Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

"Tämä on yliopisto."

Vierailija

Usein kuulee yliopistossa opiskellessa, että kyseessä on korkeampi opinahjo yliopisto ja siksi opiskelijan pitää olla kovin itseohjautuva opiskelemaan ja etsimään tietoa.

Tuli mieleen, että sanotaanko jossain kemian, fysiikan, matematiikan, lääketieteen laitoksilla, että pitää itse hankkia tieto, tajuta kaavat ja opiskella ne, vai saako niihin kunnolliset lähteet, joista voi niitä tutkia ja opettaja opettaa ne vielä luennolla?

Olen eräällä kurssilla, jossa on aika helppo aihe, mutta se on mielestäni tehty tahallaan vaikeaksi valitsemalla kurssille vaikeaselkoisia artikkeleita, joista relevantti terminologia ja fakta tulisi opiskella. Artikkeleissa on paljon ns. "roskaa" ja oikeat tiedot tulee poimia niistä. Kirjassa kaikki olisi selitetty helpommin.

Onko niin, että pilipalitieteissä käy vaan niin, että proffat tekee tahallaan helpon asian hankalaksi... Mun mielestä rautalankatekniikka toimisi kaikissa opinajoissa, jos halutaan saada entistä parempaa tutkimusta ym. ulos... Jos jo keksityt asiat pitää ikään kuin keksiä uudestaan, menee siihen mielestäni turhaa aikaa.

Meitä on toki monenlaista oppijaa... varmaan monille sopii tuokin tapa...

Kommentit (10)

Vierailija

Ööh mitä? Kyllä meillä asioita opetetaan luennoilla, sen lisäksi pitää lukea myös kirjallisuutta, koska eihän siinä ole mitään järkeä (eikä aikakaan riittäisi), että proffat opettais niiden kirjojen sisällöt meille.

Asiat on yleensä aika monisyisiä, niitä voidaan tarkastella monelta suunnalta, on eri koulukuntia, tieto lisääntyy ja muokkaa nykyistä tietämystä, joten tuo rautalanka-malli toimii aika harvassa jutussa. Ehkä tärkeämpää on oppia tietyt raamit, arvioimaan tietoa ja sen pätevyyttä, sekä yhdistelemään uutta tietoa omiin tietorakenteisiin. Tämä siksi, jotta voisit vielä tulevaisuudessakin oppia enemmän, etkä tuudittuisi siihen, että tiedät jo tarpeeksi.

Vierailija

Taidat kuulua tähän n. 1995 jälkeen syntyneeseen ikäluokkaan, jonka häiriökäyttäytymisestä ja vetelyydestä opettajat valittavat? Tämän seurauksena opettajat ovat ärsyttäviä tai "vitun nipottajahuoria", kun häiritsevät facebookin selaamista ja selfieiden ottamista opettamalla. On totuttu siihen, että kaikki tieto löytyy Googlesta, ja että esitelmän alaviitteeksi voi laittaa Wikipedian ja oletetaan että koulussa olemalla tieto ikään kuin syötetään lusikalla, eikä oppimisensa eteen tarvitse tehdä mitään. Sitten kun homma menee vituiksi, niin syytetään paskaa opettajaa tai huonoja materiaaleja, joita ei ole tosiasiassa edes luettu.

Valitettava fakta on se, että nuo oleellisimmat tutkimustulokset yleensä julkaistaan väitöskirjoissa tai tieteellisten lehtien artikkeleissa. Olettaen, että olet opiskelemassa jonkin alan maisteriksi, niin mielestäni siinä kohtaa on ihan perusteltua että sinulta oletetaan tämänkaltaisten tekstien hallintaa, vaikka niiden lukeminen ei tuntuisikaan niin kovin hauskalta. Rautalangasta tässä vaiheessa ei tarvitse vääntää asioita, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään vammaisten apukoulu, vaan yliopisto, jossa voidaan olettaa opiskelijan olevan sen verran itseohjautuva, että osaa hakea ja käyttää tietoa alkuperäislähteistä.

