Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?
11.10.2015 |
Miten sen kuvailisi parhaiten, jonkilainen pahuus joka huokuu ihmisestä vaikka ulkokuori voi olla näennäisen ystävällinen. Tunnen tällaisen naisen ja aina kohdatessa hänet tulee tunne että haluan äkkiä pois tilanteesta. Voiko pahuuden aistia vai onko kyse ei yhteen sopivista kemioista?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
No oletkin ETUOIKEUTETTU ja pumpulissa elänyt. Kun olet tavannut vain hyviä ihmisiä luulet että kaikki on samanlaisia. Ei ole.
T. Se jonka oma isä hakannut 18 vuoden ajan ja melkein nirrin pois lapseltaan ottanut
Isäsi on sairas. Ei sairaus tarkoita pahaa.
Hän tarkoitti vain hyvää. Maailmassa on paljon hyvää tarkoittavia asioita, jotka aiheuttavat ympäristössä vain toista kuin alun perin tarkoitettiin.
Voit rauhassa jatkaa elämääsi ja kääntää uuden sivun kirjassasi. Isäsi oli hyvä mies.
Älä takerru menneisyyteen vaan huomenna kääntyy uusi sivu.
Olen kokenut elämässäni paljon kovempia asioita ja olen ottanut koko maailman tuskat harteilleni ja kärsinyt ne ja sovittanut ne. Paljon helpompi antaa periksi ja antaa anteeksi.
Maailma on täynnä pelkkää hyvää, se pitää tuntea.
Unohdat, että ON olemassa ihmisiä, jotka haluavat pahaa ja tekevät pahaa. Ilmeisesti sinulta on jäänyt lukematta esim. vankilapsykiatrin haastatteluja.
Vaikka kuinka toivomme, että kaikki haluavat vain hyvää, niin se ei siltikään muutu tosiasiaksi.
Ei pidä paikkansa. Vain lapsi ajattelee noin.
Muistan, kun lapsena isäni kanssa kiistelin tästä asiasta. Sanoin isälle, että ei hyviä ja pahoja ihmisiä ole olemassakaan, ja isä sanoi, että kyllä on. Nykyäänkään en ole ihan varma, onko olemassa hyviä ihmisiä, mutta pahojen olemassaoloon olen alkanut uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on taipumus saada minusta huonot vibat,mutta se johtuu siitä etten siedä juoruilua enkä perättömiä lausumia itsestäni vaan teen tälläisten ihmisten elämästä helvetin maan päällä.Pitää olla täysin aukottomat perusteet nöyryyttää minua.Ja huomioikaa vaikka olen erilainen niin haluan vaan olla rauhassa!
Oletko Tampereelta? Siellä on ainakin yksi juuri tuollainen, ääntä myöten 😖
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kyllä.Uudessa työpaikassa voi tuntea kauhua ensi silmäyksellä ja se osoittautui mun työkaverin kohdalla todeksi.
Mulla on myös yksi kaveri,josta yleensä ihmiset ei sisimmässään pidä.On sellainen sosiaalinen,mielin kielin-tyyppi.Useampi ihminen on sanonut,että tulee vaan pahat vibat.Itse olen tuntenut hänet nuoresta saakka ja tiedän,että teeskentelee pärjäävämpää kuin on.Hän on lapsena paljon kokenut ja jäänyt huolenpitoa vaille.Äiti skitsofreenikko.Ehkä se epäaitous ja teeskentely sekä omistushalu kavereista aiheuttaa näitä viboja.Surullista sinänsä.
Mitä muita vaihtoehtoja tällaisella ihmisellä oikein olisi? Jos hän on yksinäinen ja hyljeksitty, niin se on aika karu kokemus. Julkisesti romahtaminen tuskin muuttaisi ihmisten suhtautumista sen empaattisemmaksi. Monet ihmiset ovat suoranaisen julmia niitä kohtaan, joilla menee huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän yhden. On mukamas ystävällinen ja aina hääräämässä ja hösäämässä. Kaikille mielin kielin, mutta ei hämää mua. Todellakin selittämätön paha olo tulee joutuessani hänen kanssaan samaan tilaan. Liikaa ärsykkeitä mun aivoille.
Mitä tarkoitat häärätä ja hösätä???
