Nyt riitti HENKINEN KASVU
Vetovoiman laki, tietoinen läsnäolo, positiivisuus, kiitollisuuden voima... NYT MULLE RIITTI. Aion jättää nämä kaikki käsitteet, opetukset, kirjallisuuden, "opettajat" ja muun lätinän taakseni. Olen vuosien ajan yrittänyt parantaa elämääni, mutta sama tyytymättömyys pysyy.
Esim. The Secret -kirjan luettuani - tästä muutos alkoikin - pysyin jonkin aikaa aika tyytyväisenä, mutta kun toivomani manifestaatiot eivät toteutuneetkaan, alkoi tyytymättömyyden-ryhdistäytymisen-toteuttamisen-romahduksen-tyytymättömyyden kierre.
Tässä kierteessä olen käyttänyt paaaaaljon aikaa lukien erilaisia "opetuksia" ja koettaen löytää oikeita välineitä kasvaakseni ihmisenä ja tullakseni hengellisemmäksi. Sekä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni. Olen visualisoinut, harjoittelut tietoista läsnäoloa, kirjoittanut kiitollisuuslistoja, meditoinut, kerännyt toivomuslistoja ja -tauluja, haaveillut, yrittänyt olla positiivisempi, jopa kirjoitellut tällä palstalla esim. vetovoiman laista muiden palstalaisten kanssa.
En sentään ole uskonut kivien parantavaan voimaan tai yksisarvisterapiaan.
Vaan tämä ei toimi! Olen tuhlannut hirveästi aikaa ja rahaa samalla, kun elämä tuntuu lipuvan ohitseni. Tuntuu, että olen kääntynyt kohti omaa napaani ja unohtanut perheeni oman "henkisen kasvuni" vuoksi. Joko olen ollut positiivisessa nosteessa prosessissani; tehnyt affirmaatioita, visualisoinut paljon, ollut kiitollinen - ja unohtanut siten tosimaailman, kun olen keskittynyt lähinnä haaveilemaan.
Tai sitten olen romahtanut ja pettynyt, kun olen huomannut olevani entistä onnettomampi ja pienimmätkään toiveeni eivät ole toteutuneet, vaikka vetovoiman laki "lupaa" toista. Ja tämän seurauksena olen masentunut -> kääntynyt entistä enemmän sisäänpäin ja unohtanut tosimaailman, koska olen ollut pettynyt nykytilanteeseeni.
Nyt riitti. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskoisi esim. tietoisen läsnäolon voivan parantaa elämänlaatua. Tai ettenkö uskoisi, että hyvä onni ja joidenkin tavoitteiden saavuttaminen tarvitsee oman aktuaalisen panoksen lisäksi ripauksen uskoa ja tahdonvoimaa. Tai etteikö kiitollisuus kaikesta, mitä minulla jo on, tekisi minusta tyytyväisempää. Tai etteikö positiivisella asenteella pääsisi pidemmälle.
Mutta kun minä en ole tällainen.
Minä en voi feikata enää.
Olen perusluonteeltani pessimistinen ja tiedän, että sen voi kyllä muuttaa tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta en voi muuttaa asioita liimaamalla niiden päälle nauravaa hymiötä ja affirmoimalla 532838786 kertaa, että olen arvokas ja kaikki kääntyy paremmaksi.
Nyt palaan takaisin perusasioihin. Hyväksyn sen, että olen pienituloinen, että olen hieman ylipainoinen, että hiuslaatuni on huono. Että olen vain keskinkertainen äiti ja puoliso. Että tulen todennäköisesti elämään varsin keskinkertaista elämää tulevaisuudessa. Että kotini on hieman nuhjuinen, auto kymmenen vuotta vanha. Että joskus minulla on hyviä päiviä ja joskus huonoja.
Että joskus hyviä asioita vaan tapahtuu.
Tai huonoja.
Että minun tehtäväni on pitää huoli itsestäni, lapsistani, ympäristöstäni ja lakata haikailemasta muiden vaihtoehtojen perään. Että minä olen tehnyt valintani elämässäni ja nyt minun täytyy elää niiden kanssa.
Että palatsia, lottovoittoa, Bentleytä ei tule koskaan tipahtamaan nenäni eteen tuosta vaan.
Että tärkeintä elämässä on rakkaus ja aito läsnäolo, ei "tietoinen läsnäolo" vaan lasten kanssa hassuttelu, huolien jakaminen, puolison tukeminen.
