Kun ura ei koskaan ala

Vierailija

Tein yliopistotutkinnon ja töitä siinä sivussa. Nyt valmistumisesta on jo kauan ja teen vieläkin jotakin töitä. Mutta en niitä töitä, mitä haluaisin ja mihin olen koko aikuisikäni valmistautunut. Lapset on tehty. Voinko jo myöntää itselleni, ettei minulle tule koskaan kaipaamiani haastavia töitä ja mahdollisuutta uraan? Kokemus ei riitä siihen, että minut valittaisiin ohi muiden urakiipijöiden avoimiin työpaikkoihin. Elämäni suurimpia pettymyksiä. Teen koko ajan jotakin, mikä parantaa cv:täni. Ei kelpaa. Aina on kymmenittäin muita. Onko täällä kohtalotovereita?

Sivut

Kommentit (128)

Vierailija

Mulla oli sama. Kauan opiskellut, monta vuotta tehnyt alan pätkätöitä ja muuhun ei sitten kelvannut. En edes saanut niitä "jotain" töitä välissä. Muutin ulkomaille ja nyt aloitan toimistopäällikkönä!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama. Kauan opiskellut, monta vuotta tehnyt alan pätkätöitä ja muuhun ei sitten kelvannut. En edes saanut niitä "jotain" töitä välissä. Muutin ulkomaille ja nyt aloitan toimistopäällikkönä!!

unohtui sanoa että tosiaan ihan eri alalta sain nyt hyvän työpaikan. Aion jättää opiskelualani taakse... Ei siitä mitään tule.

Vierailija

Mulla on amk-tutkinnon valmistumisesta viiso vuotta. Oon tehnyt sekalaisia pätkätöitä. Oman alan töitä olen saanut vaan sellaisia, joissa näin korkealla tutkinnolla ei tee yhtään mitään. Kaikki paremmat paikat vie nenän edestä joku, jolla on kokemusta ennestään enempi ja mä en pääse edes alkuun. Ahdistavaa.

Vierailija

Joo, eiköhän se mene suunnilleen noin. Joko muutto ulkomaille tai hyväksyt vain tilanteesi. Jos ei ole sattunut valitsemaan hyvin työllistävää alaa, pitää alan työkokemusta saada reippaasti parin vuoden kuluttua valmistumisesta tai putoaa markkinoilta. Jos vakipaikkaa ei tässä vaiheessa ole alla, ja lastentekoon ryhtyy, on varsin todennäköistä että alansa töille saa vilkuttaa hyvästit. En ole mikään tilastotutkija, mutta omassa opiskelukaveriporukassa on naisissa selvästi kolmenlaista väkeä:

-Naiset jotka pääsivät alan vakityöhön nopeasti kiinni ja hankkivat lapsia -> pääsivät palaamaan nopeasti takaisin töihin. Ovat alalla edelleen, pärjäävät hyvin.

-Ne jotka eivät vakipaikkaa onnistuneet saamaan, mutta pätkäketju pitää alalla niin kauan kun työsuhteisiin eti tule pitkää taukoa väliin. Kuulun tähän porukkaan.

-Ne jotka päättivät tehdä lapsia epävarmassa työtilanteessa ja/tai eivät onnistuneet pian valmistumisen jälkeen saamaan alan töitä. Lähes kaikki ovat nyt työttöminä tai vaihtaneet alaa.

Vierailija

Mä kanssa meinaan masentua täällä työnhaun kanssa. Alempi korkeakoulututkinto on hallussa, gradu jäi aikanaan tekemättä. 8 vuotta kokemusta, mutta silti en ole päässyt kuin yhteen työhaastatteluun, mihin en sitten 50 joukosta päässyt :-( pelkään että ammattitaito vanhenee ja että mä en kelpaa enää mihinkään :-|
Taas tänään lähti kolme hakemusta. Niistä mistä on vastattu eioota on ollut lähemmäs parisataa hakemusta - tosiaan vaan 3 sta on vaivauduttu vastaamaan ja 1 haastattelu pyyntö 20 hakemuksella....

