Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Vierailija kirjoitti:

Tuberkuloosirokote ei kyllä ehkäise tuberkuloosin leviämistä juurikaan, se estää imeväis-/taaperoikäisten sairastumiseen fulminanttiin, vaikeaan tubiin. Hyvin voi rokotettu aikuinen sairastua tubiin ja levittää sen rokotettuun lapseenkin. Totean tämän, vaikka lapseni on kaikki rokotusohjelman rokotteet saanut ja olen erittäin rokotusmyönteinen - on nimittäin yllättävän yleinen harhaluulo, että calmetointi suojaisi aikuisia merkittävästi. 

Mutta tämä ei enää kuulu ketjuun, kuten ei lapsen päivähoitoon viemisen aloittaminen eikä muukaan ylimääräinen länkytys, noista aiheista on tällä palstalla kyllä vääntöjä riittämiin, jos niitä kaipaa. 

Joka tapauksessa, äidin tuntemuksia lapsivuodeaikana pitäisi kuunnella eikä sukulaisten hinku päästä morjenstamaan vauvaa saisi olla etusijalla. 

Mutta huomaa: anopilla voi olla tubi, joka tarttuu vastasyntyneeseen, jolla ei ole mitään vastustuskykyä, koska äitiään ei ole rokotettu aikanaan. Myös tämä äiti on vaarassa. Siksi sairaaloiden tulee kieltää anoppien vierailut, koska hehän levittävät tarttuvia tauteja niin, että osa lapsikuolleisuudesta voidaan laskea heidän aiheuttamakseen. Minuutti anopin sylissä vuorokauden ikäisenä ja kas - ennen kuin ehtii tulla täysi-ikäiseksi, niin jo kolarissa kuolee. Selkeä syy-seuraus -suhde!

Onpa tilanne muuttunut. Isoäidin äiti jätti iltalypsyn väliin, kun synnytti isoäidin saunassa aamulla. Seuraavana aamuna hän oli jo navetassa.

Äiti oli kaksi viikkoa vanha, kun isoäiti otti hänet mukaansa töihin. Kaupan takahuoneessa isoäiti kävi häntä imettämässä neljän tunnin välein.

Kun sain ensimmäisen lapseni, oli äitiyslomaa kaksi kuukautta ja heti sen jälkeen oli mentävä töihin takaisin. Onneksi "Kaisa" maalta tuli meille hoitamaan vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tilanne muuttunut. Isoäidin äiti jätti iltalypsyn väliin, kun synnytti isoäidin saunassa aamulla. Seuraavana aamuna hän oli jo navetassa.

Äiti oli kaksi viikkoa vanha, kun isoäiti otti hänet mukaansa töihin. Kaupan takahuoneessa isoäiti kävi häntä imettämässä neljän tunnin välein.

Kun sain ensimmäisen lapseni, oli äitiyslomaa kaksi kuukautta ja heti sen jälkeen oli mentävä töihin takaisin. Onneksi "Kaisa" maalta tuli meille hoitamaan vauvaa.

niin on polvi huonontuunut. Minäkin lortto jouduin sektioon. Ei olisi ollut navettaan asiaa seuraavana päivänä. Ennen sitä kyllä joku aina synnytykseen kuolikin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tilanne muuttunut. Isoäidin äiti jätti iltalypsyn väliin, kun synnytti isoäidin saunassa aamulla. Seuraavana aamuna hän oli jo navetassa.

Äiti oli kaksi viikkoa vanha, kun isoäiti otti hänet mukaansa töihin. Kaupan takahuoneessa isoäiti kävi häntä imettämässä neljän tunnin välein.

Kun sain ensimmäisen lapseni, oli äitiyslomaa kaksi kuukautta ja heti sen jälkeen oli mentävä töihin takaisin. Onneksi "Kaisa" maalta tuli meille hoitamaan vauvaa.

Näin oli meilläkin. Meitä on 4 sisarusta ja äiti synnytti meidät kaikki kotona. Anoppi otti ohjat käsiin hoisi lehmät ja vauvan ja isommat sisarukset. Isä ei synnytyksessä ollut, vaan metsätöissä ja vauvat on nähnyt vasta, kun on tullut kotiin. Ei siellä sängyssä kauaa maattu, vaan aika äkkiä sieltä äitikin on joutunut navettaan lähtemään.

Itse olen synnyttänyt 90-luvulla ja en kyllä muista, että olisin maannut verta vuotavana päiväkausia sairaalassa. Omat vanhemmat ja miehen vanhemmat kävi katsomassa vauvaa pikaisesti. Esikoisen aikaan tietenkin oli eri, kun ei ollut kuin yksi vauva. Mutta seuraavien kanssa kun tuli kotiin, oli heti alettava hommiin, kun oli isommat sisarukset. Silloin ei viety isompia sisaruksia päiväkotiin, että äiti saa kutea vauvan kanssa kotona kahdestaan.

Maailma muuttuu.

Ekks on sellainen käytäntö,että osastolle saa tulla vain lapsen isä ja lapsen sisarukset (tosin sisarukset saa olla vain 2h illansuussa).Itse olin sitämieltä,että ihan hyvä juttu.Huonetoverilla 3 lasta ennestään ja se kaksi tuntia oli ihan riittävästi sitä härdelliä siinä kopin kokoisessa huoneessa,vaikka verho olikin välissä.Isovanhemmat ehkä osaisi tosin jotain käytöstapoja.Itsellä kävi mies kun ei ole muita lapsia.

Mutta auta armias, jos ei anoppi pääse vauvaa katsomaan sinne kotiin tismalleen silloin, kun tuore äiti on ajankohdaksi valinnut. Siitä nousee varsinainen sota, koska eihän anoppi välitä vauvasta lainkaan, jos ei tule tiistaina klo 13.00 avuksi, kun tuore äiti lähtee shoppailemaan ja 2 vko ikäiselle vauvalle tarvitaan hoitaja. Ei auta sanoa, että on töissä - ehei, sellaiset asiat on mennyttä elämää isoäideille, joiden ainoaksi tehtäväksi siitä eteenpäin tulee päivystää, koska miniä haluaa siivous-, lastenhoito- tai remonttiapua.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä mitenkään mene perille se, että anoppi voi tavata vauvan, vaikka äiti ei olisi samassa huoneessa. Liian monimutkaista matematiikkaa? Pitää vetää laskelmaan  repeämät, tikit, pidätysvaikeudet, rinnat, nännit, univelat, verenhukat ja naapurin Maijan sektio? Kaikki paketoidaan sillä, että VAUVA kokee olevansa symbioosissa ja siksi vain äidin puolen suku saa tulla synnärille katsomaan. Siittäjän sukulaiset pysykööt poissa. 

Ja mikä sinulle on niin vaikea ymmärtää, että jotkut perheet haluavat ihan keskenään rauhoittua tutustumaan vauvaansa? 

Muttakun mummu vaan tahtoo, niin siinä jää perheen toiveet kakkoseksi?

 

Totuushan on, että kun äiti tahtoo, niin kaikkien muiden toiveet jää kakkoseksi.

 

näinhän on. Anopitkin ovat äitejä. Tuoreen vauvan kohdallavoitaisiinkin miettiä sitä, kumpi äideistä on enemmän äiti.  Miehen äiti vai vauvan äiti. Vastaus on mielestäni selvä. Vai onko? ..

Vierailija kirjoitti:

Onpa tilanne muuttunut. Isoäidin äiti jätti iltalypsyn väliin, kun synnytti isoäidin saunassa aamulla. Seuraavana aamuna hän oli jo navetassa.

Äiti oli kaksi viikkoa vanha, kun isoäiti otti hänet mukaansa töihin. Kaupan takahuoneessa isoäiti kävi häntä imettämässä neljän tunnin välein.

Kun sain ensimmäisen lapseni, oli äitiyslomaa kaksi kuukautta ja heti sen jälkeen oli mentävä töihin takaisin. Onneksi "Kaisa" maalta tuli meille hoitamaan vauvaa.

näiden lapset ovatkin sukupolvea, joissa on mielenterveysongelmat ja masennustaenemmän, kuin koskaan. On sitoutumiskammoa jasitoutumiskyvyttömyyttä, ihmispelkoa ja hylätyksitulemisen pelkoa, epävarmuutta yms.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.

Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..

Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.

Tämä on mielestäni aivan eri asia. Minun vanhempani ovat nähneet minut avuttomimmillani ennenkin ja tunnen oloni kotoisaksi heidän kanssaan. Lapselle mieheni vanhemmat ovat takuulla yhtä läheisiä kuin omanikin, mutta minulle ei. Sairaalavuoteessa en toivo mieheni vanhempia tapaavani.

 

 

Jankuti jankuti jank jo 15 sivua. Edelleen, sairaalan päiväsalissa on tilaa sukulaisten nähdä vauvaa. Sun ei tarvitse tavata avuttomana vieraita jos et halua. 

Mitenkäs sen vauvantarvitsemba turvan ja symbioosin kanssa, eikös olen tärkeääkuinviedä vauva sirkusnumerona irti äidistä muiden ihmisten pällisteltäväksi? Kyllä se vaikuttaavauvaan. Kuvitelkaa itse. Olet ollut tutun ihmisen mahassa kk, tututäänetjahajut. Yhtäkkiä et saakaansitä turvaa, vaansinua viedään jakannetaan vieraiden ihmisten luo. Pakosta. Vaikka sevoosi odottaa.