Että elämä on enimmäkseen arkea, kauppalistojen laatimista ja työmatkoja. Räkäisiä neniä, auton ikkunoiden raappaamista, haravointia, sika-nautajauhelihaa ruokapöydässä.
Siinä on kaikki, mitä on.
Minulla on haaveita ja uskon voivani toteuttaa niistä monia vielä myöhemmin. Mutta enhän minä voi keskittyä siihen myöhempään ja antaa elämän lipua ohitseni!
P.S. Tiedän, että "henkinen kasvu" tässä kirjoituksessani ei vastaa todellista hengellisyyttä (kuten vaikka buddhalaiset ajattelevat) vaan nimenomaan tätä positiivisuus-hengellisyys-tietoinenläsnäolo-hypeä, jota meille markkinoidaan.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
The secret oli kyllä pinnallisinta, painavinta paskaa, mitä olen aikoihin lukenut. Siis ihan oikeasti. Raharaharaharaharaha!!!
Kyllä ne maailma slummien miljoonat roskia elääkseen tonkivat köyhät vaan ovat ihan tosi paskoja olemaan kosketuksissa Universumin kanssa ja visualisoimaan. Ehkä tätä Secret-tätsä (en muista nimeä) pitäisi kierrättää köyhillä + sota- ja kriisialueilla kertomassa niille kaikille ihmisille, miten pienestä se elämän paraneminen oikeastaan onkin kiinni!
Siis niin aivokuollutta kimallehötönhöttöä, joka lienee suunnattu vain tylsistyneille varakkaille jenkkikotirouville. Miten joku VOI ottaa moise tosissaan.
Uudet hienot autot ja enemmän kulutusta vaan tälle pian loppuun raastetulle planeetalle, sitähän se hyvinvointi on... vai?
Ei sitä välttämättä noin tarvitse käsittää. Itse esimerkiksi tutustuin Salaisuuteen elämäntilanteessa, jossa olin jo jonkin aikaa sitten luopunut vanhasta uskonnollisuudestani, mutta jollain tapaa kiinnostumassa uudelleen hengellisyydestä ja yliluonnollisesta. Ajatus minkä tahansa uskonnon uskomusjärjestelmän omaksumisesta tuntui mahdottomalta, mutta se ei, että vähän tekisin metafyysisluontoisia kokeiluja Vetovoiman lailla, että toimisikohan se. Entisenä fundamentalistikristittynä minusta oli mukavan radikaali ajatus, että Jeesuksenkin esittämä periaate siitä että jos anoisi uskoen jo saaneensa, saisi mitä pyytää, toimisi uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.
Mitä minä sitten toteutin Vetovoiman lain avulla? Ensin pieniä asioita, kuten että löytäisin tietynlaisen höyhenen, tai joku tarjoaisi minulle kahvit. Sittemmin käytin sitä parantelemaan elämässäni olleita käytännön ongelmia kuten päästäkseni silmälaseista ja vaikeista allergioistani sekä sitkeästä ylipaino-ongelmasta. Kokeilin kyllä myös sen verran materian puolella, että visualisoin itselleni auton johon minulla ei pitänyt olla varaa. Toteutuma tapahtui niin, että isän suku päätti perikuntana myydä isän lapsuudenkodin, ja vanhempani taas päättivät jakaa siitä saadun osuutensa meille lapsilleen. Mutta koko ajan minulle oli kiinnostavampaa voima joka toiveita toteuttaa, ei ne itse asiat mitä sain. Minulle Vetovoiman lailla leikkiminen oli maailmankaikkeuden luonteen metafyysistä tutkimusta, ja myös alkuaskeleita uudelleen hengellisyyden pariin.
Tekisinkö nykyisenä itsenäni niin kuin tein materialisoidessani terveyttä ja esim. auton? En. Ei siksi että siinä olisi mitään pahaa, mutta nykyisin minä tiedän että kunhan tiedostan yhteyteni maailmankaikkeuden luovaan voimaan, minun ei tarvitse nähdä vaivaa edes visualisoinnin vertaa. Harmonia on ihan luonnostaan maailmassa jonka havaitsen lähiympäristössäni, sillä ympäristöni peilaa tietoisuudentilaani. Mutta en minä olisi siinä tilanteessa, kun Vetovoiman lakia käyttelin, voinut millään ymmärtää tätä, enkä todennäköisesti olisi myös tässä missä nyt olen, ellen olisi alkanut Vetovoiman avulla tutkia että onko sittenkin olemassa jonkinlainen yliluonnollinen voima, vaikka olinkin sellaiseen uskoni aiemmin menettänyt.
Täältä löytyy hyviä videoita, jos haluaa kuunnella oikeasti viisaita tekstejä puhutussa muodossa. Näiden ymmärtäminen helpottuu, jos kuulija ei ole enää niin vahvasti kiinnittynyt egoonsa ja kiinnostunut materialistista asioista, vaan on enemmänkin kiinnostunut löytämään sen todellisen itsensä yms.
https://www.youtube.com/channel/UCcBJSF3X99ALlthyW5vrEMA/videos
Kannattaa kuunnella noita sen mukaan, mikä aihe milloinkin kutsuu/puhuttelee.
Jos kuuntelemisen sijaan mieluummin lukee viisaita tekstejä, niin esim. Arcturuslaisten kanavoinnit ovat todella hyviä.
https://www.adonai.fi/viesti-arcturuslaiselta-ryhmalta-22.9.19?newKskPa…
Tuolla https://www.adonai.fi/5 on muitakin kanavointeja, joista olen lukenut lähinnä Arcturuslaisten kanavoinnit, mutta muutamia muitakin - joistain lukemistani en ihan kaikkea allekirjoita, eli jotkut lauseet tökkivät - ehkä en vain niitä vielä täysin ymmärrä.
Hyvä ohje on se, että saitpa mitä tietoa tahansa, kuuntele sisäistä ääntäsi, ei sitä egon ääntä, vaan vaistoasi eli sydämesi ääntä onko lukemasi, kuulemasi tai näkemäsi sinulle totta. Kaikki kanavatkaan eivät ole välttämättä tulkinneet kanavoimaansa sanomaa täydellisen oikein.
Noissa viesteissä usein toistuu esim. se, että lukijaa sanotaan valotyöntekijäksi. Moni meistä onkin valotyöntekijä, vaikkemme edes tekisi mitään ns. valotyötä konkreettisesti, sillä riittää, että kehitämme itseämme empaattisemmaksi ihmiseksi, joka ei tuomitse ajatuksissaan ja puheissaan muita, vaan on armollinen sekä muita että itseään kohtaan. Valotyöntekijä on ystävällinen ja tarvittaessa auttavainen ihan konkreettisestikin, mutta pelkästään myös kauniit ajatukset nostavat maapallomme kollektiivista tietoisuutta ja siten parantavat maailmaa, mikä on hyvin tärkeää näinä haasteellisina aikoina.
Tämän viestin laittaminen tänne on myös valotyötä, mutta kukin ottaa tämän viestin vastaan oman tietoisuustasonsa mukaisesti. Kannattaa pysähtyä miettimään, jos ensimmäisenä tulee tunne, että haluaa esim. haukkua kirjoittamani, että haluatko oikeasti olla tuomitseva ihminen, vaan voisitko ajatella, että vaikka tuon henkilön tuntuu ihan huuhaalta, niin ehkä tässä voi silti olla jotain perää, tai vaikka en itse saa tästä mitään, niin ehkä joku saa, joten miksipä alkaisin heitä siksi haukkua.
Tsemppiä kaikille henkisen tien kulkemiseen. Tarkemmin ja laajemmin ajatellen me kaikki kuljemme henkistä tietä, vaikkemme sitä tiedostaisikaan. :)
Tuo kivien parantava voima tuossa APn listassa on kaikkein realistisin.
Siis se, mikä on jäänyt kokeilematta.
Kyllä ne lämmitetyt laavakivet selässä on taivaallista!!
Vielä tarkennus aiempaan, eli kaikki tuolla https://www.adonai.fi/5 olevat kirjoitukset eivät ole kanavointeja, vaikka ne ovatkin sen otsikon alla, vaan monet kirjoitukset ovat jonkun henkilön oppimia asioita, joista hän kertoo omalla, joskus persoonallisellakin tavalla.
Esim. Chambersin kirjoitus otsikolla Jeesus, on osin sellainen, mitä minun on osin vaikea uskoa, mutta on hänellä sellaisiakin kirjoituksia, joiden tieto vastaa monia hyviä muilta saatuja kanavointeja.
"Luottakaa, että korkeampi itsenne tietää, mihin olette valmis ja milloin olette valmis siihen.
Tietoisuusmuutos voi tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta, koska se johtaa usein yksilön elämän yhden tai useamman osan hajoamiseen, kun se oli luotu entisestä tietoisuustilasta. Muistakaa aina, ettei mikään todellinen voi koskaan hajota, ainoastaan käsitykset jostain voivat hävitä. Jos jokin elämässänne on henkitodellisuutta, jonka on tarkoitus olla siinä, se ilmestyy uudelleen korkeammassa ja paremmassa muodossa, kun tietoisuutenne (sen substanssi) kehittyy."
Lähde: https://www.adonai.fi/viesti-arcturuslaiselta-ryhmalta-9.9.18?newKskPage
Kandee lukea vain, jos juttu kutsuu. Erittäin hyvä teksti mielestäni.
Kunpa muutkin tajuaisivat. Mun lähipiirissä näihin on seonnut juuri he, jotka muutenkin heikommassa asemassa. Odottavat jotain kuuta taivaalta, halailevat puita ja hengittelevät. Mutta unohtuu sen rehellisen työn teko niiden omien unelmien eteen. Ja se kuilu todellisuuden ja tavoitellun välillä vaan kasvaa päivä päivältä.
Nostan vanhan ketjun päivitettäväksi. Miten olette edenneet?
Itse löysin yhteyden henkioppaaseeni kun opettelin vanhan shamanistisen tavan katsella sisäisesti (ilman mitään keinotekoisia aineita). Löysin rinnakkaistodellisuuden jossa henkioppaat ja edesmenneet asustavat, näen sinne ainoastaan sisäisillä silmillä. Siellä on valtava vauraus, mutta se ei tietenkään ole materialistista maallista vaurautta.
Mielestäni täällä maallisuudessa on nyt sekoitettu tätä ihan täysin. Henkinen kehitys ei liity mitenkään materialistiseen vaurauteen. Se vauraus on ihan toisessa henkitason korkeammassa ulottuvuudessa, joka on kuitenkin olemassa jos vain katsot sinne. Ei tarvitse maksaa siitä kenellekään gurulle. Olen nähnyt sen niin monesti, käynyt keskusteluja siellä, tavannut perheitä, nähnyt futuristisia huumaavan kauniita asuinpaikkoja.
Siihen vaurauteen kuuluu tunne-elämän vaurastuminen, valtava rakkauden tunne tulee esiin. Myötätunto, luottamus, ilo, vilpittömyys, täydellinen turvallisuuden tunne sen oikeanlaisen yhteisön olemassaolon nähtyään. Henkioppaamme ovat tulevaisuuden me-itse-olemus, emme voi edes kuvitella sellaista asuinympäristöä vielä. Emme enää usko jonkin hyvän voivan olla totta, emme usko että tulevaisuudessa voisimme kehittyä niin korkealle. Mutta se on elämän evoluutiota kuitenkin.
Sitä on vauraus siellä "uudessa maassa".
Olen maallisesti katsottuna hyvin vaatimattomissa oloissa asuva, mutta en ole enää aivopesty kuvittelemaan että se olisi kaikki mitä on. Kun näin tämän uuden maan, ymmärsin kaiken meneillään olevan sekopäisen maailmantilanteen tarkoituksen.
Ymmärsin myös, etten voi kertoa oikeastaan kenellekään tästä uudesta maasta, kukaan ei uskoisi. Se on surullista, mutta toisten valinnat eivät ole minun vastuullani. Näen ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa elämänsä huipulla, kun elävät kiireistä elämäänsä autoineen ja taloineen. Kuulen heidän puheestaan ettei heillä ole mitään alkuakaan henkisestä vauraudesta, joka ei katoaisi. He katsovat vain katoavaista, elävät sitä, syöttävät sitä ajatuksillaan... ja sitten se on kaikki mitä heillä on.
Minä syötän ajatuksillani toisenlaista ikuista olotilaa elämääni yhä enemmän, elän siellä yhä enemmän. En tietenkään pääse pois täältä 3D tasolta kehoni osalta, mutta mieleni on jo siellä korkeammalla asujaimella. En ole enää epätoivoinen enkä masentunut, maallisuudessa ei ole mitään mitä haluaisin omistaa eikä mitään ryhmiä mihin haluaisin kuulua. Olen vapaa.
Huomaatteko: vapaus on vaurautta myös.
Kyllä. Kirjoitin tänne kerran klo 23 jälkeen, ja silloin täytyi syöttää sähköpostiosoite. Sivusto teki sitten minulle automaattisesti generoidun käyttäjätunnuksen "Käyttäjä104" samalla. Päätin kirjoittaa jatkossa aina tällä samalla tunnuksella, en enää vierailijana.