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tälläinen paha ihminen. Jokin minussa saa toiset vieruksumaan seuraani. Olen tullut uutena työmaalle ja pukuhuoneeseen on laskeutunut hiljaisuus saapuessani paikalle. Huikkaan hyvät huomenet, esittelen itseni mutta kukaan ei vastaa. Käytävillä kohdatessa sama kohtelu; ei vastausta tervehdykseen tai noteerausta kysymyksiin, mistä löydän jotain. Pelkkä hiljainen seinä, ihan kuin en olisi olemassakaan.
Ajattelen antavani tiedostamattani negatiivisia tunteita toisille. Jokin minussa aiheuttaa kanssaihmisissäni pohjattoman vastenmielisyyden, jota mikään sana tai teko ei poista.
En puhu yksittäisestä kokemuksesta, vaan löyhästi yleistäen elämäni.
Omat sukulaisetkin ovat pistäneet välit poikki minuun, ensimmäinen ollessani 6-v. En ollut enää enoni mukaan tervetullut heille leikkimään serkkujeni kanssa, sisarukseni saivat käydä siellä edelleen. Yksitellen kaikki alkoivat välttelemään minua, syytä en koskaan saanut tietää.
Isäni kuoleman jälkeen (olin 19-v), äitikin lopetti yhteydenpidon. Ei vain enää vastannut puheluihini hautajaisten jälkeisenä päivänä. Veli sanoi, ettei halua sekaantua sukuriitoihin (mihin riitoihin, kun en tiennyt olevani riidoissa kenenkään kanssa? Vain tottunut välttelyyn.) Kumpikaan siskoistani eivät myöskään enää vastanneet puheluihin. Asuin siis jo silloin omillani. Toinen laittoi kortin ja pyysi, etten enää koskaan yrittäisi olla yhteyksissä. No, en ole ollut.
Miksi?
Minulla on kuitenkin rakastava mies, 4 ihanaa lasta, mukavat appivanhemmat ja kaikki heistä tuntuvat pitävän minusta. 20 vuotta mieheni perhe on sietänyt minua ihailtavasti. Oma sukuni ja työkaverini tuntuvat vihaavan minua jo ensisilmäyksellä. Kenties mieheni sukulaiset jaksavat minua välimatkan takia. Soittelemme toisillemme muutaman kerran vuodessa, mutta fyysisesti näemme vain harvoin.
Lapsillani on kavereita paljon, mutta en tunne kenenkään vanhempia ovella pikaisesti vaihdettuja tietoja lukuunottamatta. Nykyään lapset jo itse menevät kavereilleen ja kaverit meille, siinä ei ole ongelmia.
Kai lapseni ja mieheni ovat jotenkin immuuneja vastenmielisyydelleni? Onko se sitten kemiaa vai heidän näyttelemistään seurassani, mene ja tiedä.
Mutta meitä pahoja ja vastenmielisiä ihmisiä on oikeasti olemassa. Ehkä juuri siksi, että te toiset, tavalliset ja miellyttävät ihmiset tarvitsette minun kaltaisiani ihmisiä tunteaksenne yhteenkuuluvuutta ja inhimillistä tunteidenkirjoa (myös inho, viha ja vastenmielisyys kuuluvat niihin), ettei teidän tarvitse purkaa sitä toisiin ja tärkeämpiin ihmisiin. Meitä ihmisroskiakin tarvitaan!
Taidat kärjistää hieman tuota "pahuuttasi". Rehellisyytesi ja vilpittömyytesi aiheuttaa pelkoa niissä vähemmän vilpittömissä, epärehellisissä ihmisissä. He vaistoavat sen ja kavahtavat sellaista kauhuissaan. Siitä torjuvat asenteet johtuvat. Ehkä heille tulee tunne, että näet heidän sisimpänsä ja sen mitä siellä oikeasti on. August Strindbergin teoksessa "Hyvien ihmisten kaupunki", on kuvattu hyvin tällainen ihminen, jota kaikki kohtelivat huonosti. Kannattaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ja en tule koskaan tuntemaankaan. Olen kuin nakkikastiketta. Hyvin mukautuvaa ja ne nakit jotka jäävät kiinni eivät ole ongelma. Ne ovat niitä herkkupaloja.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi tietää mikä on ap:n tarkoittama "pahuus". Tarkoitatko, että jossakin ihmisessä asuu sielunvihollinen, paholainen, alkuperäinen pahuus, jokin sellainen joka on ollut hänessä syntymästä lähtien?
