Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Erota vai ei - sitä mietin

valon ja ilon lapsi

Olemme olleet yhdessä 27 vuotta ( naimisissa) . Ensimmäiset 20 v olivat ihan onnellisia . 7 vuotta sitten koimme suuren elämän vaikeuden jonka keskelle jäin yksin. ( sairaus) Mies jatkoi elämäänsä enkä saanut lukuisista pyynnöistä/ keskusteluista huolimatta  tukea häneltä . Lopulta ajattelin ettei hän kykene käsittelemään asiaa ja hakeuduin itse psykologille . Tämä auttoikin välittömässä tilanteessa paljon minua. Kuitenkin tilanteen lauettua noin neljä vuotta sen jälkeen koimme toisen suuren vaikeuden joka jäi jälleen minun selvitettäväksi . Aloin reagoida voimakkaastikin ja yritin epätoivoisesti lopulta saada apua ahdistavaan tilanteeseen   ja koin että mies ei ole taaskaan tukena . Selvisi myös että mies oli ottanut velkaa tietämättäni suuria summia ja muita pieniä juttuja.  Hän selitti että olin ollut liian väsynyt ( sairauden vuoksi) niin ei ollut siksi kertonut. Koin sen luottamuksen pettämisenä. Alkoi tulla riitoja ja minun epäoikeudenmukaisuuden kokemus nousi niin suureksi että aloin uhkailla erilaisilla asioilla , lopulta itsemurhalla joka tuntuikin silloin helpottavalta . Mies ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi työtään. 

Ja muutenkin elämää. Hänellä ei kuulemma ole ongelmaa, joten ammattiapua ei kuulemma voi hakea. Hän on muuttunut koko ajan nimenomaa henkisesti etäisemmäksi , saan olla paljon yksin . 

Muutoin hän tekee paljon kotitöitä ja auttaa minua arjessa ja on hyvä isä . 

Arki sujuu niinkauan hyvin, jos en nosta näitä asioita esiin. Olen kuitenkin jotenkin mielessäni luovuttanut ja koen ettei hän välitä tai rakasta minua vaikka sanookin niin. Viimeaikoina olen alkanut miettiä että olisimmeko onnellisempia molemmat ilman toisiamme. Sillä itse en ole onnellinen ja olen sen sanonut ääneenkin, mutta sekään ei hänellä aiheuta mitään lamppua päässä . 

Sivut

Kommentit (22)

Alkuperäinen jatkaa

Jatkan vielä . Itse olen siis saanut apua itselleni ja ahdistaviin tunteisiin ja ymmärrän, että en voi uhkailla millään vaikka olisin kuinka epätoivoinen . Olen tämän sanonut miehelle ja halunnut puhua siitä etten tule ikäänkuin  kuulluksi ja nähdyksi hänelle muutoin kuin jos olen iloinen oma itseni. Hänen mielipide on, että olen jotenkin huono ja jos ymmärtäisin omat virheeni paremmin niin mitään ongelmaa ei olisi . 

Vierailija

Ikävä kuulla tilanteestasi ja ymmärrän sen tuskan ja kivun, jota koet, kun et saa tukea siltä taholta, jolta sitä eniten toivoisit. Se ajaa helposti epätoivoisiin tekoihin, kuten mainitsemaasi itsemurhalla uhkailuun, koska halu saada toinen välittämään on niin suuri. 

Osaan samaistua ongelmaasi, sillä kuulun itse niihin ihmisiin, joille on parisuhteessa sekä muissakin ihmissuhteissa kaikkein tärkeimpiin asioihin kuuluu luottamus. Ja tässä kohdassa tarkoitan sellaista luottamusta, että mitä ikinä tapahtuukaan, voin luottaa sen ihmisen seisovan minun rinnallani ja auttavan minua parhaansa mukaan. Tätä edellytän sekä hyviltä ystäviltäni, että perheeltäni. Minulle tämän luottamuksen rikkominen olisi hyvin suuri loukkaus. Ehkä jopa niin suuri, etten pystyisi jatkamaan ihmissuhdetta enää sen jälkeen. 

Teillä on pitkä historia yhteistä elämää ja olette jo nähneet ja kokeneet paljon yhdessä. Tuot esiin, että arkiset asiat ja yhteiselo muutoin on mukavaa ja olet tyytyväinen niihin. Suhteestanne löytyy siis paljon hyvää. Sinä, koet ettei sinua rakasteta, et ole merkityksellinen tai tärkeä puolisollesi. Tämä on suuri ongelma, joka luo joka päivä uusia säröjä teidän väliinne.

Syitä puolisosi käyttäytymiselle voi vain arvuutella. Ehkä hän ei osannut tai tiennyt miten tukea sinua, ehkä hänellä ei ollut voimavaroja sinun tukemiseesi, ehkä häntä itseään ahdisti. Mikä ikinä oli puolisosi käyttäytymisen takana, teidän tulisi saada puhua asiat selviksi. Siksi parisuhdeterapia olisi paikallaan tässä kohtaa, jos missä. Puolueeton ammattiauttaja pystyy ohjaamaan teidät näkemään toinen toistenne käyttäytymisen syyt.

Toivon, että saat puolisosi havahdutettua, ettei ongelmaa voi vain lakaista maton alle ja jatkaa elämää kuten aiemmin. Kerro, mitkä asiat ovat sinua satuttaneet ja miksi jopa mietit eron mahdollisuutta. Sen luulisi havahduttavan puolisosi. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ja kokea itsesi rakastetuksi.

Vierailija

Voihan olla, että miehesi ei yksinkertaisesti rakasta sinua (samalla tavalla?) kuin sinä häntä eikä ole samalla tavalla sitoutunut suhteeseenne. Jos puhuminen ei ole tuottanut tulosta eikä toinen näe ongelmaa, jääkö sinulle muuta vaihtoehtoa kuin lähteä? Kerrot, että et ole onnellinen suhteessa ja on aika selvää, ettei tilanne tule muuttumaan. Elämällä on varmasti paljon vielä annettavaa sinullekin.

Ap jatkaa

Kiitos asiallisista vastauksista . Itselleni on vaikeaa kun pikkuhiljaa olen tavallaan luovuttanut ja mietin välillä jopa rakastanko itse enää häntä . Tiedän että tulen välittämään ja jollakin tavalla minulle tulee olemaan aina tärkeää hänen hyvinvointinsa . Hän on minulle tärkeä ihminen . 

Olen  kertonut paljon siitä mitä tunnen ja aina rehellisesti. Olen myös pyytänyt häntä kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan ja nyt kolmen vuoden pyytämisen jälkeen olen ajatellut että okei , hän ei osaa kertoa tunteistaan, on ikäänkuin ymmälläänkin ja siksi suojautuu ja pakenee töihin ja jotenkin siihen peruselämään suorittamaan . Sehän on turvallista. Mutta jotenkin hän tuntuu niin välinpitämättömältä juuri tunnepuolelle ja olenkin sanonut hänelle itselleen että olemme enemmän kaverisuhteessa kuin avioliitossa . Eikä hän kiellä tätä mitenkään.

Enää emme riitele sillä kun itse olen saanut apua omien tunteiden selvittämiseen, niin en enää lähde riitaan, koska tiedän että tulen vain lisää haavoitetuksi . Hän on taitava syyllistämään minua ja saamaan minut tuntemaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksikin. 

Olen puhunut erosta ja hän vain sanoo että ei ole mitään tarvetta erota . Ei ota tosissaan vaihtoehtona . Hän käyttäytyy ikäänkuin apaattinen ja masentunut mutta ei ole sitä kuitenkaan muussa elämässä . Jaksaa touhuta ja tehdä ja olla innoissaan jne. 

Hän ei rajoita minua mitenkään, antaa mennä ja tulla miten haluan , ei puutu, ei kysele. ( tosin menoni eivät nyt kovin kummoisia ole) 

Kokeilin tässä taannoin sellaista etten kertonut mihin menen ja kello oli jo yli puolen yön , eikä hän kysellyt perääni . Tulin sitten kotiin ja totesin että hän nukkui . 

Tämä sai minut todella pohtimaan sitä että olenko vain olemassa kun nyt satun olemaan . 

Vierailija

Ehkä miehesi kokee, että antamalla sinulle tilaa, hän tekee oikein. Elätte rinnakkain, ette yhdessä. Se mitä miehesi ei näytä ymmärtävän, on tilanteen vakavuus sinun silmissäsi.

Miehesi siis haluaa jatkaa yhteiseloa kaikesta huolimatta? Kysy miksi. Ja kyseenalaista myös se, miksi sinun tulisi pysyä tässä ihmissuhteessa? Laita mies miettimään parisuhteen "hyödyllisyyttä" sinulle tässä tilanteessa. 

Vaikea tilanne kyllä. Eikä tähän ole oikeaa tapaa ratkaista. Kysymys kuuluukin, oletko valmis tai haluatko korjaamaan parisuhteenne, jos siihen tulee mahdollisuus. Ja onko miehesi valmis samaan?

Vierailija

Tästä tulee alapeukkua mutta harva mies jaksaa "käsitellä" asiaa juuri niinkuin nainen haluaa eli vatvoa ja vatvoa ja kertoa joka helvetin ajatuksen tai tuntemuksen. AP kaipaa rinnalleen pikemminkin naista joka jaksaisi keskustella. Miehesi ehkä ansaitsisi helpomman kumppanin.

Vierailija

No, sinä olet hakenut ongelmiisi apua. Se on hyvä, että ymmärrät, että omat ongelmasi eivät ole miehesi ongelmia. Itsemurhauhkailut ovat aika pelottavia ja mitä niille voi toinen tehdä? Ei mitään.

voihan miehesikin olla masentunut, mutta hän toimii siinä arjessa järjen kanssa ja hoitaa arjen.

kaikki eivät vain osaa puhua. Ja varsinkaan, kun ajetaan nurkkaan...ja pitäisi jollain tietyllä lailla käsitellä...sillä lailla miten toinen osapuoli käsittele..???

ei minunkaan mieheni niin hirveästi puhu tunteistaan. On kyllä puhunut ja sanonut, ja kertonut rakastavansa minua ja, että kyllä hän sitten kertoo, jos asiat muuttuu,

sen olen alkanut uskoa. Mieheni myös kertoo ja pyytää minua, että koettaisin silloin, kun epäilen hänen tarkoitustaan tai sanojaan tai tekemisiään ...että tulkitsisin sen positiivisena, koska niin hän tekemisensä ajattelee. Hän ajattelee minua ja hän ajattelee meidän perhettämme. Hän palvelee tätä meidän juttua. Tämä on tärkeä. Hän toimii arjessa paljon perheemme eteen.

kyllä hänkin aikoinaan sanoi minulle, ettei pysty auttamaan minua omissa ongelmistani, että olisi hyvä jos hakisin apua.

vaikea sanoa, että kannattaako erota. Sinä kuulostat masentuneelta ja olisi hyvä, jos voisit sitä psykologilla käyntiä tai josain ryhmässä tai nlp-kurssilla esim. Netissäkin on jatkaa. Ja olisi hyvä jokin kiva oma harrastus. Jokin missä käy muitakin, jotka ovat samasta asiasta kiinostuneita... Ettei sinun energiasi mene parisuhteen valvomiseen, jkoska teillä arki sujuu ja teillä molemmat kantavat vastuuta. Omia harrastuksissa ja muita mielenkiintoja hakisin. Ja kiittäisikin miestä siitä mitä hän tekee hyvin. Ja kokeiwlmrohkaistua ja menen miehesi lähelle. Ja kerro ne asiat mitä hänessä arvostat. Kai niitäkin on? 

Entä jossa alkaisit  etsiä hyvä juttuja ja tuijotella niitä suurennuslasilla ja korostaa niitä? Sekä miehessäsi että itsessäsi että perheessänne ja yleensä elämässä. Ehkä se on asenne mitä voisit alkaa muokata? Uudistaa juttuja. Antaa itsesi kasvaa. 

Vierailija

"Hän on taitava syyllistämään minua ja saamaan minut tuntemaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksikin."

Tämä on huolestuttavaa. Sinulla on oikeus elää ilman että miehesi tai kukaan muukaan väheksyy sinua tai käyttäytyy epäkunnioittavasti sinua kohtaan. 

Parisuhdeterapia olisi tarpeen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee alapeukkua mutta harva mies jaksaa "käsitellä" asiaa juuri niinkuin nainen haluaa eli vatvoa ja vatvoa ja kertoa joka helvetin ajatuksen tai tuntemuksen. AP kaipaa rinnalleen pikemminkin naista joka jaksaisi keskustella. Miehesi ehkä ansaitsisi helpomman kumppanin.

Kenelläkään, edes miehellä, ei ole oikeutta vaatia, että kumppani ei saa sairastella ja siksi tarvita tukea, jotta mies pääsisi helpommalla, eikä tarvitsisi panostaa suhteeseen. Eihän nyt miehellä voi olla yksinoikeus sairastua suhteen aikana. Kuulostaa pikemminkin siltä, ettei mies nyt oikein rakasta tai aika ehdollista on tällainen rakkaus. Aiheellinen näkökanta on, ansaitsisiko tällainen ihminen rinnalleen lainkaan kumppania. Jos itse sössii, pitäisi myös viitsiä siivota jäljet.

Vierailija

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

Mielestäni tekee paljon kotitöitä, auttaa arjessa ja on hyvä isä osoittavat kaikki että mies on sekä erittäin inhimillisesti käyttäytyvä yksilö että rakastaa. Paljon on miehiä, jotka ei tällaista tee.

Kyseistä naista jos ajattelee: uhkaa itsemurhalla, häipyy puolilta öin sanomatta mitään. Nämä eivät ole inhimillisiä tekoja, vaan henkistä väkivaltaa miestä kohtaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehessäsi on siis paljon hyvää, huolehtii perheestään ym. Hän tekee sinällään oikein ettei ala surkutella asioita sinun kanssasi vaan pitää oman päänsä sellaisena kuin näkee hyväksi (erinomainen selviytymiskeino). Toki häneltä voisi toivoa empatiaa, mutta harva mies on sellainen. Erityisesti sinun syyttelemisestä hänen olisi hyvä päästä eroon.

Sinä et voi muuttaa häntä eikä hän sinua. Hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette niin saatte molemmat erinomaisen yhteiselämän, ei varmaan täydellistä mutta yhteisen elämän arvoisen.

Siis mielestäsi puhumaton, tukematon, syyttelevä mies rakastaa kyllä? Ja yhteiselämä tällaisen miehen kanssa on sen arvoista? En nyt haluaisi vähätellä, mutta se, että tekee jotain lastensa kanssa ja siivoaa kotiaan on aika perusasia. Niin on kyllä empatioan osoittaminen sairastavaa kumppaniakin kohtaan. Pitäisikö mielestäsi odotuksia inhimillisestä käytöksestä vain pienentää, koska kyseessä on mies? -10

Mielestäni tekee paljon kotitöitä, auttaa arjessa ja on hyvä isä osoittavat kaikki että mies on sekä erittäin inhimillisesti käyttäytyvä yksilö että rakastaa. Paljon on miehiä, jotka ei tällaista tee.

Kyseistä naista jos ajattelee: uhkaa itsemurhalla, häipyy puolilta öin sanomatta mitään. Nämä eivät ole inhimillisiä tekoja, vaan henkistä väkivaltaa miestä kohtaan.

Kyllä, itsemurhalla uhkailu on jo aika paha asia ja henkistä väkivaltaa, se täytyy myöntää. Meillä myös itsemurhalla uhkailun hoitaa mies. Syyttelykin on kyllä toisaalta henkistä väkivaltaa. Puoliltaöin häipyminen ilmeisesti ei ole, koska sehän ei kiinnostanut miestä, oletus taisi olla, ettei viestitä suuntaan eikä toiseen. En tiedä, paljonko on tässä tapauksessa paljon kotitöitä, voihan olla että tekee poikkeuksellisen paljon, jolloin se olisi jo jonkinlainen huomionosoitus. Hyvä, että sentään vielä lapsiaan rakastaa, mutta ei se tarkoita, että puolisoa. On toki totta, että on olemassa erittäin huonoja miehiä, mutta ei kai silti tarvitse antaa noin paljon handycappia aika normaaleista asioista? -10

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat