vastakkaista sukupuolta olevat ystävät ja parisuhde

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

 

 

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

vai pitääkö kaikki ystävät käyttää ensin tarkistettavana ja vain jos näytätte hyväksyvää merkkiä, niin saavat jatkaa ystävänä olemista minun kanssa.

 

 

Tästä tuli mieleen, että puolisoni vastakkaista sukupuolta oleva kaveri "vaati" nähdä minut, että voisi "päättää" saadaanko seurustella. Naurettavaa.

Yleisesti ottaen mulle on ok, että puoliso näkee kavereitaan kahden kesken sukupuolesta riippumatta. Valitettavasti tähänkin löytyy poikkeus. Eräs puolison vastakkaista sukupuolta oleva kaveri käyttäytyy mua kohtaan jotenkin alentavasti, tuntuu että hän luulee olevansa tärkeämpi puolisolleni kuin minä. Jokaisella tapaamiskerralla hän muistelee mitä kaikkea ovat tehneet yhdessä, ennen kuin mä tulin mukaan kuvioihin, joskus änkee istumaan meidän väliin ja aina kerjää huomiota. Ja jos joku muu saakin enemmän huomiota, niin valittaa siitä. En pidä siitä, että he tapaisivat kahden kesken. Kaikki muut kaverit on ok, mutta tämä yksi on mulle poikkeus, vaikka hänkin seurustelee.

Jostain syystä miehen naispuoliset ystävät suhtauivat minuun kovin viilesäti, kun "vein" heidän miehensä.  Tytöt kyllä seurustelivat tahoillaan, mutta mies oli omittu jengin "isoveljeksi", jonka seurustelua ei katsottu hyvällä :)

Kyllähän näitä ylikontrolloivia ja mustasukkaisia ihmisiä joka nurkasta löytää, kunhan ettii. En silleen osaa samaistua tähän, koska suurin osa mun ystävistä on miehiä, samoin työkaverit ja työpari ovat miehiä. Ei mun ja mun miehen suhteessa tää oo koskaan mikään ongema ollut. En sit tiiä, voihan se olla siitäkin, että esim mies huomioi naispuolisia ystäviään enemmän kuin vaimoaan yms. mutta kyllä aika kuspää mies saa olla, että tekis jotain sellasta. Kuten sanottu, kyllä sellaisiakin ihmisiä löytää, kunhan etsii.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

 

 

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

HÄH? Oikeasti? Kyllä ystäviin pidetään viikotain yhteyttä vaikka olisi kuinka kiire. Ajanhallintaongelmalta kuulostaa jos ei pysty pitämään yhteyttä. Joskus nähdään pidemmin, joskus lyhyemmin. On ihan normaalia elämää, että on työ, perhe, lapset ja harrastukset, ei tuo ole mitenkään erityistä elämää. Normaalin elämään kuulu edellisten lisäksi myös ystävät. Jos on noin kiire, niin ehkä kannattaa av:lla istuminen jättää väliin ja pitää yhteyttä niihin ystäviin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä ylikontrolloivia ja mustasukkaisia ihmisiä joka nurkasta löytää, kunhan ettii. En silleen osaa samaistua tähän, koska suurin osa mun ystävistä on miehiä, samoin työkaverit ja työpari ovat miehiä. Ei mun ja mun miehen suhteessa tää oo koskaan mikään ongema ollut. En sit tiiä, voihan se olla siitäkin, että esim mies huomioi naispuolisia ystäviään enemmän kuin vaimoaan yms. mutta kyllä aika kuspää mies saa olla, että tekis jotain sellasta. Kuten sanottu, kyllä sellaisiakin ihmisiä löytää, kunhan etsii.

Niinpä. Joillakin tosiaan suurin osa ystävistä on vastakkaista sukupuolta. Tällöin olisi sosiaalinen itsemurha totella puolisoa ja laittaa kaikki vastakkaisen sukupuolen ystävät jäihin. Onneksi kuitenkin on ihan aikuisiakin ihmisiä, jotka ovat jättäneet epävarmuuden taakseen ja kykenevät ymmärtämään, että jos haluaa pettää, sen voi tehdä missä vaan, mutta jos ei halua pettää, ei se tule tapahtumaan sen takia että käy ystävän kanssa esim syömässä... ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

 

 

HÄH? Oikeasti? Kyllä ystäviin pidetään viikotain yhteyttä vaikka olisi kuinka kiire. Ajanhallintaongelmalta kuulostaa jos ei pysty pitämään yhteyttä. Joskus nähdään pidemmin, joskus lyhyemmin. On ihan normaalia elämää, että on työ, perhe, lapset ja harrastukset, ei tuo ole mitenkään erityistä elämää. Normaalin elämään kuulu edellisten lisäksi myös ystävät. Jos on noin kiire, niin ehkä kannattaa av:lla istuminen jättää väliin ja pitää yhteyttä niihin ystäviin.

Minäkin pidän yhteyttä viikottain ystävääni. En osaisi kuvitella muunlaista elämää. Te joilla elämä on pelkkää työtä ja perhettä, eikö teille tule ikävä teidän ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

 

 

HÄH? Oikeasti? Kyllä ystäviin pidetään viikotain yhteyttä vaikka olisi kuinka kiire. Ajanhallintaongelmalta kuulostaa jos ei pysty pitämään yhteyttä. Joskus nähdään pidemmin, joskus lyhyemmin. On ihan normaalia elämää, että on työ, perhe, lapset ja harrastukset, ei tuo ole mitenkään erityistä elämää. Normaalin elämään kuulu edellisten lisäksi myös ystävät. Jos on noin kiire, niin ehkä kannattaa av:lla istuminen jättää väliin ja pitää yhteyttä niihin ystäviin.

Mihin kellonaikaan yleensä tulet töistä? Teettekö itse ruokaa kotona? Onko harrastuksia ja mihin aikaan menet nukkumaan?

"Tästä tuli mieleen, että puolisoni vastakkaista sukupuolta oleva kaveri "vaati" nähdä minut, että voisi "päättää" saadaanko seurustella. Naurettavaa.

Yleisesti ottaen mulle on ok, että puoliso näkee kavereitaan kahden kesken sukupuolesta riippumatta. Valitettavasti tähänkin löytyy poikkeus. Eräs puolison vastakkaista sukupuolta oleva kaveri käyttäytyy mua kohtaan jotenkin alentavasti, tuntuu että hän luulee olevansa tärkeämpi puolisolleni kuin minä. Jokaisella tapaamiskerralla hän muistelee mitä kaikkea ovat tehneet yhdessä, ennen kuin mä tulin mukaan kuvioihin, joskus änkee istumaan meidän väliin ja aina kerjää huomiota. Ja jos joku muu saakin enemmän huomiota, niin valittaa siitä. En pidä siitä, että he tapaisivat kahden kesken. Kaikki muut kaverit on ok, mutta tämä yksi on mulle poikkeus, vaikka hänkin seurustelee." 

Tavallaan ymmärrän tilanteesi. Itse olen tututsutunut vuosien saatossa erilaisiin ihmisiin ja en tiedä, olenko, ehkä liian kiltti, mutta en edellytä, että ystäväni olisivat täydellisiä. - Kyllä joinain päivinä itsekin huokaan ja mietin, että mikä minun saa pitämään yhteyttä n.n. henkilöihin. On esimerkiski rasittavaa kun eräs ystäväni juuri tuollainen ikuinen huomiota hakeva "prinsessa." - Toinen taas on aina valittamassa kaiken kalleutta, vaikka esimerkiksi taloudellisesti hänellä ei ole huolen häivää, vaikka jäisi loppuiäkseen työttömäksi...  - Jos samaiset ystäväni olsivat mahdollisen kumppanini (olen siis sinkku) - niin luultavasti tilanne olisi minullekin hieman kiusallinen; sitä kun toicoisi, että kumppani saa ystäviltään enemmän kuin joutuu antamaan, -tai miten tämän sanoisi paremmin- Tarkoitan, että ystävyyteen, kuten parisuhteeseen kuuluu tietty vastavuoroisuus. Ystävänä voi kuunnella, lohduttaa ja kannustaa, mutta en alistua olemaan alati se "alusta" jolle voi jatkuvasti käyttäytyä, miten lystää. - - Asia jona olen oppinut vasta vanhempana on, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä. Mutta "asialliset välit" on hyvä säilyttää, joka tarkoittaa mm. sitä, ettei toista tai toisia tarvitse aina miellyttää. On ihan okei sanoa ystävälle toisinaan, ei tai ei käy     

