En pääse yli siitä, että olen miesten mielestä niin ruma
Vartaloa on kehuttu, olen kelvannut kertaseksiin (kuka nainen nyt ei...), mutta kasvot ovat tosi rumat ja se on tehty selväksi näiden vuosien aikana kaikkien miesten taholta. Miten tästä voi edes päästä yli, kun jopa ihan normaalissa juttelussa (ei iskemismielessä) miehet voi ottaa sen esille miten mun naama ei miellytä heitä tarpeeksi? Miksi mulle täytyy kerta toisensa jälkeen ilmaista se rumuuteni, ihan kuin en sitä itse ymmärtäisi miltä näytän?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin näköisiäkin naisia on tarjolla joten miten olet silti päätynyt miehen kanssa sänkyyn jos olet susiruma? Sen verran viehättävä olet kuitenkin ollut että sänkyyn kelpaat joten...? Onko nyt vika kumminkin siinä huonossa itsetunnossa jota pari mätää omenaa ovat onnistuneet lyttäämään entisestään.
Minulle tehtiin selväksi niiden seksikertojen jälkeen, että ne miehet olivat olleet epätoivoisia ja kuka tahansa nainen olisi niille kelvannut. Ei se itsetuntoa hivele, että syynä seksille kanssani on perusteltu "en oo saanu pitkään aikaan". Ja ei kukaan ole koskaan halunnut uudelleen seksiä, vain sen yhden epätoivoisen kerran...
Jep, myös omat kokemukseni seksin saamisesta rumana ovat nöyryyttäviä. Alkuillasta baarissa kukaan ei edes lähestynyt. Mutta valomerkin uhatessa, ne miehet jotka oli pillua tulleet hakemaan, mutta eivät olleet löytäneet, sitten selvästi ajattelivat jotkut että kai tuotakin ennen panee, vaikka pimeässä, kuin oman käden varassa on... Ja aina olleet myös todella humalassa miehet jotka on minuun sortuneet.
Olen myös saanut seksin jälkeen todella ilkeitä kommentteja miehiltä, kuten "reikä se on hiirelläkin" tai että olen kahden pussin nainen, eli että mulla pitäisi olla seksin aikana päässä 2 pussia että voin kiihottaa, toinen siltä varalta että jos ensimmäinen vahingossa hajoaa... Miehet ovat myös hävenneet ja katuneet syvästi minuun sortumistaan ja pyytäneet etten kerro asiasta kellekään. Siksipä ei olekaan mulla muutamaa seksikertaa enempää kokemusta, kun ei tuollaista nöyryytystä halua.
34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin näköisiäkin naisia on tarjolla joten miten olet silti päätynyt miehen kanssa sänkyyn jos olet susiruma? Sen verran viehättävä olet kuitenkin ollut että sänkyyn kelpaat joten...? Onko nyt vika kumminkin siinä huonossa itsetunnossa jota pari mätää omenaa ovat onnistuneet lyttäämään entisestään.
Voin kertoa, että kyllä joillekin miehille kelpaa susirumakin nainen sänkyseuraksi. Se vaan tehdään hyvin salassa... Mulla oli viimeksi tällainen, seksi olikin sitten sitä, että minuun ei koskettu lainkaan. "Et sä varmaan tästä kellekään kerro?".... Hiveli taas itsetuntoa. - se joka välttelee miehiä nykyään
Mitä jos jättäisit ne epätoivoiset rassukat rauhaan? Baareissa pyörivät ihmiset usein hyvin ulkonäkökeskeisiä ja usein jopa epävarmoja itsestään. Normaaliarjessa törmää fiksumpiin ihmisiin, vaikkei sitä seksiä mistään kassajonosta helpolla irtoakaan. Unohda yhden illan jutut ja keskity oikeaan elämään.
Tarkennusta edelleen: ei yhtäkään yhden illan juttua, olen tuntenut nuo miehet eikä kuvioihin ole koskaan liittynyt alkoholi. Ap jälleen, unohdan kirjoittaa sen useimpiin kommentteihin kuten myös 36 ja 41.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittajan suurin ongelma on se, että hän liikkuu tosi vastenmielisten ihmisten seurassa. Ja tietysti myös huono itsetunto, joka varmasti näkyy.