Vierailija

4: En tykkää yleistyksistä, mutta kieltämättä alkaa tuntua, että siellä maagisessa "ulkomailla" tosiaan arvostetaan koulutettua ihmistä ihan eri tavalla kuin täällä. Suomessa (yleistys) työnantajille kelpaa vain henkilö, jolla on prikulleen sen alan koulutus ja prikulleen oikeanlaista työkokemusta.

Vierailija

Sama tilanne. Minulla tosin alun alkaenkin tutkinto alalta, jolla tosi vaikea työllistyä. Tilanne on minulle tosi turhauttava. Olen kyllä yrittänyt suhteuttaa omaa elämääni suurempaan kokonaisuuteen, siis tähän miljardien ihmisten palloon. Aikamoinen hippunen sitä on kaiken tämän keskellä. Sattumalla on elämässä olennainen rooli. Väärä valinta jossain kohdassa ja elämä lähtee suuntaan, joka tuo vaikeuksia. Näin ainakin itse olen kokenut. Toisaalta nykyaika on sikäli hyvä, että vaikka ei voisikaan toteuttaa itseään hyvällä työuralla, voi muutenkin tehdä elämässä aika paljon asioita, joista saa onnistumisen ja eteenpäin menon kokemuksia. Mutta rahaa tuollainen ei tietty tuo. 

Vierailija

No ei se tule ainakaan hetkeen parantumaan, nyt on täysin työnantajan markkinat. 

Ylikoulutetussa maassa kun iskee valtava työttömyys niin sitähän se on että maisterit on kaupan kassalla ja siivoamassa.

Sinun ehkä kannattaisi harkita työkokemuksen hankkimista ulkomailta ja sitten palata takaisin? 

Vierailija

Olen tehnyt kaikkeni hyvän työn saamiseksi, mutta mikään ei auta. Virheen tein siinä, että en muuttanut valmistumisen aikaan ensimmäisen vakityön perässä. Silloin miehellä oli jo hyvä työpaikka ja halusimme asua yhdessä. Plan B:tä kehittämään.

Vierailija

Minulla myös yksi tuttu, joka pian valmistumisen jälkeen olisi saanut vakipaikan, mutta työnkuva oli tylsempi kuin senhetkisessä määräaikaisessa. Päätti sitten kieltäytyä pitkällisen miettimisen jälkeen, ja nyt viisi vuotta jo metsästänyt vakityötä sitä saamatta. Kiroaa katkerasti päätöstään nyt.

Minä sinnittelen vielä pätkätöissä, mutta sopimus päättyy jouluna. Jatkoa ei ole luvassa, sanottiin. Uutta paikkaa on haettu kohta vuosi tuloksetta. Mietin vakavasti jo alan vaihtoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös yksi tuttu, joka pian valmistumisen jälkeen olisi saanut vakipaikan, mutta työnkuva oli tylsempi kuin senhetkisessä määräaikaisessa. Päätti sitten kieltäytyä pitkällisen miettimisen jälkeen, ja nyt viisi vuotta jo metsästänyt vakityötä sitä saamatta. Kiroaa katkerasti päätöstään nyt.

Minä sinnittelen vielä pätkätöissä, mutta sopimus päättyy jouluna. Jatkoa ei ole luvassa, sanottiin. Uutta paikkaa on haettu kohta vuosi tuloksetta. Mietin vakavasti jo alan vaihtoa.

Saanko kysyä mikä ala? Ja te muutkin, joien ura ei ota alkaakseen - millä alalla olette?

Vierailija

Biokemistejä ollaan. Ainakin nyt toistaiseksi siis:P. Kiva ala mutta enpä tosiaan voi työllisyystilanteen takia juuri suositella. Kaikkiin paikkoihin on vähintään sata hakijaa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat