Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli siitä, että olen miesten mielestä niin ruma
15.10.2015 |
Vartaloa on kehuttu, olen kelvannut kertaseksiin (kuka nainen nyt ei...), mutta kasvot ovat tosi rumat ja se on tehty selväksi näiden vuosien aikana kaikkien miesten taholta. Miten tästä voi edes päästä yli, kun jopa ihan normaalissa juttelussa (ei iskemismielessä) miehet voi ottaa sen esille miten mun naama ei miellytä heitä tarpeeksi? Miksi mulle täytyy kerta toisensa jälkeen ilmaista se rumuuteni, ihan kuin en sitä itse ymmärtäisi miltä näytän?
Kommentit (262)
Missä tuollaisia törkimyksiä kohtaa? Ei ole tullut vastaan vaikka en mikään kaunis ole minäkään.
Tosin en ole koskaan käynyt baarissa, kun en näe siinä pointtia. Ehkä sinne tuollaisia persoonia sitten kerääntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tähän voi sanoa muuta kuin suuret sympatiat täältä. Itse olen ok-näköinen kolmekymppinen nainen, eikä minulla ole koskaan ollut poikaystävää. En ole kelvannut edes yhden yön juttuihin. Kommentit miehiltä ovat olleet aivan uskomattomia - iho liian vaalea (suonet näkyy), vyötäröllä pari pientä makkaraa kun istun tai kumarrun (juu ei ole paras ominaisuuteni mutta oikeasti? tämäkö vain merkkaa?), liian lyhyt ollakseni seksikäs (160), liian isot tissit (mitvit...), en nauranut tarpeeksi miehen vitseille, en itse kertonut tarpeeksi hauskoja vitsejä, liian pieni takapuoli, liian pitkä selkä, hiukset liian lyhyet tai pitkät aina silloisesta mallista riippuen.
En yhtä ainutta kertaa ole elämässäni yhdeltäkään mieheltä kuullut sanoja: olet kaunis.
Jäänen siis perheettömäksi, vaikka en olisi ikinä sitä nuorempana uskonut. Enkä oikein vieläkään. Pieni toivo vielä kytee - mutta missä voisin mukavan miehen tavata kun yöelämä, opiskelupaikka, työpaikka ja vapaaehtoistyö ei ole tuottanut toivottua tulosta...
Mikä teidän kasvoissa on vikana? Linkittäkää vaikka netistä jotain kuvia jossa samantyylisiä kasvonpiirteitä kuin teillä. Mikä on "ruma"?
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, uskotaan. Kaikki miehet sanoo sinulle että ootpa sä ruma. Tapahtuu tosimaailmassa.
Sama.
Miehiset ja jotain negatiivista tunnetilaa kuvastavat peruskasvot, eli esim vihaisennäköinen tai ylpeännäköinen on miesten mukaan ruma. Ja mun mielestä naismaiset perunanaamamiehet on rumia, ja sanon myös niille sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tähän voi sanoa muuta kuin suuret sympatiat täältä. Itse olen ok-näköinen kolmekymppinen nainen, eikä minulla ole koskaan ollut poikaystävää. En ole kelvannut edes yhden yön juttuihin. Kommentit miehiltä ovat olleet aivan uskomattomia - iho liian vaalea (suonet näkyy), vyötäröllä pari pientä makkaraa kun istun tai kumarrun (juu ei ole paras ominaisuuteni mutta oikeasti? tämäkö vain merkkaa?), liian lyhyt ollakseni seksikäs (160), liian isot tissit (mitvit...), en nauranut tarpeeksi miehen vitseille, en itse kertonut tarpeeksi hauskoja vitsejä, liian pieni takapuoli, liian pitkä selkä, hiukset liian lyhyet tai pitkät aina silloisesta mallista riippuen.
En yhtä ainutta kertaa ole elämässäni yhdeltäkään mieheltä kuullut sanoja: olet kaunis.
