Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, vaikka itse en koe anoppivihaa tai pidä häntä täysin vieraana ihmisenä niin kyllä minäkin olin hieman ihmeissäni kun esikoisen syntymästä oli kulunut vajaa tunti ja anoppi ja appi oli hakkaamassa synnärin ovea. Mies oli molempien vanhemmille ja veljille laittanut siis viestin, että vauva syntynyt. Me oltiin vielä salissa kun tuli viestiä, että ollaan täällä missä te. Onneksi synnytys oli nopea ja helppo, pääsin heti kävelemään jne... muuten oisin varmaan ollut muutakin kuin ihmeissäni. Näin jälkeenpäin olisin ehkä tahtonut saada rauhassa miehen kanssa ensin tutustua vauvaan ja vaikka juoda kahvit ja opetella imetystä.

Opetella imetystä? Meillä vauva nukkui noin 5 tuntia synnytyksen jälkeen, ei siinä imetys käynyt edes mielessä.

Kyllä mun vuonna 2001 syntynyt lapsi oli pari yötä kansliassa. Olin itse huonossa kunnossa, enkä voinut hoitaa lasta. En usko, että lapsi on tästä traumatisoitunut ja omakin äitiyteni tämän kesti. 

Parasta kaikille, kun isä ja äiti saavat yhdessä tutustua vauvaan, opetella elämään perheenä. Ei siihen kaivata ketään muita mukaan!

Mutta kun vauva on 5 vrk ikäinen ja vanhemmat kaipaavat yöunia valvottuaan muutaman yön, niin isovanhempien kannattaa muistuttaa, että se lapsi on vain vanhempiensa elämän keskipiste, ei muiden. Elämä jatkuu pienen perheen ympärillä, ei ole tarvetta, että koko suku pysähtyy pienen ympärille. Joten jatkakaa perheenä elämisen opettelua, joka voi joskus vähän väsyttää. Vauvalle ei ole hyväksi, että sinne kotiin ryntää liuta uteliaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja kyllä vauvat olivat pois noista liikuntatapahtumista ja luennoista. Lisäksi kaikki vauvat otettiin pois huoneesta toiseksi yöksi. Tuoreille äideille yksi kokonainen yö tarjottiin. -292 ja 294-

Olen sanaton. Tapahtuiko tämä kenties Neuvostoliitossa tai Hitlerin Saksassa?

Joensuu on kaupunki -292, 294 ja ?-

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.

Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..

Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.

Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?

Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?

 

 

No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. Miehen vanhemmat ei todellakaan ole sama kuin omat vanhemmat. Omat vanhemmat on nähneet minut melkeinpä jokaisessa elämän tilanteessa, tuntevat minut läpikotaisin, ymmärtävät minua ja rakastavat minua. Miehen vanhemmat ovat nähneet minut kahvipöydässä jouluna (niin, todellakin ehkä vain pari kertaa vuodessa tavattu). Omille vanhemmilleni voin sanoa, että nyt väsyttää, voitte lähteä lätkimään ja jättää minut ja vauvan lepäilemaan. Appivanhemmille en kehtaa sanoa, jos eivät ymmärrä lähteä. Omien vanhempien silmien alla ei hävettäisi, jos vaikka yhtäkkiä verta tulvahtaisi patjoille. Mutta ne appivanhemmat... Ja olisi liian kummallista lähettää vauva miehen kanssa johonkin käytävälle heitä tapaamaan. Tulisi liikaa kysymyksiä ja olettamuksia minun voinnista. En siis päästänyt appivanhempiani sairaalaan niinä kahtena päivän, kun siellä olin. Omat vanhemmat kävivät.

