Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vastakkaista sukupuolta olevat ystävät ja parisuhde
11.10.2015 |
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
todellakin olisi ok kertoa! Ikävää että ihmisistä on ok valehdella/ pitää salaisuuksia puolisoltaan! Onpa tosi hieno paeisuhde!
Onneksi minulla ei ole kaltaistasi ystävää, sinä et ole yhdenkään ystävyyden arvoinen. Minulla sen sijaan on paljon ystäviä ja voin olla varma, että tarvitessani apua, sitä myös saan. Ja ystävissäni on srkä miehiä, että naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Voiko joku kertoa, miten toimia siinä tilanteessa että kaikki ystävät ovat vastakkaista sukupuolta, eikä uusi mies/naisystävä hyväksy, että ystävät ovat vastakkaista sukupuolta? pitäisikö siis luopua kaikista, jopa vuosia kestäneist ystävyyssuhteista toisen epävarmuuden ja mustasukkaisuuden takia?"
"Ainoa oikea vaihtoehto siinä tilanteessa on luopua mies/naisystävästä. Jos parisuhteessa aletaan rajoittaa toisen ystävyyssuhteita, niin se ei todellakaan ole mikään hyvä parisuhde."
- En ole alkuperäisen kysymyksen esittänyt, mutta kiitän molempia. - Ei muuten, mutta, jos minulta -mieheltä- kiellettäisiin ystävyys ja kaverisuhteet toisensukupuolen kanssa kokonaan, niin se saattaisi kyllä tarkoittaa sitä, että "se" joka kuvittelee tai on ajatellut olevansa minun koko maailmani, niin jää kyllä pian ystävilleni toiseksi. Olsisi tukalaa. Vosiko joku vääntää minulle rautalangasta, että mitä pahaa siinä on, jos on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? - Jos pelkäätte, että esimerkiksi sitä, että alkaisin harrastamaan seksiä ystävättäreni kanssa, kun silmänne välttää, niin mikä estää teitä pelkäämästä sitä, silloin kun olen samaasukupuolata olevien ystävieni kanssa? - Vai sallitteko te lainkaan kumppanillanne "omia" ystäviä lainkaan, vai pitääkö kaikki ystävät käyttää ensin tarkistettavana ja vain jos näytätte hyväksyvää merkkiä, niin saavat jatkaa ystävänä olemista minun kanssa. - Vai tuleeko heidän olla molempien ystäviä, että he ovat hyväksyttäviä? Saako kumppaninne, myös vaikuttaa siihen, ketä te saatte pitää ystävinänne? - Vai luovutteko välittömästi parisuhde kumppanin löydettyänne kaikista vanhoista ystävistänne, vai onko teillä koskaan edes ollut sellaisia, kun aina kun olette tehneet -tai joutuneet tkemään tuttavuutta olette vain ajatelleet sitä, että olsiko tuosta minulle parisuhteeseen kanssani ja jos vastaus on ollut kielteinen, niin hänestä ei ole voinut tulla teille ystävä, eikä ehkä mikään muukaan, korkeintaan satunnainen olio, jonka näkemistä ei yrityksistä huolimatta ole voinut välttää, kun työpaikkaa ei pyynnöstänne huolimatta ole jaettu vain teidän alueeseenne ja muiden alueeseen, joihin molempiin tietysti kuljetaan sisään ja ulos eri kautta, ettei vain tapahdu lähempää tutustumista.
Ajattelen täysin samoin. Itse olen nainen ja minulla on tärkeä miespuolinen ystävä. Olen kuitenkin ehdottoman uskollinen, joten mitään riskiä pettämiseen yms ei ole. En ikinä luopuisi ystävistäni, eikä mies joka aidosti rakastaa, sellaista edes edellyttäisi.
Biseksuaalina minulla ei varmaan saisi olla sitten kumpaakaan sukupuolta kavereina?
Vierailija kirjoitti:
"todellakin olisi ok kertoa! Ikävää että ihmisistä on ok valehdella/ pitää salaisuuksia puolisoltaan! Onpa tosi hieno paeisuhde!" - Jos mielipiteesi jakaa kovinkin moni, niin luulen, että ymmärrän taas entistä paremmin, miksi olen sinkku ja luultavasti, myös miksi minun kannattanee, myös pysyä sinkkuna. Kokisin -teksi mieleni sanoa, että vainoharhaisena kumppanin, joka olettaisi minun kertovan kaikki ystäbvieni minulle uskomat ja kertomat asiat. - Saman suuntaisella tavalla odotan, että myös parisuhteessa on parisuhdekumppanien keskinäsiä asioita, jotka eivät mielestäni kuulu, kenellekään ulkopuoliselle: ei parhaimmille ystäville tai ei yhteisille lapsille, saati ne kuuluisivat omille tai kumppanin vanhemmille.
oletko mies? Minkäikäinen ja mistä päin??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis sinusa parisuhteessa kysymys pelkästään seksistä? Kyllä minusta on ihan yhtälailla väärin kumppania kohtaan, jos kokee jonkun miespuolisen ystävän läheisemmäksi henkisellä tasolla, eikä halua jakaa kumppaninsa kanssa tähän toiseen miespuoliseen liittyviä asioita.
En ole ap. Minulle ystävyyssuhde on luottamussuhde. Ystävä tietää minusta asioita, joita mies ei tiedä ja minä tiedän ystävästäni asioita, jotka eteenpäin kertomalla pettäisin ystävän luottamuksen. Hyvän ystävän kanssa voin vaikka ruotia parisuhteen ongelmia ja miettiä, miten pitäisi toimia.
Parisuhde on sekin ystävyyssuhde, mutta siihen liittyy myös se, että tuntee kumppaniinsa seksuaalista vetoa. Mun paras ystäväni on mies, jonka kanssa voin jakaa asioita, joita oma mieheni ei ymmärrä. Ja hän tulee minua asioissa, joissa oma mies ei pysty. Kummallakin meistä on oma parisuhteemme, mutta molemmat olemme toisillemme valtavan tärkeitä. Me käymme yhdessä lounaalla, tai vaikka juomassa yhdet jossain töiden jälkeen. Keskustelemmd paljon ja sähköpostit kulkee!
kuulostaa sille että petät miestäsi ainakin henkisesti! Et siis voi kertoa miehellesi asioita?! Eroa, et rakasta miestäsi!
Heitetäänpä pari esimerkkiä, naisystäväsi kertoo sinulle tulleensa raiskatuksi. Kertoo asiasta yksityiskohtaisesti ja tarvitsee tukeasi. Sinäkö vastoin ystäväsi tahtoa kerrot tämän miehellesi? Tai samalla lailla ystäväsi kertoo luottamuksella harkitsevansa eroa puolisostaan, ja kertoo syitä tähän harkintaan ja pohditte asiaa yhdesdä. Miehesi on ko naisen puolison ystävä. Tämänkinkö jaat puolisosi kanssa. On asioita jotka eivät kuulu omalle puolisolle, on asioita, jotka eivät kuulu kenellekkään. Esim tapanani ei ole kertoa esim eksäni kalun kokoa nykyiselle miehelleni tai kellekään muulle. Mikään näistä asioista ei tarkoita, ettenkö rakastaisi puolisoani. Meillä on myös 3 lasta ja pitkä liitto takana, ihan hulluista syistä liittoa ei lopeteta. Kun ystävyyssuhteeni ovst puolisoni mielestä ok, se mitä joku anonyymi netissä ajattelee, on ihan sama
eli toiselle ukolle voit kertoa kaikki huolesi, mutta omallesi et?! Aika mielenkiintoista....
Eihän tossa niin sanottu! Vaan kuvittele tilanne, on pariskunta jossa on mies ja nainen. Tällä miehelle on naispuolinen ystävä. Tämä naispuolinen ystävä kertoo pariskunnan miesosapuolella (joka on siis hänen ystävänsä) että hän on tullut esim raiskatuksi. Yhdessä ystävykset mies ja ystävänainen pohtivat asiaa. Ystävänainen pyytää etttei mies kerro raiskauksesta eteenpäin koska asia on hyvin kipeä. Miten miehen pitäisi toimia?
a) pettää ystävänsä luottamus ja kertoa vaimolleen, että naispuolinen ystävä on tullut raiskatuksi
b)pitää asia omana tietonaan ja säilyttää luottamus ystävään??
Itselle vaihtoehto b on ITSESTÄÄNSELVÄ.
Miksi miinus? Onko mammoista ok, että kun kerrotte ystävällänne asian niin ystävä kertoo tämän asian heti miehelleen? Esim jos kerrotte vaikka, että olette tulleet raiskatuiksi tai että pidätyskykynne on mennyt synnytyksessä, tai ette saa enää orgasmia miehenne kanssa, niin naispuolinen ystävänne on oikeuttu kertomaan tämän asian omalle miehelleen? Miltä tämä teistä tuntuisi??
todellakin olisi ok kertoa! Ikävää että ihmisistä on ok valehdella/ pitää salaisuuksia puolisoltaan! Onpa tosi hieno paeisuhde!
Toivon, että tässä on käynyt nyt joku väärinkäsitys! Ei TODELLAKAAN ystävän arat henkilökohtaiset asiat kuulu kumppanille! Mitä salaamista se on?? Jos minä kerron vaikka ystävälleni Minnalle, että syön masennuslääkkeitä, niin EN TODELLAKAAN halua, että hän kertoisi asiasta miehelleen!
niinpä! ja tämä koskee myös tilannetta, jossa nainen kertoo miespuoliselle ystävälleen syövänsä masennuslääkkeitä. tämän takia ei ole mitään järkeä, että vaimo kyttää keskustelua ja on aina tapaamisissa mukana. Jos on, niin tälläiset ystävyyteen kuuluvat hen.koht. asiat jää puimatta.
Eli salattavaa löytyy vaikka kuin ja paljonkin ei oman puolison läsnäoloa kestä! Ei taida olla ihan " ystävyys" pohjalla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen kyllä vähän samaa mieltä, minusta vastakkaisen sukupuolen ystävät ei kuulu parisuhteessa oleville. Tai ainakaan kauhean kiinteästi ajan viettäminen heidän kanssaan. Enkä ole edes mustasukkaista tyyppiä. Lätkikää vaan niitä alapeukkuja,
Siis että vuosien hyvä ystävyys pitäisi lopettaa parisuhteen takia? Miks ihmeessä? Itse tapaan miespuolista ystävääni viikottain. Meillä oli aikanaan jopa pientä säpinää, nykyisin olemme ehdottomasti vain ja ainoastaan ystäviä ilman mitään muita motiiveja. Hän on minulle hyvin tärkeä ja rakas ystävänä. ap
Tuossa se tulikin: ainakin oman kokemukseni mukaan heteroilla miehellä ja naisella on keskenään aina jotain pientä säpinää, vaikka "ollaankin vain ystäviä". Väitän, että jos sitä säpinää ei ole, ei olla myöskään kovin hyviä ystäviä, koska toisesta ei olla kovin kiinnostuneita. Jos hetero pitää jostain vastakkaista sukupuolta olevasta ihmisestä ja viettää tämän kanssa paljon aikaa, se seksuaalinen kiinnostus kyllä tulee sieltä enemmin tai myöhemmin - näin ainakin omalla kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis sinusa parisuhteessa kysymys pelkästään seksistä? Kyllä minusta on ihan yhtälailla väärin kumppania kohtaan, jos kokee jonkun miespuolisen ystävän läheisemmäksi henkisellä tasolla, eikä halua jakaa kumppaninsa kanssa tähän toiseen miespuoliseen liittyviä asioita.
En ole ap. Minulle ystävyyssuhde on luottamussuhde. Ystävä tietää minusta asioita, joita mies ei tiedä ja minä tiedän ystävästäni asioita, jotka eteenpäin kertomalla pettäisin ystävän luottamuksen. Hyvän ystävän kanssa voin vaikka ruotia parisuhteen ongelmia ja miettiä, miten pitäisi toimia.
Parisuhde on sekin ystävyyssuhde, mutta siihen liittyy myös se, että tuntee kumppaniinsa seksuaalista vetoa. Mun paras ystäväni on mies, jonka kanssa voin jakaa asioita, joita oma mieheni ei ymmärrä. Ja hän tulee minua asioissa, joissa oma mies ei pysty. Kummallakin meistä on oma parisuhteemme, mutta molemmat olemme toisillemme valtavan tärkeitä. Me käymme yhdessä lounaalla, tai vaikka juomassa yhdet jossain töiden jälkeen. Keskustelemmd paljon ja sähköpostit kulkee!
kuulostaa sille että petät miestäsi ainakin henkisesti! Et siis voi kertoa miehellesi asioita?! Eroa, et rakasta miestäsi!
Heitetäänpä pari esimerkkiä, naisystäväsi kertoo sinulle tulleensa raiskatuksi. Kertoo asiasta yksityiskohtaisesti ja tarvitsee tukeasi. Sinäkö vastoin ystäväsi tahtoa kerrot tämän miehellesi? Tai samalla lailla ystäväsi kertoo luottamuksella harkitsevansa eroa puolisostaan, ja kertoo syitä tähän harkintaan ja pohditte asiaa yhdesdä. Miehesi on ko naisen puolison ystävä. Tämänkinkö jaat puolisosi kanssa. On asioita jotka eivät kuulu omalle puolisolle, on asioita, jotka eivät kuulu kenellekkään. Esim tapanani ei ole kertoa esim eksäni kalun kokoa nykyiselle miehelleni tai kellekään muulle. Mikään näistä asioista ei tarkoita, ettenkö rakastaisi puolisoani. Meillä on myös 3 lasta ja pitkä liitto takana, ihan hulluista syistä liittoa ei lopeteta. Kun ystävyyssuhteeni ovst puolisoni mielestä ok, se mitä joku anonyymi netissä ajattelee, on ihan sama
eli toiselle ukolle voit kertoa kaikki huolesi, mutta omallesi et?! Aika mielenkiintoista....
Eihän tossa niin sanottu! Vaan kuvittele tilanne, on pariskunta jossa on mies ja nainen. Tällä miehelle on naispuolinen ystävä. Tämä naispuolinen ystävä kertoo pariskunnan miesosapuolella (joka on siis hänen ystävänsä) että hän on tullut esim raiskatuksi. Yhdessä ystävykset mies ja ystävänainen pohtivat asiaa. Ystävänainen pyytää etttei mies kerro raiskauksesta eteenpäin koska asia on hyvin kipeä. Miten miehen pitäisi toimia?
a) pettää ystävänsä luottamus ja kertoa vaimolleen, että naispuolinen ystävä on tullut raiskatuksi
b)pitää asia omana tietonaan ja säilyttää luottamus ystävään??
Itselle vaihtoehto b on ITSESTÄÄNSELVÄ.
Miksi miinus? Onko mammoista ok, että kun kerrotte ystävällänne asian niin ystävä kertoo tämän asian heti miehelleen? Esim jos kerrotte vaikka, että olette tulleet raiskatuiksi tai että pidätyskykynne on mennyt synnytyksessä, tai ette saa enää orgasmia miehenne kanssa, niin naispuolinen ystävänne on oikeuttu kertomaan tämän asian omalle miehelleen? Miltä tämä teistä tuntuisi??
todellakin olisi ok kertoa! Ikävää että ihmisistä on ok valehdella/ pitää salaisuuksia puolisoltaan! Onpa tosi hieno paeisuhde!
Toivon, että tässä on käynyt nyt joku väärinkäsitys! Ei TODELLAKAAN ystävän arat henkilökohtaiset asiat kuulu kumppanille! Mitä salaamista se on?? Jos minä kerron vaikka ystävälleni Minnalle, että syön masennuslääkkeitä, niin EN TODELLAKAAN halua, että hän kertoisi asiasta miehelleen!
niinpä! ja tämä koskee myös tilannetta, jossa nainen kertoo miespuoliselle ystävälleen syövänsä masennuslääkkeitä. tämän takia ei ole mitään järkeä, että vaimo kyttää keskustelua ja on aina tapaamisissa mukana. Jos on, niin tälläiset ystävyyteen kuuluvat hen.koht. asiat jää puimatta.
Eli salattavaa löytyy vaikka kuin ja paljonkin ei oman puolison läsnäoloa kestä! Ei taida olla ihan " ystävyys" pohjalla ;)
Huoh. Kyllä ystävien kanssa puhutaan asioista, jokta eivät kuulu kummankaan ystävän puolisolle. Jos minä naisena kerron ystävälleni (oli hän siten mies tai nainen) että käytän esim masennuslääkettä, niin en halua tehdä sitä minulle vieraan ihmisen läsnäollessa vaan kertoa tämän ystävälleni kahden kesken. Edelleenkään puolisolle ei kuulu oman kumppanin ystävien asiat. Kyse ei ole mistään pettämisestä yms. parisuhteessa ei todellakaan tarvitse eikä edes pitäisi jakaa ystäviensä salaisuuksia. Ei minun ystäväni raiskauskokemukset, lääkitykset, mieshuolet/naishuolet yms kuulu miehelleni tippkaana! Eikä minulle kuulu mieheni ystävien raiskauskokemukset, lääkitykset, mieshuolet/naishuolet!! Ystävyys on parisuhteesta erillinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Biseksuaalina minulla ei varmaan saisi olla sitten kumpaakaan sukupuolta kavereina?
Ei saa olla. Katsos ajatuksentasollakin voi muna/pillu käydä munassa/pillussa. Parempi että olet neljän seinänä sisällä ja vietät aikaa vain kumppanin kanssa. Hänen pitäisi sinulle riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
voiko joku kertoa että miksi miinus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen kyllä vähän samaa mieltä, minusta vastakkaisen sukupuolen ystävät ei kuulu parisuhteessa oleville. Tai ainakaan kauhean kiinteästi ajan viettäminen heidän kanssaan. Enkä ole edes mustasukkaista tyyppiä. Lätkikää vaan niitä alapeukkuja,
Siis että vuosien hyvä ystävyys pitäisi lopettaa parisuhteen takia? Miks ihmeessä? Itse tapaan miespuolista ystävääni viikottain. Meillä oli aikanaan jopa pientä säpinää, nykyisin olemme ehdottomasti vain ja ainoastaan ystäviä ilman mitään muita motiiveja. Hän on minulle hyvin tärkeä ja rakas ystävänä. ap
Tuossa se tulikin: ainakin oman kokemukseni mukaan heteroilla miehellä ja naisella on keskenään aina jotain pientä säpinää, vaikka "ollaankin vain ystäviä". Väitän, että jos sitä säpinää ei ole, ei olla myöskään kovin hyviä ystäviä, koska toisesta ei olla kovin kiinnostuneita. Jos hetero pitää jostain vastakkaista sukupuolta olevasta ihmisestä ja viettää tämän kanssa paljon aikaa, se seksuaalinen kiinnostus kyllä tulee sieltä enemmin tai myöhemmin - näin ainakin omalla kokemuksella.
Niin, aikanaan meillä oli säpinää, enää ei ole. Nyt tapaamme ystävinä. Emme siis koskaan seurustelleet, mutta jos pitäisi laittaa jotain kategorioita, niin ei tässä ole kummemmasta kyse kuin siitä, että eksät olisivat ystäviä sen jälkeen kuin ovat eronneet. Ystävänä aiomme tämän miehen kanssa pysyä jatkossakin, siihen ei tulevat kumppanit voi vaikuttaa. Mitää pettämistä yms ei voi tapahtua, koska olemme täysin sinut menneisyyden kanssa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
voiko joku kertoa että miksi miinus?
ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
voiko joku kertoa että miksi miinus?
ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!
Miksi olet noin vihainen? Tottakai mulla olisi aika parisuhteelle. Silti vaikka olisin suhteessa, mulla olisi aikaa tavata paria kolmea ystävää viikottain esim lounaan merkeissä. Miten sekaisin sun oma elämä on, jos et viikottain pysty näkemään ystäviä? Jos tapaan viikosta esim 3-5 h tuntia muita ystäviä ja loput vapaa-ajasta jää mm miehelle, niin mieshän saa eniten aikaa. En minä ainakaan omasta elämästäni luovu kenenkään takia. Sairastahan sellainen olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen kyllä vähän samaa mieltä, minusta vastakkaisen sukupuolen ystävät ei kuulu parisuhteessa oleville. Tai ainakaan kauhean kiinteästi ajan viettäminen heidän kanssaan. Enkä ole edes mustasukkaista tyyppiä. Lätkikää vaan niitä alapeukkuja,
Siis että vuosien hyvä ystävyys pitäisi lopettaa parisuhteen takia? Miks ihmeessä? Itse tapaan miespuolista ystävääni viikottain. Meillä oli aikanaan jopa pientä säpinää, nykyisin olemme ehdottomasti vain ja ainoastaan ystäviä ilman mitään muita motiiveja. Hän on minulle hyvin tärkeä ja rakas ystävänä. ap
Tuossa se tulikin: ainakin oman kokemukseni mukaan heteroilla miehellä ja naisella on keskenään aina jotain pientä säpinää, vaikka "ollaankin vain ystäviä". Väitän, että jos sitä säpinää ei ole, ei olla myöskään kovin hyviä ystäviä, koska toisesta ei olla kovin kiinnostuneita. Jos hetero pitää jostain vastakkaista sukupuolta olevasta ihmisestä ja viettää tämän kanssa paljon aikaa, se seksuaalinen kiinnostus kyllä tulee sieltä enemmin tai myöhemmin - näin ainakin omalla kokemuksella.
Niin, aikanaan meillä oli säpinää, enää ei ole. Nyt tapaamme ystävinä. Emme siis koskaan seurustelleet, mutta jos pitäisi laittaa jotain kategorioita, niin ei tässä ole kummemmasta kyse kuin siitä, että eksät olisivat ystäviä sen jälkeen kuin ovat eronneet. Ystävänä aiomme tämän miehen kanssa pysyä jatkossakin, siihen ei tulevat kumppanit voi vaikuttaa. Mitää pettämistä yms ei voi tapahtua, koska olemme täysin sinut menneisyyden kanssa. ap
Miksi miinus? Senkö takia, että kaikki ihmiset eivät alistu naurettaviin uusien kumppaneiden sääntöihin? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
voiko joku kertoa että miksi miinus?
ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!
Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
Ei se sukupuoli tuossa ongelma olekaan, mutta kyllä sitä tilannetta useimmiten pahentaa. Kyllä tuollainen käytös aiheuttaa ongelmia joka tapauksessa, mutta jos ystävä sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta, niin epäily pettämisestäkin herää helpommin. Ja silloin ongelma paisuu entisestään. Usein varmaan täysin turhaan, mutta näin vain tuppaa käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.
En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.
Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.
Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.
Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?
Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.
Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.
Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.
Ei se sukupuoli tuossa ongelma olekaan, mutta kyllä sitä tilannetta useimmiten pahentaa. Kyllä tuollainen käytös aiheuttaa ongelmia joka tapauksessa, mutta jos ystävä sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta, niin epäily pettämisestäkin herää helpommin. Ja silloin ongelma paisuu entisestään. Usein varmaan täysin turhaan, mutta näin vain tuppaa käymään.
Niin, tuossa ei kuitenkaan se ongelma ole itse ne ystävyyssuhteet vaan se, että parisuhteen toinen osapuoli ei huomio kumppaniaan. Tämä taas ei ole ystävien vika. Itse en voisi noin toimia vaan tottakai huomioisin runsaasti omaa kumppani. Sen lisäksi kävisin miespuolisten ja naispuolisten ystävieni kanssa myös ravintoassa.
"Ei saa olla. Katsos ajatuksentasollakin voi muna/pillu käydä munassa/pillussa. Parempi että olet neljän seinänä sisällä ja vietät aikaa vain kumppanin kanssa. Hänen pitäisi sinulle riittää." - Tämä on ollut paikoin, niin absurdi keskustelu, että ehdin jo ajatella, että päätät tekstisi toteamukseen, että kumppanksi bi-seksuaaleille kelpaa vain kivi tai joku muu sukupuoleton. Vai tarkoitenaankohan bi-seksuaaleille sopivalla kumppaniehdokkaalla, niitä joita, mm. joillakin "treffiplavelimilla" joissa saa valita henkilön sukupuoleksi "muu" : )
Vierailija kirjoitti:
vai pitääkö kaikki ystävät käyttää ensin tarkistettavana ja vain jos näytätte hyväksyvää merkkiä, niin saavat jatkaa ystävänä olemista minun kanssa.
Tästä tuli mieleen, että puolisoni vastakkaista sukupuolta oleva kaveri "vaati" nähdä minut, että voisi "päättää" saadaanko seurustella. Naurettavaa.
Yleisesti ottaen mulle on ok, että puoliso näkee kavereitaan kahden kesken sukupuolesta riippumatta. Valitettavasti tähänkin löytyy poikkeus. Eräs puolison vastakkaista sukupuolta oleva kaveri käyttäytyy mua kohtaan jotenkin alentavasti, tuntuu että hän luulee olevansa tärkeämpi puolisolleni kuin minä. Jokaisella tapaamiskerralla hän muistelee mitä kaikkea ovat tehneet yhdessä, ennen kuin mä tulin mukaan kuvioihin, joskus änkee istumaan meidän väliin ja aina kerjää huomiota. Ja jos joku muu saakin enemmän huomiota, niin valittaa siitä. En pidä siitä, että he tapaisivat kahden kesken. Kaikki muut kaverit on ok, mutta tämä yksi on mulle poikkeus, vaikka hänkin seurustelee.
Alue: Aihe vapaa
Jos minulla olisi miesystävä, joka ei saisi orgasmia kanssani, niin olisi täysin ok, että hän puhuisi asiasta myös omien ystäviensä, myös naispuolisten kanssa. Aihehan on hyvin kipeä ja on hyvä jakaa huolia. Toisaalta en esim haluaisi että mies kertoisi esim minun hen.koht. asioitaan ystävilleen, esim jos saisin pahan synnytysvaurion yms.