Jäänen siis perheettömäksi, vaikka en olisi ikinä sitä nuorempana uskonut. Enkä oikein vieläkään. Pieni toivo vielä kytee - mutta missä voisin mukavan miehen tavata kun yöelämä, opiskelupaikka, työpaikka ja vapaaehtoistyö ei ole tuottanut toivottua tulosta...
Samaa myös täällä (olen ap): myös minusta ovat miehet etsineet sen "yleisen rumuuden" lisäksi ne pienet virheet. Milloin hiukseni ovat olleet väärän pituiset tai väriset, olen liian kalpea, meikkaan väärällä tavalla, vartaloni voisi olla joistain paikoista kiinteämpi (vaikkakin vartalosta olen saanut kuitenkin kehuja), joskus myös puheääneni on ollut ärsyttävä.
En vaan käsitä, että miten minä (ja pari muuta tässä ketjussa avautunutta naista) voimme olla miesten mielestä näin virheellisiä? Esimerkiksi ihon kalpeuteeni en voi vaikuttaa, ellen ala käyttämään feikiltä näyttäviä itseruskettavia. Silloinko sitten kelpaisin jollekin edes säälistä...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumia ihmisiä ei varsinaisesti ole olemassakaan. On vain tosi huonolla itsetunnolla varustettua ei- niin- kauniita ihmisiä.
"Rumakin" voi olla kaunis, kun vain sen asenteen omaksuu.
Miten nyt mielestäsi olet ruma? On tietysti totta, että akne ei ketään varsinaisesti kaunista, mutta missä sinun ongelmakohtasi ovat ja mitä niille voisi tehdä?
Olen kokeillut suhtautua ulkonäkööni neutraalisti - en oleta edes olevani kaunis vaan ihan tavallinen. Tästä seurauksena miehet ovat sen perus "ootpa sä ruma" kommentin sijaan alkaneet kommentoimaan, että kuvittelenko olevani oikeasti joku sellainen nainen, jolla olisi varaa valita koskaan itselleen miestä.
Pakko kysyä sun ikää ja noiden miesten ikää jotka noin kommentoi? Kuka sanoo toiselle että ootpa ruma. Hyi helvetti mitä nilviäisiä oot tavannut. Pakko olla jotain keskenkasvuisia kakaroita.. tai jos ei niin missä olet noin käyttäytyviä aikuisia ihmisiä tavannut?
+20-vuotiaita miehiä. Heillä ollut takana vakavia suhteita (tai suhde), pääasiassa miltei kaikki yliopistossa opiskelevia.
Tuskin kukaan muu kuin toinen ruma nainen voi tietää millaista tällaisen näköisenä eläminen naiselle on.
Nulikat ei ole vielä kasvaneet aikuisiksi. Koita aikuisempia miehiä, etsi vaikka netin kautta, silloin voit kertoa että olet ruma jo ennen kuvan laittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimpien ihmisten mielestä useimmat ihmiset ovat epäviehättäviä. Turha sitä on yrittää miellyttää kaikkia. Sitä paitsi kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan yleensä negatiivisesti. Minäkin miehenä ahdistun kauniista naisista. Ole uniikki oma itsesi, se on tyylikästä! Pyri mieluummin siis tyylikkyyteen ja persoonallisuuteen, kuin kauneuteen.
Minusta aloittajan suurin ongelma on se, että hän liikkuu tosi vastenmielisten ihmisten seurassa. Ja tietysti myös huono itsetunto, joka varmasti näkyy.
Täällä palstallakin huomaa tämän ilmiön: nainen tekee aloituksen jossa haukkuu itseään. Varsinkin viikonloppuiltoina kommenteiksi tulee parissa minuutissa niin törkeitä haukkumisia että joskus ei voi kuin tuijottaa suu auki. Kaikki aloittajat tietenkin saavat törkyä niskaan, mutta huomattavasti enemmän sellaiset joista näkee että uskovat ansaitsevansa sen. Eli huonolla itsetunnolla varustettu ihminen oikein kutsuu tietynlaisia luusereita hyökkäämään kimppuunsa. Siksi seuransa kannattaisi valikoida huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimpien ihmisten mielestä useimmat ihmiset ovat epäviehättäviä. Turha sitä on yrittää miellyttää kaikkia. Sitä paitsi kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan yleensä negatiivisesti. Minäkin miehenä ahdistun kauniista naisista. Ole uniikki oma itsesi, se on tyylikästä! Pyri mieluummin siis tyylikkyyteen ja persoonallisuuteen, kuin kauneuteen.
Pidin itseäni tavallisena naisena (tai alunperin tietysti teininä), ja sillä oletuksella, että ulkonäköni on OK ja persoonani on se, minkä pitäisi viehättää miehiä. Kuitenkin parin ensimmäisen vuoden aikana kun miehiin alkoi tutustua kävi ilmi, että ulkonäössäni on niin paljon korjattavaa ettei luonnekaan sitä kompensoi. Minulla on laaja ystäväpiiri, mutta ystävyys on eri asia kuin parisuhde, jossa miehen tulisi tuntea edes jotain seksuaalista vetoa naiseen muutoinkin kuin sen yhden seksikerran jälkeen.
Normaalin näköisiäkin naisia on tarjolla joten miten olet silti päätynyt miehen kanssa sänkyyn jos olet susiruma? Sen verran viehättävä olet kuitenkin ollut että sänkyyn kelpaat joten...? Onko nyt vika kumminkin siinä huonossa itsetunnossa jota pari mätää omenaa ovat onnistuneet lyttäämään entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittajan suurin ongelma on se, että hän liikkuu tosi vastenmielisten ihmisten seurassa. Ja tietysti myös huono itsetunto, joka varmasti näkyy.
Täällä palstallakin huomaa tämän ilmiön: nainen tekee aloituksen jossa haukkuu itseään. Varsinkin viikonloppuiltoina kommenteiksi tulee parissa minuutissa niin törkeitä haukkumisia että joskus ei voi kuin tuijottaa suu auki. Kaikki aloittajat tietenkin saavat törkyä niskaan, mutta huomattavasti enemmän sellaiset joista näkee että uskovat ansaitsevansa sen. Eli huonolla itsetunnolla varustettu ihminen oikein kutsuu tietynlaisia luusereita hyökkäämään kimppuunsa. Siksi seuransa kannattaisi valikoida huolella.
Huono itsetunto on pikemminkin seuraus rumuudesta kuin syy siihen. Kuten aiemmassa totesin, itse pidin itseäni kelpaavana, mutta olisin harhainen jos en ottaisi huomioon sitä palautetta mitä jatkuvasti saan.
Käsittämätöntä tuo kun jotkut yrittävät sanoa ettei oikeasti rumia olekaan. Kyllä on, itsekin olen sellainen. Minulla on esim. erittäin pitkä ja munan muotoinen (alaspäin levenevä) naama, hyppyrinenä josta sieraimet näkyy koko ajan eteenpäin, riippuvat bulldogposket (oli jo lapsena sellaiset), pienet lähellä toisiaan olevat tihrusilmät ja oravahampaat (muuten pienet hampaat, mutta pari etummaista hammasta jätti-isot ja erittäin valkoiset). Kropaltani olen ok, mutta eipä se ketään kiinnosta kun naama on huomiota herättävän ruma.
Kamalaahan se nuorena oli huomata ettei kellekään kelpaa. Seksiä sain sentään jokusen kerran kun baarista joku epätoivoinen känninen lähti minunkin kanssani kun ei ollut viehättävämpää saanut. Seurustelusuhdetta en saanut koskaan, saati perhettä. Joskus 35 vuoden iässä aloin sopeutua asiaan ja lopetin edes haaveilut miehistä tai perheestä. Nykyisin päälle nelikymppisenä olen jo ihan tyytyväinen erakko. Seksihommatkin hoituu apuvälineillä omin avuin, ja läheisyyttä en enää kaipaa kun olen niin tottunut itsekseni olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpien ihmisten mielestä useimmat ihmiset ovat epäviehättäviä. Turha sitä on yrittää miellyttää kaikkia. Sitä paitsi kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan yleensä negatiivisesti. Minäkin miehenä ahdistun kauniista naisista. Ole uniikki oma itsesi, se on tyylikästä! Pyri mieluummin siis tyylikkyyteen ja persoonallisuuteen, kuin kauneuteen.
Pidin itseäni tavallisena naisena (tai alunperin tietysti teininä), ja sillä oletuksella, että ulkonäköni on OK ja persoonani on se, minkä pitäisi viehättää miehiä. Kuitenkin parin ensimmäisen vuoden aikana kun miehiin alkoi tutustua kävi ilmi, että ulkonäössäni on niin paljon korjattavaa ettei luonnekaan sitä kompensoi. Minulla on laaja ystäväpiiri, mutta ystävyys on eri asia kuin parisuhde, jossa miehen tulisi tuntea edes jotain seksuaalista vetoa naiseen muutoinkin kuin sen yhden seksikerran jälkeen.
Riittää että yksi sopiva mies tuntee sinuun vetoa. Monet kauniit naiset haluavat jatkuvasti miellyttää ulkomuodollaan kaikkia miehiä ja se on kierre, josta ei helposti pääse irti. Vaikka tuhat miestä haukkuisi sinut lyttyyn, sillä ei ole merkitystä. Itsetuntosi vaikuttaa olevan pohjamudissa ja on vaikea kuvitella että tuommoinen asenne tekisi suurta vaikutusta miehiin. Hyvä itseluottamus on viehättävää. Hyvä itsetunto kestää myös lukuisia vastoinkäymisiä. Niistä vastoinkäymisistä ei pidä lannistua!
Vierailija kirjoitti:
Normaalin näköisiäkin naisia on tarjolla joten miten olet silti päätynyt miehen kanssa sänkyyn jos olet susiruma? Sen verran viehättävä olet kuitenkin ollut että sänkyyn kelpaat joten...? Onko nyt vika kumminkin siinä huonossa itsetunnossa jota pari mätää omenaa ovat onnistuneet lyttäämään entisestään.
Minulle tehtiin selväksi niiden seksikertojen jälkeen, että ne miehet olivat olleet epätoivoisia ja kuka tahansa nainen olisi niille kelvannut. Ei se itsetuntoa hivele, että syynä seksille kanssani on perusteltu "en oo saanu pitkään aikaan". Ja ei kukaan ole koskaan halunnut uudelleen seksiä, vain sen yhden epätoivoisen kerran...
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tuo kun jotkut yrittävät sanoa ettei oikeasti rumia olekaan. Kyllä on, itsekin olen sellainen. Minulla on esim. erittäin pitkä ja munan muotoinen (alaspäin levenevä) naama, hyppyrinenä josta sieraimet näkyy koko ajan eteenpäin, riippuvat bulldogposket (oli jo lapsena sellaiset), pienet lähellä toisiaan olevat tihrusilmät ja oravahampaat (muuten pienet hampaat, mutta pari etummaista hammasta jätti-isot ja erittäin valkoiset). Kropaltani olen ok, mutta eipä se ketään kiinnosta kun naama on huomiota herättävän ruma.
Kamalaahan se nuorena oli huomata ettei kellekään kelpaa. Seksiä sain sentään jokusen kerran kun baarista joku epätoivoinen känninen lähti minunkin kanssani kun ei ollut viehättävämpää saanut. Seurustelusuhdetta en saanut koskaan, saati perhettä. Joskus 35 vuoden iässä aloin sopeutua asiaan ja lopetin edes haaveilut miehistä tai perheestä. Nykyisin päälle nelikymppisenä olen jo ihan tyytyväinen erakko. Seksihommatkin hoituu apuvälineillä omin avuin, ja läheisyyttä en enää kaipaa kun olen niin tottunut itsekseni olemiseen.
Olet toisin sanoen löytänyt onnen!
Vierailija kirjoitti:
Normaalin näköisiäkin naisia on tarjolla joten miten olet silti päätynyt miehen kanssa sänkyyn jos olet susiruma? Sen verran viehättävä olet kuitenkin ollut että sänkyyn kelpaat joten...? Onko nyt vika kumminkin siinä huonossa itsetunnossa jota pari mätää omenaa ovat onnistuneet lyttäämään entisestään.
Voin kertoa, että kyllä joillekin miehille kelpaa susirumakin nainen sänkyseuraksi. Se vaan tehdään hyvin salassa... Mulla oli viimeksi tällainen, seksi olikin sitten sitä, että minuun ei koskettu lainkaan. "Et sä varmaan tästä kellekään kerro?".... Hiveli taas itsetuntoa. - se joka välttelee miehiä nykyään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tuo kun jotkut yrittävät sanoa ettei oikeasti rumia olekaan. Kyllä on, itsekin olen sellainen. Minulla on esim. erittäin pitkä ja munan muotoinen (alaspäin levenevä) naama, hyppyrinenä josta sieraimet näkyy koko ajan eteenpäin, riippuvat bulldogposket (oli jo lapsena sellaiset), pienet lähellä toisiaan olevat tihrusilmät ja oravahampaat (muuten pienet hampaat, mutta pari etummaista hammasta jätti-isot ja erittäin valkoiset). Kropaltani olen ok, mutta eipä se ketään kiinnosta kun naama on huomiota herättävän ruma.
Kamalaahan se nuorena oli huomata ettei kellekään kelpaa. Seksiä sain sentään jokusen kerran kun baarista joku epätoivoinen känninen lähti minunkin kanssani kun ei ollut viehättävämpää saanut. Seurustelusuhdetta en saanut koskaan, saati perhettä. Joskus 35 vuoden iässä aloin sopeutua asiaan ja lopetin edes haaveilut miehistä tai perheestä. Nykyisin päälle nelikymppisenä olen jo ihan tyytyväinen erakko. Seksihommatkin hoituu apuvälineillä omin avuin, ja läheisyyttä en enää kaipaa kun olen niin tottunut itsekseni olemiseen.
Olet toisin sanoen löytänyt onnen!
Joo, kyllä minä sanoisin löytäneeni sen nyt. Mutta jos ap on paljon nuorempi, niin ei varmasti kauheasti lohduta, että ehkä nelikymppisenä helpottaa, kun ei enää edes toivo miestä tai hyväksyntää keltään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin näköisiäkin naisia on tarjolla joten miten olet silti päätynyt miehen kanssa sänkyyn jos olet susiruma? Sen verran viehättävä olet kuitenkin ollut että sänkyyn kelpaat joten...? Onko nyt vika kumminkin siinä huonossa itsetunnossa jota pari mätää omenaa ovat onnistuneet lyttäämään entisestään.
Voin kertoa, että kyllä joillekin miehille kelpaa susirumakin nainen sänkyseuraksi. Se vaan tehdään hyvin salassa... Mulla oli viimeksi tällainen, seksi olikin sitten sitä, että minuun ei koskettu lainkaan. "Et sä varmaan tästä kellekään kerro?".... Hiveli taas itsetuntoa. - se joka välttelee miehiä nykyään
Mitä jos jättäisit ne epätoivoiset rassukat rauhaan? Baareissa pyörivät ihmiset usein hyvin ulkonäkökeskeisiä ja usein jopa epävarmoja itsestään. Normaaliarjessa törmää fiksumpiin ihmisiin, vaikkei sitä seksiä mistään kassajonosta helpolla irtoakaan. Unohda yhden illan jutut ja keskity oikeaan elämään.
et ole alfa ja osa naisista ei koskaan saa miestä. Tai ainakin näin se menisi tällä palstalla jos olisit mies.
minä en usko, että on rumia naisia. On vain köyhiä naisia. Jokaisesta saadaan rakennettua kaunotar.
Minä olen miljonääri ja voisin tehdä sinusta kauniin. En vastikkeetta tietenkään .