Ei kai se koko suku sinne muuta! Hiukan perspektiiviä. Eri asia jos läheiset ihmiset käy katsomassa vauvaa. Vauvakin on laumaeläin, eikä mene muista ihmisistä sekaisin, vaikka joku nyt vauvan näkisikin ennen 2 vuotissyntyäreitä. Miten ennen luulitte sen tapahtuneen, kun eri sukupolvet asui yhdessä ja myös mahdolliset sisarukset? Tällä eristäytymispolitiikalla saadaan aikaan vain yksinäisiä ja masentuneita äitejä, rikkonaisia parisuhteita. Kai jokainen nyt tarvitsee muitakin ihmisiä ympärilleen? Ei vaiva siitä kärsi, vaikka samassahuoneessa olisi joku muukin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.

Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..

Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.

Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?

Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?

No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.

 

 

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. Miehen vanhemmat ei todellakaan ole sama kuin omat vanhemmat. Omat vanhemmat on nähneet minut melkeinpä jokaisessa elämän tilanteessa, tuntevat minut läpikotaisin, ymmärtävät minua ja rakastavat minua. Miehen vanhemmat ovat nähneet minut kahvipöydässä jouluna (niin, todellakin ehkä vain pari kertaa vuodessa tavattu). Omille vanhemmilleni voin sanoa, että nyt väsyttää, voitte lähteä lätkimään ja jättää minut ja vauvan lepäilemaan. Appivanhemmille en kehtaa sanoa, jos eivät ymmärrä lähteä. Omien vanhempien silmien alla ei hävettäisi, jos vaikka yhtäkkiä verta tulvahtaisi patjoille. Mutta ne appivanhemmat... Ja olisi liian kummallista lähettää vauva miehen kanssa johonkin käytävälle heitä tapaamaan. Tulisi liikaa kysymyksiä ja olettamuksia minun voinnista. En siis päästänyt appivanhempiani sairaalaan niinä kahtena päivän, kun siellä olin. Omat vanhemmat kävivät.

Ei tietenkään, tottakai ne sun vanhemmat on parempia ja arvokkaampia isovanhempia. Tottakai ne saa tulla sun lasta katsomaan, mutta miehen vanhemmat ei. Eihän ne nyt ole kuin miehen vanhemmat. Tottakai ne jätetään ulkopuolelle. Ei edes sinne päivähuoneeseen saa tulla, kun sekin on äitylistä niin kamalaa. Vieraat ihmiset. On se miehenkin kiva siinä huoneessa olla, sun vanhemmat saa lasta ihastella ja omille pitää sanoa että ei saa tulla. Kun prinsessa ei kestä edes 10 minuutin vierailua. Mietitkö hetkeäkään miestä ja hänen tunteitaan? 

Kuinka kukaan oikeasti kehtaa edes tehdä noin, päästää omat vanhemmat vierailulle, mutta sanoa toisille isovanhemmille että ei saa tulla? Ihan tasan yhtä oikeutettuja ne miehenkin vanhemmat on päästä katsomaan sitä vauvaa. Jos omasi jaksat niin jaksat ne toisetkin. Tai sitten et jaksa kumpiakaan. Mä en ikimaailmassa olis kehdannut tehdä omalle puolisolleni tuollaista. Märkä rätti miehen naamaan heti aluksi, sun vanhemmat ei ole mitään, ne ei tänne tule. Mun vanhemmat sitä vastoin saa tulla, ne on oikeita isovanhempia. Sellaisen viestihän sä miehellesi annoit. 

En pystyisi itse tekemään niin, että asettaisin lapsen isovanhemmat eriarvoiseen asemaan päästämällä omat vanhempani käymään synnärillä, mutta appivanhemmat saisivat odotella kotiin pääsyä. Jos toiset käy niin silloin toisetkin ovat tervetulleita. Yhtälailla he ovat perhettä, varsinkin, kun lapsi yhdistää suvut. Paljon on teidän asenteissa vikaa, kun anoppi tuntuu olevan pelkkä häirikkö. Oma anoppini on ihana ja minulle läheinen. Tiedän, että saattaa innostua liikaa vauvan synnyttyä, mutta taitaapa tuo tasoittua ajan kanssa niin kuin muutkin intoilut :)

käyttäjä-8198 kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.

Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..

Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.

Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?

Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?

