Lue keskustelun säännöt.
Voimmeko joutua sisarustemme lasten huoltajiksi?
21.10.2015 |
Miten tämä asia Suomessa menee? Voivatko minun tai mieheni sisarukset nimetä meidät lapsensa huoltajiksi siinä tapauksessa, että he menehtyvät tai eivät pysty huolehtimaan lapsista? Mitä lapsille tapahtuu, jos emme suostu?
Me olemme lapsettomia, emmekä halua ottaa lapsia meille asumaan, vaikka välit sisaruksiin ovatkin hyvät.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voisi ottaa lapsia luoksenne?
Emme halua tehdä niin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voisi ottaa lapsia luoksenne?
Mikset sinä voi ottaa naapurin liisan / joensuun pentin / yhden tyypin jonka näin citymarketissa / sen mustan naisen joka näkyi uutisissa taustalla / kenen tahansa lapsia luoksesi?
Aiotteko kumminkin hankkia omia lapsia tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko kumminkin hankkia omia lapsia tulevaisuudessa?
Tällä ei ole merkitystä kysymyksen kannalta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkotiinhan ne joutuu. Jos hyvä säkä käy niin voivat päästä esim. sijaisperheeseen. Entisenä lastenkotilapsena en voi ymmärtää, miksei lähipiiri hoida lapsia, vaan heidät hylätään laitokseen pahoinpideltäväksi, kiusattavaksi ja raiskattavaksi.
Näin kärjekkäästi sanottuna sisarustemme lasten hyvinvointi ei ole meidän vastuullaamme. Me emme heitä luoneet emmekä myöskään kannustaneet luomaan. -ap
Tavallaan ymmärrän teitä, mut onhan tää aika raa'aksi mennyt länsimainen meininki, kun ei suvusta/läheisistä enää pidetä huolta. Tervetuloa maailmaan, täällä pärjätä saa omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut asia mikä ihmetyttää miksi sisarukset teidät nimeäisi teidät huoltajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkotiinhan ne joutuu. Jos hyvä säkä käy niin voivat päästä esim. sijaisperheeseen. Entisenä lastenkotilapsena en voi ymmärtää, miksei lähipiiri hoida lapsia, vaan heidät hylätään laitokseen pahoinpideltäväksi, kiusattavaksi ja raiskattavaksi.
Näin kärjekkäästi sanottuna sisarustemme lasten hyvinvointi ei ole meidän vastuullaamme. Me emme heitä luoneet emmekä myöskään kannustaneet luomaan. -ap
Tavallaan ymmärrän teitä, mut onhan tää aika raa'aksi mennyt länsimainen meininki, kun ei suvusta/läheisistä enää pidetä huolta. Tervetuloa maailmaan, täällä pärjätä saa omillaan.
Sukulaisuus on lopulta aika mielivaltainen ihmisiä yhdistävä asia. Minulla on serkkuja, joiden kanssa en ole missään tekemisissä ja joiden kanssa minulla on hyvin vähän yhteistä. Tuntuisi oudolta pitää heitä jotekin läheisempinä kuin vaikkapa työkavereitani, joita näen joka päivä.
Olen kyllä auttanut omaa siskoani monta kertaa ja hän minua, mutta en sen vuoksi aio elää aivan erilaista elämää kuin minulle sopii. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainut asia mikä ihmetyttää miksi sisarukset teidät nimeäisi teidät huoltajiksi.
Olemme läheisiä sisarustemme kanssa, eikä kaikilla ole yhtä laajaa läheisten ystävien verkostoa.
En kyllä kysyessäni tiennyt, onko meidät nimetty huoltajiksi tai voiko niin edes tehdä. Ilmeisesti tuolla nimeämisellä ei ole mitään käytännön merkitystä sitten. -ap
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut asia mikä ihmetyttää miksi sisarukset teidät nimeäisi teidät huoltajiksi.
Olemme läheisiä sisarustemme kanssa, eikä kaikilla ole yhtä laajaa läheisten ystävien verkostoa.
En kyllä kysyessäni tiennyt, onko meidät nimetty huoltajiksi tai voiko niin edes tehdä. Ilmeisesti tuolla nimeämisellä ei ole mitään käytännön merkitystä sitten. -ap
On paljon ihmisiä joiden kanssa olen läheinen, mutta joita en "nimeäisi" lasten huoltajaksi (mikäli se siis olisi edes mahdollista) ja paljon on myös ihmisiä joiden kanssa en ole erityisen läheinen mutta jotka mielestäni voisivat hyvinkin olla loistavia huoltajia lapsille jos itselleni jotakin sattuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut asia mikä ihmetyttää miksi sisarukset teidät nimeäisi teidät huoltajiksi.
Olemme läheisiä sisarustemme kanssa, eikä kaikilla ole yhtä laajaa läheisten ystävien verkostoa.
En kyllä kysyessäni tiennyt, onko meidät nimetty huoltajiksi tai voiko niin edes tehdä. Ilmeisesti tuolla nimeämisellä ei ole mitään käytännön merkitystä sitten. -ap
On paljon ihmisiä joiden kanssa olen läheinen, mutta joita en "nimeäisi" lasten huoltajaksi (mikäli se siis olisi edes mahdollista) ja paljon on myös ihmisiä joiden kanssa en ole erityisen läheinen mutta jotka mielestäni voisivat hyvinkin olla loistavia huoltajia lapsille jos itselleni jotakin sattuisi.
Niin, enpä tiedä miten loistavina huoltajina sisaruksemme meitä pitävät. Toivottavasti tällaista asiaa ei tarvitse ikinä miettiä tosissaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mietipä tilanne. Sisaruksesi puolisoineen on juuri kuollut. Sinä olet heidän lastensa lähiomainen eli sinun tehtäväsi on kertoa, että isää ja äitiä ei enää ole. Lapsen ensimmäinen kysymys todennäköisesti on, että mitä minulle tapahtuu, saanko tulla sinun luoksesi? Niin sinäkö vastaat, että "ei kultaseni, tuo sinulle ennestään tuntematon sosiaalitäti vie sinut ehkä tuntemattomaan kriisiperheeseen ja sitten ehkä lastenkotiin. Lapsen seuraava kysymys on "miksi?" Mietipä, mitä siihen vastaat.
Ottaisin itse koska vaan siskon lapset meille asumaan. He eivät ole ketä tahansa tuntemattomia lapsia, he ovat minun perhettäni, minun lihaani ja vertani. On inhimillistä toimia niin. Tiedän, sillä lähisuvussani on kokemuksia, millaista lapselle on, kun vanhempi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut asia mikä ihmetyttää miksi sisarukset teidät nimeäisi teidät huoltajiksi.
Olemme läheisiä sisarustemme kanssa, eikä kaikilla ole yhtä laajaa läheisten ystävien verkostoa.
En kyllä kysyessäni tiennyt, onko meidät nimetty huoltajiksi tai voiko niin edes tehdä. Ilmeisesti tuolla nimeämisellä ei ole mitään käytännön merkitystä sitten. -ap
On paljon ihmisiä joiden kanssa olen läheinen, mutta joita en "nimeäisi" lasten huoltajaksi (mikäli se siis olisi edes mahdollista) ja paljon on myös ihmisiä joiden kanssa en ole erityisen läheinen mutta jotka mielestäni voisivat hyvinkin olla loistavia huoltajia lapsille jos itselleni jotakin sattuisi.
Niin, enpä tiedä miten loistavina huoltajina sisaruksemme meitä pitävät. Toivottavasti tällaista asiaa ei tarvitse ikinä miettiä tosissaan. -ap
Luultavasti he olisivat siitä maininneet jos niin ajattelisivat jos kerran olette läheisiä. Sitä että emme haluaisi että olisitte lastemme huoltajia missään tilanteessa ei toki läheisillekään tule kovin helposti maininneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mietipä tilanne. Sisaruksesi puolisoineen on juuri kuollut. Sinä olet heidän lastensa lähiomainen eli sinun tehtäväsi on kertoa, että isää ja äitiä ei enää ole. Lapsen ensimmäinen kysymys todennäköisesti on, että mitä minulle tapahtuu, saanko tulla sinun luoksesi? Niin sinäkö vastaat, että "ei kultaseni, tuo sinulle ennestään tuntematon sosiaalitäti vie sinut ehkä tuntemattomaan kriisiperheeseen ja sitten ehkä lastenkotiin. Lapsen seuraava kysymys on "miksi?" Mietipä, mitä siihen vastaat.
Ottaisin itse koska vaan siskon lapset meille asumaan. He eivät ole ketä tahansa tuntemattomia lapsia, he ovat minun perhettäni, minun lihaani ja vertani. On inhimillistä toimia niin. Tiedän, sillä lähisuvussani on kokemuksia, millaista lapselle on, kun vanhempi kuolee.
Heh, miten melodraamaa.
Jos siskoni ja hänen miehensä olisivat juuri kuolleet, en olisi varmasti missään kunnossa välittää kenellekään mitään suru-uutista.
Lihaan ja vereen vetoaminen kuulostaa tosi oudolta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut asia mikä ihmetyttää miksi sisarukset teidät nimeäisi teidät huoltajiksi.
Olemme läheisiä sisarustemme kanssa, eikä kaikilla ole yhtä laajaa läheisten ystävien verkostoa.
En kyllä kysyessäni tiennyt, onko meidät nimetty huoltajiksi tai voiko niin edes tehdä. Ilmeisesti tuolla nimeämisellä ei ole mitään käytännön merkitystä sitten. -ap
On paljon ihmisiä joiden kanssa olen läheinen, mutta joita en "nimeäisi" lasten huoltajaksi (mikäli se siis olisi edes mahdollista) ja paljon on myös ihmisiä joiden kanssa en ole erityisen läheinen mutta jotka mielestäni voisivat hyvinkin olla loistavia huoltajia lapsille jos itselleni jotakin sattuisi.
Niin, enpä tiedä miten loistavina huoltajina sisaruksemme meitä pitävät. Toivottavasti tällaista asiaa ei tarvitse ikinä miettiä tosissaan. -ap
Luultavasti he olisivat siitä maininneet jos niin ajattelisivat jos kerran olette läheisiä. Sitä että emme haluaisi että olisitte lastemme huoltajia missään tilanteessa ei toki läheisillekään tule kovin helposti maininneeksi.
Olen lukenut monta kokemusta tilanteista, joissa tällainen huoltajan nimeäminen on paljastunut vahingossa.
Onko Suomessa ylipäätään tapana nimetä huoltajat oman kuoleman varalta? -ap
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut monta kokemusta tilanteista, joissa tällainen huoltajan nimeäminen on paljastunut vahingossa.
Onko Suomessa ylipäätään tapana nimetä huoltajat oman kuoleman varalta? -ap
En ole koskaan kuullut että siitä olisi tehty salaa tai esim. paperille. Olen toki itsekin keskustellut esim. miehen sisaruksen kanssa siitä että he toivoisivat vastaavassa tilanteessa että voisimme huolehtia heidän lapsista. Keskustelut asiasta ei liene kovin harvinaisia.
Sinun olisi pakko vain lähiomaisena se uutinen lapsille kertoa. Eihän lapsia voi keskenään kotiin jättää ihmettelemään, että missä isä ja äiti on. Sinulta ei ilmeisesti ole kuollut lähiomaista, kun et tiedä kuinka paljon asioita pitää vain tehdä ja järjestää, vaikka kuinka olisi surun murtama. Ja mieti, kuinka surun murtamia lapset olisivat, heiltä on kuolleet vanhemmat, sinulta "vain" sisarus.
Mietin itse, että jos mieheni kuolisi, yksi vaikeimmista asioista surun keskellä olisi kertoa meidän yhteisille lapsille. Mummuni joutui tällaisen suru-uutisen lapsilleen kertomaan ja tiedän, että se oli vaikeimpia asioita hänen elämässään, mutta hänen oli vain pakko jaksaa. Onneksi mummun sisarukset ja perhe eivät lapsia hylänneet.
Vierailija kirjoitti:
Sinun olisi pakko vain lähiomaisena se uutinen lapsille kertoa. Eihän lapsia voi keskenään kotiin jättää ihmettelemään, että missä isä ja äiti on. Sinulta ei ilmeisesti ole kuollut lähiomaista, kun et tiedä kuinka paljon asioita pitää vain tehdä ja järjestää, vaikka kuinka olisi surun murtama. Ja mieti, kuinka surun murtamia lapset olisivat, heiltä on kuolleet vanhemmat, sinulta "vain" sisarus.
Mietin itse, että jos mieheni kuolisi, yksi vaikeimmista asioista surun keskellä olisi kertoa meidän yhteisille lapsille. Mummuni joutui tällaisen suru-uutisen lapsilleen kertomaan ja tiedän, että se oli vaikeimpia asioita hänen elämässään, mutta hänen oli vain pakko jaksaa. Onneksi mummun sisarukset ja perhe eivät lapsia hylänneet.
En ole tosiaan joutunut kenenkään kuolleen asioita järjestämään. Mutta eipä minun psykologiseen toimintakykyyni vaikuta se, mitä minun jonkun mielestä pitäisi pystyä tekemään. En ota siitä paineita, kun todennäköisesti näin kauheaa tilannetta ei eteen koskaan tule. -ap
Kunta toimii huoltajana. Joku läheinen voi hakea huoltajuutta, mutta ei välttämättä saa. Sijaisvanhemmat eivät yleensä edes sukulaisina ole sijoitettujen lasten huoltajia.
Miksi ette voisi ottaa lapsia luoksenne?