Lue keskustelun säännöt.
Miksi tasosta puhuminen on ihmissuhteissa väärin?
29.10.2015 |
Minä olen elämässäni epäonnistunut mies: mielenterveysongelmainen, yksinäinen, työtön ja köyhä. Minulla on akateeminen koulutus ja pystyn keskustelemaan aiheista, jotka naisia kiinnostavat, mutta tiedostan hyvin, ettei minusta todennäköisesti ole päämäärätietoisen akateemisen naisen kanssa suhteeseen, koska akateemiset naiset yleensä odottavat kumppaniltaan vähintään työpaikkaa, mieluummin jonkinlaista uraakin, eivätkä he kumppaninsa henkistä tasapainoisuuttakaan pahakseen laita.
Kun tapaan mukavan akateemisen naisen, lähtökohta on minulle selvä. Voimme ehkä harrastaa seksiä ja jutella mukavia, mutta ei minusta hänelle kumppaniksi ole, koska en hänen kriteereitään täytä.
Miksi ihmissuhteisiin ei saisi suhtautua tällä tavalla? Pitäisikö asia esittää jotenkin hienovaraisemmin? Eikö saisi käyttää sanoja luuseri ja uranainen? Pitäisikö puhua elämäänsä etsivästä ja arvojen eroavuudesta?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Eikö ole parempi kertoa heti itse, että on luuseri, kuin antaa naisen törmätä siihen itse?
Miten työttömän, mielenterveysongelmaisen, köyhän ja yksinäisen sitten pitäisi itsensä naiselle esitellä? Kerro ihan käytännössä.
Sinun pitäisi muuttaa ajatusmalliasi, arvostaa itseäsi sellaisena ihmisenä kuin olet. Eivät nuo mainitsemasi asiat muutenkaan pysy piilossa muutenkaan. Kyse on siitä, että itsensä vähätteleminen kertoo sinusta, ettet arvosta itseäsi. Miksi joku muu arvostaisi sinua? Tai pitäisi arvostaa? Se, että sinulla on vaikeuksia elämässäsi ei tee sinusta arvotonta tai huonoa ihmistä.
Ai ei vai? Sinähän vitsin murjaisit. Suollatko useinkin tuollaista paskaa täällä vauvalla, sen minkä minkä virheitä tekevien miesten tai ystävättäriesi haukkumiseltasi ehdit?
Onpa taas hienoa analyysia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Eikö ole parempi kertoa heti itse, että on luuseri, kuin antaa naisen törmätä siihen itse?
Miten työttömän, mielenterveysongelmaisen, köyhän ja yksinäisen sitten pitäisi itsensä naiselle esitellä? Kerro ihan käytännössä.
Sinun pitäisi muuttaa ajatusmalliasi, arvostaa itseäsi sellaisena ihmisenä kuin olet. Eivät nuo mainitsemasi asiat muutenkaan pysy piilossa muutenkaan. Kyse on siitä, että itsensä vähätteleminen kertoo sinusta, ettet arvosta itseäsi. Miksi joku muu arvostaisi sinua? Tai pitäisi arvostaa? Se, että sinulla on vaikeuksia elämässäsi ei tee sinusta arvotonta tai huonoa ihmistä.
Sinähän vitsin murjaisit. Ai ei vai? Mitäs ne toisten ihmisten arvosteluketjut sitten täällä vauvalla niin hyvin menestyvät? Luuletko, että on kivaa epäonnistumisten päälle vielä saada kuulla pelkkää arvostelua, häh?
N42
Tottahan se on, että ihmisillä on tasot vaikka se kovin ikävältä kuulostaakin. Se vaan menee niin, että samankaltaiset ihmiset päätyvät yleensä yhteen. Köyhät päätyy yhteen, rikkaat päätyy yhteen, hyvännäköiset päätyy yhteen jne. Tietenkään ne tasot ei määrää sitä, että jos olet rikas niin sinun on pakko olla toisen rikkaan kanssa, no ehkä joissain suvuissa se menee niin. Hyvännäköisillä taas yleensä se vaan menee niin, että miksi ottaa ruma kumppani jos saa hyvännäköisen. Miksi kukaan ostaisi rumaa ja toimivaa autoa jos saa hienon ja toimivankin? Näissäkin toki poikkeuksia näkee, mutta yleensä se tuntuu menevän niin, että hyvännäköinen mies on jonkun itseään rumemman naisen kanssa. Tasothan eivät vielä tee ihmistä. Huomasitteko muuten miten hienosti vertasin ihmisiä autoihin?
