Ns. poikatyttöjen vanhemmat!!

Onko Suomessa tipahdettu jotenkin ajassa taaksepäin?

Itse leikin 70-luvulla ja v.-41 syntyneet vanhempani antoivat minun leikkiä niin pikkuautoilla kuin nallipyssyilläkin, naapuristo oli aika poikavoittoinen ja leikit sen mukaisia. Toki muutama barbikin löytyi. Koskaan en muista kuulleeni olleeni jonkinlainen poikatyttö :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No monet translapset ilmaisevat identiteettiään juurikin "toisen" sukupuolen vaatteilla ja leluilla, joten ei se nyt ihan merkityksetöntä huuhaata ole. Lapsellakin on sukupuoli-identiteetti.

Mitään translapsia ei ole olemassa, tää on oikeasti uskomattoman sairasta.

Usassa huomionhakuiset vanhemmat ovat jopa alkaneet hakea leikkauksia ja hormonihoitoja niiden "translapsille", ja miksi ne on niiden mielestä trans? Koska esim. poika on pukeutunut hameisiin, ja leikkinyt nukeilla, niin se on trans...

Ennen toi oli normaalia, täysin normaalia, eikä osoitus mistään sukupuolenvaihdoksesta.

Musta tuntuu ettei monet nykyään ymmärrä miten helppoa lasta on johdatella, ja miten paljon aikuiset johdattelee lasta.

Sun ei tarvitse kuin antaa yksi pieni hymy lapselle ja se yrittää toistaa sen tekemänsä saadakseen taas lisää hymyjä.

Miten helppoa on "translapsen" vanhemmalla ohjailla tietämättään sitä lastaan translapseksi, hyvää palautetta translapselle, kun se on niin trans, hymyjä, enemmän huomiota kuin muille jne. ja sulla on translapsi, jolla voit sitten hakea huomiota somessa, kirjoittaa kirjoja siitä jne.

Transukupuolisuus kuuluu aikuisten maailmaan, lapset on lapsia, jokaisessa lapsessa on piirteitä kummastakin sukupuolesta.

Vielä kymmenen vuotta sitten kaikkien tuollaisten vanhempien lapset olivat "indigolapsia", muistaako kukaan? Ne oli special, special ja pelastamassa maailmaa, ja vanhemmat saivat huomiota sitä kautta.

Mä en nyt yhtään ymmärrä tätä kirjoitusta. Mulla on poikamainen tyttö, jolle olen ostellut todella tyttömäisiä prinsessavaatteita ja yrittänyt, että pukisi niitä. Ei. Ei pue. Olen ostanu nukkeja, barbeja yms. tyttömäisiä juttuja. Ei leiki niillä, leikkii veljensä pikkuautoilla ja pikkulegoilla. En pysty pakottaa tyttöäni leikkii tyttömäisillä leluilla ja mekon päälle pukeminen itkun kanssa on aika kamalaa, mieluummin saa sitten pukea ne housut. Olen siis itse rittänyt laittaa tyttöäni tyttömuottiin, sillä itse olin prinsessamainen tyttö, niin tämä on ollu kasvun paikka itsellänikin. Hyväksyn tyttöni täysin, mutta ulkopuoliset kohottelevat välillä kulmiaan, mikä on ärsyttävää. Täytyy aina sanoa, että tyttö itse on tällainen, tarjottu on kyllä barbeja ja mekkoja ja ne ei vain kelpaa! Ei ole mun "vika".

Johtuu sulla siitä, että olet saanut aikaiseksi lapsellesi niin turvallisen olon ja hyväksytyn olon teidän kotona, että se "uskaltaa" kapinoida.

Mulla oli sama, ja uskalsin ns. kapinoida, enkä tosiaankaan suostunut joihinkin mekkoihin ja nukkeihin, tein mitä halusin, mutta mulle on aina tehty selväksi, että saan osoittaa oman tahtoni.

Se on eri asia sellaisissa perheissä, joissa hyväksyntä ja rakkaus on ollut "ehdollista" alusta asti, sellaisia lapsia on helppoa manipuloida.

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa tipahdettu jotenkin ajassa taaksepäin?

Itse leikin 70-luvulla ja v.-41 syntyneet vanhempani antoivat minun leikkiä niin pikkuautoilla kuin nallipyssyilläkin, naapuristo oli aika poikavoittoinen ja leikit sen mukaisia. Toki muutama barbikin löytyi. Koskaan en muista kuulleeni olleeni jonkinlainen poikatyttö :D

 

Munkin mielestä ajassa on menty taaksepäin ja ihmiset on jotenkin ihan sekaisin.

Usassa tää sukupuolijaottelu ja lasten transsuttaminen on vielä sekompaa kuin suomessa. Siellähän vauvoillekin laitetaan esim. seksikkäitä bikineitä ja jotain typeriä minihameita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut poikatyttö. Leikin eniten autoilla ja legoilla, prätkähiiret oli suuri suosikki. Mönkijällä ajoin heti kun pystyin siinä tukevasti istumaan ja autolla jo alakouluikäisenä. Pukeudun edelleen mieluummin mukavasti kuin kauniisti, hupparit, collarit ja tennarit on parhaat. Pelaan jääkiekkoa ja kaukalopalloa, mulla ei ole ikinä ollut kaunoluistimia. Haltijan taikasauva lelua käytin miekkana.

Vanhemmat on antaneet mun olla mikä olen eivätkä ole yrittäneet rajoittaa kiinnostuksen kohteita josta olen kiitollinen. Nykyään työskentelen miesvaltaisella fyysisellä alalla ja vapaalla rassaan autoja. Ja nautin elämästäni

Saako sulta kysyä sukupuolista suuntautumista aikuisena?

No ihan hetero olen, mies löytyy ja kihloja ollaan vaihdeltu. Yhteisiä vuosia takana 8.

Kuinka monista poikatytöistä/tyttöpojista tuli muuten homoja/lesboja?

Voin kertoa, että olin poikatyttö ja olen hetero, naimisissa, mun mies leikki vain tyttöjen leluilla pienenä, nukeilla ja poneilla, ja sekin on hetero, mun kanssa siis naimisissa, mutta tykkää kyllä vieläkin enemmän naisten seurasta.

Mun mies on muuten sellainen karvainen partainen tosi miehekkään näköinen mies, ja mä pitkähiuksinen, aina naisellisesti pukeutuva nykyään, huvittavaa sinänsä.

Emmä tiiä, en tunne kuin yhden homon joka harrastaa neulomista ja siitä sen arvasinkin jo ala-asteella. On nykyään ihan julkisesti tullut kaapista ulos. Mäkin olen "pieni ja sievä", pitkät hiukset ja osaan laittautua upeaksi jos tilanne sen vaatii mutta silti mieluummin vedän ne rasvaiset haalarit päälle ja auton alle ryynäämään. Mun mies ei koskaan ole leikkinyt "tyttöjen" leluilla, sen verran tiukka kotikasvatus ollut ettei niihin ole asiaa koskea. Mullakin on suurin osa kavereista miehiä, parhaat kylläkin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No monet translapset ilmaisevat identiteettiään juurikin "toisen" sukupuolen vaatteilla ja leluilla, joten ei se nyt ihan merkityksetöntä huuhaata ole. Lapsellakin on sukupuoli-identiteetti.

Mitään translapsia ei ole olemassa, tää on oikeasti uskomattoman sairasta.

Usassa huomionhakuiset vanhemmat ovat jopa alkaneet hakea leikkauksia ja hormonihoitoja niiden "translapsille", ja miksi ne on niiden mielestä trans? Koska esim. poika on pukeutunut hameisiin, ja leikkinyt nukeilla, niin se on trans...

Ennen toi oli normaalia, täysin normaalia, eikä osoitus mistään sukupuolenvaihdoksesta.

Trans on ihan eri asia kuin sukupuolineutraalius tai androgyyniys. Yleensä trans-ihmiset tiedostavat jo lapsena, että kokevat olevansa toista sukupuolta. Se on kokonaisvaltainen tunne eikä siinä ole ollenkaan kyse siitä, millä leluilla leikkii tai mitä vaatteita pukee päällensä. Esim. Bruce Jenner oli lapsena oikein poikamainen, koska hänet opetettiin siihen muottiin ja aikuisena miesmäinen huippurheilija, mutta mikään ei koskaan poistanut sitä tunnetta, että jokin ei täsmännyt. Nykyään on siis Caitlyn.

Tyttö voi olla todella poikamainen ja aikuisenakin miesmäinen, mutta silti identifioituu naiseksi. Ei kuitenkaan ole pakko identifioitua naiselliseksi. Siinä on ero.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyttekö, että tyttönne oma-aloitteisesti tykkää ns. poikien jutuista ja leluista (autot, merirosvot, star wars legot jne.) ja vaatteista? Vai yritättekö tuputtaa leluja (nuket, prinsessajutut) / vaatteita, jotka on selkeästi suunnattu tytöille?

Hyväksyttekö tyttönne poikamaisuuden?

Tärkeä aloitus

Varsinkin kun joku Reijo kirjoittaa näin fiksusti (Reijo ei varmaan koskaan olisi hyväksynyt poikamaista tyttöä):

Siis mitä?? Tytöille tyttöjen leluja ja pojille poikien leluja, on se niin väärin. Mikähän mahtaisi olla pojan ilme jos pukin kontista tulisikin barbi tai tyttö saisi leikkiauton. Sukupuoli nyt vaan määrittelee kiinnostuksen kohteen ja hyvä näin. Piste.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2015112120704594_pr.shtml

Mulla on kaksi tyttöä. 8v on tosi poikamainen, kuten minäkin olin lapsena. Ymmärrän häntä siis hyvin ja annan pukeutua miten haluaa. Tärkeintä on että hän on selvästi varma pukeutumisestaan ja viihtyy vaatteissaan. Nyt pikkuhiljaa on pukeutuminen siirtynyt vähän tyttömäisempään, johtuen varmasti ystävien pukeutumisesta. Leikkii useimmiten tyttöjen kanssa ja on ihastunut poikiin. Miestä pitää aina muistuttaa että ei arvostelisi tytön pukeutumista ja käyttäytymistä.

Toinen tyttö 5v. on niin prinsessa ja kulkisi aina prinsessamekossa. Aika hauskaa että on niin erilaiset tytöt. Ihan kun meillä olisi tyttö ja poika ☺

Itse olin siis poijatyttö lapsena. Nyt koen olevani ihan tavallinen nainen. Tosin en edelleenkään viihdy korkokengissä tai minihameissa ☺

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Vierailija kirjoitti:

Ei merirosvoista, autoista yms. tykkäävä tyttö ole poikamainen, vaan lapsimainen lapsi, ihminen.

80-luvulla oli ihan normaalia leikkiä kaikilla leluilla, tää aika on jotenkin sairas, kun pitää sitä omaa seksuaali-identiteettiä  heijastaa pieniin lapsiin.

Kohta on varmaan jotain panseksuaaleja polyamorisia lapsia päiväkodit täynnä, kun pikkujanna ja pikkuantti ihastelivat ulkona puita ja käypyjä ja molemmat pitivät kädestä kiinni muita lapsia.

Mäkin leikin pienenä autoilla ja my little poneilla, ja barbeilla, mutta myös miekoilla, inhosin yli kaiken vauvanukkeja, ne oli ruminta mitä tiesin, mulla oli aina lyhyet hiuksetkin, koska se oli helppoa mun äidille! Kuvitelkaa, olin varmaan joku transseksuaali poniamorinen lapsi. Onneksi kasvoin 80-luvulla, enkä nykyään.

 

Kiva viesti mutta kuinka totta? 80-luvulla oli voimakas (ilmeisesti venäjän masinoima) rauhanliike jonka innoittamana yritettiin mm. kieltää sotaleikit lapsilta. 80-luvulla lapset eivät tosiaan olleet vapaita leikkimään kuten haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Minut itse kasvatettiin hyvin konservatiivisesti. Äitini on avoimesti sanonut esim. että ei hän voinut ostaa meille tytöille 80-luvulla pikkulegoja, sillä nehän olivat silloin poikien leluja. Olin oikein prinsessamainen tyttö sitten (luonnostanikin).

 

Minulla on nyt poika ja tyttö. Tyttöni on todella poikamainen ja en ole oikein tiennyt miten suhtautua siihen, kun haluaa kulkea poikien vaatteissa ja leikkii ns. poikien leluilla, kaikki nuket jääneet leikkimättä ja muut ns. tyttöjen jutut. Pelaa sählyä leikkii pikkuautoilla ja pikkulegoilla ja kaikella "poikamaisella".  Päiväkodissa hakeutuu poikien porukkaan. Ikää on 6-vuotta tytöllä. Liian tyttömäisiä vaatteita ei suostu pukemaan. Hänellä on isoveli, mutta en tiedä vaikuttaako se, tuntuu, että tyttö on luonnostaan hyvin poikamainen. Olen siis päätynyt hyväksymään tyttöni poikamaisuuden ja lelut ostetaan tasan kiinnostuksen mukaan ja saa pukea poikien vaatteet.

 

Jotenkin ahdistaa monien ihmisten mielipiteet poikamaisista tytöistä, kommentit kuten Anttila keskustelussa yksi Reijo kirjoitti iltalehden kommentointiosioon, josta on tykätty jo 317 kertaa:

 

"Siis mitä?? Tytöille tyttöjen leluja ja pojille poikien leluja, on se niin väärin. Mikähän mahtaisi olla pojan ilme jos pukin kontista tulisikin barbi tai tyttö saisi leikkiauton. Sukupuoli nyt vaan määrittelee kiinnostuksen kohteen ja hyvä näin. Piste. "

 

http://www.iltalehti.fi/perhe/2015112120704594_pr.shtml

 

Itsekin luin ton jutun, ja oli todella omituisia kommentteja monellakin. Onneksi monet myös tajusivat, että lapsi on onnellinen kun saa haluamansa lelut, ei silloin kun saa sukupuolelleen suunnitellut lelut.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Miesten roolit on niin paljon ahtaammat, koska niistä pitää tulla "kunnon miehiä".

Johtuu sekin patriarkaalisesta yhteiskunnasta.

Mutta, olen tuntenut paljon poikia, jotka ihan vapaasti leikkivät nukeilla yms. ja esim. olin lastenhoitajana aikoinaan perheessä, jossa perheen vanhin poika leikki vain nukellaan, kylvetti sitä, kuljetti vaunuissa jne. ei sitä kukaan pitänyt outona.

Mutta tää olikin ennen vanhaan, nykyään varmaan tuokin poika olisi joku, joka haluaa sukupuolenvaihdokseen, tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Varmaankin siitä että näistä "hyväksynnöistä" vastaavat lähinnä naiset hiekkalaatikolla. He näkevät tyttöyden monet puolet mutta pojista he tunnistavat vain reippaat pojat. Muut lienevät mielestään "vääränlaisia". Eiväthän he ole kai nuorenakaan olleet tyttömäisten poikien kanssa vaan kilpailleet lätkäjätkien suosiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei merirosvoista, autoista yms. tykkäävä tyttö ole poikamainen, vaan lapsimainen lapsi, ihminen.

80-luvulla oli ihan normaalia leikkiä kaikilla leluilla, tää aika on jotenkin sairas, kun pitää sitä omaa seksuaali-identiteettiä  heijastaa pieniin lapsiin.

Kohta on varmaan jotain panseksuaaleja polyamorisia lapsia päiväkodit täynnä, kun pikkujanna ja pikkuantti ihastelivat ulkona puita ja käypyjä ja molemmat pitivät kädestä kiinni muita lapsia.

Mäkin leikin pienenä autoilla ja my little poneilla, ja barbeilla, mutta myös miekoilla, inhosin yli kaiken vauvanukkeja, ne oli ruminta mitä tiesin, mulla oli aina lyhyet hiuksetkin, koska se oli helppoa mun äidille! Kuvitelkaa, olin varmaan joku transseksuaali poniamorinen lapsi. Onneksi kasvoin 80-luvulla, enkä nykyään.

 

 

Kiva viesti mutta kuinka totta? 80-luvulla oli voimakas (ilmeisesti venäjän masinoima) rauhanliike jonka innoittamana yritettiin mm. kieltää sotaleikit lapsilta. 80-luvulla lapset eivät tosiaan olleet vapaita leikkimään kuten haluavat.

Mä en ole kasvanut 80-luvulla suomessa, joten ehkä suomessa oli eri tilanne?

Suomessa on muutenkin aika ahtaat sukupuoliroolit verrattuna muihin pohjoismaihin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Naisia on alistettu, joten naisten on täytynyt astua "miesten" maailmaan. Ns. naisellisia ominaisuuksia pidetään huonompina kuin miehisiä, joten poikia yritetään pitää erossa niistä. Aatteet ja järjestöt ovat ajaneet naisten vapautumista epärealistisesta mallista. Miesten rooli on jämähtänyt eikä uudistunut, koska samanlaista murrosta ei ole ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No monet translapset ilmaisevat identiteettiään juurikin "toisen" sukupuolen vaatteilla ja leluilla, joten ei se nyt ihan merkityksetöntä huuhaata ole. Lapsellakin on sukupuoli-identiteetti.

Mitään translapsia ei ole olemassa, tää on oikeasti uskomattoman sairasta.

Usassa huomionhakuiset vanhemmat ovat jopa alkaneet hakea leikkauksia ja hormonihoitoja niiden "translapsille", ja miksi ne on niiden mielestä trans? Koska esim. poika on pukeutunut hameisiin, ja leikkinyt nukeilla, niin se on trans...

Ennen toi oli normaalia, täysin normaalia, eikä osoitus mistään sukupuolenvaihdoksesta.

Musta tuntuu ettei monet nykyään ymmärrä miten helppoa lasta on johdatella, ja miten paljon aikuiset johdattelee lasta.

Sun ei tarvitse kuin antaa yksi pieni hymy lapselle ja se yrittää toistaa sen tekemänsä saadakseen taas lisää hymyjä.

Miten helppoa on "translapsen" vanhemmalla ohjailla tietämättään sitä lastaan translapseksi, hyvää palautetta translapselle, kun se on niin trans, hymyjä, enemmän huomiota kuin muille jne. ja sulla on translapsi, jolla voit sitten hakea huomiota somessa, kirjoittaa kirjoja siitä jne.

Transukupuolisuus kuuluu aikuisten maailmaan, lapset on lapsia, jokaisessa lapsessa on piirteitä kummastakin sukupuolesta.

Vielä kymmenen vuotta sitten kaikkien tuollaisten vanhempien lapset olivat "indigolapsia", muistaako kukaan? Ne oli special, special ja pelastamassa maailmaa, ja vanhemmat saivat huomiota sitä kautta.

Mä en nyt yhtään ymmärrä tätä kirjoitusta. Mulla on poikamainen tyttö, jolle olen ostellut todella tyttömäisiä prinsessavaatteita ja yrittänyt, että pukisi niitä. Ei. Ei pue. Olen ostanu nukkeja, barbeja yms. tyttömäisiä juttuja. Ei leiki niillä, leikkii veljensä pikkuautoilla ja pikkulegoilla. En pysty pakottaa tyttöäni leikkii tyttömäisillä leluilla ja mekon päälle pukeminen itkun kanssa on aika kamalaa, mieluummin saa sitten pukea ne housut. Olen siis itse rittänyt laittaa tyttöäni tyttömuottiin, sillä itse olin prinsessamainen tyttö, niin tämä on ollu kasvun paikka itsellänikin. Hyväksyn tyttöni täysin, mutta ulkopuoliset kohottelevat välillä kulmiaan, mikä on ärsyttävää. Täytyy aina sanoa, että tyttö itse on tällainen, tarjottu on kyllä barbeja ja mekkoja ja ne ei vain kelpaa! Ei ole mun "vika".

Mua jäi häiritsemään vaikka sanoit että hyväksyt lapsesi tuollaisena, niin miksi sun pitää muille selitellä että on tarjottu, ei kelpaa?

Välillä tuntuu, että poikamainen tyttö herättää ihmetystä! Tuntuu, että ihmiset voisivat luulla, että kierrätän isoveljen vaatteet pikkusiskolla, kun pukeutuu poikien vaatteisiin. Välillä saan pitkiä katseita; tyttö poikien vaatteissa. Onpa sitä ääneen kommentoitu esim. angry birds sukat tytöllä?!? Tytöllä jalkapallopaita?!? 

On tullut sellainen olo, että enkö ole antanut tytölle mahdollisuutta olla tyttömäinen, enkö ole ostanut tyttöjen mekkoja pihiyttäni yms.

Hyväksyn tyttöni poikamaisuuden siis nykyään ja tunnen morkkista siitä, että olen yrittäny niitä mekkoja yms. päälle, koska silloin siten tehdessäni en ole tavallaan hyväksynyt hänen mieltymyksiään. Lapselle ei saa tulla olo, ettenkö hyväksyisi häntä sellaisenaan siis. Siksi saa nyt pukea ne vaatteet mitä haluaa ja leikkiä millä leikkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Naisia on alistettu, joten naisten on täytynyt astua "miesten" maailmaan. Ns. naisellisia ominaisuuksia pidetään huonompina kuin miehisiä, joten poikia yritetään pitää erossa niistä. Aatteet ja järjestöt ovat ajaneet naisten vapautumista epärealistisesta mallista. Miesten rooli on jämähtänyt eikä uudistunut, koska samanlaista murrosta ei ole ollut. 

Onkohan miesten rooli jämähtänyt, koska muunlainen mies ei vaan kelpaa naisille? Eiköhän miehet pehmene samantien kun pehmoilulla alkaa saada naista.

Tietenkin äitinä hyväksyn tytärelleni kaikenlaiset leikit! Toivon, että päiväkodissa tehtäisiin niin myös, eikä ohjata heti tyttöjä automaattisesti barbileikkien ja poikia automaton ääreen. Tämä nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei merirosvoista, autoista yms. tykkäävä tyttö ole poikamainen, vaan lapsimainen lapsi, ihminen.

80-luvulla oli ihan normaalia leikkiä kaikilla leluilla, tää aika on jotenkin sairas, kun pitää sitä omaa seksuaali-identiteettiä  heijastaa pieniin lapsiin.

Kohta on varmaan jotain panseksuaaleja polyamorisia lapsia päiväkodit täynnä, kun pikkujanna ja pikkuantti ihastelivat ulkona puita ja käypyjä ja molemmat pitivät kädestä kiinni muita lapsia.

Mäkin leikin pienenä autoilla ja my little poneilla, ja barbeilla, mutta myös miekoilla, inhosin yli kaiken vauvanukkeja, ne oli ruminta mitä tiesin, mulla oli aina lyhyet hiuksetkin, koska se oli helppoa mun äidille! Kuvitelkaa, olin varmaan joku transseksuaali poniamorinen lapsi. Onneksi kasvoin 80-luvulla, enkä nykyään.

 

 

Kiva viesti mutta kuinka totta? 80-luvulla oli voimakas (ilmeisesti venäjän masinoima) rauhanliike jonka innoittamana yritettiin mm. kieltää sotaleikit lapsilta. 80-luvulla lapset eivät tosiaan olleet vapaita leikkimään kuten haluavat.

Mä en ole kasvanut 80-luvulla suomessa, joten ehkä suomessa oli eri tilanne?

Suomessa on muutenkin aika ahtaat sukupuoliroolit verrattuna muihin pohjoismaihin.

Yya-Suomessa on varmasti ollut hyvin erilaista kuin Nato-maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Naisia on alistettu, joten naisten on täytynyt astua "miesten" maailmaan. Ns. naisellisia ominaisuuksia pidetään huonompina kuin miehisiä, joten poikia yritetään pitää erossa niistä. Aatteet ja järjestöt ovat ajaneet naisten vapautumista epärealistisesta mallista. Miesten rooli on jämähtänyt eikä uudistunut, koska samanlaista murrosta ei ole ollut. 

 

Onkohan miesten rooli jämähtänyt, koska muunlainen mies ei vaan kelpaa naisille? Eiköhän miehet pehmene samantien kun pehmoilulla alkaa saada naista.

Voitko oikeasti avata oman ketjun sun uhriutumiselle lassukkana?

Ja muista, että tää yhteiskunta on miesten luoma ja miesten manipuloima, joten tuolla naisille kelpaamisella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

En tunne muuten ketään naista, joka olisi yhdessä jonkun muun kuin sun kuvaileman "pehmomiehen" kanssa, kaikilla on ns. pehmomies, ja sen takia teillä lassukoillakaan ei ole naisia, koska olette paskapäitä, ettei mitään pehmomiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika?

Naisia on alistettu, joten naisten on täytynyt astua "miesten" maailmaan. Ns. naisellisia ominaisuuksia pidetään huonompina kuin miehisiä, joten poikia yritetään pitää erossa niistä. Aatteet ja järjestöt ovat ajaneet naisten vapautumista epärealistisesta mallista. Miesten rooli on jämähtänyt eikä uudistunut, koska samanlaista murrosta ei ole ollut. 

 

Onkohan miesten rooli jämähtänyt, koska muunlainen mies ei vaan kelpaa naisille? Eiköhän miehet pehmene samantien kun pehmoilulla alkaa saada naista.

Eli miehet on joku ameeban tapainen olio, joka elää loisena naisten kyljessä, ja jota naiset muokkaavat tahtonsa mukaan?