Psykologi koululaisten kyynistymisestä: Vapaat kädet saaneesta lapsesta kasvaa heikko ihminen

Pelle Miljoonahan lauloi aikoinaan, että "Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi, siellä kasvat vapaammaksi ja vahvemmaksi." Tämä ei siis pidäkään paikkaansa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on "heikkoudessa"?

No kun pitäisi mennä töihin tuottamaan porvarille ja valtiolle lisää pääomaa. Mitä liberaalimpi kasvatus, sitä suurempi vaara, ettei ihminen tähän alistu ja se on sitten tietenkin heikon ihmisen merkki. Ei siinä sen kummempaa.

 

Kukas sitten nämä alistumattomat elättää? Se ettei tee töitä on ihan bueno kunhan ei saa mitään kanavaa pitkin töissä käyvien tienaavaan rahaa. Eli kaikki tuet ja palvelut pois niiltä, jotka eivät niiden kustantamiseen halua osallistua. Se on oikea vapaus. Ei se, että elää toisten rahoilla.

Ja tyhminkin tietää jo, ettei valtiolla sitä pääomaa enää ole. Velkaa vaan. Juuri loisien takia.

Alistumattomille suosittelen jonkinlaista omaa systeemiä. Sitä kannattaisi alkaa jo nyt miettiä, että miten sen voisi fiksusti toteuttaa. Tämän uuden systeemin yhteyteen voisi sitten yrittää ympätä inhimillisemmät lähtöperiaatteet. Uusi alku, uusi mahdollisuus. Ei tarvi riidellä veroasioista enää. Kaikki voittaa. Sama pätee myös kouluun kyllästyneille.

20 000 ihmistä kun saisi ensin hommaan mukaan, niin olisi jo hyvin alkutuotantoa. Sinne voisi pelastaa heitäkin, joita yhteiskunta potkii suoraan päähän. Saisivat uuden elämän hekin. Ei tuo nyt niin iso urakka olisi. Tai vaikka olisikin, niin voisi olla sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että kasvava epävarmuus, kuilut yhteiskuntaluokkien välillä, hyvinvointiyhteiskunnan rappeutuminen ja koulun todelliset ongelmat siitä, että palvelevat nykyisin vain yritysmaailmaa eivät ole oikeita ongelmia, vaan syy on taas vain ja ainoastaan vanhemmissa??! Moni tuntemani psykologi on sitä mieltä, että yhteiskuntamme menee poliittisesti ja yleensä ilmapiiriltään huonompaan ja huonompaan suuntaan. Syrjäytyminen, toivottomuus ja kyynistyminen ovat todellisia yhteiskunnallisia ongelmia, joita ei ratkaista vanhempia syyttämällä.

 

Yhteiskunnalliset ongelmat ovat valitettavasti totta, mutta sitä suuremmalla syyllä vanhemmat halutessaan/viitsiessään/osatessaan voivat valmentaa lapsensa kestämään stressiä ja pettymyksiä.

Mitä tuohon kouluun tulee, niin opetussuunnitelmat on aina laaditty yhteistyössä työnantajien kanssa, ei siinä ole mitään muutosta tapahtunut. Tottakai niin tehdään, meidän yksilöiden tarkoitus itsemme elättämisen lisäksi on hyödyttää jollakin tavalla yhteiskuntaa.

 

Eli yhteiskunta ei ole enää yksilöitä varten, vaan yksilö yhteiskuntaa ja yritysmaailmaa, jolloin kenekään elämällä ei ole lähtökohtaisesti mitään merkitystä eikä arvoa, ellei ihminen tuota tarpeeksi rahaa sille 1% väestöstä, jotka niitä todellisia päätöksiä tekevät. Etkö todella näe mitään ongelmaa tällaisessa asettelussa? Kun lähtökohtaisesti ihmiselämällä eikä millään elämällä ole arvoa? Ahneus ja kohtuuttomuus ovat aina aiheuttaneet vakavia ongelmia ja syviä sisäisiä sekä maailmanlaajuisia konflikteja. Yksilö voi kestää vain tietyn määrän epävarmuutta, stressiä ja vastoinkäymisiä. Emme ole koneita ja veny loputtomiin.

Yhteiskunta ei ole koskaan ollut yksilöä varten! Nyt on vain ollut todella pitkä rauhallinen jakso meille suomalaisille, joten olemme tuudittautuneet kuvittelemaan, että niin on ollut aina. Aina on ollut kaltaisiasi, jotka kuvittelevat muiden tekevän pahuuksiaan eivätkä huomaa, että he itse aiheuttavat konflikteja ja unohtavat muiden tarpeet.

Mielenkiintoista. Minä siis aiheutan niitä konflikteja, kun vaadin, että ihmiselämällä on joku arvo ja että yhteiskunta palvelisi kansalaisiaan, eikä orjuuttaisi sen pienen prosentin arvottomiksi työläisiksi ilman todellista toivoa hyvästä elämästä. Sinällään mukavaa, että myönsit suoraan, että sinusta yksilön pitää palvella yhteiskuntaa=yritysmaailmaa. Yleensä tämä totuus yritetään verhota ties minkä kaunopuheisen roskan alle. Kiitokset siis rehellisyydestäsi.

Sinulla on outo tapa lukea asioita, joita muut eivät ole kirjoittaneet. Jos olisit lukenut edes muutaman filosofia perusteoksen, niin tietäisit, että yhteiskunta ei ole koskaan ollut yksilöä varten vaan päinvastoin. Se ei silti tarkoita, etteikö yksilöllä olisi oma arvonsa, mutta yksilöä ei ole sinun tavallasi haluttu asettaa muita yksilöitä arvokkaammaksi. Yritysmaailma ei ole yhteiskunta. Outoa, että joku pystyy ajattelemaan noin kapeasti.

Jos sinä olisit todella lukenut, tietäisit, että yksilö ei voi olla olemassa yhteiskuntaa varten, vaan molempia tarvitaan. Samassa tasapainoisessa suhteessa. Sillä yksilö pärjää ilman yhteiskuntaakin. Yhteiskunta=yritsmaailma puhetta et taida ymmärtää, koska et näe ilmiötä. Et siis tiedä, mistä puhun. Toki sekään ei ole mustavalkoista, että yhteiskunaa olisi nykyään yhtäkuin yritysmaailma, mutta yritysmaailma vaikuttaa liikaa yhteiskunsaan, päätöksentekoon, arvoihin ja asenteisiin. Yritysmaailma ei toimi pehmeillä arvoilla, yhteiskunta tarvitsee pehmeitä arvoja ja ihmisillä pitää olla joku itseisarvo. Muuten hommat räjähtää käsiin. Tästä minä puhuin.

Haluat siis yhteiskunnan ilman yritysmaailmaa, ilman työpaikkoja? Paluu käsityöläisyyteen? Haluat ison joukon joutoväkeä, joka elää nälässä ja kurjuudessa, koska heillä on yhteiskuntansa, mutta ei yritysmaailman suomaa turvaa ja varallisuutta. Sinun yksilösi pärjää ilman yhteiskuntaa, joten ihan OK, pärjäilköön vaan, mutta miksi ihmeessä sitten ällitellä yritysmaailmaa vastaan? Kenenkään ei tarvitse tehdä töitä, mutta ei toisaalta pidä olettaa, että yritysmaailman tukema yhteiskunta tulee silloin apuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että kasvava epävarmuus, kuilut yhteiskuntaluokkien välillä, hyvinvointiyhteiskunnan rappeutuminen ja koulun todelliset ongelmat siitä, että palvelevat nykyisin vain yritysmaailmaa eivät ole oikeita ongelmia, vaan syy on taas vain ja ainoastaan vanhemmissa??! Moni tuntemani psykologi on sitä mieltä, että yhteiskuntamme menee poliittisesti ja yleensä ilmapiiriltään huonompaan ja huonompaan suuntaan. Syrjäytyminen, toivottomuus ja kyynistyminen ovat todellisia yhteiskunnallisia ongelmia, joita ei ratkaista vanhempia syyttämällä.

 

Yhteiskunnalliset ongelmat ovat valitettavasti totta, mutta sitä suuremmalla syyllä vanhemmat halutessaan/viitsiessään/osatessaan voivat valmentaa lapsensa kestämään stressiä ja pettymyksiä.

Mitä tuohon kouluun tulee, niin opetussuunnitelmat on aina laaditty yhteistyössä työnantajien kanssa, ei siinä ole mitään muutosta tapahtunut. Tottakai niin tehdään, meidän yksilöiden tarkoitus itsemme elättämisen lisäksi on hyödyttää jollakin tavalla yhteiskuntaa.

 

Eli yhteiskunta ei ole enää yksilöitä varten, vaan yksilö yhteiskuntaa ja yritysmaailmaa, jolloin kenekään elämällä ei ole lähtökohtaisesti mitään merkitystä eikä arvoa, ellei ihminen tuota tarpeeksi rahaa sille 1% väestöstä, jotka niitä todellisia päätöksiä tekevät. Etkö todella näe mitään ongelmaa tällaisessa asettelussa? Kun lähtökohtaisesti ihmiselämällä eikä millään elämällä ole arvoa? Ahneus ja kohtuuttomuus ovat aina aiheuttaneet vakavia ongelmia ja syviä sisäisiä sekä maailmanlaajuisia konflikteja. Yksilö voi kestää vain tietyn määrän epävarmuutta, stressiä ja vastoinkäymisiä. Emme ole koneita ja veny loputtomiin.

Yhteiskunta ei ole koskaan ollut yksilöä varten! Nyt on vain ollut todella pitkä rauhallinen jakso meille suomalaisille, joten olemme tuudittautuneet kuvittelemaan, että niin on ollut aina. Aina on ollut kaltaisiasi, jotka kuvittelevat muiden tekevän pahuuksiaan eivätkä huomaa, että he itse aiheuttavat konflikteja ja unohtavat muiden tarpeet.

Mielenkiintoista. Minä siis aiheutan niitä konflikteja, kun vaadin, että ihmiselämällä on joku arvo ja että yhteiskunta palvelisi kansalaisiaan, eikä orjuuttaisi sen pienen prosentin arvottomiksi työläisiksi ilman todellista toivoa hyvästä elämästä. Sinällään mukavaa, että myönsit suoraan, että sinusta yksilön pitää palvella yhteiskuntaa=yritysmaailmaa. Yleensä tämä totuus yritetään verhota ties minkä kaunopuheisen roskan alle. Kiitokset siis rehellisyydestäsi.

Sinulla on outo tapa lukea asioita, joita muut eivät ole kirjoittaneet. Jos olisit lukenut edes muutaman filosofia perusteoksen, niin tietäisit, että yhteiskunta ei ole koskaan ollut yksilöä varten vaan päinvastoin. Se ei silti tarkoita, etteikö yksilöllä olisi oma arvonsa, mutta yksilöä ei ole sinun tavallasi haluttu asettaa muita yksilöitä arvokkaammaksi. Yritysmaailma ei ole yhteiskunta. Outoa, että joku pystyy ajattelemaan noin kapeasti.

Jos sinä olisit todella lukenut, tietäisit, että yksilö ei voi olla olemassa yhteiskuntaa varten, vaan molempia tarvitaan. Samassa tasapainoisessa suhteessa. Sillä yksilö pärjää ilman yhteiskuntaakin. Yhteiskunta=yritsmaailma puhetta et taida ymmärtää, koska et näe ilmiötä. Et siis tiedä, mistä puhun. Toki sekään ei ole mustavalkoista, että yhteiskunaa olisi nykyään yhtäkuin yritysmaailma, mutta yritysmaailma vaikuttaa liikaa yhteiskunsaan, päätöksentekoon, arvoihin ja asenteisiin. Yritysmaailma ei toimi pehmeillä arvoilla, yhteiskunta tarvitsee pehmeitä arvoja ja ihmisillä pitää olla joku itseisarvo. Muuten hommat räjähtää käsiin. Tästä minä puhuin.

Haluat siis yhteiskunnan ilman yritysmaailmaa, ilman työpaikkoja? Paluu käsityöläisyyteen? Haluat ison joukon joutoväkeä, joka elää nälässä ja kurjuudessa, koska heillä on yhteiskuntansa, mutta ei yritysmaailman suomaa turvaa ja varallisuutta. Sinun yksilösi pärjää ilman yhteiskuntaa, joten ihan OK, pärjäilköön vaan, mutta miksi ihmeessä sitten ällitellä yritysmaailmaa vastaan? Kenenkään ei tarvitse tehdä töitä, mutta ei toisaalta pidä olettaa, että yritysmaailman tukema yhteiskunta tulee silloin apuun.

Niin edelleen heitän edelleen sitä inhimillisempää yhteiskuntaa etsiville tämän neuvon, että ainoastaan suhteellisen tiukka irtiotto voi tarjota pidempijaksoisen onnistumisen mahdollisuuden, niin surullista kuin se onkin.

Ruuantuotanto ja välttämättömät perusjutut riittää. Vaatteita voi paikata, tavaraa uusiokäyttää. Yhteiskunnan lääkärinpalveluita voisi olla pakko hyödyntää, ellei sitäkin kevyempiä oireita varten pystyisi organisoimaan. Sitten tietysti vesi ja muut pitäisi nostaa kaivoista tai luonnonpuroista. Sähköntuotantoa voi kehittää itse.

Rahaa toki tarvittaisiin, alussa. Aika paljonkin joo. Mutta sitä voisi kollektiivisesti kerätä. Joku voisi vaikka rahoittaa, jos sanoisitte, että se vähentää yhteiskunnan menoja pidemmän päälle. Mutta se olisi tietenkin vähän ristiriitaista.

Käytännössä menot pitäisi minimoida. Alussa pelkkä oma tuotantosysteemi voisi riittää, jolloin asumisen miettiminen jäisi myöhemmäksi. Osa porukasta voisi tietenkin asua vaikka autoissaan. Ekologisuutta olisi silti hyvä miettiä, jos oikeasti haluaa vastustaa nykymenoa.

Tuota tuotantosysteemiä varten ei sinänsä tarvittaisi juurikaan yhteistä maata. Pitäisi yksinkertaisesti olla hommaan sitoutuneita tuotantoyksikköjä ja jokin tapa määritellä tehdyn työn arvo. Ruuantuottajat olisivat tässä tietysti kaikkein merkittävimmässä asemassa ja ruokaan pitäisi olla oikeus kaikilla. Voisi olla esim. erilaisia asteita, joissa alimmalla olisi oikeus ruokaan ja se vaatisi vain hieman työtä yhteisön hyväksi jne.

No niin, anteeksi nyt kun vaihdoin aihetta täysin. Yritän vain antaa erilaista näkökulmaa tähän. Ei liity mitenkään aiheeseen, tokikaan. Mutta tuollaisen kollektiivisen toiminnan pohjalle, kun se vähän kehittyisi, voisi syntyä vaihtoehtoja kaikelle.

Työn käsite on muuttumassa ts. on jo muuttunut olennaisesti, mikä taas heijastuu meidän kasvatukseen ja pyrkimyksiin kasvattaa jälkipolvia - olisin sokea, jos en sanoisi rahalla (=työn arvo) olevan dramaattista vaikutusta kasvatustyön ja jaksamisen eetokseen. Rahalla ja sen mukanaan tuomalla vallalla on ikävä (joidenkin mielestä juurikin toivottu) vaikutus ohjata ihmisten taipumuksia ja lopulta myöskin arvoja, joiden mukaan eletään; itsensä kehittämisestä eli kilpailusta tulee itsetarkoitus rahan huvetessa.

Kova arvo määrittää nyt liikaa pehmeiden arvojen olemassaolon pohjaa. Mutta voimmeko vähentää työn itsetarkoituksellisuutta, kun ei esim. yhdysvaltalaiset tahi kiinalaisetkaan ole sitä vähentämässä?

Minusta tuo vaan tuntuu niin surkuhupaisalta väitteeltä, että yhä automatisoituvammassa työmaailmassa (ja täten heijastuen sinne perheen ja kasvatuksen maailmaankin!) jokainen voi kehittää itseään vaikka raketti-insinööriksi - kunhan vaan ottaa itseään niskasta kiinni!

*...ja kasvattaa pelkällä asenteella siinä samalla itselleen Einsteinin aivopoimut, kröhöm!*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, te "porvarien vastustajat", että siinä vastustaessa menee koko elämä. Kuolinvuoteella mietitte sitten elämätöntä elämää. "No ku ne porvarit, piti niitä vastustaa". Taistelette näkymättömiä tuulimyllyjä vastaan. Elämä on elämistä varten, omien tavoitteiden saavuttamista, haaveiden toteuttamista varten.  Jos kaikki on rahasta kiinni, ongelma ei ole se rahan puute vaan oma asenne.

 

Maailmanhistoriassa ei olisi tapahtunut ihmisen ja yksilön kannalta mitään muutoksia parempaan suuntaan, jos kaikki ajattelisivat kuten sinä.

Oletko lainkaan tutustunut Suomen historiaan? Kannattaisi.

Se, mitä sinulla ja minulla tänään on, on esivanhempiemme rohkeuden ansioita. Olisimme edelleen köyhiä maaorjia, jos he eivät olisi nousseet vastustamaan ihmisyyden polkemista.

Suomen historiaan tutustumisesta puheen ollen: Suomessa ei ole koskaan ollut maaorjuutta.

 

Mitäpä muuta torpparit olivat kuin maaorjia?

 

Torppareiden määrän voimakas kasvu, torppien perustamisen vaikeutuminen, sekä metsien arvon nousu nostivat torpparikysymyksen merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kiistaksi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Torpparisopimuksen ehdot ja vaadittu vuokra, taksvärkki, saattoivat olla torpparille kohtuuttomat. Osa vuokrasuhteista perustui ainoastaan suullisiin sopimuksiin, jolloin sopimusehtoja saatettiin kiristää kesken kauden. Torpparilla ei välttämättä ollut minkäänlaista irtisanomissuojaa vuokranantajan häätöä vastaan. Kun torpista oli kysyntää enemmän kuin tarjontaa ja kun vaatimus päivätöistä muutoinkin kasvoi, se johti sopimusehtojen kiristymiseen ja tätä kautta torpparien tyytymättömyyden ilmaisuihin jo 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Torppareiden aseman aiheuttamaa kiistaa pidetään yhtenä syynä Suomen sisällissodan syttymiseen vuonna 1918.

 

Puhut siköälit otta torppareista, että heidän elinolosuhteensa olivat usein kohtuuttomat. Eivät esim. omistaneet viljelemäänsä maata. Mutta maaorjan asema oli vieläkin pahempi, maanomistaja nimittäin omisti lain mukaan myös maaorjat itsensä, eli kyllä, ihmiset omistivat lain mukaan toisia ihmisiä! Joissain Euroopan maissa esim. maaorjan tytär joutui lain mukaan viettämään hääyönsä maanomistajan, ei tuoreen aviomiehensä kanssa.

Mitä tarkoittaa olla heikko, mitä olla vahva? 

Heikko ihminen on turvaton eikä luota itseensä, ei toisiin eikä siihen, että häneen suhtaudutaan positiivisesti ja hyväksyvästi. Ilman luottamusta hyvään ja onnistumiseen ihmisestä tulee alisuoriutuja eikä hän uskalla ottaa haasteita vastaan elämässään, eikä kohdata toisia ihmisiä ja itseään rakentavasti. Heikko ihminen on puolustuskannalla ja ehkä jopa aggressiivinen ja vihamielinen, ei etene älyään vastaaviin opintoihin tai työhön, koska ei jaksa ponnistella, koska tunne-elämän kasassa pitäminen vie niin paljon voimia. Turvaton on riskissä masentua ja ahdistua. 

Heikossa kasvatuksessa vanhempi ei uskalla kohdata lapsen pettymystä ja vihaa, vaan siloittelee tietä, ei jaksa tai pysty asettamaan lapselle rajoja, sanomaan ei käy. Kun valtaa ei uskalleta tai haluta ottaa ja käyttää kuten aikuisen pitää, lasta yritetään pitää aisoissa ei suoranaisesti kieltämällä jotain, vaan psykologisin keinoin, heittäytymällä marttyyriksi, syyllistämällä ja milla eoäsuorilla manipulatiivisilla keinoilla, jotka hämmentävät lasta, ja usein lapsi alkaa uskoa olevansa huono ja viallinen. Moni suomalainen niin uskookin, ja voi huonosti ja on jaksamaton. Kyllä luottamus siihen, että vanhempi on turvallinen ja rajat-asettava- asettuu siis poikkiteloin tarvittaessa kuten pitääkin -  auttaa lasta muodostamaan turvallisen suhteen maailmaan ja luottamuksen, että hänestä pidetään huolta. Liika valta pienellä lapsella, valta tehdä mitä huvittaa ja vaikuttaa oman tulevaisuutensa kaventumiseen, tekee lapsesta haavoittuvan - ei ole ketään, kehen turvata hädän tullen, omnipotenssi kun rapisee ensimmäisessä tunnekuohussa.  

Jäin vielä miettiään tuon vaihtoehtoisen systeemin ideaa. Sen pitäisi periaatteessa alkaa levitä globaalistikin, niin että ihmiset irrottaisivat itseään toimimattomasta systeemistä ja syntyisi riippumattomia tuotantoketjuja, lähinnä paikallisia, mutta niitä hoitamassahan voisi olla eri maista väkeä. Jos ei Suomessa haluaisi jättää hedelmien syöntiä pois, pitäisi keksiä jokin laajempi organisaatio, joka mahdollistaisi tavaran rahtaamisen ilman että se olisi laitonta. Siis jos miettii todella laajassa mittakaavassa. Alussa olisi vähennettävä tuollaisia luksusjuttuja ja keskityttävä vain paikalliseen tai mahdollisesti jotenkin kasvihuoneissa tuotettuun juttuun.

Myös lihantuotantoa kannattaisi miettiä, että miten sen tekee. Luontoarvoista kiinnostuneita voisi houkutella sillä, että olisi vaikka hyönteisten tuotantoa (sitten kun se on mahdollista, rajoittaako EU tätä?) tai maitoa yritettäisiin kerätä niin, että se ei olisi vasikoilta pois yms (jos se on mahdollista). Eläimet saisivat elää vapaasti. Mahdollisimman paljon pitäisi olla tuotantoa, jossa eläimiä ei tapettaisi ollenkaan. Kaloja pitäisi varmaan silti kalastaa. Karja tuottaisi lantaa pelloille. Jokin kompromissi olisi välttämätön. Myös tuottajia pitäisi olla jäseniin nähden riittävästi, ettei nykyistä tehomallia tarvittaisi. Jäseniä pitäisi ehkä valikoida, osin ainakin. 

Alussa olisi varmaan välttämätöntä toimia markkinoidenkin piirissä. Se myös pehmentäisi laskua uuteen elämäntapaan. Mutta tällöin periaatteet sen suhteen, että millaisten toimijoiden tuotteita voisi hankkia, täytyisi olla aika tiukat. Toisaalta jos rahaa hankittaisiin kollektiivisemmin, se siirtyisi tietenkin yhteiseen kassaan tai voitaisiin antaa jollekin humanitaariselle järjestölle. Minkäänlaisen valuutan ympärillä ei tuo itse toiminta oikein voisi pyöriä, pitäisi olla jokin muu tapa määrittää oikeuksia ja arvoja. Jossain tilanteissa se voisi olla melko joustava, vähän niin kuin että jos kovaa tarvetta on...

Yhteisöllisyys palaisi tuossa keskeiseksi arvoksi, mutta ei millä tahansa ehdoilla, vaan niin että erilaiset yksilöt löytäisivät toimintaa perinteisten markkinoiden tai hyvinvoinnin muotojen tuolta puolen. Voisi olla urheilua, luovaa työtä, voitaisiin kehittää oma kirjapaino, musiikkitapahtumia, saada vaikutusvaltaisia yksilöitä kiinnostumaan tästä jne. Vaatteita voisi tuottaa vanhoja materiaaleja yhdistelemällä. Ei tämä tietenkään helppoa olisi, mutta kun tietää sen hyvän tarkoituksen, niin uskon että sen jaksaisi. Etsisi sitä tietä. Ei olisi luovutuksen vaihtoehtoa. 

Periaatteessa jos tämä järjestö toimisi markkinoidenkin piirissä, tuottoa kannattaisi käyttää reilusti johonkin humanitaariseen työhön. Ongelma on lähinnä, että mikä olisi sellaista humanitaarista työtä, joka ei ruokkisi itse emojärjestelmää ongelmallisella tavalla. Tarkoitus ei olisi kuitenkaan luoda vastakkainasettelua, koska ei ainakaan minua häiritse markkinoiden toiminta , jos ja kun tuotannon periaatteet on ympäristön kannalta tiukasti säädellyt ja myös paljon humaanimmat. Markkinathan saisivat noilla ehdoilla toimia ihan miten vapaasti vaan. Ongelma ei siis ole markkinat, vaan se mihin ne nykymuodossa johtavat. Suoraan sanottuna en usko että mitään edes alkeellista muutosta tapahtuu, jos ei tietty osa porukasta ala puuhata jotain ihan muuta. Se vaatii sen aidon vaihtoehdon, ennen kuin tässä on mitään järkeä. Samalla syntyisi todellista paikalliskulttuuria.   

Tietenkin sitten voisi olla eri alajärjestöjä myös, joista osa seuraisi paljon tiukempia periaatteita näissä, vaikkapa eläinoikeuskysymyksissä, mutta toiminnan välillä voisi olla siteet, niin että vaihtoehtoiset toimijat tukisivat toisiaan. Markkinoilla toimittaisiin vain siinä määrin kuin se olisi välttämätöntä. Esim. jos ajatellaan tilanne jossa homma jossain vaiheessa oikeasti kasvaisi ja alkaisi vaikuttaa liikaakin nimenomaan Suomen talouteen, niin silloin toki pitäisi valikoiden palata markkinoidenkin piiriin, jos ei muuta keinoa olisi (sen lisäksi että luontaista siirtymää toisesta tuotannosta toiseen tapahtuisi väkisinkin). Vain suht globaalisti tapahtuva markkinoiden hiipuminen tai tiivistyminen olisi hyödyllistä. Siksi nämä periaatteet pitäisi muotoilla laajempaan levitykseen, tai heittää tahoille, jotka potentiaalisesti voisivat olla kiinnostuneita. Tämä siis jos todella pitkälle ajattelee, alussahan toiminta olisi vain pienen piirin puuhastelua, mutta silloinkin ensiarvoisen tärkeää. Siinä määrin kuin se antaisi inhimillisen elämän mahdollisuuksia (eri tavoin kuin nykymalli) ja houkuttelisi esiin laajempaa muutosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, te "porvarien vastustajat", että siinä vastustaessa menee koko elämä. Kuolinvuoteella mietitte sitten elämätöntä elämää. "No ku ne porvarit, piti niitä vastustaa". Taistelette näkymättömiä tuulimyllyjä vastaan. Elämä on elämistä varten, omien tavoitteiden saavuttamista, haaveiden toteuttamista varten.  Jos kaikki on rahasta kiinni, ongelma ei ole se rahan puute vaan oma asenne.

 

Maailmanhistoriassa ei olisi tapahtunut ihmisen ja yksilön kannalta mitään muutoksia parempaan suuntaan, jos kaikki ajattelisivat kuten sinä.

Oletko lainkaan tutustunut Suomen historiaan? Kannattaisi.

Se, mitä sinulla ja minulla tänään on, on esivanhempiemme rohkeuden ansioita. Olisimme edelleen köyhiä maaorjia, jos he eivät olisi nousseet vastustamaan ihmisyyden polkemista.

Suomen historiaan tutustumisesta puheen ollen: Suomessa ei ole koskaan ollut maaorjuutta.

Torpparilaitos.

Vierailija kirjoitti:

http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat/

– Täytyy kehittää ominaisuuksia, joita tarvitaan uuden kohtaamisessa. Ominaisuudet, joiden myötä tullaan kykeneviksi sietämään epävarmuutta, ponnistelua ja odottamista, kehittyvät vastarinnassa, hän muistuttaa.

Kun aikuinen ei halua asettua lapsen kanssa vastarintaan, häviää vahvaksi ihmiseksi kehittyminen. Lapsista tulee heikkoja.

Taas kerran Tahkokallio puhuu mielestäni asiaa. Mitä mieltä te olette?

Täyttä asiaa. Nyky-Suomi jotenkin tykkää löysyydestä, kurittomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ihmeellistä koko artikkelissa. Miksi aikuisen vastarinta kehittäisi lasta?

Parempii oppia jo pienenä että aina ei kaikkea saa ja silti asiat ovat ok.

Aikuisen ihmisen itkupotkuraivarit ovat surkeaa katsottavaa.

Juurihan tuli tutkimustuloskin Englannista: parhaiten elämässä menestyvät sellaiset tytöt, joiden äiti nalkuttaa heille. Eli vaatii ja edellyttää lapselta ikätason mukaista toimintaa ja velvollisuuksien hoitamista, vaikka lasta ei niin huvittaisi. Se auttaa itsesäätelykyvyn kehittymistä, ja se taas on keskeinen elämässä pärjäämisen ja mm. koulumenestyksen edellytys. Enemmän kuin älykkyys. Lapset jotka aikuisen tuen (eli vaatimuksen, ohjauksen, kannustuksen jne.,) avulla ovat oppineet toimimaan "järkevästi" ja siirtämään mielihalujaan. Tytöt (ja varmasti myös pojat, vaikka tutkimus koskikin vain tyttöjä) joita vanhemmat eivät rajoittaneet ja jotka saivat tehdä mitä halusivat pärjäsivät elämässä huonosti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ihmeellistä koko artikkelissa. Miksi aikuisen vastarinta kehittäisi lasta?

Parempii oppia jo pienenä että aina ei kaikkea saa ja silti asiat ovat ok.

Aikuisen ihmisen itkupotkuraivarit ovat surkeaa katsottavaa.

 

Ai? Onko kouluampumiset vain surkeaa katsottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa olla heikko, mitä olla vahva?

 

Psykologisoinnin ongelma on joskus, että se määrittää individualistisella aikakaudella melkein kaikkea. Vanhemmissa on vika, sietokyvyssä on vika, siinä on vika, tässä on vika. Joskus 70-luvulla esim. työläiset toimivat enemmän kollektiivisesti, parempien työehtojen puolesta taisteltiin, ryhmän jäsentä puolustettiin. Olosuhteissa oli vika. Molemmat mallit ovat minusta osin ongelmallisia tässä ajassa. 

Nykyisellä yksilökeskeisemmällä ajalla työ määrittää identiteettiä  vahvemmin. Joskus se on melkein elämäntapa. Perinteistä työtä on, mutta vähemmän ja sekin muuttuu rahan tienaamiseksi kehässä, jossa ei oikein keksi, miten siinä ylipäätään voisi edetä. 

Kun fokus on yksilössä,  yksilö on myös aina viallinen. Systeemi on täydellinen, mutta "mikä minua vaivaa kun en jaksa". Paradoksi on, että ei välttämättä pitäisikään jaksaa. Mutta se uusien strategioiden etsiminen vaatii yhtä lailla eritasoista työtä. Ehkä mielekkäämpää?

Minulle esim. tuollaiset paljon pienemmät tuotantoyksiköt, joihin yksilöt olisivat jonkin periaatteen kautta sitoutuneet, siis ei välttämättä edes aiemmin kuvailemallani radikaalilla tavalla, vaan markkinoidenkin piirissä, voisivat olla yksi ratkaisu. Tuotannon ei aina tarvi olla hirveän laajaa. Sen pitää vaan olla järkevästi organisoitu. Kaikilla on selkeä toiminta-alue, kaikki jakavat samat arvot, eettisiä periaatteita tai kiinnostuksen johonkin asiaan. Asioita voi koko ajan yksinkertaistaa sen sijaan että niiden kylkeen tulee kaikenlaista oheistouhuilua kuten nykytyössä joskus. Tällainen toiminta on paluuta tavallaan heimomaiseen toimintaan. Vaistomaiseen, jossa kaikki tuntevat toistensa vahvuudet ilman kyselemistäkin.

Voidaan jopa tietoisesti yrittää päästä kaikessa mahdollisimman helpolla. Organisoida asiat kevyiksi. Jopa tuotannon ironisointi voi toimia. Tai ettei tuoteta tarkasti mitään. Tai tuotetaan työntekijöitä, joita muut yritykset saavat palkata pikatuuraajiksi ja joilla on riittävät yleistaidot. Tai jotain vähän vastaavaa, josta jotkut voisivat sanoa, että onko tämä edes työtä. Kaikki nykymallia ironisoiva voi itse asiassa vedota uuteen sukupolveen, siitä askeleen vanhemmassa sukupolvessa on vielä paljon vanhan perinteisen työn koulukunnan edustajia, mutta heillekin on huonosti mitään tehtävää tai ei ainakaan mitään mahdollisuutta edetä tai kehittyä. 

Pienimuotoista voi olla vaikea saada kannattavaksi. Mutta luulen että ihmisten kiinnostus alkaa tulevassa suuntautua vahvammin kaikenlaisia edes jotenkin riippumattomuutta henkiviä toimijoita kohtaan. Eri tavoin. 

Sori nyt kun tämä karkasi työkeskusteluun, mutta kytkeytyyhän se tähän aiheeseen yllättävänkin suoraan, niin kuin useasta kommentista huomaa. Osin tämä pätee kyllä kouluunkin samassa mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Juurihan tuli tutkimustuloskin Englannista: parhaiten elämässä menestyvät sellaiset tytöt, joiden äiti nalkuttaa heille. Eli vaatii ja edellyttää lapselta ikätason mukaista toimintaa ja velvollisuuksien hoitamista, vaikka lasta ei niin huvittaisi. Se auttaa itsesäätelykyvyn kehittymistä, ja se taas on keskeinen elämässä pärjäämisen ja mm. koulumenestyksen edellytys. Enemmän kuin älykkyys. Lapset jotka aikuisen tuen (eli vaatimuksen, ohjauksen, kannustuksen jne.,) avulla ovat oppineet toimimaan "järkevästi" ja siirtämään mielihalujaan. Tytöt (ja varmasti myös pojat, vaikka tutkimus koskikin vain tyttöjä) joita vanhemmat eivät rajoittaneet ja jotka saivat tehdä mitä halusivat pärjäsivät elämässä huonosti.  

Olikohan Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksesta, jossa köyhä ja kouluttamaton roolihahmo oli sitä mieltä, että elämässä ei ole pakko kuin kuolla. Samaa asennetta on nykyäänkin havaittavissa köyhillä ja kipeillä.

Eikä sitä itse asiassa kovin paljon tarvi tehdä työtä, että on riittävästi pääomaa vaihtoehtoiseen settiin. Vuosikin riittää, jos käyttää vaan ruokaan rahat ja bensaan, jos asuu autossa ja myy irtaimiston ja on siis jonkinlaisessa työssä. Tai miksei parissakin työssä, jos haluaa sietää vuoden sitä. Vähän uudentyyppinen projekti, voi avartaa mieltä. Kannattaa kuitenkin syödä ihan ok, että säilyy jotain iloja, ja pitää yllä jotain ihmiskontakteja. Suihkussa käy duunipaikalla tai harvemmin jossain uimahallissa, muuten pyyhki hiet pyyhkeeseen.

Sen jälkeen on mahdollista vaikka ruveta joksikin aikaa vaeltelijaksi. Kiertää vaikka maailmaa. Ehkä levittää tätä sanomaa muuallekin. Auttaa jotain köyhää porukkaa saamaan siedettävää työtä jossain ja opettaa niille tämä sama. Tai ainakin tehdä jotain. Mikä tahansa on mahdollista. Tai sitten alkaa organisoida uutta.

Se vapautumisen tunne, kun heittää tavaran helvettiin ja elelee uudella tapaa tulee olemaan monille suurempi kuin mitenkään muuten. Jos siis noin jaksaa tehdä. Myöhemmin voi sitten kehitellä kaikenlaista.

Makuupussin voi hommata autoon ja syödä tonnikalaa ja muuta sellaista. Voi kuulostaa kurjalta, mutta se riippumattomuus korvaa paljon. Voi toki toteuttaa jotenkin eri tavoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voisit sinä osatakkin jos haluaisit mutta kun et nyt vaan jaksa ja porvaria on helppo syyttää kun äiti ei koskaan osannut vaatia vai? Haloo et voi olla aikuinen.

Ehkei kiinnosta myydään vapaa-aikansa sen takia, että se on jonkun ahneen porvarin etujen mukaista.

Voi teitä länsimaisen pullamössösukupolven lapsia. Tajuaisitte edes sen, että työllä on sinällään jo itseisarvoa ja ihmistä kehittäviä ominaisuuksia.