No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. Miehen vanhemmat ei todellakaan ole sama kuin omat vanhemmat. Omat vanhemmat on nähneet minut melkeinpä jokaisessa elämän tilanteessa, tuntevat minut läpikotaisin, ymmärtävät minua ja rakastavat minua. Miehen vanhemmat ovat nähneet minut kahvipöydässä jouluna (niin, todellakin ehkä vain pari kertaa vuodessa tavattu). Omille vanhemmilleni voin sanoa, että nyt väsyttää, voitte lähteä lätkimään ja jättää minut ja vauvan lepäilemaan. Appivanhemmille en kehtaa sanoa, jos eivät ymmärrä lähteä. Omien vanhempien silmien alla ei hävettäisi, jos vaikka yhtäkkiä verta tulvahtaisi patjoille. Mutta ne appivanhemmat... Ja olisi liian kummallista lähettää vauva miehen kanssa johonkin käytävälle heitä tapaamaan. Tulisi liikaa kysymyksiä ja olettamuksia minun voinnista. En siis päästänyt appivanhempiani sairaalaan niinä kahtena päivän, kun siellä olin. Omat vanhemmat kävivät.

 

 

Ei tietenkään, tottakai ne sun vanhemmat on parempia ja arvokkaampia isovanhempia. Tottakai ne saa tulla sun lasta katsomaan, mutta miehen vanhemmat ei. Eihän ne nyt ole kuin miehen vanhemmat. Tottakai ne jätetään ulkopuolelle. Ei edes sinne päivähuoneeseen saa tulla, kun sekin on äitylistä niin kamalaa. Vieraat ihmiset. On se miehenkin kiva siinä huoneessa olla, sun vanhemmat saa lasta ihastella ja omille pitää sanoa että ei saa tulla. Kun prinsessa ei kestä edes 10 minuutin vierailua. Mietitkö hetkeäkään miestä ja hänen tunteitaan? 

Kuinka kukaan oikeasti kehtaa edes tehdä noin, päästää omat vanhemmat vierailulle, mutta sanoa toisille isovanhemmille että ei saa tulla? Ihan tasan yhtä oikeutettuja ne miehenkin vanhemmat on päästä katsomaan sitä vauvaa. Jos omasi jaksat niin jaksat ne toisetkin. Tai sitten et jaksa kumpiakaan. Mä en ikimaailmassa olis kehdannut tehdä omalle puolisolleni tuollaista. Märkä rätti miehen naamaan heti aluksi, sun vanhemmat ei ole mitään, ne ei tänne tule. Mun vanhemmat sitä vastoin saa tulla, ne on oikeita isovanhempia. Sellaisen viestihän sä miehellesi annoit. 

Voi herranjumala.. Parikymmentä sivua tekstiä ja sama virsi veisuu.

Jos synnyttäjä ei koe joitakin vieraita hyväksi, niin miksi pitää mennä stressaamaan äitiä? "Minä ja minun oikeudet.." oikeasti, laillista oikeutta lapseen ei ole kuin vanhemmilla, joten sen levyn pyörittäminen voitaisiin jo lopettaa.

Jos äiti kokee, että vontinsa takia ei halua appivanhempia käymään (KOSKA NE NYT VAAN EIVÄT OLE YHTÄ LÄHEISIÄ JA TURVALLISEN TUNTUISIA KUIN OMA PERHE; JONKA EDESSÄ VOI VAIKKA IMETTÄÄ KIUSAANTUMATTA) niin sitä toivetta ensisijaisesti kuunnellaan. Äiti ja vauva ovat niitä toipilaita, joiden jaksamisen mukaan mennään. Muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.

Et ole yhtään miettinyt, miksi sairaalat ovat rajoittaneet synnärien vierailuja? Ehkäpä sillä on ollut ihan merkittävää haittaa, että sairaalaan tuppaa heti porukkaa käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Missä lasta pitää katsoa pleksin takaa? Pieni vauvahan tuoksuu ihanalle, silmät ja katse, aah ja lisäksi se sormenpuristus...