En aisti ihmisissä tällaista itse Pahuutta, mutta joissakin on paljon epämiellyttävää. He huokuvat hyvon nopeassakin kohtaamisessa kateutta, katkeruutta, itsekkyyttä, ennakkoluuloja, jyrkkiä asenteita, omahyväisyyttä, ylemmyyttä, alentuvuutta.. Siis monia epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Sellainen näkyy päälle, vaikka ihminen käyttäytyisi makeasti, lempeästi tai jotenkin "laupiaasti".
Ehkä syynä on kehonkieli ja äänenpainot.
Eli narsistisia luonteenpiirteitä. Tämän takia suosin vain introverttien seuraa, heistä kun ei narskuja tai psykoja löydy. Lipevät ulospinsuuntautuneet ihmiset ovat pahimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fwfww kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi tietää mikä on ap:n tarkoittama "pahuus". Tarkoitatko, että jossakin ihmisessä asuu sielunvihollinen, paholainen, alkuperäinen pahuus, jokin sellainen joka on ollut hänessä syntymästä lähtien?
En aisti ihmisissä tällaista itse Pahuutta, mutta joissakin on paljon epämiellyttävää. He huokuvat hyvon nopeassakin kohtaamisessa kateutta, katkeruutta, itsekkyyttä, ennakkoluuloja, jyrkkiä asenteita, omahyväisyyttä, ylemmyyttä, alentuvuutta.. Siis monia epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Sellainen näkyy päälle, vaikka ihminen käyttäytyisi makeasti, lempeästi tai jotenkin "laupiaasti".
Ehkä syynä on kehonkieli ja äänenpainot.Eli narsistisia luonteenpiirteitä. Tämän takia suosin vain introverttien seuraa, heistä kun ei narskuja tai psykoja löydy. Lipevät ulospinsuuntautuneet ihmiset ovat pahimpia.
Ei pidä paikkaansa. Googlaa käsite haavoittuvainen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
fwfww kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi tietää mikä on ap:n tarkoittama "pahuus". Tarkoitatko, että jossakin ihmisessä asuu sielunvihollinen, paholainen, alkuperäinen pahuus, jokin sellainen joka on ollut hänessä syntymästä lähtien?
En aisti ihmisissä tällaista itse Pahuutta, mutta joissakin on paljon epämiellyttävää. He huokuvat hyvon nopeassakin kohtaamisessa kateutta, katkeruutta, itsekkyyttä, ennakkoluuloja, jyrkkiä asenteita, omahyväisyyttä, ylemmyyttä, alentuvuutta.. Siis monia epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Sellainen näkyy päälle, vaikka ihminen käyttäytyisi makeasti, lempeästi tai jotenkin "laupiaasti".
Ehkä syynä on kehonkieli ja äänenpainot.Eli narsistisia luonteenpiirteitä. Tämän takia suosin vain introverttien seuraa, heistä kun ei narskuja tai psykoja löydy. Lipevät ulospinsuuntautuneet ihmiset ovat pahimpia.
Ei pidä paikkaansa. Googlaa käsite haavoittuvainen narsisti.
On olemassa myös ystävällisiä ja kilttejä narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fwfww kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi tietää mikä on ap:n tarkoittama "pahuus". Tarkoitatko, että jossakin ihmisessä asuu sielunvihollinen, paholainen, alkuperäinen pahuus, jokin sellainen joka on ollut hänessä syntymästä lähtien?
En aisti ihmisissä tällaista itse Pahuutta, mutta joissakin on paljon epämiellyttävää. He huokuvat hyvon nopeassakin kohtaamisessa kateutta, katkeruutta, itsekkyyttä, ennakkoluuloja, jyrkkiä asenteita, omahyväisyyttä, ylemmyyttä, alentuvuutta.. Siis monia epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Sellainen näkyy päälle, vaikka ihminen käyttäytyisi makeasti, lempeästi tai jotenkin "laupiaasti".
Ehkä syynä on kehonkieli ja äänenpainot.Eli narsistisia luonteenpiirteitä. Tämän takia suosin vain introverttien seuraa, heistä kun ei narskuja tai psykoja löydy. Lipevät ulospinsuuntautuneet ihmiset ovat pahimpia.
Ei pidä paikkaansa. Googlaa käsite haavoittuvainen narsisti.
On olemassa myös ystävällisiä ja kilttejä narsisteja.
Heitä ei kutsuta narsisteiksi. Silloin puhutaan ihmisestä, jolla on terveellä tavalla narsistisia ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Joissain ihmisissä tai heidän ympärillään saattaa olla aika ärhäköitä tai ilkeitä henkiä. Tai sitten kyseinen henkilö on tekemisissä okkultismin kanssa. Tunnen sen aina ja se on sellainen hiukan ilkeää tekevä epämiellytävän painostava tunne.
