Voimmeko joutua sisarustemme lasten huoltajiksi?
Miten tämä asia Suomessa menee? Voivatko minun tai mieheni sisarukset nimetä meidät lapsensa huoltajiksi siinä tapauksessa, että he menehtyvät tai eivät pysty huolehtimaan lapsista? Mitä lapsille tapahtuu, jos emme suostu?
Me olemme lapsettomia, emmekä halua ottaa lapsia meille asumaan, vaikka välit sisaruksiin ovatkin hyvät.
Kommentit (91)
Minäkin rakastan omaa siskoani, mutta en silti ottaisi häntä luokseni asumaan kuin väliaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin rakastan omaa siskoani, mutta en silti ottaisi häntä luokseni asumaan kuin väliaikaisesti.
Niinpä. Minulle rakastaminen ei pidä sisällään ajatusta valtavien uhrausten tekemisestä. Lasten ottaminen asumaan ei välttämättä ole iso juttu ihmiselle, jolla on jo omia lapsia ja pitää vanhemmuudesta, mutta me joutuisimme luopumaan tuossa tilanteessa koko elämästämme. Sitä ei tietenkään voida odottaa. -ap
Elämässä voi tapahtua asioita, joissa joutuu luopumaan koko elämästään. Voit jäädä leskeksi tai tulla jätetyksi ja silloin täytyy totutella elämään sinkkuna, vaikka et haluaisikaan. Voit vammautua ja joutua luopumaan itsenäisestä elämästäsi. Elämää ei voi hallita.
Rakkaus on tiukan paikan tullen rinnalla pysymistä ja uhrauksia rakastamiensa ihmisten puolesta. Minä antaisin tarvittaessa vaikka elämäni lasteni puolesta, niin paljon heitä rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietit tuota ap?
Luin sattumalta aiheesta ja se alkoi kiinnostaa minua ja miestäni. Aloin miettiä, mitenköhän tämä asia Suomessa menee. Kuvittelin ensin mielessäni perinnönjakootilaisuuden, jossa lapset juhlallisesti testamentataan meille kuin dickensiläisessä tarinassa. :) -ap
Onpa ihmisroskaa liikkeellä. Minulla on hyvät välit molempiin sisaruksiini ja vaikka olenkin köyhä opiskelija, niin silti ottaisin kumman tahansa lapsen tilanteen vaatiessa. Olen myös lasten kanssa läheinen. Ettekö te ole missään tekemisissä sukunne kanssa?
Keski-Euroopassa tai Venäjällä tästä ei edes keskusteltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietit tuota ap?
Luin sattumalta aiheesta ja se alkoi kiinnostaa minua ja miestäni. Aloin miettiä, mitenköhän tämä asia Suomessa menee. Kuvittelin ensin mielessäni perinnönjakootilaisuuden, jossa lapset juhlallisesti testamentataan meille kuin dickensiläisessä tarinassa. :) -ap
Et kai oikeasti ajatellut, että lapset laitettaisiin sellaiseen perheeseen, johon heitä ei haluta?
Suomessa lapsia ei todellakaan "testamentata". Päin vastoin on tilanteita, joissa sukulaiset haluisivat ottaa orpolapset luokseen asumaan, mutta sosiaalitoimi ei tähän suostu. Esimerkiksi isovanhempien katsotaan olevan liian vanhoja, vaikka olisivat vasta kuusikymppisiä ja hyväkuntoisia. Tätä en todellakaan ymmärrä. Eikä tulisi kysymykseenkään monessa muussa kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapsia ei todellakaan "testamentata". Päin vastoin on tilanteita, joissa sukulaiset haluisivat ottaa orpolapset luokseen asumaan, mutta sosiaalitoimi ei tähän suostu. Esimerkiksi isovanhempien katsotaan olevan liian vanhoja, vaikka olisivat vasta kuusikymppisiä ja hyväkuntoisia. Tätä en todellakaan ymmärrä. Eikä tulisi kysymykseenkään monessa muussa kulttuurissa.
Kyllä tuon ikäiset isovanhemmat ja vanhemmatkin yleensä kelpuutetaan sukulaissijaisvanhemmiksi. Yleensä ottaen sukuun sijoitetaan aina ensisijaisesti, jos vaan löytyy sopiva ja halukas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietit tuota ap?
Luin sattumalta aiheesta ja se alkoi kiinnostaa minua ja miestäni. Aloin miettiä, mitenköhän tämä asia Suomessa menee. Kuvittelin ensin mielessäni perinnönjakootilaisuuden, jossa lapset juhlallisesti testamentataan meille kuin dickensiläisessä tarinassa. :) -ap
Et kai oikeasti ajatellut, että lapset laitettaisiin sellaiseen perheeseen, johon heitä ei haluta?
En, mutta ajattelin, että asiaan voisi mahdollisesti liittyä jotain kommervenkkejä. Suomessa käytössä oleva systeemi kuulostaa oikein järkevältä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihmisroskaa liikkeellä. Minulla on hyvät välit molempiin sisaruksiini ja vaikka olenkin köyhä opiskelija, niin silti ottaisin kumman tahansa lapsen tilanteen vaatiessa. Olen myös lasten kanssa läheinen. Ettekö te ole missään tekemisissä sukunne kanssa?
Mulla itsellä neljä ja esim veljellä kolme lasta, ei ihan yksinkertainen yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Siitähän maksetaan ihan sikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Siitähän maksetaan ihan sikana.
Usko pois, ei siitä makseta sikana. t sijaismutsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisyys on suhteellista. Itse pidän läheisinä ihmisinä sellaisia, joita rakastan. Ja rakastan siskoni lapsia. Ottaisin heidät silmää räpäyttämättä, rahoja tai tilan puutetta murehtimatta luokseni, jos he eivät enää voisi vanhempiensa luona olla. Ja jos nyt olen aivan rehellinen, niin pidän todella tunnekylmänä ihmistä, joka ei näin tekisi tällaisessa tilanteessa. Jopa halveksuisin. Mutta individualismi ja sen loputon ymmärtäminen on muotia. Eri asia tietty, jos on itse fyysisesti tai henkisesti sairas tai vihaa syvästi näitä lapsia tms. Näin ei kuitenkaan ap:n esimerkkitapauksessa tainnut olla.
Minä halveksuisin ihmistä, joka lähettäisi orpolapsen asumaan perheeseen, joka ei ole tälle paras paikka asua, vain siksi, että hänen sukulaisuuskäsityksensä sitä vaatii. -ap
Tässä ei ollut kyse sukulaisuuskäsityksestä vaan rakkaudesta. En usko, että rakastaa lapsia, jotka antaisi mieluummin huostaan tämän vanhempien kuoleman jälkeen, kuin ottaisi luokseen. Jos siis on itse kaikin puolin terve jne. Nää "välitän niin paljon, että annan mennä" -jutut on aika bullshittia.
En ole väittänytkään rakastavani siskoni lapsia tai mieheni sisarusten lapsia. -ap
En väittänytkään, että olisit näin väittänyt. Väitin, että itse rakastan sisareni lapsia. Kun nyt mietin, niin jo se riittäisi, että rakastan siskoani, hänen lapsistaan huolehtiminen olisi vähintä mitä voin tehdä, jos hän nyt kolmekymppisenä menehtyisi. Todella vaikea samaistua ihmiseen, joka ei näin ajattele, jos pitäisi kuitenkin itseään teoriassa ihan ok normaalina huoltajana, mutta haluaa mieluummin "pitää vapautensa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Siitähän maksetaan ihan sikana.
Usko pois, ei siitä makseta sikana. t sijaismutsi
En usko ennenkuin kerrot lukuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Siitähän maksetaan ihan sikana.
Usko pois, ei siitä makseta sikana. t sijaismutsi
En usko ennenkuin kerrot lukuja.
Löydät ne vähimmäissummat netistä. Ne ovat niitä, joita useimmissa kunnissa ns terveistä, normaaleista lapsista maksetaan. Hoitoisuus nostaa lukuja jonkin verran. Kunnilla voi olla eroja maksuissa. Niitäkin voit katsoa netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Siitähän maksetaan ihan sikana.
Usko pois, ei siitä makseta sikana. t sijaismutsi
En usko ennenkuin kerrot lukuja.
Löydät ne vähimmäissummat netistä. Ne ovat niitä, joita useimmissa kunnissa ns terveistä, normaaleista lapsista maksetaan. Hoitoisuus nostaa lukuja jonkin verran. Kunnilla voi olla eroja maksuissa. Niitäkin voit katsoa netistä.
Taidankin ryhtyä sijaisvanhemmaksi tai perustaa kodin. Tuntuu lyövän leiville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ottaisi siskon 3 lasta meille, vaikka rakkaita ovatkin. Ihan siitä syystä ettei taloudelliset resurssit riitä, meillä ei ole varaa esim. isompaan asuntoon (nyt meitä on 3 75 neliön kolmiossa).
Siitähän maksetaan ihan sikana.
Usko pois, ei siitä makseta sikana. t sijaismutsi
En usko ennenkuin kerrot lukuja.
Löydät ne vähimmäissummat netistä. Ne ovat niitä, joita useimmissa kunnissa ns terveistä, normaaleista lapsista maksetaan. Hoitoisuus nostaa lukuja jonkin verran. Kunnilla voi olla eroja maksuissa. Niitäkin voit katsoa netistä.
Taidankin ryhtyä sijaisvanhemmaksi tai perustaa kodin. Tuntuu lyövän leiville.
Ammatillisena perhekotina palkkiot ovat tosiaan ihan eri luokkaa. Muistathan, että myös ihan tavallisena sijaisvanhempana maksat palkkiosta veron ja olet työssä ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä.
En ole väittänytkään rakastavani siskoni lapsia tai mieheni sisarusten lapsia. -ap