Nyt riitti HENKINEN KASVU

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikella rakkaudella <3 usko unelmiisi.

Haisteleppa vittua. Olet samassa sarjassa väkivaltakirjojen kanssa.

Juuri tuo vituttaa. Uskotellaan paremmasta, sitten ihminen pettyy ja masentuu, koska sitä EI KOSKAAN tule. Uskokaa jo.

 

Tuota noin. Se parempi on sinulla siinä ja nyt, et vaan huomaa sitä. Siihen huomaamiseen kaikki oppaat tähtäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on väärät päämäärät. Jos tavoitteesi on ollut Bentley, palatsi ja lottovoitto, olet lähtenyt jo heti ensimmäisessä risteyksessä väärään suuntaan. "Henkisellä" polullasi.

 

En ole Secretiä lukenut, enkä suurinta osaa henkisen kasvun oppaita. Muutamia olen, enkä niitä - kuten en mitään lukemaani - ole kuitenkaan omaksunut pureksimatta. En kutsuisi itseäni hurahtaneeksi tai fanaatikoksi. Mutta paljon hyvää olen oppinut...en enää murehdi turhaan enkä kiirehdi. Kaikki on tässä ja nyt. Välillä saan hepuleita, kuten kuka tahansa inhimillinen olento, mutta annan myös itselleni anteeksi ja olen armollinen.

 

Tällä polullani ensimmäinen oppimani asia on, että mitään materiaa on turha havitella, sitä kautta en löydä rauhaa.

Saatoin hieman liioitella tuolla Bentleyllä... ;) Mutta tokihan tämä, että olen tavoitellut onnellisuuden ja sisäisen rauhan lisäksi yhtä lailla materialistisia asioita, ja välillä niitä paljon enemmän.

Pointtina tässä kuitenkin se, että kaikille joille esim. Vetovoiman laki on tuttu, on tuttua yhtä lailla se että kovasti nuo "opettajat" vakuuttavat kaiken olevan mahdollista ja tämän koskevan myös niitä materiaalisia asioita. - ap

Olet siis lukenut henkisen kasvun kioskikirjallisuutta, ja nyt sitten toteat koko henkisen kasvun roskaksi. Okei. Tuota, kriittisyys on hyvä asia, mutta suosittelen silti tutustumaan kohdeaiheeseen laajemmin kuin niihin kahteen eniten lobattuun best selleriin.

 

Sille, joka kertoi henkiseen kasvuun uskovien nauravan pilkallisesti kritityille, osoitat tietämättömyytesi ja ennakkoluulosi. Itse asiassa Raamatusta löytyy monia hyviä elämänohjeita parempaan elämään, ihan meille kaikille. Ongelmana on se, että monikaan ei niitä lue ja noudata. Raamattua on muuten lupa lukea, siinä missä mitä tahansa kirjaa, vaikkei olekaan uskova tai edes kristitty.

Jos sulla on vinkata jotain laadukasta luettavaa, niin olen ihan avoin suosituksille. Olen kyllä lukenut paljon monenlaista kirjallisuutta tähän asti, en vaan The Secretiä tai Abrahamin opetuksia.

- ap

Et tarvitse siihen mitään luettavaa. Aukaiset vain silmäsi ja katso oikeasti mitä kaikkea ihanaa sinulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on tämä "universumi", joka kuulee toiveet ja antaa asioita?

 

Tietääkö joku? Tarkoittaako tämä Jumalaa vai jotain ihan abstraktia?

Tuskin termille mitään yhtenäistä määritelmää on, tarkoittanee eri ihmisille eri asioita. Voin kertoa mitä se tarkoittaa minulle.

Minulle se tarkoittaa Jumalaa, mutta minun Jumalani ei ole sellainen kuin mitä perinteiset uskonnot esittävät, jossain taivaassa kaukana, erillinen minusta. Siksi usein jätän kutsumatta sitä Jumalaksi, koska sana Jumala tuo mielikuvan jostain tyypistä tuolla jostain, jolta kerjäämällä ehkä voi saada armopaloina joskus rukousvastauksia. 

Minulle universumi, tai Jumala, on kaikki-mitä-on, kaiken sisin oleminen ja elämä, kaiken luova ja kaiken koossa pitävä voima. Se voima ei ole minusta erillinen, vaan minut on tehty "jumal-aineesta", on kuin Jumala olisi kultaa ja minä olisin kullasta tehty sormus. Olemiseni kautta minulla on yhteys kaikkeen muuhunkin joka on tehty samasta Elämästä, sekä luomisen voimaan. Minä luon oman universumini, mutta vain, jos tiedostan mikä Minä olen, kuolevaisen ihmisen naamion takana. Ihmisten maailma on illuusioita, vääristyneitä kuvia jostain mikä ei oikeasti ole luonteeltaan lainkaan katoavaista tai materiaalista. Vetovoiman lailla on helppo halutessaan leikkiä, koska ei tarvitse muuttaa todellista todellisuutta, vain omia illuusioitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikella rakkaudella <3 usko unelmiisi.

Haisteleppa vittua. Olet samassa sarjassa väkivaltakirjojen kanssa.

Juuri tuo vituttaa. Uskotellaan paremmasta, sitten ihminen pettyy ja masentuu, koska sitä EI KOSKAAN tule. Uskokaa jo.

 

Tuota noin. Se parempi on sinulla siinä ja nyt, et vaan huomaa sitä. Siihen huomaamiseen kaikki oppaat tähtäävät.

Kuulostaa aika karulta sanoa noin, jos ihmisellä oikeasti on äärimmäisen epätyydyttävä elämäntilanne. Esim. työttömyys, sairaus, yksinäisyys. Siinä kun tule sanomaan että se parempi on sulla tässä ja nyt, smile!!!, niin se on lähinnä vittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikella rakkaudella <3 usko unelmiisi.

Haisteleppa vittua. Olet samassa sarjassa väkivaltakirjojen kanssa.

Juuri tuo vituttaa. Uskotellaan paremmasta, sitten ihminen pettyy ja masentuu, koska sitä EI KOSKAAN tule. Uskokaa jo.

 

Tuota noin. Se parempi on sinulla siinä ja nyt, et vaan huomaa sitä. Siihen huomaamiseen kaikki oppaat tähtäävät.

 

Kuulostaa aika karulta sanoa noin, jos ihmisellä oikeasti on äärimmäisen epätyydyttävä elämäntilanne. Esim. työttömyys, sairaus, yksinäisyys. Siinä kun tule sanomaan että se parempi on sulla tässä ja nyt, smile!!!, niin se on lähinnä vittuilua.

No ei se elämäntilanne myöskään toivomalla miksikään muutu. 

Suosituksia ap: dhammapada

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

enemmän kyse on asenteesta, että tekeekö asiat vihan avulla hammasta purren vaan naureskellen ja rauhallisella asenteella. tietyt hommat on tehtävä, mutta niiden aikana voi olla kosketuksissa universumin kanssa.

Merkityksetöntä mulle. Ei mua oo työt koskaan haitanneet.

Työ on vain työtä. Sitä tehdään ja sitten saavutetaan tavoite. Täällähän se ei onnistu, koska kaikki varastetaan. Silloin näistä höpinöistä ei ole mitään hyötyä.

Talon rakentaminen on terveelle miehelle vuoden työ. Näitä taloja siis pitäisi olla jo lukuisia meikäläiselläkin. Vaan eipä näy kun näitä lohduttomia paskamörskiä.

 

Ei riitä työtunnit, lähellekään, mun kokemuksen mukaan. Riippuu tietysti myös talosta, minkälainen.

Vierailija kirjoitti:

Vetovoiman laki, tietoinen läsnäolo, positiivisuus, kiitollisuuden voima... NYT MULLE RIITTI. Aion jättää nämä kaikki käsitteet, opetukset, kirjallisuuden, "opettajat" ja muun lätinän taakseni. Olen vuosien ajan yrittänyt parantaa elämääni, mutta sama tyytymättömyys pysyy.

Esim. The Secret -kirjan luettuani - tästä muutos alkoikin - pysyin jonkin aikaa aika tyytyväisenä, mutta kun toivomani manifestaatiot eivät toteutuneetkaan, alkoi tyytymättömyyden-ryhdistäytymisen-toteuttamisen-romahduksen-tyytymättömyyden kierre.

Tässä kierteessä olen käyttänyt paaaaaljon aikaa lukien erilaisia "opetuksia" ja koettaen löytää oikeita välineitä kasvaakseni ihmisenä ja tullakseni hengellisemmäksi. Sekä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni. Olen visualisoinut, harjoittelut tietoista läsnäoloa, kirjoittanut kiitollisuuslistoja, meditoinut, kerännyt toivomuslistoja ja -tauluja, haaveillut, yrittänyt olla positiivisempi, jopa kirjoitellut tällä palstalla esim. vetovoiman laista muiden palstalaisten kanssa.

En sentään ole uskonut kivien parantavaan voimaan tai yksisarvisterapiaan.

Vaan tämä ei toimi! Olen tuhlannut hirveästi aikaa ja rahaa samalla, kun elämä tuntuu lipuvan ohitseni. Tuntuu, että olen kääntynyt kohti omaa napaani ja unohtanut perheeni oman "henkisen kasvuni" vuoksi. Joko olen ollut positiivisessa nosteessa prosessissani; tehnyt affirmaatioita, visualisoinut paljon, ollut kiitollinen - ja unohtanut siten tosimaailman, kun olen keskittynyt lähinnä haaveilemaan.

Tai sitten olen romahtanut ja pettynyt, kun olen huomannut olevani entistä onnettomampi ja pienimmätkään toiveeni eivät ole toteutuneet, vaikka vetovoiman laki "lupaa" toista. Ja tämän seurauksena olen masentunut -> kääntynyt entistä enemmän sisäänpäin ja unohtanut tosimaailman, koska olen ollut pettynyt nykytilanteeseeni.

Nyt riitti. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskoisi esim. tietoisen läsnäolon voivan parantaa elämänlaatua. Tai ettenkö uskoisi, että hyvä onni ja joidenkin tavoitteiden saavuttaminen tarvitsee oman aktuaalisen panoksen lisäksi ripauksen uskoa ja tahdonvoimaa. Tai etteikö kiitollisuus kaikesta, mitä minulla jo on, tekisi minusta tyytyväisempää. Tai etteikö positiivisella asenteella pääsisi pidemmälle.

Mutta kun minä en ole tällainen.

Minä en voi feikata enää.

Olen perusluonteeltani pessimistinen ja tiedän, että sen voi kyllä muuttaa tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta en voi muuttaa asioita liimaamalla niiden päälle nauravaa hymiötä ja affirmoimalla 532838786 kertaa, että olen arvokas ja kaikki kääntyy paremmaksi.

Nyt palaan takaisin perusasioihin. Hyväksyn sen, että olen pienituloinen, että olen hieman ylipainoinen, että hiuslaatuni on huono. Että olen vain keskinkertainen äiti ja puoliso. Että tulen todennäköisesti elämään varsin keskinkertaista elämää tulevaisuudessa. Että kotini on hieman nuhjuinen, auto kymmenen vuotta vanha. Että joskus minulla on hyviä päiviä ja joskus huonoja.

Että joskus hyviä asioita vaan tapahtuu.

Tai huonoja.

Että minun tehtäväni on pitää huoli itsestäni, lapsistani, ympäristöstäni ja lakata haikailemasta muiden vaihtoehtojen perään. Että minä olen tehnyt valintani elämässäni ja nyt minun täytyy elää niiden kanssa.