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

HÄH? Oikeasti? Kyllä ystäviin pidetään viikotain yhteyttä vaikka olisi kuinka kiire. Ajanhallintaongelmalta kuulostaa jos ei pysty pitämään yhteyttä. Joskus nähdään pidemmin, joskus lyhyemmin. On ihan normaalia elämää, että on työ, perhe, lapset ja harrastukset, ei tuo ole mitenkään erityistä elämää. Normaalin elämään kuulu edellisten lisäksi myös ystävät. Jos on noin kiire, niin ehkä kannattaa av:lla istuminen jättää väliin ja pitää yhteyttä niihin ystäviin.

 

 

Mihin kellonaikaan yleensä tulet töistä? Teettekö itse ruokaa kotona? Onko harrastuksia ja mihin aikaan menet nukkumaan?

Teen ruokaa itse, on harrastuksia, on jopa vaikea elämää rajoittava sairaus, nukkumaan menen eri aikoihin eri iltoina, silti ehdin nähdä viikottain ystäviä :) Ystävät on elämän suola. Kaiken voi priorisoida.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

HÄH? Oikeasti? Kyllä ystäviin pidetään viikotain yhteyttä vaikka olisi kuinka kiire. Ajanhallintaongelmalta kuulostaa jos ei pysty pitämään yhteyttä. Joskus nähdään pidemmin, joskus lyhyemmin. On ihan normaalia elämää, että on työ, perhe, lapset ja harrastukset, ei tuo ole mitenkään erityistä elämää. Normaalin elämään kuulu edellisten lisäksi myös ystävät. Jos on noin kiire, niin ehkä kannattaa av:lla istuminen jättää väliin ja pitää yhteyttä niihin ystäviin.

Mihin kellonaikaan yleensä tulet töistä? Teettekö itse ruokaa kotona? Onko harrastuksia ja mihin aikaan menet nukkumaan?

 

 

Teen ruokaa itse, on harrastuksia, on jopa vaikea elämää rajoittava sairaus, nukkumaan menen eri aikoihin eri iltoina, silti ehdin nähdä viikottain ystäviä :) Ystävät on elämän suola. Kaiken voi priorisoida.

Eli et käy töissä?

Ikävä kyllä aina löytyy näitä skitsoja ja epävarmoja akkoja, jotka eivät salli miehelleen ystäviä. Naurettavin kuulemani peruste ystävyyden jäädyttämiselle oli se, ettei puoliso itsekään tapaa ystäviään kuin pari kertaa vuodessa. Ei ole tervettä!

Mutta niinhän se on suomalaisen parisuhteen malli, että suhteen alkamisen jälkeen ei saa muille edes puhua tai ketään nähdä. Pitää vain kyhjöttää kotona neljän seinän sisällä kuin umpimieliset ikään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

 

 

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

onpa Vaikeeta tajuta että jollekin parisuhde on oikeasti törkeä ja niitä ystäviä nähdään muutama kerta vuodessa piste! Mulle oo koskaan tärkeetä ollu juosta kavereiden kanssa ympärikyliä! 

Minä ainakin haluaisin antaa aarrettani eräälle ihanalle miesystävälleni ja annan heti jos hän sitä haluaa. Toivottavasti hän joskus vokottelee minua. En pihtaa hän saa minun kiimaista värkkiäni heti! Olemme molemmat varattuja ja siksi tämä asia ei ole helppo mutta hän saa toisiaan upottaa kullinsa kiimaiseen pilluuni aivan vapaasti. Aiaj kun haluan!!!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

Kun on työ, perhe ja lapsia ja lapsilla vielä harrastuksia, saa siinä kyllä olla melkoinen fakiiri että vielä pitää jatkuvasti ystäviin yhteyttä.

HÄH? Oikeasti? Kyllä ystäviin pidetään viikotain yhteyttä vaikka olisi kuinka kiire. Ajanhallintaongelmalta kuulostaa jos ei pysty pitämään yhteyttä. Joskus nähdään pidemmin, joskus lyhyemmin. On ihan normaalia elämää, että on työ, perhe, lapset ja harrastukset, ei tuo ole mitenkään erityistä elämää. Normaalin elämään kuulu edellisten lisäksi myös ystävät. Jos on noin kiire, niin ehkä kannattaa av:lla istuminen jättää väliin ja pitää yhteyttä niihin ystäviin.

Mihin kellonaikaan yleensä tulet töistä? Teettekö itse ruokaa kotona? Onko harrastuksia ja mihin aikaan menet nukkumaan?

Teen ruokaa itse, on harrastuksia, on jopa vaikea elämää rajoittava sairaus, nukkumaan menen eri aikoihin eri iltoina, silti ehdin nähdä viikottain ystäviä :) Ystävät on elämän suola. Kaiken voi priorisoida.

 

 

Eli et käy töissä?

Käyn kuntouttavassa toiminassa, lisäksi sairauteni vie enemmän aikaa kuin työ veisi :) Silti minulla on aikaa ystäville.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

 

onpa Vaikeeta tajuta että jollekin parisuhde on oikeasti törkeä ja niitä ystäviä nähdään muutama kerta vuodessa piste! Mulle oo koskaan tärkeetä ollu juosta kavereiden kanssa ympärikyliä! 

 

muutama kerta vuodessa!?? Eli sulla ei ole ilmeisesti oikeita ystäviä? Parisuhde on tärkeä, niin on myös ystävyyssuhteet! Kumppani näkee joka päivä, ystäviä voi nähdä viikottain.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vanhaa ketjua ja järkytyin. Joidenkin mukaan ystäviä ei ylipäätään pidä tavata kuin muutama kerta vuodessa, esim kahden viikon välein on auttamatta liian tiheästi. Osa oli sitä mieltä, että vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ystäviä ei pitäisi tavata kuin kolmistaan kumppanin kanssa. Tätä en ymmärrä. Ei minun miehelleni kuulu minun miespuolisten ystävän huolet, sairaudet, suhdekuviot yms. Eikä minulle kuulu mieheni naispuolisten ystävien sairaudet, ongelmat, mieskuviot yms.

En myöskään ymmärrä tuota, että parisuhteessa tai perhe-elämän keskellä ei olisi aikaa tavata jotakuta ystävää edes kerran viikossa. On aivan normaalia kesken viikkoa tavata muutamia ystäviä. Ei kellään voi olla niin kiire, tai jos on, niin kyseessä on joku muu ongelma, esim sairaus, ajanhallintaongelma yms.

Joku oli myös sitä mieltä, että vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ei tulisi käydä esim ravintolassa syömässä. No mitä ihmettä ystävät sitten tekevät!? Minä ainakin käyn miespuolisen ystäväni kanssa ravintoloissa, katselen leffaa jomman kumman luona hänen kanssaa yms. Nuohan ovat juuri sitä toimintaa mitä ystävät tekevät.

Tottakai myös parisuhteessa voi olla ystäviä. Väittäisin, että se on jopa hyväksi suhteelle, ettei olla vain kahdestaan. Mutta pitää myös muistaa, että elämäntilanteita ja tapoja on hyvin erilaisia. Se mikä on toiselle arkipäiväistä, voi toiselle olla harvinaista juhlaa.

Kysypä useamman lapsen kotiäidiltä miltä tuntuu, jos mies käy naispuoleisen ystävänsä kanssa säännöllisesti hienossa ravintolassa, kun vaimo saa hääpäivänäkin tyytyä kotiruokaan. Tai miltähän mahtaa kiireisen pikkulapsiperheen arjen keskellä puutteessa kärvistelevästä miehestä tuntua, jos vaimo käyttää sen harvinaisen lapsivapaan hetken miespuoleisen ystävänsä luona leffaa katsellen?

Itse en ihmettelisi yhtään, jos näissä tilanteissa mustasukkaisuus nostaa päätään. Ei tuolloinkaan ole kyse siitä, että käykö toinen raflassa vai leffaa katsomassa. Ongelman on toisen huomioimisen puute. Ja näissä tilanteissa se ystävän sukupuoli valitettavasti vaikuttaa asiaan.

Mun mielestä taas tuossakaan ei ole sukupuoli ongelmana. Esim jos minä naisena en koskaan pääsisi miehen kanssa ravintolaan, mutta mies itse kävisi miespuolisten ystäviensä kanssa viikottain niin tottakai se olisi ikävää.

Kuitenkin esim minulle ravintolassa käyminen on todella arkipäiväistä. Käyn usein lounaalla milloin kenenkin kanssa, miespuolisen ystävän, naispuolisen ystävän, opiskelukaverin yms. Tai sitten käyn ihan alacartessakin joskus, niissäkin usein miespuolisen ystävän kanssa. Ravintolassa käyminen on ihan arjen luksusta, ei mitään kerran vuodessa tapahtuvaa minulle. En ikinä luopuisi ravintolassa käymisestä ystävien kanssa, jos seurustelisin. Kävisin kyllä ihan miehenikin kanssa useasti, jos hän vain haluaa käydä.

voiko joku kertoa että miksi miinus?

ei sulla edes olisi aikaa parisuhteelle! Kaikki muu menee edelle! Minä minä minä minä!

Siis onko sulle parisuhde sitä, että ollaan toisen kanssa 24/7 näkemättä ystäviä? Kuulostaa vankilalta, ei parisuhteelta.

onpa Vaikeeta tajuta että jollekin parisuhde on oikeasti törkeä ja niitä ystäviä nähdään muutama kerta vuodessa piste! Mulle oo koskaan tärkeetä ollu juosta kavereiden kanssa ympärikyliä! 

 

 

muutama kerta vuodessa!?? Eli sulla ei ole ilmeisesti oikeita ystäviä? Parisuhde on tärkeä, niin on myös ystävyyssuhteet! Kumppani näkee joka päivä, ystäviä voi nähdä viikottain.

Ei ole kyllä normaali nähdä ystäviä vain muutamaa kertaa vuodessa... Itse näen ystäviäni useita kertoja kuukaudessa. Ystävät ja parisuhde eivät kilpaile keskeneään, molempiin pitää olla aikaa ja molemmat ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

näinhän se on. Jos parisuhteen toinen osapuoli haluaa kieltää toisen ystävät, niin mitä seuraavaksi? Kai tajuatte, että tuo ystävien kieltäminen on henkistä väkivaltaa?

Minä olen tästä samaa mieltä. Tosi ystävät ovat sellaisia joita ei koskaan voi kokonaan millään korvata ja uusia laadukkaita(ei seksuaalisessa mielessä)  ystäviä ei ole mitenkään helppoa löytää. Laadukkailla ystävillä  tarkoitan sellaisia älykkäitä ystäviä, jotka eivät esimerkiksi käytä päihteitä tai eivät käytä toista ihmistä rahallisesti hyväkseen. Ovat toisinaan valmiita auttamaan joissakin arjen asioissa esimerkiksi jossakin pienessä remontissa, ei kuitenkaan rahallisessa mielessä. Tällaiset ystävät ovat nykyään paljon harvinaisempia kuin ennen.

Jos minä joudun valitsemaan kumppanin ja ystävien väliltä niin kyllä silloin elän mieluummin kokonaan ilman kumppania koko minun elämäni.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

näinhän se on. Jos parisuhteen toinen osapuoli haluaa kieltää toisen ystävät, niin mitä seuraavaksi? Kai tajuatte, että tuo ystävien kieltäminen on henkistä väkivaltaa?

 

 

Minä olen tästä samaa mieltä. Tosi ystävät ovat sellaisia joita ei koskaan voi kokonaan millään korvata ja uusia laadukkaita(ei seksuaalisessa mielessä)  ystäviä ei ole mitenkään helppoa löytää. Laadukkailla ystävillä  tarkoitan sellaisia älykkäitä ystäviä, jotka eivät esimerkiksi käytä päihteitä tai eivät käytä toista ihmistä rahallisesti hyväkseen. Ovat toisinaan valmiita auttamaan joissakin arjen asioissa esimerkiksi jossakin pienessä remontissa, ei kuitenkaan rahallisessa mielessä. Tällaiset ystävät ovat nykyään paljon harvinaisempia kuin ennen.

Jos minä joudun valitsemaan kumppanin ja ystävien väliltä niin kyllä silloin elän mieluummin kokonaan ilman kumppania koko minun elämäni.

Joo, en minäkään suostu luopumaan ystävistäni. Millainen kumppani tälläistä edes toivoo? Että oma puoliso luopuu ystävistään??

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

näinhän se on. Jos parisuhteen toinen osapuoli haluaa kieltää toisen ystävät, niin mitä seuraavaksi? Kai tajuatte, että tuo ystävien kieltäminen on henkistä väkivaltaa?

Minä olen tästä samaa mieltä. Tosi ystävät ovat sellaisia joita ei koskaan voi kokonaan millään korvata ja uusia laadukkaita(ei seksuaalisessa mielessä)  ystäviä ei ole mitenkään helppoa löytää. Laadukkailla ystävillä  tarkoitan sellaisia älykkäitä ystäviä, jotka eivät esimerkiksi käytä päihteitä tai eivät käytä toista ihmistä rahallisesti hyväkseen. Ovat toisinaan valmiita auttamaan joissakin arjen asioissa esimerkiksi jossakin pienessä remontissa, ei kuitenkaan rahallisessa mielessä. Tällaiset ystävät ovat nykyään paljon harvinaisempia kuin ennen.

Jos minä joudun valitsemaan kumppanin ja ystävien väliltä niin kyllä silloin elän mieluummin kokonaan ilman kumppania koko minun elämäni.

 

 

Joo, en minäkään suostu luopumaan ystävistäni. Millainen kumppani tälläistä edes toivoo? Että oma puoliso luopuu ystävistään??

epävarma, lellitty prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

 

Tuossa se tulikin: ainakin oman kokemukseni mukaan heteroilla miehellä ja naisella on keskenään aina jotain pientä säpinää, vaikka "ollaankin vain ystäviä". Väitän, että jos sitä säpinää ei ole, ei olla myöskään kovin hyviä ystäviä, koska toisesta ei olla kovin kiinnostuneita. Jos hetero pitää jostain vastakkaista sukupuolta olevasta ihmisestä ja viettää tämän kanssa paljon aikaa, se seksuaalinen kiinnostus kyllä tulee sieltä enemmin tai myöhemmin - näin ainakin omalla kokemuksella.

Tunteita tulee. Ja menee. Teot ovat tietoisia.

Jos parisuhteen sovittuja sääntöjä (missä rajat kullakin menevät) kunnioitetaan en näe asiassa ongelmaa.