Vierailija

Yliopistoon pyritään opiskelemaan. Opiskelemaan pyrkivät olettavat saavansa yliopistossa opetusta alastaan. Aina näin ei käy, koska opettajat eivät osaa opettaa, syystä tai toisesta. Yksi opetuksen tarkoituksista on myös opettaa opiskelijaa hakemaan itse tietoa, totta kai. Muttei kukaan voi olettaa sinun olevan valmis tähän heti opintojen alussa.

Vierailija

Yliopison proffilta (tai muultakaan opetushenkilökunnalta) ei vaadita minkäänlaisia pedagogisia lahjoja saati pedagogista pätevyyttä. Tutkimusmeriitteejä arvostetaan.

Niinpä surkeimmat "opettajat" tulivatkin sitten valitettavasti yliopistolla vastaan. Jouduin matematiikan osalta kaivamaan lukion pitkän matematiikan kirjat jälleen esiin ja paluttamaan mieleen asiota, joita partaansa mutisevat sedät luennoivat epäselvällä käsialalla varustetuin kalvoin, parhailla tapauksilla oli piirtoheitinkalvoja 60-luvulta :)

Näin hilepeää oli 80-90 luvun taitteessa, tuskin on meno muuttunut, jos ei digiaika ole sinnekin ehtinyt :)

Vierailija

Olen opiskellut yliopistossa sekä luonnontieteitä että humanistisia tieteitä. 

Ero on siinä, että mitä enemmän tieteenalalla on valmista kiistatonta teoriaperustaa jo valmiiksi olemassa, sitä enemmän voi nojautua kirjoihin. Perusasioista on kirjoitettu oppikirjoja. Fysiikan ja matematiikan opinnoissa pääsee niillä aika pitkälle (tosin kummassakin oppiaineessa on sitten laskuharjoitukset, joita tehden asiat varsinaisesti oppii, ja fysiikassa vielä laboratoriotyöt päälle). Monella humanistisella alalla ei ole valmista teoriaperustaa ollenkaan niin paljon, jolloin täytyy varhaisemmassa vaiheessa ryhtyä itse perehtymään keskenään kilpaileviin teorioihin ja tutkimusperinteisiin. Kyllä luonnontieteellisilläkin aloilla silti tavoite on, että lopulta ruvetaan lukemaan oppikirjojen sijasta tutkimusartikkeleita - ja vaikka tuottamaan niitä itse.

Periaatteessa opettajat ovat oikeassa siinä, että itsenäiseen ajatteluun pitää yliopistossa oppia (jollei sitä jo osaa). Sekä ymmärtää, ettei tiede ole mikään valmis kokonaisuus, vaan koko ajan muuttuvaa, kehittyvää ja entisiä käsityksiä kyseenalaistavaa. Toinen juttu sitten, että monikaan yliopiston opettaja ei ole kovin hyvä opettamisessa, eikä osaa enää asettua vasta koulusta tulleen opiskelijan asemaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jos jo keksityt asiat pitää ikään kuin keksiä uudestaan, menee siihen mielestäni turhaa aikaa.

Tuotahan esimerkiksi matematiikan opinnot ovat täynnään: Opiskelijasukupolvi toisensa jälkeen pistetään harjoituksen vuoksi todistamaan tulokset, jotka on tunnettu jo satoja vuosia. Kyllä se systeemi siellä toimii ihan hyvin. Siinä oppii, miten sitä tiedettä tehdään, millaiset perustelut siinä ovat päteviä.