Että palatsia, lottovoittoa, Bentleytä ei tule koskaan tipahtamaan nenäni eteen tuosta vaan.

Että tärkeintä elämässä on rakkaus ja aito läsnäolo, ei "tietoinen läsnäolo" vaan lasten kanssa hassuttelu, huolien jakaminen, puolison tukeminen.

Että elämä on enimmäkseen arkea, kauppalistojen laatimista ja työmatkoja. Räkäisiä neniä, auton ikkunoiden raappaamista, haravointia, sika-nautajauhelihaa ruokapöydässä.

Siinä on kaikki, mitä on.

Minulla on haaveita ja uskon voivani toteuttaa niistä monia vielä myöhemmin. Mutta enhän minä voi keskittyä siihen myöhempään ja antaa elämän lipua ohitseni!

P.S. Tiedän, että "henkinen kasvu" tässä kirjoituksessani ei vastaa todellista hengellisyyttä (kuten vaikka buddhalaiset ajattelevat) vaan nimenomaan tätä positiivisuus-hengellisyys-tietoinenläsnäolo-hypeä, jota meille markkinoidaan.

Kehittyykö siinä ihmisenä jos toivoo korkeammalta taholta esim. lottovoittoa suoraan nenän eteen omiin nautintoihin ja humputuksiin?

Toteutuuko siinä tämän korkeamman voiman tahto?

Ahhh, ihanan virkistävä keskustelunavaus. Kiitos ap. Itekin oon opetellu joitain perus mindfulness-juttuja yms., mutta tää nykypäivän jatkuva oman henkisen hyvinvoinnin tutkiskelu ja kehittely, superfoodit ja tietoisuustaidot ja itsensä johtaminen ovat niin surullisen itsekeskeistä meininkiä. Enkä puhu minäkään siitä "aidosta" henkisyydestä vaan juuri tästä kaupallisessa paketissa ostettavasta.

Esim. ihmiset jotka lopettaa uutisten seuraamisen, koska haluavat keskittyä omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.... ääääh. Ei koko maailmasta tarvi koko ajan yrittäää tajuta kaikkea ja hiljentyminen ja keskittyminen on ihan hyväks. Mut joku raja oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

]Aivan varmasti näin. Ja niin minäkin uskon, ja uskon - ja tiedän, että asiaa on tutkittukin - että positiivisuudesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä elämässä.

Päinvastoin. Pelkkää haittaa tuovat maailmaan. 

Positiivisuudessa todelliset ongelmat jäävät korjaamatta, ja ne luovat vain lisää negatiivisuutta maailmaan.

Jos talon katossa on reikä, niin se korjataan vaikka vitutuksessa. Sen jälkeen ongelma on poistunut. 

Eikä jäädä positiivisena odottelemaan, että sade tuhoaa loputkin talosta.

 

 

Tämä tulee esille myös tässä siirtolaiskriisissä. Porukka on aivopesty positiivisuuteen. Kuvitellaan, että voidaan auttaa kun on hyvää tahtoa ja vielä velvollisuus päälle. Mutta kun ei se elävässä elämässä mene ihan niin. 

Ohis, mutta mitvit? Mulle ainakin se nimenomaan on realismia ja TOSIASIOIDEN hyväksymistä, että Suomeen nyt vaan tulee ihmisiä ja on tämä pakolaiskriisi ja sen kanssa on elettävä ja se on hyväksyttävä kun ei oikein muutakaan voi.

Niin että kun joku tulee tappaman sua niin asetut pötkölleen teuraaksi positiivisella mielellä. Tämä maa on nostettu suosta työllä ja teoilla. Ja nyt sen annetaan valua kuin hiekka sormien välistä juuri tuollaisella uhrilampaan aivopesulla. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, vaikka kuinka olisi opiskellut hyväksyvää läsnäoloa. Voi myös taistella vastaan ja joskus vaan elämä vaatii järeämmät aseet kuin ajopuuna olon. 

Sinä ainakin tarvitset tietoisen läsnäolon sijaan jotain lääkitystä vainoharhaisuuteesi.

Ellet sitten implikoi kommentillasi, että siirtolaiset (turvapaikanhakijat) tulevat jotenkin tuhoamaan Suomen valtion ja kansan, ja se, veliseni, on rasismia puhtaimmillaan.

Kaiken lisäksi:

KUKA V*TTU JAKSAA KÄÄNTÄÄ JOKAISEN AIHEEN MAMUIHIN?!

Henkinen kehitys vaatii tiedostamista ennenkaikkea. Elämän suuntaan voi kyllä itse vaikuttaa, mutta on oltava tietoinen sen kanssa mitä elämältä haluaa. Normi-ihmisellä on usein liian vähän kapasiteettia ymmärtää sen maailman laajuutta, jossa elämme. Arkinen pessimistinen minämme ei ole todellinen minämme. Ap kuitenkin asettaa sen todelliseksi itseksi ja siksi on ymmärrettävää, että hänen pitäisi ensin pyrkiä manifestoitumaan siitä pois. Yliluonnolliset kokemukset viitoittavat tien täältä tuollepuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

]Aivan varmasti näin. Ja niin minäkin uskon, ja uskon - ja tiedän, että asiaa on tutkittukin - että positiivisuudesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä elämässä.

Päinvastoin. Pelkkää haittaa tuovat maailmaan. 

Positiivisuudessa todelliset ongelmat jäävät korjaamatta, ja ne luovat vain lisää negatiivisuutta maailmaan.

Jos talon katossa on reikä, niin se korjataan vaikka vitutuksessa. Sen jälkeen ongelma on poistunut. 

Eikä jäädä positiivisena odottelemaan, että sade tuhoaa loputkin talosta.

 

 

Tämä tulee esille myös tässä siirtolaiskriisissä. Porukka on aivopesty positiivisuuteen. Kuvitellaan, että voidaan auttaa kun on hyvää tahtoa ja vielä velvollisuus päälle. Mutta kun ei se elävässä elämässä mene ihan niin. 

Ohis, mutta mitvit? Mulle ainakin se nimenomaan on realismia ja TOSIASIOIDEN hyväksymistä, että Suomeen nyt vaan tulee ihmisiä ja on tämä pakolaiskriisi ja sen kanssa on elettävä ja se on hyväksyttävä kun ei oikein muutakaan voi.

Niin että kun joku tulee tappaman sua niin asetut pötkölleen teuraaksi positiivisella mielellä. Tämä maa on nostettu suosta työllä ja teoilla. Ja nyt sen annetaan valua kuin hiekka sormien välistä juuri tuollaisella uhrilampaan aivopesulla. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, vaikka kuinka olisi opiskellut hyväksyvää läsnäoloa. Voi myös taistella vastaan ja joskus vaan elämä vaatii järeämmät aseet kuin ajopuuna olon. 

Sinä ainakin tarvitset tietoisen läsnäolon sijaan jotain lääkitystä vainoharhaisuuteesi.

Ellet sitten implikoi kommentillasi, että siirtolaiset (turvapaikanhakijat) tulevat jotenkin tuhoamaan Suomen valtion ja kansan, ja se, veliseni, on rasismia puhtaimmillaan.

Kaiken lisäksi:

KUKA V*TTU JAKSAA KÄÄNTÄÄ JOKAISEN AIHEEN MAMUIHIN?!

Mitään rasismia ei tarvitse nähdä siellä, missä sitä ei ole. Jos nyt todetaan puolelle miljoonalle suomalaiselle, ettei tarvi koskaan mennä töihin, me muut elätämme niin talous on tuhottu silläkin tavalla ihan meidän valkonaamojen kesken ja toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kehittyykö siinä ihmisenä jos toivoo korkeammalta taholta esim. lottovoittoa suoraan nenän eteen omiin nautintoihin ja humputuksiin?

Toteutuuko siinä tämän korkeamman voiman tahto?

Niin... Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Omasta näkökulmastani esimerkiksi minun tekisi mieli sanoa kaikille, että lopettakaa se kaikki haluaminen ja etsikää yksin yhteyttä Korkeimpaan voimaan. Kyllä teille siinä sivussa sitten annetaan kaikki se mitä tarvitsette hyvään aineelliseenkin elämään. 

Mutta niin monta kertaa live-kohtaamistilanteessa olen saanut sisäisen kehotuksen pidättäytyä sanomasta niin, ja päinvastoin auttaa kohdatun ihmisen omalla tasolla, että en voi enää moittia ketään siitä, että hän etsii esim. fyysistä paranemista, parempaa taloudellista tilannetta tai jotain muuta kuin Jumalaa ja tämän tahtoa. Korkein voima itse ei näytä moittivan ihmisiä jotka vielä elävät materian tasolla, joten en minäkään. 

Elämän tiet henkisyyden ja hengellisyyden suhteen näyttävät olevan yksilöllisiä. Toisten ei ehkä koskaan ole tarkoitus palaa innosta etsiä Korkeimman tahtoa, vaan tehtävä voi olla ihan vaan hyvä, rakentava ihmisyys. Jotkut kyllä tulevat henkiselle tielle, mutta sinne ei voi toinen ihminen työntää tai pakottaa, vaan veto tulee sisältäpäin, kun on aika. Siksi koen turhaksi yrittää ennen aikojaan ketään saada luopumaan omasta tahdosta tai materian tavoittelusta. Jos se on Jumalan tarkoitus, henkilö kyllä menettää itse niihin ajallaan kiinnostuksensa, ei tarvita minua tai muita saarnaamaan. Siihen asti, minä kohtaan ihmisen hänen tasollaan ja jos voin auttaa hänen tasollaan, niin autan. Ilman moralisointia siitä että se mitä hän tahtoo on liian maallista tai liian vähän kehittävää. 

Käyttäjä104 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehittyykö siinä ihmisenä jos toivoo korkeammalta taholta esim. lottovoittoa suoraan nenän eteen omiin nautintoihin ja humputuksiin?

Toteutuuko siinä tämän korkeamman voiman tahto?

 

Niin... Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Omasta näkökulmastani esimerkiksi minun tekisi mieli sanoa kaikille, että lopettakaa se kaikki haluaminen ja etsikää yksin yhteyttä Korkeimpaan voimaan. Kyllä teille siinä sivussa sitten annetaan kaikki se mitä tarvitsette hyvään aineelliseenkin elämään. 

 

Mutta niin monta kertaa live-kohtaamistilanteessa olen saanut sisäisen kehotuksen pidättäytyä sanomasta niin, ja päinvastoin auttaa kohdatun ihmisen omalla tasolla, että en voi enää moittia ketään siitä, että hän etsii esim. fyysistä paranemista, parempaa taloudellista tilannetta tai jotain muuta kuin Jumalaa ja tämän tahtoa. Korkein voima itse ei näytä moittivan ihmisiä jotka vielä elävät materian tasolla, joten en minäkään. 

 

Elämän tiet henkisyyden ja hengellisyyden suhteen näyttävät olevan yksilöllisiä. Toisten ei ehkä koskaan ole tarkoitus palaa innosta etsiä Korkeimman tahtoa, vaan tehtävä voi olla ihan vaan hyvä, rakentava ihmisyys. Jotkut kyllä tulevat henkiselle tielle, mutta sinne ei voi toinen ihminen työntää tai pakottaa, vaan veto tulee sisältäpäin, kun on aika. Siksi koen turhaksi yrittää ennen aikojaan ketään saada luopumaan omasta tahdosta tai materian tavoittelusta. Jos se on Jumalan tarkoitus, henkilö kyllä menettää itse niihin ajallaan kiinnostuksensa, ei tarvita minua tai muita saarnaamaan. Siihen asti, minä kohtaan ihmisen hänen tasollaan ja jos voin auttaa hänen tasollaan, niin autan. Ilman moralisointia siitä että se mitä hän tahtoo on liian maallista tai liian vähän kehittävää. 