Ei se väärin ole, että on samalla tasolla sen kumppanin kanssa. Minua ainakin ahdistaisi ihan vituikseen olla jonkun hyvin koulutetun, rikkaan ja hyvännäköisen naisen kanssa. Noh, onneksi tuollaista ei tarvitse pelätä tapahtuvaksi edes pahimmissa painajaisissa, ihme on jos edes joskus oman tasoisensa naisen saa.
Terveisin Naispelko22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Vai niin. En vain usko, että minulla on yhteistä ihmisen kanssa, joka vähättelee itseään heti kättelyssä. Mikään voittajapaska ei minua kiinnosta, enkä ole itse voittaja, enkä sellaista etsi. Mutta luuseriksi itseään tituleeraavaan en aikaani tuhlaa.
Eli voitokkuuden arvot, kapitalimia, mätää länsimaisuutta jne. Minä pidän itseäni luuserina.
Siitä huolimatta en ole sisällyksetön, enkä typerä ihminen. Arvostan itseni hyvin korkeallekin.
En koe silti olevani voittajaihminen. Olen ollut voittajaihmisten kanssa. Mutta en halua olla vahvis, en halua selvitä jokaisesta tilanteesta. Haluan olla aina lievästi muiden alla, koska luonteeni on introvertti.
Ei sinun tarvitse sitä arvostaa. Ei suinkaan.
That's it.
Okei, introvertti olen minäkin. En vain tajua tuota luuseriasiaa, tarkoitamme sillä varmastikin eri asioita.
Ehkä sillä on sinulle eri merkitys kuin minulle.
Niin, kuten luultavasti puhumisella tasoistakin. Kun väität, ettet välitä tasoista niin se on valhe, koska kyllä sinä niistä välität, saatat vain mielessäsi ajatella asiaa eri kantilta, mutta lopputulos on aivan sama, kuin mitä AP ajaa takaa.
Eli tasoajattelua esiintyy kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on, että ihmisillä on tasot vaikka se kovin ikävältä kuulostaakin.
Eivätkä monet naiset myöskään epäröi tuoda sitä esiin esimerkiksi baareissa. Vaikka yrittäisi lähestyä kohteliaasti, niin kohtelu voi olla todella töykeää, eikä harvinaista ole sekään, että nainen kääntyy kokonaan pois ja jättää tylysti huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten mielenterveysongelmainen, työtön, köyhä ja yksinäinen esittelisi itsensä naiselle uskottavasti niin, ettei valehtelisi ja olisi kuitenkin edukseen?
Etkö itse hyväksyisi kaltaistasi naista?
No hyvä, luuseri haluaa siis julistaa maailmalle olevansa kelpaamaton häviäjä. Siitä sitten vain. Ei sitten pidä ihmetellä, jos jää yksin. Eihän sille luuserille kelpaa se toinen luuserikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse hyväksyisi kaltaistasi naista?
Vaikea tuohon on mitään varmaa sanoa, mutta etenkin mielenterveysongelmat ovat sellaisia, että jättäisin ne mieluusti väliin.
Eikä pitkittynyt työttömyyskään kiinnosta, koska siihen liittyy monia sivuilmiöitä kuten juuri häpeä ja voimakkaasti madaltunut omanarvontunto.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä, luuseri haluaa siis julistaa maailmalle olevansa kelpaamaton häviäjä. Siitä sitten vain. Ei sitten pidä ihmetellä, jos jää yksin. Eihän sille luuserille kelpaa se toinen luuserikaan.
niin, aivan, mutta yksinjäämisen syy ei ole se, mitä muille kertoo, vaan se, että on häviäjä. Koska en ymmärrä, miksi siitä pitäisi vaieta ja huijata toinen vaikka avioon, ennen kuin paljastaa asian? Kertoisitko minulle?
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Vai niin. En vain usko, että minulla on yhteistä ihmisen kanssa, joka vähättelee itseään heti kättelyssä. Mikään voittajapaska ei minua kiinnosta, enkä ole itse voittaja, enkä sellaista etsi. Mutta luuseriksi itseään tituleeraavaan en aikaani tuhlaa.
Eli voitokkuuden arvot, kapitalimia, mätää länsimaisuutta jne. Minä pidän itseäni luuserina.
Siitä huolimatta en ole sisällyksetön, enkä typerä ihminen. Arvostan itseni hyvin korkeallekin.
En koe silti olevani voittajaihminen. Olen ollut voittajaihmisten kanssa. Mutta en halua olla vahvis, en halua selvitä jokaisesta tilanteesta. Haluan olla aina lievästi muiden alla, koska luonteeni on introvertti.
Ei sinun tarvitse sitä arvostaa. Ei suinkaan.
That's it.
Okei, introvertti olen minäkin. En vain tajua tuota luuseriasiaa, tarkoitamme sillä varmastikin eri asioita.
Ehkä sillä on sinulle eri merkitys kuin minulle.
Niin, kuten luultavasti puhumisella tasoistakin. Kun väität, ettet välitä tasoista niin se on valhe, koska kyllä sinä niistä välität, saatat vain mielessäsi ajatella asiaa eri kantilta, mutta lopputulos on aivan sama, kuin mitä AP ajaa takaa.
Eli tasoajattelua esiintyy kaikilla.
Okei, nyt ymmärrän vähän paremmin mitä tarkoitat ja mitä ap mahdollisesti myös tarkoittaa. En kyllä mielestäni ollenkaan väittänyt, etten välitä tasoista, en ottanut siihenkään kantaa, onko tasoja olemassa, vaan puhuin vain siitä, että ihmisen ei kerta kaikkiaan kannata esittää itseään negatiivisessa valossa. Vähän sama kuin sanooko itseään läskiksi vai ylipainoiseksi. Sävyeroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mahdollinen kiinnostukseni kyllä lopahtaisi heti sellaista ihmistä kohtaan joka sanoo itseään luuseriksi.
Olet pumpattu täyteen länsimaista voittajapaskaa.
Vai niin. En vain usko, että minulla on yhteistä ihmisen kanssa, joka vähättelee itseään heti kättelyssä. Mikään voittajapaska ei minua kiinnosta, enkä ole itse voittaja, enkä sellaista etsi. Mutta luuseriksi itseään tituleeraavaan en aikaani tuhlaa.
Eli voitokkuuden arvot, kapitalimia, mätää länsimaisuutta jne. Minä pidän itseäni luuserina.
Siitä huolimatta en ole sisällyksetön, enkä typerä ihminen. Arvostan itseni hyvin korkeallekin.
En koe silti olevani voittajaihminen. Olen ollut voittajaihmisten kanssa. Mutta en halua olla vahvis, en halua selvitä jokaisesta tilanteesta. Haluan olla aina lievästi muiden alla, koska luonteeni on introvertti.
Ei sinun tarvitse sitä arvostaa. Ei suinkaan.
That's it.
Okei, introvertti olen minäkin. En vain tajua tuota luuseriasiaa, tarkoitamme sillä varmastikin eri asioita.
Ehkä sillä on sinulle eri merkitys kuin minulle.
Niin, kuten luultavasti puhumisella tasoistakin. Kun väität, ettet välitä tasoista niin se on valhe, koska kyllä sinä niistä välität, saatat vain mielessäsi ajatella asiaa eri kantilta, mutta lopputulos on aivan sama, kuin mitä AP ajaa takaa.
Eli tasoajattelua esiintyy kaikilla.
Okei, nyt ymmärrän vähän paremmin mitä tarkoitat ja mitä ap mahdollisesti myös tarkoittaa. En kyllä mielestäni ollenkaan väittänyt, etten välitä tasoista, en ottanut siihenkään kantaa, onko tasoja olemassa, vaan puhuin vain siitä, että ihmisen ei kerta kaikkiaan kannata esittää itseään negatiivisessa valossa. Vähän sama kuin sanooko itseään läskiksi vai ylipainoiseksi. Sävyeroista.
Mitä sitten vaikka puhuisikin itse mielellään ylipainosta, jos ei koskaan tapaa ketään toista, joka haluaa nähdä asian myös niin, vaan jokainen lähelle pyrkivä ihminen haluaa puhua kaameista läskeistäsi?
Mitä se AUTTAA, vaikka itse olisin sitä mieltä, että tämä on ylipainoa?