Mielestäni on normaalia isovanhempien olettaa, että he ovat tervetulleita katsomaan vauvaa jo sairaalaan. Ei tarvitse puhua änkemisestä. Fiksut isovanhemmat ymmärtävät kyllä, jos sairaalan säännöt kieltävät muiden kuin vauvan isän ja sisarusten vierailut tai jos vanhemmat päättävät yhdessä että ottavat vieraita vastaan vasta kotona. Tärkeämpää mielestäni on, että molemmat isovanhemmat ovat tasavertaisia riippumatta siitä ovatko he äidin vai isän vanhemmat. Ja vaikka ensimmäiset päivät ja viikot mennäänkin vauvan ja vanhempien ehdoilla, tulisi äidinkin ymmärtää että isovanhemmat ovat innoissaan eivätkä ole kiusaamismielessä tuppaamassa paikalle.

Haluaisin kysyä että oikeinko tosissanne te ihmiset ajattelette, että anopin tai oman äidin on tultava hoitamaan sitä vauvaa - oli hän nyt käynyt laitoksella katsomassa sitä tai ei?

Mulle ei tuommoinen tullut mieleenkään.... Kai nyt yhden pienen vauvan kanssa pärjää aikuinen nainen, varsinkin jos perheeseen kuuluu isäkin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.

Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.

Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.

Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.

Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.

On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.

 

 

Mikä ihmeen loukkaantuminen. Yleisesti ottaen en näe tulevaisuuttani ilmaisena lapsenpiikana. Joten vallan mainiosti sopii, että minua ei kutsuta sairaalaan, eikä muutenkaan.

Kaikki eivät halua pilata vanhuuttaan alkamalla samaa hoitorumbaa uudestaan, kun omansa on saanut kasvatettua isoksi. Jossain vaiheessa haluaa nauttiakin elämästä.

Sä et nyt millään tajua, että vain miniällä on oikeus tehdä päätöksiä siitä miten elämänsä elää ja ketä ihmisiä elämäänsä haluaa. Anopilla ei moisia oikeuksia ole, anoppi tekee mitä miniä käskee. Jos miniä käskee hoitaa lapsia niin anoppi hoitaa. Jos ei hoida niin vika on vain ja ainoastaan anopissa, hän on paha ja ilkeä ja itsekäs. Miniässä ei vikaa ole ikinä eikä koskaan. Miniä määrittää tasan tarkkaan sen millainen mummi anoppi saa olla tai millainen mummi hänen pitää olla. Siinä ei anopilta kysellä mielipiteitä. Että jättäydy nyt sinäkin miniän armoille tässä asiassa, et sä muutakaan voi :)

Vauvan synnyttäjä on hänen äitinsä. Vauvan äiti päättää sairaala-asiat. Vanhemmat yhdessä päättävät kotiinsa tulevat ihmiset.

Ihmisillä on oikeuksia.

Mitä oikeuksia anopilla on muiden elämään liittyen?

Onko miniöillä oikeuksia päättää anopin elämästä?

Niinpä.

Taidanpa mennä anopille ilmoittamatta ja haukkua hänen ruman läävänsä ja ulkomuotonsa, paskat elämänvalinnat, avioeronsa ja mitähän muuta.

Eiku....taidankin valita toisin. Josko olisinkin hienotunteinen ja ymmärrän molempien oikeudet.

Anoppi ei ole ollut elämässämme kuin piipahtamassa. Hänestä kuului kyllä aina silloin, kun oli avun tarpeessa.

Kun sitten mies ei jaksanut enää tuota, syy oli tietenkin miniässä.

Ei auttanut, vaikka mies selitti äidilleen juurta jaksain asioiden oikean laidan. Asiassa oli löydettävä syyllinen. Syyllinen oli miniä, joka oli ajatellut anopista vain hyvää.

Nopeasti kuitenkin anoppi kaivoi omaa ojaansa.

Luottakaa siihen, että kaikki tulee aikanaan selville.

Miniälle ei edes kuulu anopin ja pojan välit. Hoitakoon itse välinsä. Jos ei hoitanut ennen miniää, niin turha siitä on miniääkään syyttää, jos poika sen tajuaa myöhemmin.

Minä olen omannut ihanan anopin ja sitten sen ei niin ihanan anopin. Arvostan todellakin mielen viisautta, jota joistakin anopeista huokuu.

Jos ihminen on aina ollut ikävä, ei se siitä ihanaksi muutu, vain kun tulee mummoksi.

Minä en kaipaa elämääni vierasta ihmistä hoitamaan lastani. Hoidan itse lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kaipaa elämääni vierasta ihmistä hoitamaan lastani. Hoidan itse lapseni.

Niinpä niin, vierasta ihmistä. Hoitamisesta viis, mutta se vieras ihminen on sentään miehesi äiti. Narsistit, parantumishaluttomat alkoholistit sun muut ovat asia erikseen, normaalin ihmisen kanssa pitäisi tulla toimeen vaikka vain miehen ja lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Onpa tilanne muuttunut. Isoäidin äiti jätti iltalypsyn väliin, kun synnytti isoäidin saunassa aamulla. Seuraavana aamuna hän oli jo navetassa.

Äiti oli kaksi viikkoa vanha, kun isoäiti otti hänet mukaansa töihin. Kaupan takahuoneessa isoäiti kävi häntä imettämässä neljän tunnin välein.

Kun sain ensimmäisen lapseni, oli äitiyslomaa kaksi kuukautta ja heti sen jälkeen oli mentävä töihin takaisin. Onneksi "Kaisa" maalta tuli meille hoitamaan vauvaa.

 

näiden lapset ovatkin sukupolvea, joissa on mielenterveysongelmat ja masennustaenemmän, kuin koskaan. On sitoutumiskammoa jasitoutumiskyvyttömyyttä, ihmispelkoa ja hylätyksitulemisen pelkoa, epävarmuutta yms.

 

'Suomalaisten lasten masentuneisuus on räjähtänyt käsiin ja nämä ovat juuri niitä, joita äiti on hoitanut kotona läheisyydessä, kun esikoinen on saanut ammattimaista varhaiskasvatusta päiväkodissa. Juuri näitä lapsia, joita eivät ole anopit saaneet käydä häiritsemässä, kun äiti on halunnut kutea lapsen kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Onpa tilanne muuttunut. Isoäidin äiti jätti iltalypsyn väliin, kun synnytti isoäidin saunassa aamulla. Seuraavana aamuna hän oli jo navetassa.

Äiti oli kaksi viikkoa vanha, kun isoäiti otti hänet mukaansa töihin. Kaupan takahuoneessa isoäiti kävi häntä imettämässä neljän tunnin välein.

Kun sain ensimmäisen lapseni, oli äitiyslomaa kaksi kuukautta ja heti sen jälkeen oli mentävä töihin takaisin. Onneksi "Kaisa" maalta tuli meille hoitamaan vauvaa.

 

 

Näin oli meilläkin. Meitä on 4 sisarusta ja äiti synnytti meidät kaikki kotona. Anoppi otti ohjat käsiin hoisi lehmät ja vauvan ja isommat sisarukset. Isä ei synnytyksessä ollut, vaan metsätöissä ja vauvat on nähnyt vasta, kun on tullut kotiin. Ei siellä sängyssä kauaa maattu, vaan aika äkkiä sieltä äitikin on joutunut navettaan lähtemään.

Itse olen synnyttänyt 90-luvulla ja en kyllä muista, että olisin maannut verta vuotavana päiväkausia sairaalassa. Omat vanhemmat ja miehen vanhemmat kävi katsomassa vauvaa pikaisesti. Esikoisen aikaan tietenkin oli eri, kun ei ollut kuin yksi vauva. Mutta seuraavien kanssa kun tuli kotiin, oli heti alettava hommiin, kun oli isommat sisarukset. Silloin ei viety isompia sisaruksia päiväkotiin, että äiti saa kutea vauvan kanssa kotona kahdestaan.

Maailma muuttuu.

Näin on, amen. Ilman nykyistä lääketiedettä minäkin olisin kuollut synnyttäessäni lastani ja lapsi olisi kuollut myös. Ei sen puoleen, olisin kuollut jo silloin kun itse synnyin.  Ja niin olisi kuollut äitini. Elämä oli tosiaan toisenlaista ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos noin ajattelet. Tuleva isoäiti luonnollisesti haluaa nähdä pienen lapsenlapsensa. Änkeänisenä hän ei sitä pidä, vaan ensikontaktina lapsenlapseen. Toivpttavasti kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus terveeseen suhteeseen isovanhempien kanssa. 

Olen samaa mieltä. Lapsista kasvaa sosiaslisempia ja henkisesti tasapainoisempia kun arjessa on idovanhemmat mukana. Vain itsekkäät vanhemmat kieltää sen lapsiltaan. Lapsilla on oikeus luoda oma suhde isovanhempiinsa ilman että vanhemmat sotkee srn.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te miniät olette keksineet, että appivanhemmat olisi teistä kiinnostuneita ollenkaan? Se vauva kiinnostaa, se halutaan nähdä, ja tuore isä voi varsin hyvin napata sen syliinsä ja käväistä näyttämässä päiväsalissa tms. Äiti saa revenneen perseensä kanssa olla rauhassa huoneessa lepäämässä. Ei tarvitse edes nähdä appivanhempia saati ottaa vastaan mitään tuomisia.

Tätä minäkin ihmettelen. Naurattaa miten liikoja jotkut itsestään luulee :D