Lue keskustelun säännöt.
En saa juuri mitään aikaiseksi, viikko toisensa jälkeen nyt ollut näin
18.11.2015 |
Olen jotenkin niin lamaantunut ja traumatisoitunut monestakin syystä johtuen etten vaan kykene kuin johonkin ihan minimiin. Kaikki tuntuu loppujen lopuksi niin turhalta.
Kommentit (18)
Eikun, no, on tämä sitäkin mutta enemmänkin tämä on täydellistä realistisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut jo vuosikausia. Nytkin olen yrittänyt viime viikosta asti jaksaa kauppaan ja hoitaa jotain asioita.
Tänään on kyllä aivan pakko potkia itsensä liikkeelle, muutaman päivän olen syönyt vain linssejä ja nekin loppuivat jo toissapäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Eikun, no, on tämä sitäkin mutta enemmänkin tämä on täydellistä realistisuutta.
Täydellinen realismi on merkki jonkinasteisesta masennuksesta. Terve yksilö ei näe asioita realistisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin niin lamaantunut ja traumatisoitunut monestakin syystä johtuen etten vaan kykene kuin johonkin ihan minimiin. Kaikki tuntuu loppujen lopuksi niin turhalta.
Tervetuloa kerhoon, jos tästä alkoon tänään jaksaisi.
t.rapajuoppo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun, no, on tämä sitäkin mutta enemmänkin tämä on täydellistä realistisuutta.
Täydellinen realismi on merkki jonkinasteisesta masennuksesta. Terve yksilö ei näe asioita realistisesti.
??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tässä vaan enää ole mitään mieltä, ei ole aikoihin ollutkaan mutta aina vähemmän on enää nykyään. Yksilötasolla sekä laajemmin, katsokaa nyt vaikka tämän syksyn uutisiakin, kaikkea tätä mitä on meneillään. Kaikkialta sen huomaa, elintila käy koko ajan ahtaammaksi sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti, jos ei ole kovin korkeissa asemissa tässä yhteiskunnassa. Minä en ole. Totean vain, siis silleen aika rauhallisesti. Mistään en saa enää kiinni, mikään ei kannata tai ainakaan kanna kunnolla hedelmää, kenelläkään ei ole aikaa, kaikilla on kiire, kukaan ei oikeasti välitä esimerkiksi minusta. Pintaa, pintaa, pintaa, arvostelua, luokittelua, leimojen lyöntiä, pätemistä, ainaista tosi hätäistäkin lähimmäisen tuomitsemista, alistamista. Moni on jopa ihan tahallaan tyly ja todella ilkeäkin, jos siis sellaiselle antaa tilaisuuden. Enää en anna, siis vetäydyn. Muurahaisellakin keossaan on enemmän merkitystä kuin minun kaltaisellani ihmisellä. Mun mielestä nappien vetäminen tällaiseen olisi täysin älytöntä, koska minähän vain näen helvetin kirkkaasti totuuden. Samoin ajattelen tätä nykyä terapian suhteen, koska tämä elämisen rakenne on väärä. Oppisin jälleen valehtelemaan itselleni? Been there done that. Mutta hei, ei ollut tarkoitus jakaa näitä tunnelmia sen enempää.
En minä juo, en millään itseäni turruta. Pitäisikö? Se mitä näen, se mitä koen, koen sen kylmiltään juuri niin kamalana kuin se on. Olen herännyt todellisuuteen vähitellen, vaikka aina sen toisaalta olen tajunnutkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun, no, on tämä sitäkin mutta enemmänkin tämä on täydellistä realistisuutta.
Täydellinen realismi on merkki jonkinasteisesta masennuksesta. Terve yksilö ei näe asioita realistisesti.
??
Tästä on tutkimuksia. Terve ihminen ei suhtaudu itseensä tai tulevaisuuteensa realistisesti, hän näkee asiat paremmin kuin ne todellisuudessa on.
Hanki harrastuksia mene ulos silloin kun on valoisaa. Tai hanki sellainen ihana lamppu mistä tulee kirkas valoa. Ja kuuntele iloista musiikkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun, no, on tämä sitäkin mutta enemmänkin tämä on täydellistä realistisuutta.
Täydellinen realismi on merkki jonkinasteisesta masennuksesta. Terve yksilö ei näe asioita realistisesti.
??
Tästä on tutkimuksia. Terve ihminen ei suhtaudu itseensä tai tulevaisuuteensa realistisesti, hän näkee asiat paremmin kuin ne todellisuudessa on.
Tämä on ihan totta. Perusteeton optimismi on lajityypillinen piirre, jonka ansiosta mm. pidämme lasten hankkimista mielekkäänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun, no, on tämä sitäkin mutta enemmänkin tämä on täydellistä realistisuutta.
Täydellinen realismi on merkki jonkinasteisesta masennuksesta. Terve yksilö ei näe asioita realistisesti.
??
Tästä on tutkimuksia. Terve ihminen ei suhtaudu itseensä tai tulevaisuuteensa realistisesti, hän näkee asiat paremmin kuin ne todellisuudessa on.
No minä olenkin sanonut aina miehelleni, että hän on masentunut! Suhtautuu kaikkeen todella realistisesti, toisinaan negatiivisestikin.
Saisko linkkiä noihin tutkimuksiin niin voisin näyttää ne hänelle? Hän kun ei usko minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tässä vaan enää ole mitään mieltä, ei ole aikoihin ollutkaan mutta aina vähemmän on enää nykyään. Yksilötasolla sekä laajemmin, katsokaa nyt vaikka tämän syksyn uutisiakin, kaikkea tätä mitä on meneillään. Kaikkialta sen huomaa, elintila käy koko ajan ahtaammaksi sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti, jos ei ole kovin korkeissa asemissa tässä yhteiskunnassa. Minä en ole. Totean vain, siis silleen aika rauhallisesti. Mistään en saa enää kiinni, mikään ei kannata tai ainakaan kanna kunnolla hedelmää, kenelläkään ei ole aikaa, kaikilla on kiire, kukaan ei oikeasti välitä esimerkiksi minusta. Pintaa, pintaa, pintaa, arvostelua, luokittelua, leimojen lyöntiä, pätemistä, ainaista tosi hätäistäkin lähimmäisen tuomitsemista, alistamista. Moni on jopa ihan tahallaan tyly ja todella ilkeäkin, jos siis sellaiselle antaa tilaisuuden. Enää en anna, siis vetäydyn. Muurahaisellakin keossaan on enemmän merkitystä kuin minun kaltaisellani ihmisellä. Mun mielestä nappien vetäminen tällaiseen olisi täysin älytöntä, koska minähän vain näen helvetin kirkkaasti totuuden. Samoin ajattelen tätä nykyä terapian suhteen, koska tämä elämisen rakenne on väärä. Oppisin jälleen valehtelemaan itselleni? Been there done that. Mutta hei, ei ollut tarkoitus jakaa näitä tunnelmia sen enempää.
Jokainen näkee oman totuutensa. Oman elämisen rakenteen voi edelleen jollain tavalla itse päättää. Terapiasta saa uusia näkökulmia. Se mitään valehtelua ole.
Vierailija kirjoitti:
Hanki harrastuksia mene ulos silloin kun on valoisaa. Tai hanki sellainen ihana lamppu mistä tulee kirkas valoa. Ja kuuntele iloista musiikkia!
Haistele vittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä juo, en millään itseäni turruta. Pitäisikö? Se mitä näen, se mitä koen, koen sen kylmiltään juuri niin kamalana kuin se on. Olen herännyt todellisuuteen vähitellen, vaikka aina sen toisaalta olen tajunnutkin. ap
Kauanko sinulla kesti heräämiseen. Se on uusi alku, mahdollisuus. Siitä se aito elämä vasta alkaa. Elä selittelemättä sitä omaa elämääsi äläkä ota vastuuta koko maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tässä vaan enää ole mitään mieltä, ei ole aikoihin ollutkaan mutta aina vähemmän on enää nykyään. Yksilötasolla sekä laajemmin, katsokaa nyt vaikka tämän syksyn uutisiakin, kaikkea tätä mitä on meneillään. Kaikkialta sen huomaa, elintila käy koko ajan ahtaammaksi sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti, jos ei ole kovin korkeissa asemissa tässä yhteiskunnassa. Minä en ole. Totean vain, siis silleen aika rauhallisesti. Mistään en saa enää kiinni, mikään ei kannata tai ainakaan kanna kunnolla hedelmää, kenelläkään ei ole aikaa, kaikilla on kiire, kukaan ei oikeasti välitä esimerkiksi minusta. Pintaa, pintaa, pintaa, arvostelua, luokittelua, leimojen lyöntiä, pätemistä, ainaista tosi hätäistäkin lähimmäisen tuomitsemista, alistamista. Moni on jopa ihan tahallaan tyly ja todella ilkeäkin, jos siis sellaiselle antaa tilaisuuden. Enää en anna, siis vetäydyn. Muurahaisellakin keossaan on enemmän merkitystä kuin minun kaltaisellani ihmisellä. Mun mielestä nappien vetäminen tällaiseen olisi täysin älytöntä, koska minähän vain näen helvetin kirkkaasti totuuden. Samoin ajattelen tätä nykyä terapian suhteen, koska tämä elämisen rakenne on väärä. Oppisin jälleen valehtelemaan itselleni? Been there done that. Mutta hei, ei ollut tarkoitus jakaa näitä tunnelmia sen enempää.
Tismalleen samat ajatukset pyörineet tässä viimeaikoina mielessä. En koe olevani masentunut tai että tarvitsisin kenekään apua. Maailma vain näyttää järjettömältä kaaokselta, enkä näe pointtia oikeen missään. Kaikki vaan on ja tulee olemaan, minusta riippumatta. Tuntuu että olen menossa läpi jotain hyväksymisprosessia tämän todellisuuden kohtaamisen kanssa ja siksi on päämäärä kaikessa tekemisessä vähän hukassa. Arkiset askareet kyllä hoituu omalla painollaan, mutta pidemmät ja suunitelmallisuutta ja päämäärätietoisuutta vaativat projektit takkuavat.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/fuck-it-9789529291861
Fuck It - korkein hengellinen tie.
Millään ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä - ja se on hyvä.
Masennus. Kannattaa hakea apua ennen kuin syvenee.