Enkä itse todellakaan tajua mitä väliä termillä loppujenlopuksi on, jos läski vain yksinkertaisesti on rumaa. (Kuten mt-potilaan käytös usein on jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elämässäni epäonnistunut mies: mielenterveysongelmainen, yksinäinen, työtön ja köyhä. Minulla on akateeminen koulutus ja pystyn keskustelemaan aiheista, jotka naisia kiinnostavat, mutta tiedostan hyvin, ettei minusta todennäköisesti ole päämäärätietoisen akateemisen naisen kanssa suhteeseen, koska akateemiset naiset yleensä odottavat kumppaniltaan vähintään työpaikkaa, mieluummin jonkinlaista uraakin, eivätkä he kumppaninsa henkistä tasapainoisuuttakaan pahakseen laita.
Kun tapaan mukavan akateemisen naisen, lähtökohta on minulle selvä. Voimme ehkä harrastaa seksiä ja jutella mukavia, mutta ei minusta hänelle kumppaniksi ole, koska en hänen kriteereitään täytä.
Miksi ihmissuhteisiin ei saisi suhtautua tällä tavalla? Pitäisikö asia esittää jotenkin hienovaraisemmin? Eikö saisi käyttää sanoja luuseri ja uranainen? Pitäisikö puhua elämäänsä etsivästä ja arvojen eroavuudesta?
Ei se puhumisen tapa tuossa ole väärin, vaan asennoitumisen tapa. Se, että ajattelet olevasi muita heikkotasoisempi. Se on väärin yksinkertaisesti siksi, että se ei pidä paikkaansa. Mutta niin kauan kuin uskot sen pitävän paikkansa, on suuri todennäköisyys että pysyt työttömänä, köyhänä ja mt-ongelmaisena.
Jos uskoisit olevasi yhtä hyvä kuin muutkin, ajattelisit että ansaitset parempaa elämää kuin ikuisen työttömyyden ja tukien varassa pyörimisen, ja alkaisit pyrkiä sitä kohti. Ehkä kouluttautuisit uudelleen ja vähitellen työllistyisit jne. Mielenterveysongelmat vähitellen hellittäisivät. Ja niin edelleen. Toivon kovasti, että et tulkitse tätä siten, että tässä sinua syyllistetään omista mt-ongelmistasi. Se ei ole tarkoitukseni.
Elämä vain on kummallinen muna-kana -ilmiö. Miten ihminen voi siirtyä paikasta toiseen, vaikka samalla on totta että ihminen voi olla yhdellä hetkellä aina vain yhdessä paikassa? Samalla tavalla paradoksaalista on se, miten itsearvostuksen kadottaneesta voi tulla itseään arvostava. Se vaikuttaa mahdottomalta, mutta ei kuitenkaan ole sitä.
Tsemppiä ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on, että ihmisillä on tasot vaikka se kovin ikävältä kuulostaakin.
Eivätkä monet naiset myöskään epäröi tuoda sitä esiin esimerkiksi baareissa. Vaikka yrittäisi lähestyä kohteliaasti, niin kohtelu voi olla todella töykeää, eikä harvinaista ole sekään, että nainen kääntyy kokonaan pois ja jättää tylysti huomiotta.
Ole nainen ja kiinnostunut naisista. Tosiasia on ettei ole MITÄÄN taetta että joku nainen ravintolassa (minun tapauksessani homoravintoloissa) vastaisi lähestymiseen myöntyvästi, mistään tasoista riippumatta! Hänellä voi olla huono päivä, hän voi olla korviaan myöten ihastunut johonkuhun saavuttamattimaan, hän voi pitää tummista kun sinä olet vaalea tai toisin päin jne jne. You never know. Jos ravintolassa saa pos. palautetta se on onnenkantamoinen. Ei siitä voi päätellä mitään. Ei se ole mikään luonnonlaki. Ja tutustuminen muualla on paljon, paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J a onko siinäkään nyt sitten loppujenlopuksi mitään järkeä, että toisen ylipaino hyväksytään? Sehän on terveysriski jne. Sama asia mt-ongelmissa. Siis jos toinen sanoo, että saat olla tuollainen seko, eikä ennemmin että "minä autan sinua paranemaan", niin en ainakaan itse haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, koska olen pahimmillani aika paha. Minun pitäisi saada parantua toisen kanssa ja itse koen, että nimenomaan joku ONNITUNUT ihminen voisi siinä auttaa, ei toinen joka on yhtä pihalla ja epäonnistunut kuin minäkin.
Tekee samoja virheitä ehkä kuin minä, eikä kumpikaan huomaa, missä vika. Mutta eivät onnistujat halua olla sellaisten kanssa, joilla on kaikki mennyt pieleen. Niin se vain on.
N42
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten vaikka puhuisikin itse mielellään ylipainosta, jos ei koskaan tapaa ketään toista, joka haluaa nähdä asian myös niin, vaan jokainen lähelle pyrkivä ihminen haluaa puhua kaameista läskeistäsi?
Mitä se AUTTAA, vaikka itse olisin sitä mieltä, että tämä on ylipainoa?
Enkä itse todellakaan tajua mitä väliä termillä loppujenlopuksi on, jos läski vain yksinkertaisesti on rumaa. (Kuten mt-potilaan käytös usein on jne.)
Anteeksi, en ymmärtänyt tätä kommenttia. Termeillä ja sanoilla on ihan älyttömän paljon väliä viestinnässä, etenkin tässä mikä perustuu vain näkemiimme sanoihin ruudulla. Suorassa kommunikoinnissa tulee sitten ääni ja eleet vielä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on, että ihmisillä on tasot vaikka se kovin ikävältä kuulostaakin. Se vaan menee niin, että samankaltaiset ihmiset päätyvät yleensä yhteen. Köyhät päätyy yhteen, rikkaat päätyy yhteen, hyvännäköiset päätyy yhteen jne. Tietenkään ne tasot ei määrää sitä, että jos olet rikas niin sinun on pakko olla toisen rikkaan kanssa, no ehkä joissain suvuissa se menee niin. Hyvännäköisillä taas yleensä se vaan menee niin, että miksi ottaa ruma kumppani jos saa hyvännäköisen. Miksi kukaan ostaisi rumaa ja toimivaa autoa jos saa hienon ja toimivankin? Näissäkin toki poikkeuksia näkee, mutta yleensä se tuntuu menevän niin, että hyvännäköinen mies on jonkun itseään rumemman naisen kanssa. Tasothan eivät vielä tee ihmistä. Huomasitteko muuten miten hienosti vertasin ihmisiä autoihin?
Ei se väärin ole, että on samalla tasolla sen kumppanin kanssa. Minua ainakin ahdistaisi ihan vituikseen olla jonkun hyvin koulutetun, rikkaan ja hyvännäköisen naisen kanssa. Noh, onneksi tuollaista ei tarvitse pelätä tapahtuvaksi edes pahimmissa painajaisissa, ihme on jos edes joskus oman tasoisensa naisen saa.
Terveisin Naispelko22
Tasoteoriassa on vaan se ongelma, ettei se ole täysin objektiivinen. Ihminen voi pitää jotain höttöä tasokkaana. Joku voi pitää New Kids On The Blockia potensiin 10 tasokkaampana, kuin Tschaikovskyä tai Wagneria. Joku taas pitää ekonomin työtä tasottomana, tai romanttista hellyyttä/lähetyssaarnaajaa ainoana terveenä seksin muotona. Ja yksinapaisesti ajattelevia ihmisiä on PALJON. Sitä kautta syntyy malleja, joiden mukaan ihmiset toimivat. Hyvännäköinen nainen voi hyvin kiinnostua myös ujosta hintelästä miehestä, mutta se ei ole yleinen malli. Bodarikaappeja jotkut uskaltavat pitää rumina, mutta sekään ei ole yleistä.
Itse voisin hyvin ottaa akateemisen, minua paljon koulutetumman naisen. Ongelmia tulisi vasta sitten, jos nainen oikeasti pitäisi itseään parempana/arvokkaampana. Ja aika usein jo opiskeluvaiheessa ihmisillä nousee kusi päähän. Jo ensimmäinen opiskeluvuosi saa monet hylkäämään vanhoja ystäviään. Samantyyppinen ilmiö näkyy ehkä paremmin jossain Kiinassa, jossa ylempi keskiluokka on asemastaan ja työpaikoistaan tosi tohkeissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on ettei ole MITÄÄN taetta että joku nainen ravintolassa (minun tapauksessani homoravintoloissa) vastaisi lähestymiseen myöntyvästi
Eihän tässä mistään myöntyvyydestä ole kysymys vaan siitä, että nainen edes vastaisi tai ei olisi töykeä.
Voihan sitä torjua ystävällisestikin. Ei naisen ole pakko katsoa miestä kuin halpaa lihaa ja häpäistä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elämässäni epäonnistunut mies: mielenterveysongelmainen, yksinäinen, työtön ja köyhä. Minulla on akateeminen koulutus ja pystyn keskustelemaan aiheista, jotka naisia kiinnostavat, mutta tiedostan hyvin, ettei minusta todennäköisesti ole päämäärätietoisen akateemisen naisen kanssa suhteeseen, koska akateemiset naiset yleensä odottavat kumppaniltaan vähintään työpaikkaa, mieluummin jonkinlaista uraakin, eivätkä he kumppaninsa henkistä tasapainoisuuttakaan pahakseen laita.
Kun tapaan mukavan akateemisen naisen, lähtökohta on minulle selvä. Voimme ehkä harrastaa seksiä ja jutella mukavia, mutta ei minusta hänelle kumppaniksi ole, koska en hänen kriteereitään täytä.
Miksi ihmissuhteisiin ei saisi suhtautua tällä tavalla? Pitäisikö asia esittää jotenkin hienovaraisemmin? Eikö saisi käyttää sanoja luuseri ja uranainen? Pitäisikö puhua elämäänsä etsivästä ja arvojen eroavuudesta?
Ei se puhumisen tapa tuossa ole väärin, vaan asennoitumisen tapa. Se, että ajattelet olevasi muita heikkotasoisempi. Se on väärin yksinkertaisesti siksi, että se ei pidä paikkaansa. Mutta niin kauan kuin uskot sen pitävän paikkansa, on suuri todennäköisyys että pysyt työttömänä, köyhänä ja mt-ongelmaisena.
Jos uskoisit olevasi yhtä hyvä kuin muutkin, ajattelisit että ansaitset parempaa elämää kuin ikuisen työttömyyden ja tukien varassa pyörimisen, ja alkaisit pyrkiä sitä kohti. Ehkä kouluttautuisit uudelleen ja vähitellen työllistyisit jne. Mielenterveysongelmat vähitellen hellittäisivät. Ja niin edelleen. Toivon kovasti, että et tulkitse tätä siten, että tässä sinua syyllistetään omista mt-ongelmistasi. Se ei ole tarkoitukseni.
Elämä vain on kummallinen muna-kana -ilmiö. Miten ihminen voi siirtyä paikasta toiseen, vaikka samalla on totta että ihminen voi olla yhdellä hetkellä aina vain yhdessä paikassa? Samalla tavalla paradoksaalista on se, miten itsearvostuksen kadottaneesta voi tulla itseään arvostava. Se vaikuttaa mahdottomalta, mutta ei kuitenkaan ole sitä.
Tsemppiä ap.
Et ymmärrä mt-ongelmia. Jos asia olisi noin kun sanot, niitä ei olisi olemassakaan, paitsi pelkästään elimellisinä oireina (skitsofrenia ym.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustat nämä "akateemisen naisen kriteerit"?
Opintojeni aikana syntyneeseen yleiseen mielikuvaan. Ja eikös siitä tutkimustuloksiakin ole, että akateeminen nainen kaipaa rinnalleen vähintään samantasoisen miehen, esimerkiksi matalammin koulutettu ei käy. Siksi akateemisten naisten pariutuminen on haastavaa.
Sinähän olet akateemisesti koulutettu eli "samantasoinen".
En minä miehiä deittaillessani ole kauhean kiinnostunut heidän statuksestaan (vaikka joidenkin miesten on vaikea tätä uskoa), vaan heidän kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan, ajatusmaailmastaan ja luonteestaan noin ylipäätään.
Jos joku mies heti kättelyssä kertoisi olevansa työtön, köyhä, yksinäinen yms. niin se antaisi minulle negatiivisen signaalin siitä, millä tavoin mies määrittää itsensä ja mitä hän pitää elämässään olennaisimpana asiana - ja oletettavasti myös minun varallisuudellani, työllisyydelläni, sosiaalisuudellani ja vastaavilla olisi hänelle suurempi merkitys kuin mitä niillä on itselläni.
Jos sinun on kuitenkin pakko käsitellä näitä asioita jo varhaisessa vaiheessa, niin parasta olisi tehdä se positiivisen kautta. Esim. voisit kertoa, millaisen työpaikan haluaisit tai mihin tähtäät.
Ai ei vai? Sinähän vitsin murjaisit. Suollatko useinkin tuollaista paskaa täällä vauvalla, sen minkä minkä virheitä tekevien miesten tai ystävättäriesi haukkumiseltasi ehdit?