Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (654)
Tunsin viimeksi myötähäpeää kun känninen niin olevinaan oleva suomalainen selitti ruotsinlaivalla jollekin afrikkalaiselle halpa kulunut puku päällä että: "IN FINLAND VII TOO PISNES". Lompakko rintataskussa ja tietysti täytetty jollain vessapaperilla että pullottaisi hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi, mutta minusta yläfemmat on hirveän noloa. En voi katsoa telkkarista kun jotkut lyö yläfemmoja, pitää katsoa pois päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin tunnen myötähäpeää. Jostain syystä olen pari kertaa tuntenut sitä Sauli Niinistön puhuessa englantia. Yleensä minua ei haittaa suomalaisten huono englanninkielentaito lainkaan, päinvastoin. Ehkä raja kulkee sitten siinä, että presidentiltä toivoisi vähän parempaa. Tosin oloni on epämukava usein myös Sauli Niinistön puhuessa suomea. Jotenkin noloa, että aikuinen ihminen puhuu sanomatta oikein mitään. Juurikin niin. Jaiks.
Samanlainen olo tulee minullekin, kun Ilkka Kanerva puhuu englantia, joskin myös hänen suomenkielinen puheensa hämmästyttää. Miten voi joku käyttää kielikuvia aivan päin mäntyä ja olla silti yhteiskunnan huipulla? Ehkä joku Trump on pässi, mutta hän on sentään pärjännyt bisneksissään. En usko, että Kanerva voisi olla missään muualla kuin politiikassa aiheuttamatta pelkästään tuhoa.
Trump ei ole pärjännyt bisneksissään. Sai isältään yli 400 miljoonaa dollaria kivoina lahjoituksina ja on kerinnyt tekemään kuusi konkurssiakin. Ei loista bisnesälyllään eikä muullakaan älyllään. Narsistinen dementikko, joka käyttäytyy kahdeksanvuotiaan poikalapsen tavoin, ei muuta. Ike on vähän sellainen hassu naisiiinmenevä hölmö, jota äänestävät toiset samanlaiset - niitä on täällä Turun seudulla paljon.
Kukahan on av-mamman mielestä menestys bisneksissään, jos esimerkiksi Trump ei sitä ole? Paikallinen K-kauppiasko? Huvittaa aina, kun joku selittää, että eihän Trump ole menestynyt. Ei sitten ole joku Hjallis Harkimokaan, kun hänkin on perinyt rahaa. Pitää olla aloittanut aivan tyhjästä ja hankkinut miljardien omaisuuden jollain seesteisen ihmeellisellä tavalla, että kelpaa tähän av-mamman menestyneiden kategoriaan; muuten on pelkkä koijari, joka ajelee laina-autolla :D
Bugisti joka aiheuttaa syvää myötähäpeää, sulkee keskustelun saadakseen pitää häiriintymätöntä monologia 🤣
Useinhan myötähäpeilijät tulkitsevat tilanteet ainoastaan omasta vinkkelistään. Jos he tajuaisivat, että suurinta osaa maailman ihmisistä ei hävetä ne heidän mielestään hävettävät jutut lainkaan, ehkä pipo vähän löysentyisi heilläkin ja voisivat nauttia enemmän elämästään ilman häpeää.
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: mokailijoita ja häpeilijöitä. Ensimmäiset saavat enemmän hyvää aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta kun Sipilän tai muiden hallituspellejen naama näkyy jossain mediassa. En kykene edes katsomaan. Raivo ja häpeä nostavat päätään niin että pelkään laitteideni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Useinhan myötähäpeilijät tulkitsevat tilanteet ainoastaan omasta vinkkelistään. Jos he tajuaisivat, että suurinta osaa maailman ihmisistä ei hävetä ne heidän mielestään hävettävät jutut lainkaan, ehkä pipo vähän löysentyisi heilläkin ja voisivat nauttia enemmän elämästään ilman häpeää.
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: mokailijoita ja häpeilijöitä. Ensimmäiset saavat enemmän hyvää aikaiseksi.
Häpeämättömät mokailijat ovat pahimpia. Häpeä on luonnollinen ja terve tunne. Persoona on häiriintynyt, jos ei kykene tuntemaan häpeää. Esimerkiksi läheisen mokien häpeäminen on osoitus siitä, että hän on tärkeä ihminen. Jos läheisen moka on minulle yhdentekevä, en välitä hänestä. Toki häpeä voi mennä liiallisuuksiinkin, jos se ylittää kaiken muun ja alkaa rajoittaa elämää. Kun häpeän on käsitellyt, siitä voi päästää irti.
Tunnen erään naisen, joka on naimisissa itseään tyhmemmän miehen kanssa. Miehen tyhmyys ilmenee usein seurassa erilaisina möläytyksinä. Ihailen sitä, miten tyynesti vaimo suhtautuu mieheen. Hän on varmaankin päättänyt jo kauan sitten, ettei anna möläytysten pilata muuten hyvää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka haukkuu muita aivan jatkuvasti!! Se aiheuttaa myötähäpeää, kun sitä joutuu kuuntelemaan.. Ihan mielettömän alaarvoista. En jaksa olla yhdenkään tuollaisen kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myötähäpeää AINA, kun nään esim. iltapäivälehdissä tai netissä julkkisnaisten omakuvia.
Onko montakaan miestä jatkuvasti ammatissa "omien kuvieni seuraajaat"....... Eipä monikaan suomalainen.
Monet entiset missit, tähdet, perintöprinsessat pyörivät ammatikseen selfie kuvineen netissä.
Häpeän.
Ehkä he pitävät sitä sopivana ammattina elääkseen ,tosin sillä taitaa elää kohtuullisestikin. Minä en pitäisi.
Ja bloggaaja..... jaa,a`;..... Siis ammattina ?
Odottelen vaan milloin peruskoululaiset "hakevat" yhteishaussa tähän hyvin tienaamaan selfie ammattiin....
Lomakuvia ympäri maailmaa, oi mikä ihana ammatti:)
Ja ketä oikeesti kiinnostaa missä kukin ex-perhonen lentelee, tai miltä hän missäkin tilanteessa näyttää.
Välillä kun tapaa niin yksinkertaisia ihmisiä, että ne uskovat kaiken potaskan, mitä lehdet kirjoittaa ja media tarjoaa. Ei viittis suoraan sanoa, mitä niistä ajattelee ja joskus hävettää niitten puolesta, kun tyhmät kattilat kolisee eniten.
Tämä ei ehkä ole ihan myötähäpeää, mutta hiukan sinne päin siinä tapauksessa, jos ne tyhmeliinit ovat sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim kun jossain juhlassa on esiintymään laitettu joku, joka ei todellakaan osaa (tod näk pakotettu).
Tunnen myötähäpeää jos huomaan jollekin tapahtuvan jotain hyvin noloa. Vaikka housut halkeaa kesken urheilukisojen eikä siellä alla ole mitään.
Niin kävi jollekin kelkkalaskijalle (en tiedä lajin virallista nimeä) isoissa kisoissa. Siitä levisi valtavat määrät videoita nettiin.
Amerikkalsisetkin tietävät myötähäpeän tunteen. Ihan niinkuin muidenkin kansallisuuksien edustajat. Se on aivan normaali tunne.
Myötähäpeä on lähinnä myötätunnon ja häpeän yhdistelmä ja se kohdistuu toiseen ihmiseen. Siinä ymmärtää ja toisen häpeää ja saattaa jopa kokea jollain tasolla samaa tunnetta.
Joidenkin olen huomannut käyttävän myötähäpeä ilmausta negatiivisella tavalla. Ollaan ylimielisiä kohdetta kohtaan ja koetaan ylemmyyttä. Tulee sellainen fiilis kuin näitä ihmisiä hävettäisi tai ärsyttäisi se, että eivät voi kontrolloida toisen tekemisiä, mutta he kutsuvat sitä myötähäpeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen myötähäpeää AINA, kun nään esim. iltapäivälehdissä tai netissä julkkisnaisten omakuvia.
Onko montakaan miestä jatkuvasti ammatissa "omien kuvieni seuraajaat"....... Eipä monikaan suomalainen.
Monet entiset missit, tähdet, perintöprinsessat pyörivät ammatikseen selfie kuvineen netissä.
Häpeän.
Ehkä he pitävät sitä sopivana ammattina elääkseen ,tosin sillä taitaa elää kohtuullisestikin. Minä en pitäisi.
Ja bloggaaja..... jaa,a`;..... Siis ammattina ?
Odottelen vaan milloin peruskoululaiset "hakevat" yhteishaussa tähän hyvin tienaamaan selfie ammattiin....
Lomakuvia ympäri maailmaa, oi mikä ihana ammatti:)
Ja ketä oikeesti kiinnostaa missä kukin ex-perhonen lentelee, tai miltä hän missäkin tilanteessa näyttää.
Tuo on pikemminkin ylimielisyyttä ja halveksuntaa kuin myötähäpeää.
Myötähäpeä on myötätuntoa toisen häpeää kohtaan.
Suomessa myötähäpeäksi sanotaan kuitenkin usein sitä kun ajatellaan, että jonkun pitäisi hävetä, ja paheksutaan hänen toimintaansa. Esim somessa itseään esitteleviä usein paheksutaan, mutta sanotaan että koetaan myötähäpeää. Jos kohde ei itse koe häpeää, niin silloin kyseessä on paheksuminen.
Myötähäpeän aina niitä julkkiksia, jotka kaikinkeinoin yrittävät pysyä lehdissä ja julkisuudessa,
OMIEN SELFIEDEN , ja valokuvien "voimalla".
Sen julkisuuden kohdalla koen aina myötähäpeää. En halveksuntaa ,enkä ole ylimielinen.
Myöthäpeää vain. Ehkäpä myös hivenen sääliä.
Muutettuani Iso-Britanniaan lakkasin tuntemasta myötähäpeää, koska sitä ei tunne kukaan muukaan täällä. Elämä on ihanaa kun kuka tahansa voi olla miten "nolo" vaan eikä kukaan ajattele siitä mitään sen kummempia.
Luulen vähän näin keittiöpsykologin tuntumalla, että myötähäpeän tunne tulee kontrollintarpeesta; kun haluaisi oikaista toisen käytöstä mutta ei voi. Suomalainen kulttuuri on myös omiaan luomaan myötähäpeää, kun jo omaa itseään pitää hävetä vauvasta asti, koska käyttäytymisnormit ovat niin ahtaat. Maailma ei lakkaa pyörimästä vaikka joku mölöttäisikin kovaäänisesti väärää mielipidettä tai lihava nainen sonnustautuisi tuubitoppiin. Joten jättäkää turha häpeä - se kannattaa!
Myötähäpeää on joskus ihan hyvä tuntea, koska silloin ymmärtää ehkä itse olla joskus tekemättä jotain samankaltaisia asioita.
Ajattelen niin, että jos ei itse koskaan tunne myötähäpeää, niin ei myöskään tajua, milloin itse käyttäytyy huonosti tms.
Ei siis itsekään ymmärrä hävetä omaa toimintaansa silloin kun pitäisi, tai siis oikeastaan pitäisi osata olla sitä toimintaa tekemättä.
Ettei tarvitsisi hävetä.
Olen ihan naurettavan herkkä kokemaan myötähäpeää silloinkin kun ei pitäisi. Eniten koen myötähäpeää kun huomaan jonkun käyttäytyvän teennäisesti, esittävän jotakin muuta mitä on, yrittävän manipuloida toisia ihmisiä haluamaansa suuntaan tai ihan vain valehtelevan. Esimerkiksi Vain elämää -sarjan katsominen tuntuu sietämättömältä kun siinä tuntuu olevan joku sosiaalinen paine itkeä ja olla liikuttunut.
Syntymäpäivälaulun laulaminen. Tunnen myötähäpeän siis niitä laulajia kohtaan silloin jos olen itse laulun kohde, ja ihan tavallista häpeää jos laulan itse. Se myötähäpeä toki sekoittuu myös vahvaan kiusaantuneisuuteen, jonka tunnistan erilaiseksi tunteeksi.