Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (656)
Koen myötähäpeää noin 90% tämän palstan kirjoituksista. Tuntuu, kuin suurinosa ihmisistä ei olisi selvinnyt edes peruskoulusta läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen koin myötä häpeää ministeri Saarikon esiintymisestä.
En nyt usein tunne myötähäpeää, mutta "meillä on unelma" ja "emme suostu pelkäämään" aiheuttivat muunmuassa.
Tunnen myötähäpeää kun katson (yritän katsoa) laulu- tai talenttikisoja missä joku luulee osaavansa laulaa ja käy nolaamassa itsensä. Enemmän tulee oikeastaan sääli esiintyjää kohtaan ja sitten ohjelman editoijat oikein herkuttelee niillä, rakentaa tyypin tarinaa pitkällä haastattelulla ja sitten laulu ei suju ollenkaan. Vois jättää pois tuollaset täysin penkin alle-vedot, missä ei laulamisesta oo tietookaan, tiiä mitä kiusaamista ne kokee myöhemmin sitten ohjelman ulostulon jälkeen.
Suomalaisten kännitoilailuista tunnen myötähäpeää, ehkä kuitenkin enemmän säälittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen voimakasta myötähäpeää kun ihminen avautuu tunteistaan tilanteessa johon se ei kuulu tai ihmisille joille ei pitäisi. Samoin silloin jos ihminen yrittää päteä asioilla jotka siinä ympäristössä missä tätä yrittää ei herätä arvoitusta.
Esimerkkitapauksia:
-ulkonäkökompeksinen nainen alkoi työpaikan illanvietossa itkeä sitä kuinka ruma hän on
-siskoni kehuskeli tuoreelle miesystävälleni miten paljon pakkeja meidän suvun naiset on yrittäneille miehille antaneet
- masennuksesta kärsinyt ystäväni kertoi kotibileissäni masennushistoriastaan vasta tapaamalleen tuttavalleni
- 10 vuotta kotiäiti ollut nainen puhui koko ajan miehestään ja lapsistaan uudessa työpaikassa, jossa häneltä odotettiin näyttöä siitä, että on pitkästä työelämästä poissaolostaan huolimatta pätevä ammattilainen
-akateeminen exäni (silloinen nyxä) piti pitkän monologin akateemisesta vapaudesta duunarisuvulleni
Yritin katsoa ruotsin miljonäärirouvia, mutta Gunillan käytös sai kokemaan niin suurta myötähäpeää, muita ohjelman henkilöitä, ja koko maailmaa kohtaan että oli panko kääntää kanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus telkkarista tuli joku ohjelma Johanna Tukiaisesta. Siinä hän kertoi olevansa ihan hyvä laulaja.
Mutta todellisuudessa se laulu oli aivan kauheaa kuunneltavaa, en pystynyt katsomaan enää ohjelmaa, kun hävetti niin paljon toisen puolesta.
Häpeän tunne kumpuaa aina omasta itsestä ja omista kokemuksista. Se että tuntee myötähäpeää löytyy aina jostain omasta menneisyyden tapahtumasta. Ihminen joka pystyy nauramaan itselleen eli jolla on hyvä itsetunto, tuntee harvemmin myötähäpeää. Ennemminkin tulee säälin tunne ihmistä kohtaan jolla on niin huono itsetunto, että pitää huomion saadakseen tehdä jotain erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunsin valtavaa myötähäpeää tuosta Pia K ketjusta. Kaikkea ihmiset lasketteleekin suustaan ulos syyllistämällä syyttömiä läheisiä! Etenkin kun poliisikaan ei sitä tehnyt.
Dokumentin katsottuani arvostan entistä enemmän Suomen poliisin toimintapaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useinhan myötähäpeilijät tulkitsevat tilanteet ainoastaan omasta vinkkelistään. Jos he tajuaisivat, että suurinta osaa maailman ihmisistä ei hävetä ne heidän mielestään hävettävät jutut lainkaan, ehkä pipo vähän löysentyisi heilläkin ja voisivat nauttia enemmän elämästään ilman häpeää.
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: mokailijoita ja häpeilijöitä. Ensimmäiset saavat enemmän hyvää aikaiseksi.
Häpeämättömät mokailijat ovat pahimpia. Häpeä on luonnollinen ja terve tunne. Persoona on häiriintynyt, jos ei kykene tuntemaan häpeää. Esimerkiksi läheisen mokien häpeäminen on osoitus siitä, että hän on tärkeä ihminen. Jos läheisen moka on minulle yhdentekevä, en välitä hänestä. Toki häpeä voi mennä liiallisuuksiinkin, jos se ylittää kaiken muun ja alkaa rajoittaa elämää. Kun häpeän on käsitellyt, siitä voi päästää irti.
Tunnen erään naisen, joka on naimisissa itseään tyhmemmän miehen kanssa. Miehen tyhmyys ilmenee usein seurassa erilaisina möläytyksinä. Ihailen sitä, miten tyynesti vaimo suhtautuu mieheen. Hän on varmaankin päättänyt jo kauan sitten, ettei anna möläytysten pilata muuten hyvää suhdetta.
Kyllä mokailija on parempi valinta melkein kaikkiin hommiin kuin häpeilijä. Siinä kun mokailija oppii virheitä tekemällä, häpeilijä ei uskalla edes yrittää, koska mitähän muutkin ajattelevat (eivät mitään). Häpeässä ei ole mitään hyvää nykypäivänä. Toki jokaisen pitää pysyä lain oikealla puolella, mutta siellä voi pysyä ilman häpeääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esim. avauksen lukiessani. Aika noloa sanoa ettei englannissa ole omaa sanaa myötähäpeälle kun on: https://en.wikipedia.org/wiki/Vicarious_embarrassment
Ei ole yhdyssana kuten suomessa, mutta ei ole moni muukaan englannin sana yhdyssana. Mahtaa hävettää kun on antanut julkisella foorumilla väärää tietoa kymmenille tuhansille lukijoille...
En muista että olisin oikeassa elämässä tuntenut myötähäpeää, telkkaria katsoessa sen sijaan useinkin.
Tää on vähän huolestuttavaa, mutta en myöskään itkeskele tuntemieni ihmisten kokemalle surulle, mutta jos lempparisarjan tärkeä hahmo kuolee, ta vaikka joku julkkis jota fanitan (Avicii oli sellainen) tulen todella tunteelliseksi ja itken mahdollisesti montakin päivää.
Luultavasti siis tosielämässäkin olen todistanut muille myötähäpeää aiheuttavia tilanteita, mutta en vaan ole kokenut ko. ihmisiä niin tärkeiksi että jaksaisin tuntea myötähäpeää tai yhtään muutakaan heitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esim. avauksen lukiessani. Aika noloa sanoa ettei englannissa ole omaa sanaa myötähäpeälle kun on: https://en.wikipedia.org/wiki/Vicarious_embarrassment
Ei ole yhdyssana kuten suomessa, mutta ei ole moni muukaan englannin sana yhdyssana. Mahtaa hävettää kun on antanut julkisella foorumilla väärää tietoa kymmenille tuhansille lukijoille...
Minäkin ihmettelen aina, että miksi väitetään, etteikö toisen puolesta tunnettua häpeää muka olisi muualla kuin Suomessa. Ainakin Englannissa se on terminä ihan tavallinen ja monta kertaa olen ollut tilanteessa, jota joku on pitänyt cringeworthy juuri toisen ihimisen hävettävän huonon käytöksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen suunnatonta myötähäpeää aina kun näen näitä suomalaisia tai länsimaalaisia japanin tai k-popin faneja jotka ovat photoshopanneet kuvansa niin että silmät näyttävät aasialaisilta tai meikkaavat niin että näyttäisivät joltain japanilaisilta. Näyttää ihan järkyttävältä.
Mistä tiedät että ovat photoshopanneet?
Minulla on aasialaistyyppiset silmät, halusin tai en. Eurooppalaisen näköisiä näistä ei saa millään, mikä nuorena välillä harmitti kovastikin.
Yksi lapsistani on perinyt silmäni, ja häntä on usein luultu aasialaiseksi ulkonäön perusteella. Häntä se ei taida haitata. Kuuntelee k-poppia ja tykkää myös japanista.
Varmaan kuvittelet hänenkin photoshopanneen silmänsä.
Kun joku botox-huuli nainen laittaa instaan tai snäppiin videon, missä makaa sängyllä ja "laulaa" huulisynkassa jotain paskabiisiä, mikäsoi taustalla. Mukamas seksikkäästi.
TV:n piilokamerat.
Yhtä tuskaa.
Kun joku kertoo liian intiimejä juttuja itsestään, koen myötähäpeää. Viimeksi näin tapahtui viime viikolla, kun työkaveri koki tarpeelliseksi kertoa minulle ja toiselle työkaverille menevänsä iltapäivällä gynelle, koska oli hukannut tamponin alapäähänsä. 😬
Alue: Aihe vapaa
Britithän ovat tunnettuja huonosta käytöksestä ja yksinkertaisuudesta. Mä en kyllä ottaisi sieltä mallia mihinkään. Hyvät käytöstavat ja ympäristön huomioonottaminen ovat ihan hyviä tavoiteltavia asioita. Siitäkin huolimatta että maailma pyörii monista,vähän isommistakin, epäkohdista huolimatta. Onpa pessimististä ajattelua.