Erota vai ei - sitä mietin

Jatkan vielä . Itse olen siis saanut apua itselleni ja ahdistaviin tunteisiin ja ymmärrän, että en voi uhkailla millään vaikka olisin kuinka epätoivoinen . Olen tämän sanonut miehelle ja halunnut puhua siitä etten tule ikäänkuin  kuulluksi ja nähdyksi hänelle muutoin kuin jos olen iloinen oma itseni. Hänen mielipide on, että olen jotenkin huono ja jos ymmärtäisin omat virheeni paremmin niin mitään ongelmaa ei olisi . 

Ikävä kuulla tilanteestasi ja ymmärrän sen tuskan ja kivun, jota koet, kun et saa tukea siltä taholta, jolta sitä eniten toivoisit. Se ajaa helposti epätoivoisiin tekoihin, kuten mainitsemaasi itsemurhalla uhkailuun, koska halu saada toinen välittämään on niin suuri. 

Osaan samaistua ongelmaasi, sillä kuulun itse niihin ihmisiin, joille on parisuhteessa sekä muissakin ihmissuhteissa kaikkein tärkeimpiin asioihin kuuluu luottamus. Ja tässä kohdassa tarkoitan sellaista luottamusta, että mitä ikinä tapahtuukaan, voin luottaa sen ihmisen seisovan minun rinnallani ja auttavan minua parhaansa mukaan. Tätä edellytän sekä hyviltä ystäviltäni, että perheeltäni. Minulle tämän luottamuksen rikkominen olisi hyvin suuri loukkaus. Ehkä jopa niin suuri, etten pystyisi jatkamaan ihmissuhdetta enää sen jälkeen. 

Teillä on pitkä historia yhteistä elämää ja olette jo nähneet ja kokeneet paljon yhdessä. Tuot esiin, että arkiset asiat ja yhteiselo muutoin on mukavaa ja olet tyytyväinen niihin. Suhteestanne löytyy siis paljon hyvää. Sinä, koet ettei sinua rakasteta, et ole merkityksellinen tai tärkeä puolisollesi. Tämä on suuri ongelma, joka luo joka päivä uusia säröjä teidän väliinne.

Syitä puolisosi käyttäytymiselle voi vain arvuutella. Ehkä hän ei osannut tai tiennyt miten tukea sinua, ehkä hänellä ei ollut voimavaroja sinun tukemiseesi, ehkä häntä itseään ahdisti. Mikä ikinä oli puolisosi käyttäytymisen takana, teidän tulisi saada puhua asiat selviksi. Siksi parisuhdeterapia olisi paikallaan tässä kohtaa, jos missä. Puolueeton ammattiauttaja pystyy ohjaamaan teidät näkemään toinen toistenne käyttäytymisen syyt.

Toivon, että saat puolisosi havahdutettua, ettei ongelmaa voi vain lakaista maton alle ja jatkaa elämää kuten aiemmin. Kerro, mitkä asiat ovat sinua satuttaneet ja miksi jopa mietit eron mahdollisuutta. Sen luulisi havahduttavan puolisosi. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ja kokea itsesi rakastetuksi.

Voihan olla, että miehesi ei yksinkertaisesti rakasta sinua (samalla tavalla?) kuin sinä häntä eikä ole samalla tavalla sitoutunut suhteeseenne. Jos puhuminen ei ole tuottanut tulosta eikä toinen näe ongelmaa, jääkö sinulle muuta vaihtoehtoa kuin lähteä? Kerrot, että et ole onnellinen suhteessa ja on aika selvää, ettei tilanne tule muuttumaan. Elämällä on varmasti paljon vielä annettavaa sinullekin.

Kiitos asiallisista vastauksista . Itselleni on vaikeaa kun pikkuhiljaa olen tavallaan luovuttanut ja mietin välillä jopa rakastanko itse enää häntä . Tiedän että tulen välittämään ja jollakin tavalla minulle tulee olemaan aina tärkeää hänen hyvinvointinsa . Hän on minulle tärkeä ihminen . 

Olen  kertonut paljon siitä mitä tunnen ja aina rehellisesti. Olen myös pyytänyt häntä kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan ja nyt kolmen vuoden pyytämisen jälkeen olen ajatellut että okei , hän ei osaa kertoa tunteistaan, on ikäänkuin ymmälläänkin ja siksi suojautuu ja pakenee töihin ja jotenkin siihen peruselämään suorittamaan . Sehän on turvallista. Mutta jotenkin hän tuntuu niin välinpitämättömältä juuri tunnepuolelle ja olenkin sanonut hänelle itselleen että olemme enemmän kaverisuhteessa kuin avioliitossa . Eikä hän kiellä tätä mitenkään.

Enää emme riitele sillä kun itse olen saanut apua omien tunteiden selvittämiseen, niin en enää lähde riitaan, koska tiedän että tulen vain lisää haavoitetuksi . Hän on taitava syyllistämään minua ja saamaan minut tuntemaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksikin. 

Olen puhunut erosta ja hän vain sanoo että ei ole mitään tarvetta erota . Ei ota tosissaan vaihtoehtona . Hän käyttäytyy ikäänkuin apaattinen ja masentunut mutta ei ole sitä kuitenkaan muussa elämässä . Jaksaa touhuta ja tehdä ja olla innoissaan jne. 

Hän ei rajoita minua mitenkään, antaa mennä ja tulla miten haluan , ei puutu, ei kysele. ( tosin menoni eivät nyt kovin kummoisia ole) 

Kokeilin tässä taannoin sellaista etten kertonut mihin menen ja kello oli jo yli puolen yön , eikä hän kysellyt perääni . Tulin sitten kotiin ja totesin että hän nukkui . 

Tämä sai minut todella pohtimaan sitä että olenko vain olemassa kun nyt satun olemaan . 

Ehkä miehesi kokee, että antamalla sinulle tilaa, hän tekee oikein. Elätte rinnakkain, ette yhdessä. Se mitä miehesi ei näytä ymmärtävän, on tilanteen vakavuus sinun silmissäsi.

Miehesi siis haluaa jatkaa yhteiseloa kaikesta huolimatta? Kysy miksi. Ja kyseenalaista myös se, miksi sinun tulisi pysyä tässä ihmissuhteessa? Laita mies miettimään parisuhteen "hyödyllisyyttä" sinulle tässä tilanteessa. 

Vaikea tilanne kyllä. Eikä tähän ole oikeaa tapaa ratkaista. Kysymys kuuluukin, oletko valmis tai haluatko korjaamaan parisuhteenne, jos siihen tulee mahdollisuus. Ja onko miehesi valmis samaan?

Tästä tulee alapeukkua mutta harva mies jaksaa "käsitellä" asiaa juuri niinkuin nainen haluaa eli vatvoa ja vatvoa ja kertoa joka helvetin ajatuksen tai tuntemuksen. AP kaipaa rinnalleen pikemminkin naista joka jaksaisi keskustella. Miehesi ehkä ansaitsisi helpomman kumppanin.

No, sinä olet hakenut ongelmiisi apua. Se on hyvä, että ymmärrät, että omat ongelmasi eivät ole miehesi ongelmia. Itsemurhauhkailut ovat aika pelottavia ja mitä niille voi toinen tehdä? Ei mitään.

voihan miehesikin olla masentunut, mutta hän toimii siinä arjessa järjen kanssa ja hoitaa arjen.

kaikki eivät vain osaa puhua. Ja varsinkaan, kun ajetaan nurkkaan...ja pitäisi jollain tietyllä lailla käsitellä...sillä lailla miten toinen osapuoli käsittele..???

ei minunkaan mieheni niin hirveästi puhu tunteistaan. On kyllä puhunut ja sanonut, ja kertonut rakastavansa minua ja, että kyllä hän sitten kertoo, jos asiat muuttuu,

sen olen alkanut uskoa. Mieheni myös kertoo ja pyytää minua, että koettaisin silloin, kun epäilen hänen tarkoitustaan tai sanojaan tai tekemisiään ...että tulkitsisin sen positiivisena, koska niin hän tekemisensä ajattelee. Hän ajattelee minua ja hän ajattelee meidän perhettämme. Hän palvelee tätä meidän juttua. Tämä on tärkeä. Hän toimii arjessa paljon perheemme eteen.

kyllä hänkin aikoinaan sanoi minulle, ettei pysty auttamaan minua omissa ongelmistani, että olisi hyvä jos hakisin apua.

vaikea sanoa, että kannattaako erota. Sinä kuulostat masentuneelta ja olisi hyvä, jos voisit sitä psykologilla käyntiä tai josain ryhmässä tai nlp-kurssilla esim. Netissäkin on jatkaa. Ja olisi hyvä jokin kiva oma harrastus. Jokin missä käy muitakin, jotka ovat samasta asiasta kiinostuneita... Ettei sinun energiasi mene parisuhteen valvomiseen, jkoska teillä arki sujuu ja teillä molemmat kantavat vastuuta. Omia harrastuksissa ja muita mielenkiintoja hakisin. Ja kiittäisikin miestä siitä mitä hän tekee hyvin. Ja kokeiwlmrohkaistua ja menen miehesi lähelle. Ja kerro ne asiat mitä hänessä arvostat. Kai niitäkin on? 

Entä jossa alkaisit  etsiä hyvä juttuja ja tuijotella niitä suurennuslasilla ja korostaa niitä? Sekä miehessäsi että itsessäsi että perheessänne ja yleensä elämässä. Ehkä se on asenne mitä voisit alkaa muokata? Uudistaa juttuja. Antaa itsesi kasvaa. 

Syyllistät miestäsi, vaikka sinä olet ongelmapesä. Toivon miehellesi parempaa elämää.

"Hän on taitava syyllistämään minua ja saamaan minut tuntemaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksikin."

Tämä on huolestuttavaa. Sinulla on oikeus elää ilman että miehesi tai kukaan muukaan väheksyy sinua tai käyttäytyy epäkunnioittavasti sinua kohtaan. 

Parisuhdeterapia olisi tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee alapeukkua mutta harva mies jaksaa "käsitellä" asiaa juuri niinkuin nainen haluaa eli vatvoa ja vatvoa ja kertoa joka helvetin ajatuksen tai tuntemuksen. AP kaipaa rinnalleen pikemminkin naista joka jaksaisi keskustella. Miehesi ehkä ansaitsisi helpomman kumppanin.

Kenelläkään, edes miehellä, ei ole oikeutta vaatia, että kumppani ei saa sairastella ja siksi tarvita tukea, jotta mies pääsisi helpommalla, eikä tarvitsisi panostaa suhteeseen. Eihän nyt miehellä voi olla yksinoikeus sairastua suhteen aikana. Kuulostaa pikemminkin siltä, ettei mies nyt oikein rakasta tai aika ehdollista on tällainen rakkaus. Aiheellinen näkökanta on, ansaitsisiko tällainen ihminen rinnalleen lainkaan kumppania. Jos itse sössii, pitäisi myös viitsiä siivota jäljet.

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Vierailija kirjoitti:

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

 

 

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

Mielestäni tekee paljon kotitöitä, auttaa arjessa ja on hyvä isä osoittavat kaikki että mies on sekä erittäin inhimillisesti käyttäytyvä yksilö että rakastaa. Paljon on miehiä, jotka ei tällaista tee.

Kyseistä naista jos ajattelee: uhkaa itsemurhalla, häipyy puolilta öin sanomatta mitään. Nämä eivät ole inhimillisiä tekoja, vaan henkistä väkivaltaa miestä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

 

 

Mielestäni tekee paljon kotitöitä, auttaa arjessa ja on hyvä isä osoittavat kaikki että mies on sekä erittäin inhimillisesti käyttäytyvä yksilö että rakastaa. Paljon on miehiä, jotka ei tällaista tee.

Kyseistä naista jos ajattelee: uhkaa itsemurhalla, häipyy puolilta öin sanomatta mitään. Nämä eivät ole inhimillisiä tekoja, vaan henkistä väkivaltaa miestä kohtaan.

Kyllä, itsemurhalla uhkailu on jo aika paha asia ja henkistä väkivaltaa, se täytyy myöntää. Meillä myös itsemurhalla uhkailun hoitaa mies. Syyttelykin on kyllä toisaalta henkistä väkivaltaa. Puoliltaöin häipyminen ilmeisesti ei ole, koska sehän ei kiinnostanut miestä, oletus taisi olla, ettei viestitä suuntaan eikä toiseen. En tiedä, paljonko on tässä tapauksessa paljon kotitöitä, voihan olla että tekee poikkeuksellisen paljon, jolloin se olisi jo jonkinlainen huomionosoitus. Hyvä, että sentään vielä lapsiaan rakastaa, mutta ei se tarkoita, että puolisoa. On toki totta, että on olemassa erittäin huonoja miehiä, mutta ei kai silti tarvitse antaa noin paljon handycappia aika normaaleista asioista? -10

Mihin hän sitä velkarahaa otti?

Miehesi ei ole täydellinen, Oletko sinä? Miten meinasit tilanteen paranevan jos eroatte? Ajattelitko löytäväsi täydellisen miehen tilalle?

Jos olet onneton, sitten ota ero. Älä kuitenkaan kuvittele että se tekisi sinut onnelliseksi. Miehesi on varmaan aika ahdistunut myös, kun ei kelpaa sinulle eikä osaa olla sellainen kuin pitäisi. Mietipä asiaa siltä kannalta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

Mielestäni tekee paljon kotitöitä, auttaa arjessa ja on hyvä isä osoittavat kaikki että mies on sekä erittäin inhimillisesti käyttäytyvä yksilö että rakastaa. Paljon on miehiä, jotka ei tällaista tee.

Kyseistä naista jos ajattelee: uhkaa itsemurhalla, häipyy puolilta öin sanomatta mitään. Nämä eivät ole inhimillisiä tekoja, vaan henkistä väkivaltaa miestä kohtaan.

 

 

Kyllä, itsemurhalla uhkailu on jo aika paha asia ja henkistä väkivaltaa, se täytyy myöntää. Meillä myös itsemurhalla uhkailun hoitaa mies. Syyttelykin on kyllä toisaalta henkistä väkivaltaa. Puoliltaöin häipyminen ilmeisesti ei ole, koska sehän ei kiinnostanut miestä, oletus taisi olla, ettei viestitä suuntaan eikä toiseen. En tiedä, paljonko on tässä tapauksessa paljon kotitöitä, voihan olla että tekee poikkeuksellisen paljon, jolloin se olisi jo jonkinlainen huomionosoitus. Hyvä, että sentään vielä lapsiaan rakastaa, mutta ei se tarkoita, että puolisoa. On toki totta, että on olemassa erittäin huonoja miehiä, mutta ei kai silti tarvitse antaa noin paljon handycappia aika normaaleista asioista? -10

Olen pahoillani että miehesi uhkailee sinua tuolla tavalla, tiedän miltä se tuntuu. Tai siis vaimoni tekee sitä. Joo, kyllä syyttely on myös, sen takia kirjoitinkin että siitä pitäisi miehen päästä eroon.

Miehesi vaikuttaa ihan hyvältä isältä mutta huonolta puolisolta. Totta on, että puhuminen ei monelta mieheltä luonnistu, mutta tuo nyt ei ole se suurin ongelma suhteessanne vaan se, että silloin kun sinulla on ollut vaikeuksia niin miehesi on sekä teoissa, että sanoissa hylännyt sinut. Sinänsä ei kai harvinaista, moni mies ei naisensa sairastumista kestä. Kieliikö se sitten siitä että alunperinkin on lähinnä rakastettu naisen tarjoamia palveluksia ja kun ne loppuu niin mies kokee että mitään ei ole enää mitään rakastettavaa jäljellä? 

Ehkä kannattaa miettiä tilannetta lasten kannalta. Onnistuisiko se, että olisitte yhä yhdessä lasten takia mutta henkisesti tekisit eron miehestäsi ja täyttäisit ajatukset ja päiväsi jollain muulla? Jos se tuntuu liian raskaalta taakalta kestää, niin itse varmasti ottaisin avioeron.

Ihan hyviä pointteja ja kritiikkiä . Itsemurhauhkailuja oli pari kertaa kun tajusin itsekin etten voi tehdä niin. Hain siihen apua ja olen puhunut miehelle että tein väärin ja selittänyt miksi jne.

 Elän hyvin itsenäistä elämää ja en painosta häntä mitenkään puhumaan. En vatvo asiaa tai vaadi häntä puhumaan. Ennemmin olen kysellyt hänen ajatuksiaan. 

 Minusta tuntuu juuri tuolta , kuin joku kuvaili , että olemme molemmat elämässä omaa itsenäistä elämää. Rinnakkaiselämää. Myös hän on ollut aina hyvin itsenäinen ja meillä molemmilla on ollut aina vapaus tehdä paljon yksinkin, joskin paljon olemme tehneet yhdessäkin. Emme ole kumpikaan masentuneita , tunnistaisin kyllä sen ihan itsessänikin.

Ehkä ongelma tosiaan on vain minun päässäni mutta jatkuva toiseuden tunne ja se että koen ettei hän välitä minusta vaivaa minun mieltäni. Ehkä olen kokenut hänen käytöksensä vaikeuksissa jonkinmoisina hylkäämisinä ja sellaisina että en ole sen tuen arvoinen. 

Elämä sujuu ihan hyvin, kunhan olen hiljaa. Kuitenkin tiedostan, että tarvitsen kumppanin jonka koen olevan henkisesti kanssani läsnä ja että elämä on yhteistä , asiat yhteisiä . 

Hanki vara jorma, leikkien orgasmiin