Lue keskustelun säännöt.
Lapset "asuvat" mummolassa
18.11.2015 |
Tiedän tapauksen, jossa lapset käytännössä asuvat mummolassa. Kaksi lasta olivat kaikki viikonloput mummolassa hoidossa, mutta tähän kuvioon piti nyt tehdä vielä uusi vauva. No, vauva oli keväällä alle kuukauden ikäisestä jo "pitkiä viikonloppuja" mummolassa. Eroahdistusiässä roikkui itkeä vollottaen mummonsa jalassa, eikä päästänyt tätä edes vessaan. Vanhempiensa sylissä suostui olemaan itkua niellen ja mummoa jatkuvasti katseellaan seuraten. Isommat tytöt (3 ja 5v) kutsuvat isovanhempiaan isäksi ja äidiksi, ja vuolaasti itkien lähtevät pitkien hoitojaksojen jälkeen mummolasta kotiin.
Molemmat isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä, kun työpäivän jälkeen pitää keksiä viihdykettä ja tehdä ruokia kolmelle lapselle (usein lasten vanhemmat tuovat lapset illalla yöhoitoon ja odottavat kieli pitkällä, että myös heille itselleenkin on lämmin ruoka odottamassa) . Nykyisin ovat hoidossa kaikki kolme aina viikonloput, arkisin melkein yleensä illat ja yöt, mahdollisuuksien mukaan myös päivällä edes osa lapsista, jos jompi kumpi isovanhemmista suinkin olisi jo vaikka aiemmin töistä kotona. Isovanhemmat ovat tilanteessa, jossa eivät ole koskaan kotona kahdestaan, ilman näitä lapsia. Lasten vanhemmat ovat työttöminä kotona, elävät kuin teini-ikäiset. Isovanhemmat ovat joutuneet myös valvomaan mm. hampaita tekevän vauvan kanssa ja lähtemään sitten itse ansiotyöhön. Mietityttää, miksi isovanhemmat suostuvat tuollaiseen! Ja kuka kehtaa tehdä noin omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen?
Kommentit (280)
Harmi että tällaisilta kiittämättömiltä lusmuilta isovanhemmat eivät koskaan tule saamaan vastavuoroisesti apua ikäännyttyään. Kyllä ne lumityöt, sairaalassa käyttämiset jne. tulee tekemään ihan joku muu kuin nämä omat lapsensa heillä hoidatuttaneet pariskunnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on myös mummonsa kasvattama. Äidillä on yksi pikkuveli, mutta ikäero melko suuri. Kyllä sen helposti ymmärsi, että mummo oli ollut äidille tärkeämpi kuin oma äiti, joka vaikutti aina jollain tapaa etäiseltä. Äitini kuoli ennen mummoa. Kun mummo tuli katsomaan äitiä "kuolinvuoteelle", eli kun oli sairaalassa huonona, mummo kertoi, että äiti oli laitettu mummolaan viikoksi hoitoon, eikä ollut enää suostunut lähtemään sieltä pois. Äiti oli kyllä au-lapsi, ja siihen aikaan oli varmaan aika kovaa kasvattaa lasta yksin, myös tuo äidin pikkuveli ts. enoni on avioton lapsi jonka isän taustaa en ainakaan minä tiedä. En tiedä, puhuiko mummo totta, mutta tuli kyllä ainakin tunne, että hän katui sitä, ettei ole itse äitiä kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on myös mummonsa kasvattama. Äidillä on yksi pikkuveli, mutta ikäero melko suuri. Kyllä sen helposti ymmärsi, että mummo oli ollut äidille tärkeämpi kuin oma äiti, joka vaikutti aina jollain tapaa etäiseltä. Äitini kuoli ennen mummoa. Kun mummo tuli katsomaan äitiä "kuolinvuoteelle", eli kun oli sairaalassa huonona, mummo kertoi, että äiti oli laitettu mummolaan viikoksi hoitoon, eikä ollut enää suostunut lähtemään sieltä pois. Äiti oli kyllä au-lapsi, ja siihen aikaan oli varmaan aika kovaa kasvattaa lasta yksin, myös tuo äidin pikkuveli ts. enoni on avioton lapsi jonka isän taustaa en ainakaan minä tiedä. En tiedä, puhuiko mummo totta, mutta tuli kyllä ainakin tunne, että hän katui sitä, ettei ole itse äitiä kasvattanut.
Varmasti tulee katumaan moni nykypäivänäkin näin toimivista. Omat lapset jäävät vieraiksi. Ja kyllähän joku viisivuotias vielä aikuisenakin muistaa että oli oikeastaan aina vaan mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän isovanhempia siinä että ei raaski kieltäytyäkkään jos vaikka tuntuu siltä ettei lapsenlapset ole turvassa vanhempiensa luona tai ovat heitteillä. Toisaalta silloin kyllä isovanhempana itse hakisin vaikka lasten huoltajuutta. Tietysti taas ymmärrän että on aika iso kynnys alkaa taistella omaa lastaan vastaan huoltajuudesta (niin holtiton kuin se oma lapsi onkin niin varmasti silti rakas) :( Mutta kyllä tuossa tilanteessa pitäisi jo alkaa ajatella lapsenlapsia. Minkä ikäisiä nää isovanhemmat on? Entä vanhemmat? Lapset?
Meidän avoimessa pk:ssa on kaksi sellaista mummoa jonka luona lapsenlapsi asuu. Toisen heistä kanssa olen jutellut ja heillä tilanne on se että lapsen isä on työnsä puolesta pitkiä aikoja poissa ja näkee lasta tyyliin viikonloppuisin (tällöin lapsi siis isällään). Lapsen äiti puolestaan on lapsen syntymän ja avioeron vuoksi mielenterveytensä menettäneenä hoidossa.
Arvostan kyllä kovasti näitä isovanhempia jotka hoitavat tarpeentullen vielä lapsenlapsetkin <3 Olette rautaa!
Hoidan paljon lapsenlapsiani, koska en uskalla kieltäytyä, kun tiedän, että vanhemmat ovat sitten pahalla päällä ja se kostautuu lapsille, joten yritän ottaa lapset meille aina, kun pyytävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän isovanhempia siinä että ei raaski kieltäytyäkkään jos vaikka tuntuu siltä ettei lapsenlapset ole turvassa vanhempiensa luona tai ovat heitteillä. Toisaalta silloin kyllä isovanhempana itse hakisin vaikka lasten huoltajuutta. Tietysti taas ymmärrän että on aika iso kynnys alkaa taistella omaa lastaan vastaan huoltajuudesta (niin holtiton kuin se oma lapsi onkin niin varmasti silti rakas) :( Mutta kyllä tuossa tilanteessa pitäisi jo alkaa ajatella lapsenlapsia. Minkä ikäisiä nää isovanhemmat on? Entä vanhemmat? Lapset?
Meidän avoimessa pk:ssa on kaksi sellaista mummoa jonka luona lapsenlapsi asuu. Toisen heistä kanssa olen jutellut ja heillä tilanne on se että lapsen isä on työnsä puolesta pitkiä aikoja poissa ja näkee lasta tyyliin viikonloppuisin (tällöin lapsi siis isällään). Lapsen äiti puolestaan on lapsen syntymän ja avioeron vuoksi mielenterveytensä menettäneenä hoidossa.
Arvostan kyllä kovasti näitä isovanhempia jotka hoitavat tarpeentullen vielä lapsenlapsetkin <3 Olette rautaa!
Hoidan paljon lapsenlapsiani, koska en uskalla kieltäytyä, kun tiedän, että vanhemmat ovat sitten pahalla päällä ja se kostautuu lapsille, joten yritän ottaa lapset meille aina, kun pyytävät.
Sama ongelma tuntuu toistuvan näissä useissa kertomuksissa. Asialla jopa kiristetään isovanhempia :o
Lauantai, tuo "lapsivapaan" ykköspäivä <3 Alapeukuttajien muksut on varmaan jo eilen hyvissä ajoin raahattu mummoloihin ikävöimään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu meidän perheessämme. 70 -vuotiaille vanhemmillemme kiikutettiin lapsenlapsi 8:n viikon vanhana, koska lapsen äidin oli ihan pakko saada levätä. Oli tullut yllätyksenä se, ettei vauvat nuku koko ajan. Siinä sitten vanhukset olivat kanniskelleet huutavaa vauvaa viikonlopun. Jo vauvaa odotettaessa vauvan vanhemmat hokivat, että on hyvä tehdä lapsenlapsi vielä, kun isovanhemmista on hoitoapua. Sama jatkui: vauvan äiti vaatii omaa aikaa (jopa itsemurhalla uhaten), ja tämä kaunistautuminen ja latautuminen on hänelle niin tärkeää, että aviopuoliso vie lasta isovanhemmille hoitoon joka viikonloppu. Käy samalla mukavasti syömässä (eivät jaksa itse laittaa ruokaa) ja jättää lapsen sinne. Ei auta vanhempiaan mitenkään, vaan isovanhemmat pyytävät muilta apua tietokoneen ym. kanssa.
Yhtä laiskoja, itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia ovat lapsen molemmat vanhemmat. Tavallisia, työssäkäyviä keski-ikäisiä, mutta auttamattoman innottomia lapsensa suhteen. Valittelevat jatkuvasti, miten rankkaa on. Yhden lapsen kanssa. Eivät viitsi hankkia tarvittavia varusteita, koska kumpikaan vanhemmista ei jaksa vaivautua lapsen suhteen. Kinastelevat, kumman vuoro se olisi. Isoäiti ostaa kevättakit ja muut, koska lapsi oli tarhassa toppatakki päällä vielä toukokuussa. Tämähän sopii mukavuudenhaluisille vanhemmille: eipä tarvitse vaivautua kaupoille eikä laittaa rahojaan lapsen vaatteisiinkaan.
Vanhukset eivät pääse päivänokosille ja valittavat väsymystään muille (omille) lapsilleen. Kukaan muista lapsenlapsista ei käy isovanhemmillaan kuin jouluna ja pääsiäisenä, koska tuo serkku on siellä aina hoidossa ja isovanhemmat valittavat väsymystään. Eipä sinne sitten muut kehtaa omia lapsiaan laittaa kyläilemään tai ehdottaa edes.
Tämä kierre on alkanut poikkeuksesta, josta on vähä vähältä tehty sääntö. Asiaa ei helpota se, että lapsen äiti tosiaan uhkasi itsemurhalla, ja isovanhemmat pelkäävät, mitä tämä itselleen tekisi, jos... Kieltämättä tuo ihminen on epävakaa ja dramaattinen, mutta tekee näin saadakseen vain huomiota ja lapsenhoitoapua.
Olemmekin keskustelleet muiden sisarusten kanssa, että kun tulee aika, jolloin omat vanhempamme tarvitsevat apua, niin kaupassakäynnit, siivoukset ja muut hoivatoimet lankeavat hoidettavaksi tälle siipeilijäporukalle, koska ovat hoidattaneet lapsensa täysin isovanhemmilla ja näin imeneet heistä elinvoimat.
Aika surullista luettavaa. Mutta kaikenlaiset (myös päälle päin ns. "normaalit") syrjäytyneet tekevät niitä lapsia ja palautusoikeutta ei ole. Onneksi näillä joillain lapsosilla on isovanhemmat, jotka hoitaa.
Siis eihän kaikki psyyken ongelmat (itsemurhalla uhkaileminen jne.) aina päälle näy. Tai jospa vanhemmat ovat molemmat masentuneita? Kamppailevat päihdekoukussa? Ovat eron partaalla?
Ehkä isovanhemmat tietävät enemmän kuin perheen muut jäsenet, eikä siitä ole lupa puhua edelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä parempi, että lapset muodostavat kiintymyssuhteensa isovanhempiin, jos vanhemmat ovat tuollaisia saamattomia lusmuja. Vaikka toki merkitystä on myös sillä, mitä isovanhemmat itse tilanteesta ajattelevat. Jos heitä ei itseään tilanne haittaa, niin mikä silloin on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Olemmekin keskustelleet muiden sisarusten kanssa, että kun tulee aika, jolloin omat vanhempamme tarvitsevat apua, niin kaupassakäynnit, siivoukset ja muut hoivatoimet lankeavat hoidettavaksi tälle siipeilijäporukalle, koska ovat hoidattaneet lapsensa täysin isovanhemmilla ja näin imeneet heistä elinvoimat.
Juu niin varmaan lankeavat... Eivät he käytöstään muuta enää siinä vaiheessa, kun ovat tottuneet siipeilijän osaan. Kun isovanhemmilta ei huonon kunnon vuoksi enää tule käytännön apua, lypsetään sitten rahaa. Jos eivät nytkään auta isovanhempia, miksi auttaisivat silloinkaan? Ja ainahan voi uhkailla itsemurhalla, jos vaatimuksia alkaa tulla, se kun näyttää toimivan.
Oikeesti nyt, puuttukaa tilanteeseen mahdollisimman pian. Voitte mennä esimerkiksi perheneuvolaan isovanhempien kanssa (tai isovanhemmat mennä sinne yksin), jos tilanteeseen tarvitsee ulkopuolisen tukea ja neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu kuvio! Omassa tapauksessani lähipiirin ihminen meni niin pitkälle, että suuttui kun isoäiti joutui yllättäen sairaalaan vajaaksi viikoksi. Tämä lastensa isovanhemmilla hoidattanut ihminen sitten soitteli sairaalaan raivopuheluita, että miten heidän olisi muka määrä pärjätä lasten kanssa monta päivää ilman apua. Heillä siis 1, 5 ja 6-vuotiaat lapset. Sairaalassa eivät edes kertaakaan vierailleet, vaikka tämä mummo oli vuosia passannut ja ruokkinut koko porukan ja hoitanut lapsia kaiken vapaa-aikansa. Samana päivänä kun mummo pääsi kotiin, tungettiin taas kaikki lapset yökylään. Viis siitä, että esim. tartuntavaaraa piti vältellä sairauden vuoksi!
En ihmettelisi, vaikka mummo olisi sairastunutkin osittain stressin vuoksi, on elänyt viime vuodet pikkulapsiaikaa yövalvomisineen ja käynyt vielä kokopäivätyössä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskooko nämä kotona makaavat vanhemmat, jos joku tästä mainitsisi? Voiko nostaa ns. Kissaa pöydälle?
Mun tuttavan lapsenlapsilla samanlainen tilanne. Heillä ainakin vanhemmat ovat onnistuneet syyllistämällä saamaan aikaan sen, että isovanhemmat hoitaa. Isovanhemmat yrittäneet nostaa kissan pöydälle, ei auta. Isovanhemmat myös suojelee vanhempia, lastensuojeluilmoitusta ei voi tehdä kun ilmoituksen tekijä siinä vain vaikeuksiin joutuisi ja isovanhemmat valehtelisivat miten asiat ovat. Vanhemmat saa lapset hoitoon uhkailemalla: jos ette nyt hae näitä pois niin kävelen hankeen kuolemaan jne. Ja kyse ei ole masennuksesta tai mielenterveysongelmista, siitä vain että vanhemmat on itsekkäitä ihmisiä. Jatkunut vuosia. Vapaaehtoisia kotiapua lastensuojelun kautta isovanhemmat ehdottaneet, ei vanhemmat suostunut. Näille vanhemmille lapset ovat statussymboleita, joita tulee olla. Ulospäin muille ihmisille kaikki näyttää taivaalliselta, totuus tämä. Isovanhempien tulisi vain lopettaa auttaminen.
Tämä uhkailulla pelaaminen on minullekin tuttua. Millä konkreettisilla keinoilla tilanteeseen voisi puuttua? Uhkailun perimmäinen syy ei täysin selvillä. Onko taustalla MT-ongelmia tai selkeästi paha asennevamma vai näiden sekoitus.
Onkos lapset jo mummolassa että vanhemmat saa "tehdä jouluvalmisteluja"?
No ainakin tutullani lapset vietiin heti tänään sairaalle mummolle, "että ehtii leipoa". Todellisuudessa mummo leipoo noillekin jouluruuat ja käyvät joka päivä muutenkin mummolassa syömässä. Eiköhän aika mene ryyppäämiseen eikä pipareiden paistoon...
Vierailija kirjoitti:
Ettet vaan olisi kateellinen, tai muuten sairas päästäsi, vai miksi koet asiaksesi puuttua toisten ratkaisuihin millään tavalla?
Tästähän varmasti on kyse, joo.
Ap:n olisi tosiaan kannattanut jättää mainitsematta, että olisi itse tarvinnut lapselleen hoitoapua, niin olisi jäänyt ketjusta pois turha kateellinen-huutelu.
On hyvä, että lapsilla on isovanhemmat, jotka auttavat. Ovatko isovanhemmat puhuneet teille näistä asioista, kun tiedät niin paljon? Jos ovat, niin saattaa olla avunhuuto, jolloin sinun kannattaisi ottaa asia puheeksi heidän kanssaan. Jos eivät ja oletat vain asioiden olevan noin, niin voithan silti kysyä miten he jaksavat tuota pyöritystä ja käydä heillä silloin tällöin auttamassa.
Vanhemmilla voi olla oikeasti ongelmia päihteiden tai elämänhallinnan kanssa eivätkä halua asiasta huudella.
On ikävää, että sinun lapsesi jää tuon takia vaille isovanhempia, mutta löytyykö teiltä muita läheisiä, lasten kummeja tms., jotka voivat olla lapsesi elämässä?
Itselläni on se tilanne, että käymme vanhempieni luona vain perheenä emmekä käytä heitä lastenhoitoapuna, sillä veljeni joutuu elämäntilanteensa takia hoidattamaan lapsiaan paljon vanhemmillani. Vanhempani ovat työssäkäyviä ihmisiä ja heidänkin jaksamisensa on rajallista. Olisiko teidänkin mahdollista käydä useammin mummolassa perheenä, jotta voisitte siinä samalla auttaa lastenhoidossa?
Eihän näitä lapsia paljon tarvitse pakottaa mummolaan. Eikö ongelma ollut pikemmin, että heillä on eroahdistusta enemmän isovanhemmistaan kuin omista vanhemmistaan?
Tiedän yhden eroperheen lapsen, joka. haluaisi muuttaa mummonsa luokse, mutta vanhemmat eivät suostu. Koko lapsuutensa on suurimmaksi osaksi viettänyt mummonsa kanssa, koska mummo on hoitanut häntä ihan vastasyntyneestä. Kolmekymppiset, henkisesti teini-ikäiset ikuisesti ja valitettavasti ovat olleet tämän lapsen kohtalo saada vanhemmiksi. Ainoa paikka jossa tämä lapsi tuntee olonsa kodiksi ja joka ei muuttojen ja erojen takia ole vaihtunut on juuri mummola. Kenen etua se palvelisi, että hänet sijoitettaisiin laitokseen? Nyt nelikymppiset vanhemmat eivät tule muuttumaan hyviksi vanhemmiksi koskaan. He eivät suostuisi maineensa takia koskaan antamaan huoltajuutta mummolle, mutta kyllä arvostelijoita silti riittää miksi lapsi on niin paljon mummolassa. Oikeasti tulen iloiseksi kun kuulen , että hän on mummonsa luona, koska tiedän, että häntä kohdellaan siellä hyvin ja hän voi siellä hyvin.