sen sijaan haluan kumppanini olevan henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. Siksi akateeminen mies. P.S. duunareitakin on kokeiltu, ei toimi ei. Parhaimmillaan ovat mukavaa seuraa, mutta ei niiden kanssa jaksaisi elää samassa taloudessa.

Me olemme fiksumpia ja meillä on isompi kikkeli. Siksi tytöt tykkää meistä enemmän.

T. Maisteri

Minusta tuollainen ihmisten jaottelu on hieman lapsellista. Itse arvostan ihmisissä enemmän älyllistä uteliaisuutta kuin sitä "toteutunutta koulutustasoa". Moni asia voi estää kouluttautumisen: vakava lukiohäiriö, velvollisuudentunne vanhoja ja huonokuntoisia vanhempia kohtaan, vakavasta koulukiusaamisesta toipuminen tai mikä tahansa muu mahdollisista, lukemattomista syistä. Akateemisuus ei ylipäätään ole mikään "laadun" tae, olen törmännyt aivan uskomattoman pöljiin yliopiston(kin) kasvatteihin molemmissa sukupuolissa.

Itse olen akateeminen nainen, aina kiinnostunut oppimaan ja tietämään, ja oikeastaan tämä piirre on yleinen myös niillä ihmisillä, joiden kanssa on kiinnostavinta viettää aikaa. Tähän liittyy myös tietynlainen vaatimattomuus: tiedettävissä olevien asioiden määrän jatkuvasti kasvaessa sitä huomaa, miten vähän oikeastaan tietääkään...

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi yksi sinkkumies, ammatiltani olen sähkömies. Harrastuksina matkustelu, kirjallisuus, kulttuuri, jalkapallo, kuntosali ja seinäkiipeily. Luen sekä tieteellisiä artikkeleja että autolehteä. Etsin kumppania, joka näkisi ihmisen siellä ammatin ja stereotypioiden takana.

Sähkömiehet ovatkin prolejen parhaimmistoa, t. akateeminen nainen:)

Mieltymykset tietysti vaihtelevat. Kyllähän periaatteessa joku tohtorikin voi katsella silloin tällöin vaikkapa jääkiekkoa, mutta kyllä  populaari kansankulttuuri on usein aika selkeä erottava tekijä.

Up

Tärkeintä minulle on avoimuus erilaisten asioiden suhteen. Vaikka olisinkin mielipiteitä, niin että osaa ajatella asioita monesta eri näkökulmasta oli sitten kyseessä uskonto, politiikka, taide tai vaikka lätkämatsikin. En tiedä johtuuko tämä akateemisista luennoista vai mistä, mutta yliopistoista olen tällaisia ihmisiä löytänyt enemmän kuin duunareista. Mutta en todellakaan ajattele, että automaattisesti yliopiston käynyt olisi avoin ihminen, vaan sieltäkin löytyy paljon itsepäisiä pässejä. Myös duunareista ja amiksesta löytyy paljon avoimia ihmisisiä! Mielestäni kuitenkin tähän tarvitaan jonkinlaista sivistystä tai sitten todella mahtavaa persoonaa.

Itse olen akateemisesta suvusta,mutta pahan lukihäiriön takia kävin vain AMKin. Koen kyllä monet duunaripiireissä esiintyvät ilmiöt vähän vieraiksi ja akateemisten jutut ja elämäntyylin tutummaksi. Harmittaa,kun joskus tuntuu etten kuulu oikein mihinkään ja löydän harvoin samanhenkistä seuraa.