Vierailija

Itse en ymmärrä ns. tiedonjemmaajaopettajia, jotaka aivan tahallaan jättävät laittamatta kaikkea opiskelumateriaalia kirjallisessa muodossa opiskelijoille sähköiselle alustalle. Se onkin hauskaa, jos kurssilla ei ole ketään tuttua, tai kukaan ei halua antaa sinulle muistiinpanojaan. Tiettyjä asioita käydään läpi vain tunneilla ja niistä kysytään tenttikysymyksiä. Mutta  niitä ei sitten millään voida laittaa sähköiseen muotoon yhdessä luentopohjien kanssa.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että yliopistossa on porukkaa erilaisista elämäntilanteista. Joillain voi olla pieniä lapsia kotona, jollain palkkatyöt vaativat oman osansa aikataulusta, toisella voi olla kaksi eri kurssia samaan aikaan. Mietin välillä, kenen etu mahtaa olla se, että tietoa piilotetaan ja opiskelijoiden elämää hankaloitetaan. Onko se opiskelijan etu? Tai onko se yhteiskunnan etu, että elämän eri palasien yhteensovittamista vaikeutetaan, jolloin valmistuminenkin ehkä viivästyy?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä ns. tiedonjemmaajaopettajia, jotaka aivan tahallaan jättävät laittamatta kaikkea opiskelumateriaalia kirjallisessa muodossa opiskelijoille sähköiselle alustalle. Se onkin hauskaa, jos kurssilla ei ole ketään tuttua, tai kukaan ei halua antaa sinulle muistiinpanojaan. Tiettyjä asioita käydään läpi vain tunneilla ja niistä kysytään tenttikysymyksiä. Mutta  niitä ei sitten millään voida laittaa sähköiseen muotoon yhdessä luentopohjien kanssa.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että yliopistossa on porukkaa erilaisista elämäntilanteista. Joillain voi olla pieniä lapsia kotona, jollain palkkatyöt vaativat oman osansa aikataulusta, toisella voi olla kaksi eri kurssia samaan aikaan. Mietin välillä, kenen etu mahtaa olla se, että tietoa piilotetaan ja opiskelijoiden elämää hankaloitetaan. Onko se opiskelijan etu? Tai onko se yhteiskunnan etu, että elämän eri palasien yhteensovittamista vaikeutetaan, jolloin valmistuminenkin ehkä viivästyy?

Ja sitten ihmetellään miksi opiskelijoilla menee kauan valmistua...

Kenen etu se on, että kurssimateriaali on haasteellista, jos sen saisi helpommalla muualta? Ei kenenkään. Eiköhän materiaalin tule olla mahdollisimman selkeästi opittavaa ja lisänä moniulotteista, jossa voi olla joukossa haasteellisia osia.

Oliko se Einstein, joka aikoinaan sano ellet saa 6-vuotiasta ymmärtämään jotakin asiaa, et ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin itse...

Yliopistokin on vain koulu muiden joukossa, jossa ollaan opiskelemassa. Sieltä pitäisi saada hyvät eväät, jotka mielestäni on vahva teoriapohja ym., jatkon varalle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Yliopison proffilta (tai muultakaan opetushenkilökunnalta) ei vaadita minkäänlaisia pedagogisia lahjoja saati pedagogista pätevyyttä. Tutkimusmeriitteejä arvostetaan.

Niinpä surkeimmat "opettajat" tulivatkin sitten valitettavasti yliopistolla vastaan. Jouduin matematiikan osalta kaivamaan lukion pitkän matematiikan kirjat jälleen esiin ja paluttamaan mieleen asiota, joita partaansa mutisevat sedät luennoivat epäselvällä käsialalla varustetuin kalvoin, parhailla tapauksilla oli piirtoheitinkalvoja 60-luvulta :)

Näin hilepeää oli 80-90 luvun taitteessa, tuskin on meno muuttunut, jos ei digiaika ole sinnekin ehtinyt :)

Käsittääkseni yliopisto-opettajan pätevyysvaatimuksiin kuuluu pedagogiset opinnot eli edellytyksenä nimenomaan on pedagoginen pätevyys.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat