Lue keskustelun säännöt.
Miten äiteillä ei ole muka aikaa??
21.10.2015 |
Olen itse neljän pienen lapsen äiti, ja kyllä mulla on aikaa pitää koti siistinä, tehdä ruokaa ja jopa leipoa, pidän itseni kunnossa ja laittaudun päivittäin. Kaikki tulee hoidettua ja enemmänkin, vielä helposti.
Musta tuntuu että monet äitit ei vaan osaa organisoida sitä arjen pyöritystä, ja ovat varmaan siihen lisäksi vaan laiskoja.
- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana
-Jos et saa laittautumisrauhaa, herää vähän ennen lapsia laittautumaan. (itse herään monesti jo ennen miestäkin ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)
-Imurointi ei kauan vie, kun vaan alkaa, otat isommat lapset tavaroiden keräämiseen mukaan. (itse imuroin välillä kahdestikkin päivään vaikkei ole edes lemmikkiä)
- Tiskit laitetaan heti koneeseen! ja ruuan valmistumista odotellessa siivotaan keittiö.
Siinä on jo joitain mitä olen ihmetellyt muista äiteistä, ja noi on niin helppo tehdä, en tajua mikä siinä on niin vaikeaa? mä saan valtavaa nautintoa, siitä että arki pyörii hyvin ja siististi.
Kertokaa miksi se on niin vaikeaa?
Kommentit (355)
Minäpä herään laittautumaan aina klo 4 yöllä jotta ehdin meikattuna ottaa mieheltä suihin ennen sitä kuin hän jatkaa hetken tyydytettynä uniaan sillä aikaa kun valmistan hänen eväänsä. Muuten aika samanlainen arki ku ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se niin että neljän lapsen äiti oikeasti on pettynyt elämäänsä tai inhoaa sitä, ja siksi joutuu kehumaan itseään mammapalstalla? Vai onko niin että kun ei elämässä ole oikeastaan sisältöä, pitää kehua jostain niinkin triviaalista kuin arjenhallinta?
Mä sanon kyllä että tämä on provo. Epäilen että tämän takana on mies, jonka nimikirjaimet ovat T.V. :)
Vierailija kirjoitti:
Minäpä herään laittautumaan aina klo 4 yöllä jotta ehdin meikattuna ottaa mieheltä suihin ennen sitä kuin hän jatkaa hetken tyydytettynä uniaan sillä aikaa kun valmistan hänen eväänsä. Muuten aika samanlainen arki ku ap:llä.
Mietin kanssa, että missä on miehelle annettavat seksipalvelukset? Naisen haluillahan ei mitään väliä ole, kunhan mies on onnellinen.
Toivon kyllä tosiaan, että tämä on vain joku liikaa 50-luvun Kotivinkkiä lukenut mies, joka haaveilee orjasta. Muuten en tiedä, että itkisikö vai nauraisiko, jos joku nainen edelleen kuvittelee kaikkien naisten haluavan miehen palvelijoiksi ja kotitalouskoneiksi.
Useimmat meistä kuvittelevat olevansa parempia/osaavampia/taitavampi kuin toiset tai seuraavat tai edelliset sukupolvet, mutta kuitenkin jokainen ihminen ponnistaa niistä voimavaroista mitä on syntymästään, ympäristöstään ja elämästään saanut, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen ja ne eväät vaihtelevat suuresti. Ja niiden kanssa on vain elettävä, myös muiden läheisten, ilman syyllistämistä.
Minulla on paljon samoja ominaisuuksia kuin sinulla ja teen tuon kaiken melko vaivatta, sen lisäksi ompelen ja teen paljon käsitöitä, mutta koen oman taitoni ja osaamiseni silti hyvin rajalliseksi, mitä muille ovat itsestään selvyyksiä ja helppoja esim. sosiaaliset taidot, itsensä sivistäminen, musiikki, hyvä maku-ja tyylitaju jne. jne. olla ihmisenä hyvä ja lempeä , joita ihailen muilla ja niitä yritän kuumeisesti tavoitella, mutta hyvin usein tuntuu, että ne ovat minun tavoittamattomissa ja luulen, saman olevan heillä, joiden kotitöiden tekeminen menee rimaa hipoen.
Ja ehkä juuri siksi elämä on mielenkiintoisaa ja antoisaa, kun kaikki olemme niin erilaisia, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen.
Miksi te haukutte AP:ta? Osuiko teksti arkaan paikkaan? Mielestäni hän on oikeassa monessa suhteessa. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta kyllä ihmettelen sitä että ystävät olivat yhtäkkiä tosi kiireisiä kun ensimmäinen lapsi tuli perheeseen. Nykyään heistä on tullut ylipainoisia ja ja kotona neljän seinän sisällä istuvia ihmisiä. Yhden avioliitto vaikuttaisi olevan sortumassa. En voi käsittää!
Onneksi sentään sain toivoa elämästä lapsen tulon jälkeenkin, kun sukulainen sai tyttären ja osaa priorisoida asioita niin miehensä kanssa, että pääsee yksin harrastamaan liikuntaa. Osaa myös tulla lapsensa kanssa kyläilemään toisin kuin ne muut, vaikka tekee raskasta vuorotyötä!
Osa äideistä haluaa selvästi uhrautua, eikä osaa jakaa niitä töitä miehelle. Miksi näin? Mitä te kuvittelette saavuttavanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te haukutte AP:ta? Osuiko teksti arkaan paikkaan? Mielestäni hän on oikeassa monessa suhteessa. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta kyllä ihmettelen sitä että ystävät olivat yhtäkkiä tosi kiireisiä kun ensimmäinen lapsi tuli perheeseen. Nykyään heistä on tullut ylipainoisia ja ja kotona neljän seinän sisällä istuvia ihmisiä. Yhden avioliitto vaikuttaisi olevan sortumassa. En voi käsittää!
Onneksi sentään sain toivoa elämästä lapsen tulon jälkeenkin, kun sukulainen sai tyttären ja osaa priorisoida asioita niin miehensä kanssa, että pääsee yksin harrastamaan liikuntaa. Osaa myös tulla lapsensa kanssa kyläilemään toisin kuin ne muut, vaikka tekee raskasta vuorotyötä!
Osa äideistä haluaa selvästi uhrautua, eikä osaa jakaa niitä töitä miehelle. Miksi näin? Mitä te kuvittelette saavuttavanne?
Minulla ei ainakaan osunut arkaan paikkaan, sillä ei ole edes lapsia. En myöskään aio hankkia yhtä enempää, jos sitäkään. Minua vain häiritsee se, että ap haluaa kasata kaikille naisille paineet olla jotain perheen palvelijoita ja että hän kuvittelee olevansa ainutlaatuisen hyvä. Tosiasiassa suurin osa naisista ei nauti tuosta roolista eikä siksi sitä myöskään omaksu. Kaikilla ei myöskään ole helppoja lapsia tai rikasta miestä elättämässä, vaan monet valvovat yöt lasten kanssa ja menevät sitten töihin. Tilanne on siis myös aivan eri kuin ap:lla, joka ei halua sitä ymmärtää.
Tämä on kyllä hauskin ketju pitkään aikaan! Epäilen, että ennen pitkää johonkin suomalaiseen tv-sarjaan tai kirjaan ilmestyy hahmo, joka haluaa olla 50-luvun pikkurouva, joka neuroottisuuteen asti passaa miestään ja pitää huushollin täydellisessä kunnossa. Mies sitten tyytyväisenä taputtelee "äiteetä" pyllylle ja kehuu kavereilleen, millainen "emäntä" hänellä onkaan. Paras yksityiskohta tässä hahmossa on ehdottomasti tuo herääminen neljältä, jotta ehtii laittautuneena tehdä miehelle eväät töihin - siitä saa varmaan meheviä kohtauksia sarjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te haukutte AP:ta? Osuiko teksti arkaan paikkaan? Mielestäni hän on oikeassa monessa suhteessa. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta kyllä ihmettelen sitä että ystävät olivat yhtäkkiä tosi kiireisiä kun ensimmäinen lapsi tuli perheeseen. Nykyään heistä on tullut ylipainoisia ja ja kotona neljän seinän sisällä istuvia ihmisiä. Yhden avioliitto vaikuttaisi olevan sortumassa. En voi käsittää!
Onneksi sentään sain toivoa elämästä lapsen tulon jälkeenkin, kun sukulainen sai tyttären ja osaa priorisoida asioita niin miehensä kanssa, että pääsee yksin harrastamaan liikuntaa. Osaa myös tulla lapsensa kanssa kyläilemään toisin kuin ne muut, vaikka tekee raskasta vuorotyötä!
Osa äideistä haluaa selvästi uhrautua, eikä osaa jakaa niitä töitä miehelle. Miksi näin? Mitä te kuvittelette saavuttavanne?
AP nimenomaan ei halua jakaa töitä, vaan suorittaa kodin itse, ja palvelee miestänsä. Ap herää aamulla aikaisin voidakseen meikata itsensä kauniiksi.
Nämä ovat arvoja, joita en jaa ap:n kanssa. Elän itse aivan toisenlaista elämää, mutta arkeni ja kotini ovat silti hallinnassa - ei minulla ole arjenhallintaongelmia vaikken toimikaan kuten ap.
Tästä aloituksesta tulee mieleen se Siskonpedin sketsi "Äiti koneella". On todellisuutta ja on todellisuutta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole ennen kuullutkaan, että aikaa ei olisi tehdä pakollisia asioita, mm ap:n luettelemia asioita, vaan nimenomaan aika ei riitä extraan! Mulla se extra on ystävien kanssa ajan viettäminen ILMAN yhtäkään lasta, samoin miehen kanssa olisi ihan kiva olla kaksistaankin (ihan jopa niin ettei lapset nuku viereisessä huoneessa).
Sori nyt vaan ap mutta nuo sinun saavutukses ovat ihan peruskauraa :D en nuilla vielä leijuisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te haukutte AP:ta? Osuiko teksti arkaan paikkaan? Mielestäni hän on oikeassa monessa suhteessa. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta kyllä ihmettelen sitä että ystävät olivat yhtäkkiä tosi kiireisiä kun ensimmäinen lapsi tuli perheeseen. Nykyään heistä on tullut ylipainoisia ja ja kotona neljän seinän sisällä istuvia ihmisiä. Yhden avioliitto vaikuttaisi olevan sortumassa. En voi käsittää!
Onneksi sentään sain toivoa elämästä lapsen tulon jälkeenkin, kun sukulainen sai tyttären ja osaa priorisoida asioita niin miehensä kanssa, että pääsee yksin harrastamaan liikuntaa. Osaa myös tulla lapsensa kanssa kyläilemään toisin kuin ne muut, vaikka tekee raskasta vuorotyötä!
Osa äideistä haluaa selvästi uhrautua, eikä osaa jakaa niitä töitä miehelle. Miksi näin? Mitä te kuvittelette saavuttavanne?
Mutta eihän ap jaa niitä kotitöitä miehelle vaan heillä on se perinteinen 50-luvun meininki. Mies käy töissä ja nainen hoitaa kaiken muun. Jos se molemmille sopii niin mikä ettei.
Ap ei vain ota huomioon sitä, että useimmat naiset käyvät myös palkkatöissä, jolloin ajan käyttö on priorisoitava huomattavasti paremmin. Esimerkiksi itse herään kuudelta, vien muksun päiväkotiin varttia vaille seitsemäksi jotta ehdin seitsemältä lähtevään linja-autoon. Kotona olen viiden aikaa. Kuopus menee nukkumaan kahdelta, esikoinen yhdeksältä. Eli kolmeen tuntiin pitäisi mahduttaa aika paljon, toki mies on jakamassa hommia mutta silti. Niin ja itse olen ihan valmis nukkumaan jo kymmeneltä. Viikonloput ollaan pyritty pyhittämään lapsille. Käydään uimassa, leffassa, teatterissa yms. Mitä lapset nyt sitten tykkäävät tehdäkin.
Itse olen kokenut kotona olon hemmetin leppoisana aikana. Noh, meillä on kyllä se "etu" että asutaan kerrostalossa joten siivottavia neliöitäkään ei ole paljoa. Toisaalta meille ei ole katastrofi vaikka oltaisiin kaksi päivää siivoamatta. Elämä ei ole kuitenkaan niin aikataulutettua kuin töissä ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä herään laittautumaan aina klo 4 yöllä jotta ehdin meikattuna ottaa mieheltä suihin ennen sitä kuin hän jatkaa hetken tyydytettynä uniaan sillä aikaa kun valmistan hänen eväänsä. Muuten aika samanlainen arki ku ap:llä.
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa se, että työnteko ja kodinhoito on pois siitä ajasta, jolloin voisin viettää aikaa lasteni kanssa. Ehtiihän tuon kaiken mainitsemasi tehdä halutessaan päivän aikana, mutta sitten en ehdi enää leikkiä, askarrella tms. lasten kanssa. Miten saat päivääsi mahtumaan vielä lasten puistoilut, kavereiden näkemiset yms. kun lapsiakin on neljä?
Juuh, mä kuulostan nyt kamalalta itsekorostajalta, mutta mä olen vetänyt kotitöiden teon minimiin nyt kun lapset ovat pieniä, ja leikin mieluummin lasten kanssa. Eli kotimme on melko rempallaan, mutta siitä pidän huolta, että leikin (+luen, puuhailen...) molempien lasten kanssa päivittäin ja paljon (lapset 6v ja 1.5 v, joten eivät hirveästi leiki yhdessä, isompi toki leikittää pienempää, mutta pienempi ei tähän aina suostu). Ja lapset ovat todellakin mun perässä paljon, koska olen heidät siihen totuttanut, mutta mua ei se haittaa, vaan pidän sitä enemmänkin hyvänä juttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ennen kuullutkaan, että aikaa ei olisi tehdä pakollisia asioita, mm ap:n luettelemia asioita, vaan nimenomaan aika ei riitä extraan! Mulla se extra on ystävien kanssa ajan viettäminen ILMAN yhtäkään lasta, samoin miehen kanssa olisi ihan kiva olla kaksistaankin (ihan jopa niin ettei lapset nuku viereisessä huoneessa).
Sori nyt vaan ap mutta nuo sinun saavutukses ovat ihan peruskauraa :D en nuilla vielä leijuisi.
Joo kyllä meilläkin on aina likaiset pyykit saatu pestyä ja ruoka tehtyä joka päivä. Mutta kai nääkin tosiaan on saavutuksia ihmiselle jolla ei ole mitään muuta.
Ap on oikeasti mies joka hyrisee innosta kun sai provon lentämään..toivon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä herään laittautumaan aina klo 4 yöllä jotta ehdin meikattuna ottaa mieheltä suihin ennen sitä kuin hän jatkaa hetken tyydytettynä uniaan sillä aikaa kun valmistan hänen eväänsä. Muuten aika samanlainen arki ku ap:llä.
Mietin kanssa, että missä on miehelle annettavat seksipalvelukset? Naisen haluillahan ei mitään väliä ole, kunhan mies on onnellinen.
Tai voihan tietysti olla että ap:n perheessä mies hankkii seksipalvelut ulkopuoliselta. Eikös ap jossain tuolla alussa kertonut että ovat sopineet miehen hankkivan rahat ja ap sitten hoitaa lapsen ja kodin. Seksit ehkä hankitaan muualta.
No Johan sä vastasit tuohon itsekin, sulla on helppoja lapsia. Kun on vaikeita lapsia, on koko ajan punnittava kuinka paljon niitä kehtaa huudattaa (esim kun huutaa koko ruoanlaiton tai imuroinnin ajan), kuinka paljon oma hermo kestää kuunnella sitä huutamista, ettei ihan skitsoile sitten lapsille ja kuinka paljon uskaltaa päästää silmistään jonkin kotihomman ajaksi väkivaltaisen esikoisen ja pienen puolustuskyvyttömän vauvan (joka ei muuten sitten suostu olemaan missään rintarepussa turvassa). Lenkille ja ulos pääsee kyllä usein vaikeidenkin lasten kanssa, koska siellä hermo lepää.
Ei mulla ole mikään hankalaa, mutta kero miten sulla on näitä jatkuvia provoja aikaa tehdä.? Työtön ainakin olet ja jotain mt-ongelmaa, kukaan terve ei jaksais tätä provo-torollausta.
Mä en tajua miksi pitää hankkia NELJÄ lasta. Mutta onhan se toki hienoa että pärjäät arkesi kanssa! Ikävämpää lukea niitä aloituksia jossa äiti on ihan hajalla.
Arjessa pärjäämiseen vaikuttaa todella paljon se, millaisia persoonia lapset ovat; se, millainen mies on, ja se, mitä äiti itse arvostaa arjessaan ja elämässään. Kuulostaa siltä että ap on mielellään kotona neljän lapsen äitinä, herää aikaisin että ehtii palvelemaan miestään ja näyttämään nätiltä miehen silmissä, eikä hän odota mieheltä osallistumista kodinhoitoon. Minä ahdistuisin kovasti jos joutuisin tuohon ap:n rooliin.
Meillä ei ole kuin yksi lapsi, ja minua on siunattu samalla tavalla kuin ap:ta rauhallisella ja hyvin nukkuvalla lapsella. Käymme molemmat töissä ja osallistumme molemmat (TIETENKIN) kodinhoidollisiin asioihin (siivoaminen, kaupassakäynti, pyykki- ja tiskikone) sekä lapsen elämään.
Ei meillä ole mitään ihmekikkoja arjesta selviämiseen enkä osaa ajatella sitä noin suorittamisena kuin ap. Aikaa mulla ei tietenkään ole kaikkeen mitä haluaisin tehdä, mutta kyllä sitä herran jestas yhden lapsen ja yhden miehen kanssa saa arjen pyörimään helpostikin.