Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Kerro amerikkalaiselle ystävällesi että vastaa vähän amerikan gringe-ilmiötä. Tykkään itse enemmän gringe sanasta, siihen liittyy huumoulottuvuus, mitä myötähäpeään ei.

Tunnen myötähäpeää kun suomalaiset hehkuttavat keväisin jääkiekon MM:iä ja miten Suomi pesi jonkun Saksan tai Ranskan tai C-luokan joukkoeen kanssa olevalla USA:n. Todellisuudessa vain jossain Ruotsissa, Latviassa ja Venäjällä seurataan noita skaboja. Mahtaako edes USA:ssa ja Kanadassa kukaan tietää ton turnauksen olemassaolosta. En usko.

Viimeksi koin myötähäpeää, kun Ranskan presidenttipari oli Suomessa. Rouva oli viimeisen päälle pukeutunut ranskalaisen muotihuoneen luomukseen ja meidän Jenni Haukio koulutyttömäisessä, lyhyessä kukkahameessa ballerinat jalassa. Voisiko joku opastaa? Onko se edes mahdollista.

Tunnen myötähäpeää lähes joka päivä..tänään tunsin myötähäpeää bussissa edessäni nuorta naista kohtaan joka haukotteli suu auki niin leveästi että näin kitalaen (teki mieli huutaa et laita nyt käsi suun eteen, moukka!) ja sitä tätiä kohtaan joka iso reppu selässä iski sen (tyhmyttään/tietämättömyyttään) toista matkustajaa vasten kasvoja (eikö ihan oikeasti tajua että jos käännyt ISO reppu selässä ahtaassa bussissa niin se iskeytyy jonkun naamaan!?)

Myötähäpeää kolleegaa kohtaan joka röyhtäilee ja ei pyydä anteeksi (sama asia kuin pieraisi julkisesti, eikö kotona ole lapsena opetettu käytöstapoja?) tai sitä torveloa kohtaan joka astuu sun varpaille ja ei osaa pyytää anteeksi vaan tuijottaa sua tyhmänä, vajaa ilme kasvoillaan.

Myötähäpeä sitä suomalaista teiniä kohtaan jonka piti tänään bussissa puhua englantia joka toisessa lauseessa " Oumaigood, mun ope sanoi et my math is so bäääääd, tajuutsä, I'm so stupid, eiks vaan"..( yes you are)..

Joskus liikenteessä kun jotkut autoilijat yksityisautoilijoista ammattikuskeihin tekee itsestään idiootin auton ratissa.

Kaikki Dunning-Kruger -vaikutuksesta kärsivät, kouluttamattomat tiededenialistit saavat aikaan suuren myötähäpeän avatessaan suunsa ja julistavansa omia päätelmiään ja toistaessaan esim. rokotevastaisten nettisivujen ja puoskarien mielipiteitä.

Joskus tulee myötähäpeä pomoni puheista. Olen mielessäni asettanut jonkunnihme riman esimiehille. Jos mäkin tiedän tän töihin liittyvän asian, pomonkin pitää tietää.

Enkä kehtaa sanoa joka kohdassa että ei, ei se noin mene.

Joskus koen myötähäpeää kun katson jotain tv-sarjaa, missä kökköä näyttelemistä. Viimeksi nyt uusintana tuleva Rakkautta vain, missä tunnetut suomalaiset näyttelijät improvisoivat jollain ihme treffeillä. Joka jaksossa samat aloitukset ja vaivaantuneet ilmeet. Luulisi, että tästä olisi kehittynyt jotain parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Myötähäpeä on selvästi tunnevammaisten huonoitsetuntoisten suomalaisten oma erikoispiirre. Samoin kuin sisäänhengityksellä puhuminen, lähinnä tervehtiminen, josta tulee vaan sellainen omituinen hönkäysääni.

Myötähäpeä sopii niin erinomaisesti tunteeksi meille, joiden suurin huoli on "mitähän noi muut musta ajattelee".

Kannattaisiko vähän työstää tunnemaailmaa, jotta pääsisi moisesta täysin turhasta tunteesta eroon?

Aika harvoin tunnen myötähäpeää. Jostain syystä olen pari kertaa tuntenut sitä Sauli Niinistön puhuessa englantia. Yleensä minua ei haittaa suomalaisten huono englanninkielentaito lainkaan, päinvastoin. Ehkä raja kulkee sitten siinä, että presidentiltä toivoisi vähän parempaa. Tosin oloni on epämukava usein myös Sauli Niinistön puhuessa suomea. Jotenkin noloa, että aikuinen ihminen puhuu sanomatta oikein mitään. Juurikin niin. Jaiks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?

Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?

Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?

Myötähäpeä on selvästi tunnevammaisten huonoitsetuntoisten suomalaisten oma erikoispiirre. Samoin kuin sisäänhengityksellä puhuminen, lähinnä tervehtiminen, josta tulee vaan sellainen omituinen hönkäysääni.

Myötähäpeä sopii niin erinomaisesti tunteeksi meille, joiden suurin huoli on "mitähän noi muut musta ajattelee".

Kannattaisiko vähän työstää tunnemaailmaa, jotta pääsisi moisesta täysin turhasta tunteesta eroon?

Olet käsittänyt nyt todella väärin. Puhun nyt siis itsestäni.

Itse en lainkaan noissa myötähäpeä-tilanteissa ajattele *mitä nuo muut minusta ajattelee*, en ollenkaan.

Vaan nolostun tai häpeän sen toisen ihmisen puolesta tilanteissa joissa se toinen käyttäytyy huonosti, ei osaa ottaa muita tai tilannetta huomioon, pilkkaa, naureskelee, asettuu toisten yläpuolelle, näyttelee fiksumpaa kuin itse on toisen kustannuksella, (osoittamalla jonkun muun tyhmäksi), toimii röyhkeästi, esimerkiksi ohittamalla jonkun heikomman tai viemällä omaksi edukseen jonkun toiselle kuuluvan asian tai edun, valehtelee kirkkain silmin päin naamaa, niin, että toinen sen selkeästi huomaa, tilanteita on erilaisia, mutta todella itse en ole siinä se jota häpeän.

Ainoastaan silloin harmistun, jos joku luulee, että olen samaa mieltä tai, että hyväksyn tai toimin itse samalla tavalla kuin jonkun toisen toimintaa myötähäpeämälläni tavalla.

Ja myös silloin harmistun, (ja sanonkin joskus) kun se toinen luulee, että en tajua hänen huonoa tai tyhmää käytöstään, vaikka tajuan hyvin.

Myötähäpeäni koskee useinkin toisen ihmisen huonoa tai toisia ihmisiä aliarvioivaa käytöstä. Esimerkiksi.

Myötähäpeä on toisen ihmisen häpeämättömän käytöksen aiheuttama tunne.

Tavallaan ihminen häpeää sen toiseen ihmisen puolesta kun toinen ei ymmärrä itse hävetä.

Omaa huonoa käytöstään häpeämättömät ihmiset eivät tätä todellakaan tajua koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin tunnen myötähäpeää. Jostain syystä olen pari kertaa tuntenut sitä Sauli Niinistön puhuessa englantia. Yleensä minua ei haittaa suomalaisten huono englanninkielentaito lainkaan, päinvastoin. Ehkä raja kulkee sitten siinä, että presidentiltä toivoisi vähän parempaa. Tosin oloni on epämukava usein myös Sauli Niinistön puhuessa suomea. Jotenkin noloa, että aikuinen ihminen puhuu sanomatta oikein mitään. Juurikin niin. Jaiks.

Tunnen myötähäpeää kommentistasi. Se osoittaa, ettet osaa tarkastella asiaa laajemmin (esim. muunmaalaisten englannin kielen lausuminen), sillä suomalaisilla on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna hyvä kielitaito. Syyllistyt perinteiseen ja noloon suomalaispaheeseen eli suomalaisten haukkumiseen/häpeämiseen.

Viel tuo jaiks-lopetus. Hyvän sanan olet mielestäsi omaksunut suomen kieleen ja ihanko suomalaisittain pitää kirjoittaa muka hauskasti. Se on epälooginen huudahdus tässä yhteydessä, koska ei suinkaan tarkoita hakemaasi yök-sanaa (yack), vaan yikes taipuu suomeksi muotoon "hui".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin tunnen myötähäpeää. Jostain syystä olen pari kertaa tuntenut sitä Sauli Niinistön puhuessa englantia. Yleensä minua ei haittaa suomalaisten huono englanninkielentaito lainkaan, päinvastoin. Ehkä raja kulkee sitten siinä, että presidentiltä toivoisi vähän parempaa. Tosin oloni on epämukava usein myös Sauli Niinistön puhuessa suomea. Jotenkin noloa, että aikuinen ihminen puhuu sanomatta oikein mitään. Juurikin niin. Jaiks.

