Erota vai ei - sitä mietin

Olemme olleet yhdessä 27 vuotta ( naimisissa) . Ensimmäiset 20 v olivat ihan onnellisia . 7 vuotta sitten koimme suuren elämän vaikeuden jonka keskelle jäin yksin. ( sairaus) Mies jatkoi elämäänsä enkä saanut lukuisista pyynnöistä/ keskusteluista huolimatta  tukea häneltä . Lopulta ajattelin ettei hän kykene käsittelemään asiaa ja hakeuduin itse psykologille . Tämä auttoikin välittömässä tilanteessa paljon minua. Kuitenkin tilanteen lauettua noin neljä vuotta sen jälkeen koimme toisen suuren vaikeuden joka jäi jälleen minun selvitettäväksi . Aloin reagoida voimakkaastikin ja yritin epätoivoisesti lopulta saada apua ahdistavaan tilanteeseen   ja koin että mies ei ole taaskaan tukena . Selvisi myös että mies oli ottanut velkaa tietämättäni suuria summia ja muita pieniä juttuja.  Hän selitti että olin ollut liian väsynyt ( sairauden vuoksi) niin ei ollut siksi kertonut. Koin sen luottamuksen pettämisenä. Alkoi tulla riitoja ja minun epäoikeudenmukaisuuden kokemus nousi niin suureksi että aloin uhkailla erilaisilla asioilla , lopulta itsemurhalla joka tuntuikin silloin helpottavalta . Mies ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi työtään. 

Ja muutenkin elämää. Hänellä ei kuulemma ole ongelmaa, joten ammattiapua ei kuulemma voi hakea. Hän on muuttunut koko ajan nimenomaa henkisesti etäisemmäksi , saan olla paljon yksin . 

Muutoin hän tekee paljon kotitöitä ja auttaa minua arjessa ja on hyvä isä . 

Arki sujuu niinkauan hyvin, jos en nosta näitä asioita esiin. Olen kuitenkin jotenkin mielessäni luovuttanut ja koen ettei hän välitä tai rakasta minua vaikka sanookin niin. Viimeaikoina olen alkanut miettiä että olisimmeko onnellisempia molemmat ilman toisiamme. Sillä itse en ole onnellinen ja olen sen sanonut ääneenkin, mutta sekään ei hänellä aiheuta mitään lamppua päässä .