Lue keskustelun säännöt.
Miksi tasosta puhuminen on ihmissuhteissa väärin?
29.10.2015 |
Minä olen elämässäni epäonnistunut mies: mielenterveysongelmainen, yksinäinen, työtön ja köyhä. Minulla on akateeminen koulutus ja pystyn keskustelemaan aiheista, jotka naisia kiinnostavat, mutta tiedostan hyvin, ettei minusta todennäköisesti ole päämäärätietoisen akateemisen naisen kanssa suhteeseen, koska akateemiset naiset yleensä odottavat kumppaniltaan vähintään työpaikkaa, mieluummin jonkinlaista uraakin, eivätkä he kumppaninsa henkistä tasapainoisuuttakaan pahakseen laita.
Kun tapaan mukavan akateemisen naisen, lähtökohta on minulle selvä. Voimme ehkä harrastaa seksiä ja jutella mukavia, mutta ei minusta hänelle kumppaniksi ole, koska en hänen kriteereitään täytä.
Miksi ihmissuhteisiin ei saisi suhtautua tällä tavalla? Pitäisikö asia esittää jotenkin hienovaraisemmin? Eikö saisi käyttää sanoja luuseri ja uranainen? Pitäisikö puhua elämäänsä etsivästä ja arvojen eroavuudesta?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärtänyt, tarkoitatko, että esittelet heti itsesi luuserina?
Kyllä minä naiselle kerron, että minun elämäni perustuu erilaisiin tukiin, eikä niillä keskiluokkaista elämää vietetä. Miksi en kertoisi?
Pahintahan on, ett toinen tai kumpikin ihastuu ja syntyy toiveita, jotka realismi tuhoaa. Eikö ole vain hyvä, että näyttää heti korttinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärtänyt, tarkoitatko, että esittelet heti itsesi luuserina?
Kyllä minä naiselle kerron, että minun elämäni perustuu erilaisiin tukiin, eikä niillä keskiluokkaista elämää vietetä. Miksi en kertoisi?
Pahintahan on, ett toinen tai kumpikin ihastuu ja syntyy toiveita, jotka realismi tuhoaa. Eikö ole vain hyvä, että näyttää heti korttinsa?
Eiköhän se "taso" näy sinusta muutenkin, ilman että esittelet itsesi luuserina, jos nyt niin teetkään. Koskaan ei itseään kannata missään yhteydessä esitellä vähätellen, ihan jokaisessa löytyy puolia, jotka voi esittää myönteisessä valossa. Toki voi puhua itsestään negatiivisestikin, mutta sitten ehkä tosiaan onkin yksin.
Missä vaiheessa (varsinkaan uuden ihmisen tavatessa) ylipäätään tulisi tilanne, jossa olisi luontevaa käyttää sanoja luuseri, uranainen, taso jne.? Miksi naisen akateemisuus on sinulle tärkeää, tai miten kummankaan akateemisuus ylipäätään vaikuttaa kumppanin löytymisessä?
Viestisi perusteella sanoisin, että sinulla on sosiaaliset taidot hukassa ja tämä on isoin miinus naisen saamisessa. Jokaiselle löytyy kyllä seuraa, mutta jos sosiaaliset taidot kyykkäävät, on eteneminen vaikeaa "tasosta" huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa (varsinkaan uuden ihmisen tavatessa) ylipäätään tulisi tilanne, jossa olisi luontevaa käyttää sanoja luuseri, uranainen, taso jne.?
Heti tutustumisvaiheessa. Mitä pitemmälle juttu etenee, sitä vaikeammaksi totuuden kertominen käy.
Tämä koskee mielestäni myös esimerkiksi erilaisia sairauksia. Jos ei pysty saamaan lapsia, niin se olisi hyvä tokaista melko aikaisin ulos eikä sitten useamman vuoden päästä.
Tasoasioista vaikean tekee se, että osittain ne on kulttuurin sanelemaa hömppäpömppää.
Järjellä ajatellen jollain yksittäisellä miinustekijällä ei pitäisi olla niin suurta merkitystä, mutta sitten kun nainen alkaa rätnätä imagokysymyksiä ja sitä kannattaako seksiä tuollaiselle antaa tilanteesta tuleekin lähes mahdottoman vakava.
Toisaalta miksei siitä voisi keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itsekin heti lähdet tuolla asenteella liikkeelle, niin et myöskään tee vaikutusta naiseen. Ei kannata ajatella "no en mä kumminkaan kenellekään kelpaa". Onhan olemassa paljon akateemisia naisiakin, jotka ovat työttömiä, yksinäisiä, köyhiä jne. ja kaipaisivat miestä rinnalleen, mutta eivät uskalla etsiä kun ajattelevat samoin kun sinä, "en kumminkaan kelpaa uramiehelle". Tasoista puhuminen on minusta tyhmää ja turhaa, sillä ne vain vahvistavat ihmisten mielikuvia siitä, että onnellisuus suhderintamalla riippuisi jotenkin materiasta ja titteleistä.
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos itsekin heti lähdet tuolla asenteella liikkeelle
Milläs asenteella sitten pitäisi lähteä liikkeelle, ettei tulisi puolen vuoden päästä haukutuksi mielenterveysongelmaiseksi luuseriksi?
Kun ei ole varaa edes treffeillä käydä, niin väistämättähän asia joka tapauksessa tulee ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Eikö ole parempi kertoa heti itse, että on luuseri, kuin antaa naisen törmätä siihen itse?
Miten työttömän, mielenterveysongelmaisen, köyhän ja yksinäisen sitten pitäisi itsensä naiselle esitellä? Kerro ihan käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Vai niin. En vain usko, että minulla on yhteistä ihmisen kanssa, joka vähättelee itseään heti kättelyssä. Mikään voittajapaska ei minua kiinnosta, enkä ole itse voittaja, enkä sellaista etsi. Mutta luuseriksi itseään tituleeraavaan en aikaani tuhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin perustat nämä "akateemisen naisen kriteerit"?
Jos kaipaat akateemista puolisoa, valitse humanistiselta. Ovat usein avoimia monenlaiselle ja urasuuntautuneisuus ilmenee intohimon eikä etenemisen tai varallisuuden kautta. Yleistyksiä toki nämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Eikö ole parempi kertoa heti itse, että on luuseri, kuin antaa naisen törmätä siihen itse?
Miten työttömän, mielenterveysongelmaisen, köyhän ja yksinäisen sitten pitäisi itsensä naiselle esitellä? Kerro ihan käytännössä.
Sinun pitäisi muuttaa ajatusmalliasi, arvostaa itseäsi sellaisena ihmisenä kuin olet. Eivät nuo mainitsemasi asiat muutenkaan pysy piilossa muutenkaan. Kyse on siitä, että itsensä vähätteleminen kertoo sinusta, ettet arvosta itseäsi. Miksi joku muu arvostaisi sinua? Tai pitäisi arvostaa? Se, että sinulla on vaikeuksia elämässäsi ei tee sinusta arvotonta tai huonoa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat nämä "akateemisen naisen kriteerit"?
Opintojeni aikana syntyneeseen yleiseen mielikuvaan. Ja eikös siitä tutkimustuloksiakin ole, että akateeminen nainen kaipaa rinnalleen vähintään samantasoisen miehen, esimerkiksi matalammin koulutettu ei käy. Siksi akateemisten naisten pariutuminen on haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos itsekin heti lähdet tuolla asenteella liikkeelle, niin et myöskään tee vaikutusta naiseen. Ei kannata ajatella "no en mä kumminkaan kenellekään kelpaa". Onhan olemassa paljon akateemisia naisiakin, jotka ovat työttömiä, yksinäisiä, köyhiä jne. ja kaipaisivat miestä rinnalleen, mutta eivät uskalla etsiä kun ajattelevat samoin kun sinä, "en kumminkaan kelpaa uramiehelle". Tasoista puhuminen on minusta tyhmää ja turhaa, sillä ne vain vahvistavat ihmisten mielikuvia siitä, että onnellisuus suhderintamalla riippuisi jotenkin materiasta ja titteleistä.
Mutta etkö ymmärrä, että ei aloittaja itse halua elämäänsä epäonnistunutta uranaista, vaan sellaisen uranaisen, jonka mt ei ole pettänyt.
Ymmärrän aloittajan sanoman täysin.
On aivan tyhmää kuvitella, että kaksi uran haussa epäonnistunutta voisivat olla onnellinen pari. Kumpikin katkeria siitä, ettei saanut mitä halusi.
Sen sijaan kaksi urallaan onnistunutt on mahdollisia. Mutta on niin totta, ettei menestynyt uranainen halua miestä, joka ei ole menestynyt. N42
Vierailija kirjoitti:
Jos itsekin heti lähdet tuolla asenteella liikkeelle, niin et myöskään tee vaikutusta naiseen. Ei kannata ajatella "no en mä kumminkaan kenellekään kelpaa". Onhan olemassa paljon akateemisia naisiakin, jotka ovat työttömiä, yksinäisiä, köyhiä jne. ja kaipaisivat miestä rinnalleen, mutta eivät uskalla etsiä kun ajattelevat samoin kun sinä, "en kumminkaan kelpaa uramiehelle". Tasoista puhuminen on minusta tyhmää ja turhaa, sillä ne vain vahvistavat ihmisten mielikuvia siitä, että onnellisuus suhderintamalla riippuisi jotenkin materiasta ja titteleistä.
Haluatko sinä naisena siis tulla huijatuksi? Että toinen alkaa esittää parempaa kuin onkaan? Missä vaiheessa haluat kuulla, ettei toinen olekaan sellainen oikeasti?
N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Vai niin. En vain usko, että minulla on yhteistä ihmisen kanssa, joka vähättelee itseään heti kättelyssä. Mikään voittajapaska ei minua kiinnosta, enkä ole itse voittaja, enkä sellaista etsi. Mutta luuseriksi itseään tituleeraavaan en aikaani tuhlaa.
Eli voitokkuuden arvot, kapitalimia, mätää länsimaisuutta jne. Minä pidän itseäni luuserina.
Siitä huolimatta en ole sisällyksetön, enkä typerä ihminen. Arvostan itseni hyvin korkeallekin.
En koe silti olevani voittajaihminen. Olen ollut voittajaihmisten kanssa. Mutta en halua olla vahvis, en halua selvitä jokaisesta tilanteesta. Haluan olla aina lievästi muiden alla, koska luonteeni on introvertti.
Ei sinun tarvitse sitä arvostaa. Ei suinkaan.
That's it.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että itsensä vähätteleminen kertoo sinusta, ettet arvosta itseäsi.
En arvostakaan, itsetunto on ihan pohjamudissa ja häpeä ja siihen liittyvä piilottelu jokapäiväistä.
Miten mielenterveysongelmainen, työtön, köyhä ja yksinäinen esittelisi itsensä naiselle uskottavasti niin, ettei valehtelisi ja olisi kuitenkin edukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Vai niin. En vain usko, että minulla on yhteistä ihmisen kanssa, joka vähättelee itseään heti kättelyssä. Mikään voittajapaska ei minua kiinnosta, enkä ole itse voittaja, enkä sellaista etsi. Mutta luuseriksi itseään tituleeraavaan en aikaani tuhlaa.
Eli voitokkuuden arvot, kapitalimia, mätää länsimaisuutta jne. Minä pidän itseäni luuserina.
Siitä huolimatta en ole sisällyksetön, enkä typerä ihminen. Arvostan itseni hyvin korkeallekin.
En koe silti olevani voittajaihminen. Olen ollut voittajaihmisten kanssa. Mutta en halua olla vahvis, en halua selvitä jokaisesta tilanteesta. Haluan olla aina lievästi muiden alla, koska luonteeni on introvertti.
Ei sinun tarvitse sitä arvostaa. Ei suinkaan.
That's it.
Okei, introvertti olen minäkin. En vain tajua tuota luuseriasiaa, tarkoitamme sillä varmastikin eri asioita.
Ehkä sillä on sinulle eri merkitys kuin minulle.
Nyt en ihan ymmärtänyt, tarkoitatko, että esittelet heti itsesi luuserina?