Tunnen myötähäpeää kommentistasi. Se osoittaa, ettet osaa tarkastella asiaa laajemmin (esim. muunmaalaisten englannin kielen lausuminen), sillä suomalaisilla on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna hyvä kielitaito. Syyllistyt perinteiseen ja noloon suomalaispaheeseen eli suomalaisten haukkumiseen/häpeämiseen.

Viel tuo jaiks-lopetus. Hyvän sanan olet mielestäsi omaksunut suomen kieleen ja ihanko suomalaisittain pitää kirjoittaa muka hauskasti. Se on epälooginen huudahdus tässä yhteydessä, koska ei suinkaan tarkoita hakemaasi yök-sanaa (yack), vaan yikes taipuu suomeksi muotoon "hui".

Tässä nyt kysyttiin milloin ihmiset tuntevat myötähäpeää. Kuten sanottu, itse en sitä usein koe. Sulla ilmeisesti ongelma on krooninen.

Ja mistä sinä nyt kuvittelet tietäväsi mitä minä yritin sanoa. Jos haluan sanoa jaiks koska olen lievästi yllättynyt myötähäpeäni kohteesta, sinulla tuskin on kyky tietää, että oikeasti tarkoitan jotain muuta.

Yleensä se, kun olen vanhemmilla käymässä ja paikalla on myös muita vieraita, ja rakas isäpappani alkaa kolmannen viinilasin jälkeen saarnata politiikkaa ja jyrätä kaikkien muiden paikalla olijoiden mielipiteet omillaan. Ja ne mielipiteet on vielä paskoja. Tulee väkisinkin sellainen 'miks me ollaan sukua' -fiilis.

Jos näen vetaraanipoliitikko Iken jonkun naistoimittajan haastattelussa. Se lipevä katse aiheuttaa välillä jopa oksennuksen nousun kurkkuun. Odotan aina kauhulla, josko se pyytää tätä naistoimittajaa kahville tai lounaalle kanssaan!

En vaan pysty pitkään katsomaan, ja vielä kun tämä toimittaja itsekin vaivaantuu ihan kiemuralle saakka siinä tuolissaan. Minulla on silloin myötähäpeä Iken puolesta huipussaan.

Hetkittäisiä myötähäpeän tunteita aina silloin tällöin. Tunnen myötähäpeää mieheni tekemisistä ja puheista ( yl. kännissä) toisinaan siitä ettei hänellä ole ystäviä, vaan käy yksinään leffassa, baarissa, festareilla. Lastenhoito harvoin järjestyy.

Appivainaan haisevasta hengityksestä juhlissa. Hengitys haisi pöydän yli. Anopin työttömyydestä, joka kesti 35 vuotta eläkeikään asti.

Isäni ymmärtämättömyydestä, että on ihmisiä, jotka eivät elä kädestä suuhun. Ystävästäni, joka vanhemmiten on tullut todella suorapuheiseksi peräpukamistaan, vatsavaivoistaan, kuumista aalloistaan. Korvat kuumottaen näitä kuuntelen kahvilan pöydässä.

Entisen kollegan hienhajusta.

Katsoin netflixistä jotain worlds cheapest weddings tms, aussireality häistä jossa suomalainen pin-up malli Sini vietti häitään jossain farmilla Australiassa. Oli niin kiusallista katsottavaa, todella trashy nainen jolla ei ilmeisesti mitään filtteriä jutuissaan. Esim juontaja kysyi mitä he tekevät farmillaan ilman sähköä ja vettä, johon Sini vastasi "fuck" ja hän ja miehensä nauroivat päälle. Tuli niin kovamyötähäpeä tosta jaksosta. En tiedä näkyykö Suomessa, asun itse ulkomailla, mutta en suosittele katsomaan :D

Myötähäpeää tunsin lapsena ja nuorena, mut en sen jälkeen paljoa. Mun mielestä aikuisella liiallinen myötähäpeä kertoo liian tarkasta tai ylemmyydentuntoisesta ajattelusta.

Jos joku mokaa pahasti, on ok tuntea empatiaa tai ehkä sääliä, mut myötähäpeilijät on ärsyttävää porukkaa.

Aina silloin kun joku selittää omaa epäonnistumistaan "minun tuurilla". Kuinka tyhmä saa olla?