Oletko muuten "se" kristitty mystikko? :) - ap

Ja nyt mammat saarnaa miten sä olet vaan tehnyt niiden kirjojen jutut väärin. Koska höpöhöpö-kirjoillaan miljoonia tievaava amerikkalaispuoskari on aina oikeassa.

samaa mieltä :D

taidan myydä omat läsnäolon voimat sun muut, en enää jaksa! 

Selkeästi aloittaja on lukenut vain paskaa, käsittämättä lainkaan miten tieto tulee sisäistää. No, kaikki eivät vain osaa.

Kyllä, olen lukenut itse tämän vuoden aikana n. 50 self-help -kirjoiksi luettavaa teosta, Dalai Laman teksteistä tuohon parjattuun Secret-kirjaan ja tapani ajatella on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi aloittaja on lukenut vain paskaa, käsittämättä lainkaan miten tieto tulee sisäistää. No, kaikki eivät vain osaa.

Kyllä, olen lukenut itse tämän vuoden aikana n. 50 self-help -kirjoiksi luettavaa teosta, Dalai Laman teksteistä tuohon parjattuun Secret-kirjaan ja tapani ajatella on muuttunut.

Juuh, oman sisäisen hehkusi lisäksi nähtävästi myötätuntosi muita kohtaan on aivan huipussaan....

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi aloittaja on lukenut vain paskaa, käsittämättä lainkaan miten tieto tulee sisäistää. No, kaikki eivät vain osaa.

Kyllä, olen lukenut itse tämän vuoden aikana n. 50 self-help -kirjoiksi luettavaa teosta, Dalai Laman teksteistä tuohon parjattuun Secret-kirjaan ja tapani ajatella on muuttunut.

Nähtävästi sinulla tämä oppimisprosessi onkin sitten paitsi lisännyt omaa sisäistä hehkuasi ja tietämystäsi, myös laajentanut hirveästi myötätunnon kokemisen kykyäsi ja muiden ihmisten arvostusta. Niin nätisti puhut toisten osaamisesta. Kyllä kannatti sinunkin henkistyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi aloittaja on lukenut vain paskaa, käsittämättä lainkaan miten tieto tulee sisäistää. No, kaikki eivät vain osaa.

Kyllä, olen lukenut itse tämän vuoden aikana n. 50 self-help -kirjoiksi luettavaa teosta, Dalai Laman teksteistä tuohon parjattuun Secret-kirjaan ja tapani ajatella on muuttunut.

 

Nähtävästi sinulla tämä oppimisprosessi onkin sitten paitsi lisännyt omaa sisäistä hehkuasi ja tietämystäsi, myös laajentanut hirveästi myötätunnon kokemisen kykyäsi ja muiden ihmisten arvostusta. Niin nätisti puhut toisten osaamisesta. Kyllä kannatti sinunkin henkistyä!

Kyllä. Verrattuna siihen millainen olin ja millaiseksi koin elämäni voin taata, että elämänlaatuni on parantunut sen 99 %. Eikä ole sarkasmia.

Luonnollisesti empatiani kohdistuu vain niihin oikean elämäni läheisiin ihmisiin - ei herneaivojen kapasiteetilla varustettuihin anonyymeihin olentoihin av mammojen palstalla. Sori.

Oikeasti. Jos ei osaa, niin sitten ei vaan osaa. Valtaosa ihmisistä ei kykene edes lyhytaikaisiin muutoksiin, pitkäaikaisista puhumattakaan. Mutta ne harvat...