Sitten kannattaa varmaan tehdä oma vauva, ettei tuon tarpeen takia tarvitse mennä väkisin tuoretta perhettä häiritsemään.

itse olin synnytyksen jälkeen väsynyt, valuin verta niin että niistä sairaalan jättisiteistä huolimatta mekko & sänky sotkeutuivat, tukka oli takussa ( kävin toki synnytyksen jälkeen suihkussa, mutta kun märällä päällä lösähtää tyynylle..) .. herranjumala jos anoppi ja appíukko olisivat siinä tilanteessa ängenneet käymään! :O varsinkin kun anoppi on vieraskorea hienohelma..

äitini kävi, laíttoi ensin viestiä että sopiiko minulle. oma äitini on kuitenkin nähnyt minut mm. vatsataudissa paskat housussa, joten ajatus verisenä resupekkana näyttäytymisestä ei ahdistanut.

Vierailija kirjoitti:

 

käyttäjä-8198 kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.

Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..

Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.

Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?

Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?

No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. Miehen vanhemmat ei todellakaan ole sama kuin omat vanhemmat. Omat vanhemmat on nähneet minut melkeinpä jokaisessa elämän tilanteessa, tuntevat minut läpikotaisin, ymmärtävät minua ja rakastavat minua. Miehen vanhemmat ovat nähneet minut kahvipöydässä jouluna (niin, todellakin ehkä vain pari kertaa vuodessa tavattu). Omille vanhemmilleni voin sanoa, että nyt väsyttää, voitte lähteä lätkimään ja jättää minut ja vauvan lepäilemaan. Appivanhemmille en kehtaa sanoa, jos eivät ymmärrä lähteä. Omien vanhempien silmien alla ei hävettäisi, jos vaikka yhtäkkiä verta tulvahtaisi patjoille. Mutta ne appivanhemmat... Ja olisi liian kummallista lähettää vauva miehen kanssa johonkin käytävälle heitä tapaamaan. Tulisi liikaa kysymyksiä ja olettamuksia minun voinnista. En siis päästänyt appivanhempiani sairaalaan niinä kahtena päivän, kun siellä olin. Omat vanhemmat kävivät.

Ei tietenkään, tottakai ne sun vanhemmat on parempia ja arvokkaampia isovanhempia. Tottakai ne saa tulla sun lasta katsomaan, mutta miehen vanhemmat ei. Eihän ne nyt ole kuin miehen vanhemmat. Tottakai ne jätetään ulkopuolelle. Ei edes sinne päivähuoneeseen saa tulla, kun sekin on äitylistä niin kamalaa. Vieraat ihmiset. On se miehenkin kiva siinä huoneessa olla, sun vanhemmat saa lasta ihastella ja omille pitää sanoa että ei saa tulla. Kun prinsessa ei kestä edes 10 minuutin vierailua. Mietitkö hetkeäkään miestä ja hänen tunteitaan? 

Kuinka kukaan oikeasti kehtaa edes tehdä noin, päästää omat vanhemmat vierailulle, mutta sanoa toisille isovanhemmille että ei saa tulla? Ihan tasan yhtä oikeutettuja ne miehenkin vanhemmat on päästä katsomaan sitä vauvaa. Jos omasi jaksat niin jaksat ne toisetkin. Tai sitten et jaksa kumpiakaan. Mä en ikimaailmassa olis kehdannut tehdä omalle puolisolleni tuollaista. Märkä rätti miehen naamaan heti aluksi, sun vanhemmat ei ole mitään, ne ei tänne tule. Mun vanhemmat sitä vastoin saa tulla, ne on oikeita isovanhempia. Sellaisen viestihän sä miehellesi annoit. 

 

 

Voi herranjumala.. Parikymmentä sivua tekstiä ja sama virsi veisuu.

Jos synnyttäjä ei koe joitakin vieraita hyväksi, niin miksi pitää mennä stressaamaan äitiä? "Minä ja minun oikeudet.." oikeasti, laillista oikeutta lapseen ei ole kuin vanhemmilla, joten sen levyn pyörittäminen voitaisiin jo lopettaa.

Jos äiti kokee, että vontinsa takia ei halua appivanhempia käymään (KOSKA NE NYT VAAN EIVÄT OLE YHTÄ LÄHEISIÄ JA TURVALLISEN TUNTUISIA KUIN OMA PERHE; JONKA EDESSÄ VOI VAIKKA IMETTÄÄ KIUSAANTUMATTA) niin sitä toivetta ensisijaisesti kuunnellaan. Äiti ja vauva ovat niitä toipilaita, joiden jaksamisen mukaan mennään. Muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.

Et ole yhtään miettinyt, miksi sairaalat ovat rajoittaneet synnärien vierailuja? Ehkäpä sillä on ollut ihan merkittävää haittaa, että sairaalaan tuppaa heti porukkaa käymään. 

Tarkoitat siis, että isällä ei ole mitään oikeutta vauvaan? Äiti menee kaiken edelle, äiti määrää ja isä on vieras, sivustakatsoja, jonka vanhempia ei tuoreen äidin tarvitse sietää.

Miksi ei samantien kielletä isää, tuota vauvalle vierasta henkilöä, tulemasta sinne synnärille. Kun se isä on itsekäs minä-minä -henkilö, joka haluaa, että hänenkin vanhempansa näkevät vauvan. Se ei sovi! Vauva on äidin ja äidin suvun, muut on tunkeijoita.

Mitä mä just luin? Joku on antanut vauvan "vieraalle" eli mummolle syliin vasta 4-viikkoisena, vaikka mummo ravannut kylässä. Eikä tainnut olla kyse sairaasta keskosesta. Melkoinen momzilla... 

Miten ihmeessä te tuoreet äidit olette siellä sairaalassa selvinneet, kun huoneessa on usein joku toinen äiti ja häntä käy katsomassa ihan vierasta väkeä? Siinä te tissit paljaana, hiukset sotkussa, alapää ruhjeilla ja sänky veressä olette kaiken kansan toljotettavina. Naapurisängyn äitiä ja vauvaa käy katsomassa oma perhe, isovanhemmat, sisarukset, kaverit jne. ja te pidätte kiinni yksityisyydestänne: tätä vauvaa ei näe kuin äiti, isä, äidin vanhemmat, äidin sisarukset ja äidin kaverit! Millaiseen burkhaan vauvanne puette, ettei naapuripetin vieraiden paha silmä pääse sitä vilkaisemaan? Vai onko niin, että vain anoppi on ei-toivottu vieras, kuka tahansa muuhan pääsee teidät näkemään, kun osaston muilla äideillä on vieraita.

Ei ole kukaan osannut perustella, miksei onnistu vierailu päiväsalissa ilman äitiä :D Jankataan vain siitä jälkivuodosta ja verisestä sängystä. (vinkki=peitto sängyn päälle, niin ei veriläntit näy. 

Vierailta peräänkuulutan täsmällisyyttä - itse ajattelin juuri pukea rintaliivit ja ehkä oman mekon, kun ovi alkoi käydä 15 minuuttia ennen vierailuaikaa. Hieman alaston olo siinä sairaalayöpaidassa, helteessä jouduin sitten aamutakin vetämään päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te tuoreet äidit olette siellä sairaalassa selvinneet, kun huoneessa on usein joku toinen äiti ja häntä käy katsomassa ihan vierasta väkeä? Siinä te tissit paljaana, hiukset sotkussa, alapää ruhjeilla ja sänky veressä olette kaiken kansan toljotettavina. Naapurisängyn äitiä ja vauvaa käy katsomassa oma perhe, isovanhemmat, sisarukset, kaverit jne. ja te pidätte kiinni yksityisyydestänne: tätä vauvaa ei näe kuin äiti, isä, äidin vanhemmat, äidin sisarukset ja äidin kaverit! Millaiseen burkhaan vauvanne puette, ettei naapuripetin vieraiden paha silmä pääse sitä vilkaisemaan? Vai onko niin, että vain anoppi on ei-toivottu vieras, kuka tahansa muuhan pääsee teidät näkemään, kun osaston muilla äideillä on vieraita.

Mulla kävi kyllä omia vieraita (enemmän miehen sukua btw :D), mutta oli kamalaa kun oli huonekaveri. Inhosin sitä tosi paljon, siis en sitä ihmistä, vaan että oli pakko jakaa huone vieraan kanssa. Vielä inhottavampaa oli, kun sillä kävi vieraita. Mutta pakkohan se oli vain kestää, kun perhehuonettakaan ei saatu.

en enää muista numeroni, mutta olen se jolla on hienostunut ja vieraskorea anoppi.. jos olisivat tulleet vauvaa katsomaan sanotaan vaikka 4h synnytyksen jälkeen, tiedän että anoppi olisi odottanut minun seurustelevan ja olevan edes vähän laittautunut eli harjannut tukan ym.  siinä olisi ollut kauhisteltavaa pitkäksi aikaa, kun olisin torkkunut takkuinen hiuspehkopehko naamalla ( miten se Tiina nyt noin..? herranjumala sentäs!).. onneksi tulivat kuitenkin vasta seuraavana päivänä , jolloin jaksoin istuakin ja olin saanut vetäistyä vähän sävyttävää päivävoidetta kuolonkalpeaan naamaani..

pointtini siis on, että vauvaa saa tulla katsomaan mutta ei ihan heti !

Ainakaan pariin ensimmäiseen päivään en halua synnärille ketään muita vierailemaan kuin oman äitini. Mulla ei ole hyvä ja rento olo miehen vanhempien seurassa. Ihan mukavia ihmisiä, mutta silti. Kukaan, joka tulisi vain vauvaa katsomaan, ei ole synnytyssairaalaan tervetullut. Vauva on meidän lapsi, ei mikään näyttelyesine. 

Mä leivon pakastimeen pullat ja kakut ennen synnytystä, vieraat voi sitten parin viikon päästä tulla meille kotiin. 

Ja yhdellekään isovanhemmalla ei ole mitään ihmeen oikeuksia mun lapsiini. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Missä lasta pitää katsoa pleksin takaa? Pieni vauvahan tuoksuu ihanalle, silmät ja katse, aah ja lisäksi se sormenpuristus...

 

 

Sitten kannattaa varmaan tehdä oma vauva, ettei tuon tarpeen takia tarvitse mennä väkisin tuoretta perhettä häiritsemään.

Tarkoitin tällä, että isovanhemmista oman lapsenlapseen tutustuminen on varmaan tärkeää. Minulla oli oma vauva, ja olen käynyt katsomassa sairaalassa kahta vauvaa, ystäväni ja sisareni lasta. Minulla on kuitenkin 11 sisarusten lasta, ja monta ystävää, joilla on varmaan kymmeniä lapsia yhteensä.   Joten en ole kauheasti ravannut...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.

Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..

Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.

Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?

Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?

No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.

 

 

No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?

Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan. 

Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä? 

Sitä sun alapäätäkö ne appivanhemmat on tulossa katsomaan? Olin itse huonossa hapessa synnytyksen jälkeisenä päivänä. Omat vanhempani sekä isän äitipuoli (meille se ainut isän elossa oleva huoltaja) kävivät ihastelemassa vauvaa. Minä makasi sängyssä ja olin iloinen, että meillä on niin innokkaat ja myötäelävät  isovanhemmat. Tekstarilla kyselivät isältä saako tulla ja miten me jaksetaan.  Kyselivät voiko tuoda mukanaan jotain jos on unohtunut jotakin tai joku muu tarvis. Tämä oli mahtavaa, koska unohdin kosteusvoide ja himoitsin  kivennäisvettä. Isän äitipuoli on läheinen lapselle ja aivan ihana mummi.