Täällä palstallakin huomaa tämän ilmiön: nainen tekee aloituksen jossa haukkuu itseään. Varsinkin viikonloppuiltoina kommenteiksi tulee parissa minuutissa niin törkeitä haukkumisia että joskus ei voi kuin tuijottaa suu auki. Kaikki aloittajat tietenkin saavat törkyä niskaan, mutta huomattavasti enemmän sellaiset joista näkee että uskovat ansaitsevansa sen. Eli huonolla itsetunnolla varustettu ihminen oikein kutsuu tietynlaisia luusereita hyökkäämään kimppuunsa. Siksi seuransa kannattaisi valikoida huolella.
Huono itsetunto on pikemminkin seuraus rumuudesta kuin syy siihen. Kuten aiemmassa totesin, itse pidin itseäni kelpaavana, mutta olisin harhainen jos en ottaisi huomioon sitä palautetta mitä jatkuvasti saan.
Onko sillä väliä mistä se huono itsetunto johtuu? Huono itsetunto kuitenkin aiheuttaa sen, että ei usko ansaitsevansa kunnioittavaa kohtelua. Vaikka olisin niin ruma että lapset alkavat itkeä minut nähtyään, pitäisin silti arvottomana ihmistä joka katsoo asiakseen sen minulle kertoa ja en suostuisi olemaan missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa. Jos on ruma, on ruma. Jos se vaivaa, niin vaivaa. Mutta jos itseään arvostaa, silloin ei siedä sellaisten ihmisten seuraa jotka pahentavat oloa.
Itse olen lesbo joten miesten kommentit eivät ole koskaan oikein hetkauttaneet, mutta jos joku kommentoi ulkonäkööni jotain negatiivista niin kohautan vain olkiani ja annan olla. Ei se maailmaa kaada mitä joku toinen ihminen ajattelee, varsinkin jos kyse on vieläpä jostain niinkin 'pienestä' asiasta kuin ulkonäkö. Luonne ratkaisee. Se on helpommin sanottu kuin tehty mutta kannattaa keskittyä hyvän itsetunnon kehittämiseet: keskityt ystäviisi, luot itsellesi sellaisen lähimmäis piirin jossa sinulla on hyvä olla, teet sellaisia asioita joista itse nautit ja joissa olet hyvä... Rehellisesti sanottuna mielestäni maailma on turhan ulkonäkökeskeinen paikka ja minulta olisi jäänyt monet hyvät keskustelut ja tapahtumat ja ystävyyssuhteet kokematta jos olisin ajatellut toisen ulkonäköä liiaksi.
Mulle on muuten ihan utopistista ajatella, että mies toisi vaikka kukkia, koruja... Viittaan siis näihin naisiin, joita kohdellaan kuin prinsessaa. Itse liikutun melkein kyyneliin asti, jos joku avaa vaikka oven/kohtelee kuin ihmistä/istuu viereen tai muuta vastaavaa. Jos löytäisin kivan miehen, joka oikeasti kohtelee hyvin (en tarvitse niitä kukkia ja koruja) ja haluaisi juuri minut, niin osaisin todellakin arvostaa sitä. No niin, nyt sorruin taas tähän haaveiluun, mihin mulla ei ole oikeutta. - miehiä välttelevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittajan suurin ongelma on se, että hän liikkuu tosi vastenmielisten ihmisten seurassa. Ja tietysti myös huono itsetunto, joka varmasti näkyy.
Täällä palstallakin huomaa tämän ilmiön: nainen tekee aloituksen jossa haukkuu itseään. Varsinkin viikonloppuiltoina kommenteiksi tulee parissa minuutissa niin törkeitä haukkumisia että joskus ei voi kuin tuijottaa suu auki. Kaikki aloittajat tietenkin saavat törkyä niskaan, mutta huomattavasti enemmän sellaiset joista näkee että uskovat ansaitsevansa sen. Eli huonolla itsetunnolla varustettu ihminen oikein kutsuu tietynlaisia luusereita hyökkäämään kimppuunsa. Siksi seuransa kannattaisi valikoida huolella.
Huono itsetunto on pikemminkin seuraus rumuudesta kuin syy siihen. Kuten aiemmassa totesin, itse pidin itseäni kelpaavana, mutta olisin harhainen jos en ottaisi huomioon sitä palautetta mitä jatkuvasti saan.
Onko sillä väliä mistä se huono itsetunto johtuu? Huono itsetunto kuitenkin aiheuttaa sen, että ei usko ansaitsevansa kunnioittavaa kohtelua. Vaikka olisin niin ruma että lapset alkavat itkeä minut nähtyään, pitäisin silti arvottomana ihmistä joka katsoo asiakseen sen minulle kertoa ja en suostuisi olemaan missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa. Jos on ruma, on ruma. Jos se vaivaa, niin vaivaa. Mutta jos itseään arvostaa, silloin ei siedä sellaisten ihmisten seuraa jotka pahentavat oloa.
Itsellä se kun liittyy vain ulkonäköön. Olen hyvä työssäni, paljon ystäviä ja harrastuksia. Pidän persoonaani hyvänä ja viihdyn muutoin nahoissani, mutta pelkään jo miehiä ja niiden kritisointia niin paljon, että olen todennut mielenterveydelleni ainoaksi vaihtoehdoksi luovuttaa ja tyytyä sinkkuuteen.
Persoonaansa voi kehittää niin paljon kuin jaksaa - kasvojaan ei...
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muuten ihan utopistista ajatella, että mies toisi vaikka kukkia, koruja... Viittaan siis näihin naisiin, joita kohdellaan kuin prinsessaa. Itse liikutun melkein kyyneliin asti, jos joku avaa vaikka oven/kohtelee kuin ihmistä/istuu viereen tai muuta vastaavaa. Jos löytäisin kivan miehen, joka oikeasti kohtelee hyvin (en tarvitse niitä kukkia ja koruja) ja haluaisi juuri minut, niin osaisin todellakin arvostaa sitä. No niin, nyt sorruin taas tähän haaveiluun, mihin mulla ei ole oikeutta. - miehiä välttelevä
Erittäin harva suomalainen mies muuten mitään kukkia tai koruja tuo. Useimmat on sellaisia arkisia, joille ei moiset tule mieleenkään. Odottavat että se että he rakastavat, ymmärretään siitä että ovat siinä arjessa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muuten ihan utopistista ajatella, että mies toisi vaikka kukkia, koruja... Viittaan siis näihin naisiin, joita kohdellaan kuin prinsessaa. Itse liikutun melkein kyyneliin asti, jos joku avaa vaikka oven/kohtelee kuin ihmistä/istuu viereen tai muuta vastaavaa. Jos löytäisin kivan miehen, joka oikeasti kohtelee hyvin (en tarvitse niitä kukkia ja koruja) ja haluaisi juuri minut, niin osaisin todellakin arvostaa sitä. No niin, nyt sorruin taas tähän haaveiluun, mihin mulla ei ole oikeutta. - miehiä välttelevä
Minulle utopiaa olisi mies, joka haluaisi lähteä ihmisten ilmoille vaikka kävelylle tai julkisesti käydä yhdessä syömässä. Se on täyttä haaveilua, että pääsisin joskus sille tasolle, että mies kehtaisi moikata, pitää minua kädestä ihmisten ilmoilla tai esitellä ystävilleen/perheelleen.
Työpaikoilla miehet suhtautuvat suhteellisen ok:sti kun on työasioista kyse. Toki esim. kahvitauoilla olen sitä ilmaa, mutta siihen on jo tottunut.
Onhan niitä epäviehättäviä miehiäkin olemassa vaikka millä mitoin, mutta jos jo nuorena ottaa sen asenteen ettei koskaan tule löytämään ketään eikä kannata edes haaveilla ja rypee itsesäälissä niin.. valitettavasti siinä varmaan niin käykin että yksin jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muuten ihan utopistista ajatella, että mies toisi vaikka kukkia, koruja... Viittaan siis näihin naisiin, joita kohdellaan kuin prinsessaa. Itse liikutun melkein kyyneliin asti, jos joku avaa vaikka oven/kohtelee kuin ihmistä/istuu viereen tai muuta vastaavaa. Jos löytäisin kivan miehen, joka oikeasti kohtelee hyvin (en tarvitse niitä kukkia ja koruja) ja haluaisi juuri minut, niin osaisin todellakin arvostaa sitä. No niin, nyt sorruin taas tähän haaveiluun, mihin mulla ei ole oikeutta. - miehiä välttelevä
Erittäin harva suomalainen mies muuten mitään kukkia tai koruja tuo. Useimmat on sellaisia arkisia, joille ei moiset tule mieleenkään. Odottavat että se että he rakastavat, ymmärretään siitä että ovat siinä arjessa mukana.
Tietämissäni parisuhteissa miehet tuntuvat palvovan naistaan rakastavasti ja ovat onnellisia siitä millaisen lottovoiton ovat saaneet. Saadaan kännyköitä, koruja, miehet lähtevät jopa tuntikausien ikea-reissuille naistensa kanssa... Koska on onnellinen ja ylpeä siitä naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä epäviehättäviä miehiäkin olemassa vaikka millä mitoin, mutta jos jo nuorena ottaa sen asenteen ettei koskaan tule löytämään ketään eikä kannata edes haaveilla ja rypee itsesäälissä niin.. valitettavasti siinä varmaan niin käykin että yksin jää.
Pidätkö minua itsesäälissä rypevänä kun yritän kysyä vinkkejä miten kestää tämä tilanne, että olen tullut torjutuksi miesten taholta reilut 15 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Toivoisin olevani aseksuaali, niin tämä asia olisi helpompi sivuuttaa olankohautuksella. Sattuu vaan niin paljon... Ja nyt olen päättänyt vältellä miehiä kaikin tavoin. En ennenkään voinut kuvitella itseäni esim. opiskelemaan miesvaltaista alaa tai työskentelemään sellaisella työpaikalla. Enkä siis varsinkaan enää. Nyt olen lisäksi lakannut käymästä baareissa. Enpä enää kohtaa miehiä missään.
Mä nimenomaan kehottaisin taas miesvaltaiselle alalle.
Ulkonäkö on se mitä ensin nähdään, tutustuminen ihmiseen voi joko kaunistaa tai rumentaa ihmistä.
Lähtökohtaisesti kukaan ei halua seurustella mallin kanssa, joka on vaan totaalinen kusipää.
Ehkä jos ne työkaverit sinuun tutustuu, niin saattaisi jotain hyvää seurata.
Baareissa ei kyllä kannata käydä, ihmiset laukoo typeryyksiä humalassa, ei sillä tavalla kannata itseään rääkätä. Mullekin on joka kerta sanottu, kun oon edes jutellut jonkun miehen kanssa, että "mee vittuun huora".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muuten ihan utopistista ajatella, että mies toisi vaikka kukkia, koruja... Viittaan siis näihin naisiin, joita kohdellaan kuin prinsessaa. Itse liikutun melkein kyyneliin asti, jos joku avaa vaikka oven/kohtelee kuin ihmistä/istuu viereen tai muuta vastaavaa. Jos löytäisin kivan miehen, joka oikeasti kohtelee hyvin (en tarvitse niitä kukkia ja koruja) ja haluaisi juuri minut, niin osaisin todellakin arvostaa sitä. No niin, nyt sorruin taas tähän haaveiluun, mihin mulla ei ole oikeutta. - miehiä välttelevä
Erittäin harva suomalainen mies muuten mitään kukkia tai koruja tuo. Useimmat on sellaisia arkisia, joille ei moiset tule mieleenkään. Odottavat että se että he rakastavat, ymmärretään siitä että ovat siinä arjessa mukana.
Tietämissäni parisuhteissa miehet tuntuvat palvovan naistaan rakastavasti ja ovat onnellisia siitä millaisen lottovoiton ovat saaneet. Saadaan kännyköitä, koruja, miehet lähtevät jopa tuntikausien ikea-reissuille naistensa kanssa... Koska on onnellinen ja ylpeä siitä naisesta.
Oho! Itse tiedän lähinnä sellaisia arkisia, rakastavia parisuhteita, joissa kumpikaan ei kauheasti romantiikkaa harrasta, mutta ei sitä kaipaakaan. Ehkä johtuu siitä että olen nörtti ja liikun nörttipiireissä ;)
Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuota lahjojen antamista - itse ainakin tykkään ostaa tuollaiset jutut itse, saan ainakin juuri sellaiset kuin haluan. Ikeassa, vaatekaupassa tms käyn myös mieluummin yksin, varsinkin jos miestä ei kiinnosta aidosti ne jutut mitä siellä katselen, niin kivampi kun ei siinä ole perässä hiihtämässä jotain kärsimätöntä tyyppiä joka toivoo että kohta jo loppuisi tämä kärsimys :D
Rumat naiset saavat ihanimmat miehet :) Löydät vielä jonkun, joka rakastaa sinua aidosti, pinnalliset ja ulkonäkökeskeiset jäävät muille.
Enpä tiedä. Ei olisi pitänyt tehdä tätä ketjua ollenkaan, koska muiden kokemukset taas muistuttivat mitä paskaa, jätettä ja arvotonta moskaa olen ollut miehille koko elämäni. Siksi, koska olen ruma mulle on voinut valehdella, on voinut hävetä, pilkata, kritisoida, nolata julkisesti ja kohdella huonosti (mm. myös seksuaalinen häirintä on todella tuttua kun on ruma nainen). Ei tunnu olevan mitään ihmisarvoa jos näyttää tältä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Toivoisin olevani aseksuaali, niin tämä asia olisi helpompi sivuuttaa olankohautuksella. Sattuu vaan niin paljon... Ja nyt olen päättänyt vältellä miehiä kaikin tavoin. En ennenkään voinut kuvitella itseäni esim. opiskelemaan miesvaltaista alaa tai työskentelemään sellaisella työpaikalla. Enkä siis varsinkaan enää. Nyt olen lisäksi lakannut käymästä baareissa. Enpä enää kohtaa miehiä missään.
Mä nimenomaan kehottaisin taas miesvaltaiselle alalle.
Ulkonäkö on se mitä ensin nähdään, tutustuminen ihmiseen voi joko kaunistaa tai rumentaa ihmistä.
Lähtökohtaisesti kukaan ei halua seurustella mallin kanssa, joka on vaan totaalinen kusipää.
Ehkä jos ne työkaverit sinuun tutustuu, niin saattaisi jotain hyvää seurata.
Baareissa ei kyllä kannata käydä, ihmiset laukoo typeryyksiä humalassa, ei sillä tavalla kannata itseään rääkätä. Mullekin on joka kerta sanottu, kun oon edes jutellut jonkun miehen kanssa, että "mee vittuun huora".
Samaa mieltä, että ei miesvaltaista alaa vältellä tarvi. Työkaverina miehet suhtautuvat rumaan naiseen hyvin asiallisesti, jopa ottavat vakavammin kuin kauniin naiskollegan. Olen itse erittäin miesvaltaisella alalla, ja rumuuteni takia minulla ei ole ollut mitään uskottavuusogelmia, kuten usein sanotaan olevan alallani...
Mutta ei sieltä kyllä mitään suhteitakaan ole löytynyt töistä. Nämä teknisen alan miehet on pariutuneet nättien sairaanhoitaja- ja opettajanaisten kanssa jo nuorena, eikä ruma naisnörtti kiinnosta :D
AP:lle heitän kysymyksen, että millaista miestä sitten haet tai hakisit jos tätä ulkonäköongelmaa ei olisi? Useimmiten naisille ei kelpaa hyväkäytöksinen kiltti mies, joka ottaa toiset huomioon ( = tylsä ). Ei, en ole hakemassa seuraa, kunhan mietin taas tätä, miten intressit tai ulkonäköodotukset eivät kohtaa.
Toivottavasti se yksi tampio, joka väitti että rumienkin naisten on niin helppo saada itsetunnon kohotusta seksistä, lukisi tämän ketjun... Voisi pikkuisen silmät avautua.
En tiedä ap lohduttaako tämä, mutta melkein samassa asemassa ollaan myös me tavisnaiset. Miehille tuntuu olevan kaksi naisryhmää, kauniit ja muut. Kauniit saa sitä huomiota ja kehuja, ja me muut (riippumatta siitä ollaanko vain tavallisia vai susirumia) saadaan sitten ignoorausta ja halveksuntaa. Sitä, kun miesasiakaspalvelija ei katso edes päin kun hänelle puhuu, tai vastaantulevat miehet näyttävät kauhistuneilta ("ei kai tuo yritä iskeä omg") jos niitä erehtyy edes vilkaisemaan. Puhumattakaan siitä mikä on ilme jos niille erehtyy puhumaan, sanonta "peura ajovaloissa" saa ihan uuden ulottuvuuden.
Eli et kuulu mitenkään pieneen vähemmistöön, enintään sen puolesta, että tavispään näteimmät ei ehkä saa niitä haukkuja. Muuten meitäkin kohdellaan ihan samalla lailla, ja vain ne harvat kaunottaret pääsee osaksi hyvästä kohtelusta. Tai siis edes inhimillisestä, me muut ollaan vaan tiellä ja häiriötekijöitä.
Olen jo vuosia sitten yliopistosta valmistunut ja ollut oman alan hommissa siitä asti, että en koe teidän miesvaltainen ala -ehdotteluja kauhean toimivilta enää tässä vaiheessa...
Tämäpä :/ Ja tarkennuksena: jotkut miehet ovat niin epätoivoisia, että harrastavat selvänä rumana pitämänsä naisen kanssa seksiä. Itselle tuli ainakin huijattu olo kun mies vasta saatuaan on kertonut mitä mieltä todellisuudessa on siitä miltä näytän.
Mutta tosi usein rumia naisia ei tunnuta pitävän edes ihmisinä ja mm. todella usein joutuu muutenkin valehtelun kohteeksi, koska rumuus oletettavasti korreloi myös tyhmyyden kanssa.