Psykologi koululaisten kyynistymisestä: Vapaat kädet saaneesta lapsesta kasvaa heikko ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voisit sinä osatakkin jos haluaisit mutta kun et nyt vaan jaksa ja porvaria on helppo syyttää kun äiti ei koskaan osannut vaatia vai? Haloo et voi olla aikuinen.

Ehkei kiinnosta myydään vapaa-aikansa sen takia, että se on jonkun ahneen porvarin etujen mukaista.

Eikä sun muru tarviikkaan. Kunhan et oleta, että minä elätän sinut ja potentiaalisen jälkikasvusi. Ole ihan just niin elämäntapaintiaani kun lystäät, mutta elä hoidata aivokasvaintasi minun verorahoillani. On ihqqq olla idealisti ja "kahleeton" kunnes elämän realiteetit iskee vastaan. Tosi äijää olla irrallaan yhteiskunnasta ja (teini)angstaa koneistoa vastaan kunnes se oma lapsi 8 vee jää auton alle ja neliraajahalvaantuu. Mut heiiiii, porvarit on perseestä. Joogataan ja juodaan teetä. Ryhmähali.

Vai oliks tää "neekerit vie mun työt ja naiset" -vinkuja?

Vahva ihminen on  sinut itsensä kanssa, ja uskaltaa ja pystyy pitämään rajoistaan kiinni rakentavilla tavoilla. Heikko ihminen joutuu loukatuksi kykenemättä puolustautumaan. Kumpihan on ihmiselle itselleen parempi vaihtoehto? 

Suomi muistuttaa pikkuhiljaa yhä enemmän Japania kulttuurikoodien osalta; molemmissa häpeän voima on yhteinen nimittäjä. Japanissa se tosin on murskaava, mutta kyllä Suomikin sille tielle lähtee, kun työn ja itsekurin (discipline&order!!!) fuusio pääsee jylläämään enemmistön tahdon mukaisesti - enemmistön, joka ajettiin ja ohjattiin juurikin tähän tulevan trendin suuntaan, jota ohjaa niinkin yksinkertainen asia kuin tavaroiden hinta.

Tai voisihan tämän arvopohjan uusiutumisen nähdä 'sisu' -käsitteen revivalismina? "Ennen miehet oli rautaa", on letkauteltu juurikin näiden kasvatuksellisten aiheiden ympärillä.

En ainakaan ite meinannut tuolla yhteisöllisyydellä mitään perus ryhmätoimintaa, vaan sitä että olisi puitteet kaikenlaiseen vapaaehtoiseen (esim. vaikka oma jalkapallosarja, treenitilat bändeille, vanhojen elektronisten laitteiden kunnostamista ynnä muuta sellaista). Tämä siis kaiken välttämättömän työn lisäksi, jota ihmiset tekisivät aika eritasoisesti muutenkin, eikä kaikkien tarvitsisi tehdä lainkaan. Kyse olisi ensisijaisesti tuotannon tavasta, johon voisi osallistua, vaikkei olisi mitenkään mukana. Yhteisön periaatteita pitäisi kuitenkin kunnioittaa ja pyrkiä seuraamaan, joissain asioissa tarkemminkin. 

Enpä edes tiedä, olisiko tämä kovin markkinoiden vastaista lopulta, vaikka osalla porukasta kulutus menisi minimiin tai ohjautuisi tarkemmin vain itselle välttämättömään, jota uusi tuotantotapa ei voisi tuottaa. Yhteiskunnan tukipalveluiden käyttö voisi tuon myötä laskea (se voisi olla jäsenehto?) ja joustava liike markkinoilta pois ja takaisin vähentäisi erilaisista stressijutuista seuraavia pitkäaikaissairauksia yms. yms. 

Loppupeleissä joku tämäntyylinen saattaisi olla etu suurimmalle osalle. Noh, mutta en jauha tästä enempää, kun menee niin pahasti ohi aiheen. Ideoita saa vapaasti jatkokehittää, jos haluaa. Ite en just tällä hetkellä taida ehtiä. 

Toki pitäisi myös miettiä, että mitkä ne ehdot olisi siirtymiseen toisesta tuotannon tavasta toiseen. Jonkinlaista valvontaa tai valikointia tuossa pitäisi väkisinkin olla, joten tulisi byrokratiaa, vaikka tämä tuotantotapa voisi muuten olla paljon nykyistä keveämpi.

Periaatteessa myös opintojen suorittaminen kotiopintoina voisi mahdollistaa niiden toteuttamisen eri tavalla, tosin en tiedä, olisiko se tuossa yhteydessä lain kirjaimen mukaista. Huonosti pärjäävien oppilaiden varalta voisi kyllä olla joku ihan erilainen opetussysteemi tarjolla, esimerkiksi. Useinhan ne oppimisvaikeudet johtuu siitäkin, ettei sen kirjoitetun tai luetun sanan kautta oppiminen ole kaikille niin luontaista. 

Sidon tätä nyt kokonaisteemaan vaan. 

Niin, siis kyse ei ole ensisijaisesti itsekurista, läheskään kaikissa tapauksissa ainakaan, vaan juuri tuosta opetuksen tavasta, joka ainakin vielä minun opiskeluaikanani oli aika pitkälti lukemista tai opettajan melko kirjallisen kuuloisen puheen seuraamista. Joillekin se on luontevampaa oppia niin, mutta ei läheskään kaikille. Toisaalta joillakin esim. historian opiskelu pitäisi räätälöidä niin, että se sidottaisiin jostain tapahtumasta (vaikka toinen maailmansota) laajempaan kokonaisuuteen (mikä johti siihen sotaan), siitä vaikkapa muihin sotiin (oliko niissä jotain samaa) jne. Saattaisi syntyä professoritason ihmisiä sellaisistakin, joista ei uskoisi. Oppiminen ylipäätään vaatii monilla sen punaisen langan, jota seurata ja jonka ympärille muu kasautuu. 

Toki sellaiseen yksilöopetukseen ei ole resursseja. En edes yritä väittää sellaista. Useimmat opettajat on uupuneita ja saa työnsä stressaavuuteen nähden huonoa palkkaa. 

Kulttuuri on myös aika kielikeskeinen, tai ainakin erilaista ärsykettä jatkuvasti tuottava. Sen osaseurauksena esim. neurotieteissä ihmistä hahmotetaan joskus liikaakin vain kielen kautta. Samoin tästä seuraa, että vain ekstroverttiominaisuudet on hyväksyttäviä, aktiivisuus on aina hyve tai pelkästä olemisesta ei ole ikinä etua (rauhoittuminen jne). Eli tuotetaan ylisuorituskeskeistä ihmisyyden määritelmää, jossa luonnolliset erot alkaa hämärtyä ja muuttua virheiksi. Samalla toisten ihmisten kunnioituksen lähtökohdat alkaa kadota. 

No, mutta nyt alan oikeastaan jo itsekin olla tuon määritelmän mukainen, joten riittäköön tämä tästä. 

"Vapaat kädet saaneesta lapsesta kasvaa heikko ihminen"

Hirveää yksinkertaistamista.

Korrektimpi olisi: Vapaat kädet saaneesta lapsesta tulee ihminen joka ei kestä kun joku muu sanoo, että jotain pitäisi tehdä. Mikä ei välttämättä ole kuitenkaan niin negatiivinen ominaisuus kuin voisi kuvitella.

Tuli vielä mieleen, et välttämättä ei kannata mitään kärsimyksen kautta -asennetta ottaa, jos vaihtoehtoista tietä haluaa seurata. Hommat voi yrittää tehdä kevyemminkin ja jotain pieniä duuneja yhdistelemällä voi saada riittävän määrän säästöön, jos jonkinlaista pohjakassaa tarvitsee. Olettaen että sellaisia löytyy. 

Jos olisi paikka, jossa voisi vaihtaa tavaroitaan tai luopua turhasta roinasta ilmaiseksi, ei menisi hyvää tavaraa hukkaan. Samoin jos kauppojen kaikki poisheittämä syömäkelpoinen ruoka otettaisiin käyttöön, saataisiin aika monen maan köyhät ruokittua pitkäksi aikaa. Ulkomailla jotain vastaavaa toimintaa on enemmänkin. Ilman rahaakin voi elää, ainakin jos tietää oikeat kontaktit tai edes suht koht että mitä on tekemässä. Ei välttämättä onnistu ihan sormia napsauttamalla, mutta on mahdollista. 

Loppujen lopuksi tässäkin on kyse siitä, että aina löytyy vahvempi sonni - eli opetetaan (sic!) lapsi 'löytämään paikkansa' yhteiskunnassa. Pyramidinpalvontaahan se.