Nuo ihmiset eivät pidä minusta ja välttelevät minua koska ne henget tunnistavat minut kristityksi.
Kyllä nämä ihmiset puhuvat hengistä ja mustista syheröistään ja sivusilmällä nähdyistä asioista. Vaikka saattavat olla herttaisuuden perikuvia olevinaan niin se kaikki vaan tunkee lävitse kristitylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tälläinen paha ihminen. Jokin minussa saa toiset vieruksumaan seuraani. Olen tullut uutena työmaalle ja pukuhuoneeseen on laskeutunut hiljaisuus saapuessani paikalle. Huikkaan hyvät huomenet, esittelen itseni mutta kukaan ei vastaa. Käytävillä kohdatessa sama kohtelu; ei vastausta tervehdykseen tai noteerausta kysymyksiin, mistä löydän jotain. Pelkkä hiljainen seinä, ihan kuin en olisi olemassakaan.
Ajattelen antavani tiedostamattani negatiivisia tunteita toisille. Jokin minussa aiheuttaa kanssaihmisissäni pohjattoman vastenmielisyyden, jota mikään sana tai teko ei poista.
En puhu yksittäisestä kokemuksesta, vaan löyhästi yleistäen elämäni.
Omat sukulaisetkin ovat pistäneet välit poikki minuun, ensimmäinen ollessani 6-v. En ollut enää enoni mukaan tervetullut heille leikkimään serkkujeni kanssa, sisarukseni saivat käydä siellä edelleen. Yksitellen kaikki alkoivat välttelemään minua, syytä en koskaan saanut tietää.
Isäni kuoleman jälkeen (olin 19-v), äitikin lopetti yhteydenpidon. Ei vain enää vastannut puheluihini hautajaisten jälkeisenä päivänä. Veli sanoi, ettei halua sekaantua sukuriitoihin (mihin riitoihin, kun en tiennyt olevani riidoissa kenenkään kanssa? Vain tottunut välttelyyn.) Kumpikaan siskoistani eivät myöskään enää vastanneet puheluihin. Asuin siis jo silloin omillani. Toinen laittoi kortin ja pyysi, etten enää koskaan yrittäisi olla yhteyksissä. No, en ole ollut.
Miksi?
Minulla on kuitenkin rakastava mies, 4 ihanaa lasta, mukavat appivanhemmat ja kaikki heistä tuntuvat pitävän minusta. 20 vuotta mieheni perhe on sietänyt minua ihailtavasti. Oma sukuni ja työkaverini tuntuvat vihaavan minua jo ensisilmäyksellä. Kenties mieheni sukulaiset jaksavat minua välimatkan takia. Soittelemme toisillemme muutaman kerran vuodessa, mutta fyysisesti näemme vain harvoin.
Lapsillani on kavereita paljon, mutta en tunne kenenkään vanhempia ovella pikaisesti vaihdettuja tietoja lukuunottamatta. Nykyään lapset jo itse menevät kavereilleen ja kaverit meille, siinä ei ole ongelmia.
Kai lapseni ja mieheni ovat jotenkin immuuneja vastenmielisyydelleni? Onko se sitten kemiaa vai heidän näyttelemistään seurassani, mene ja tiedä.
Mutta meitä pahoja ja vastenmielisiä ihmisiä on oikeasti olemassa. Ehkä juuri siksi, että te toiset, tavalliset ja miellyttävät ihmiset tarvitsette minun kaltaisiani ihmisiä tunteaksenne yhteenkuuluvuutta ja inhimillistä tunteidenkirjoa (myös inho, viha ja vastenmielisyys kuuluvat niihin), ettei teidän tarvitse purkaa sitä toisiin ja tärkeämpiin ihmisiin. Meitä ihmisroskiakin tarvitaan!Taidat kärjistää hieman tuota "pahuuttasi". Rehellisyytesi ja vilpittömyytesi aiheuttaa pelkoa niissä vähemmän vilpittömissä, epärehellisissä ihmisissä. He vaistoavat sen ja kavahtavat sellaista kauhuissaan. Siitä torjuvat asenteet johtuvat. Ehkä heille tulee tunne, että näet heidän sisimpänsä ja sen mitä siellä oikeasti on. August Strindbergin teoksessa "Hyvien ihmisten kaupunki", on kuvattu hyvin tällainen ihminen, jota kaikki kohtelivat huonosti. Kannattaa lukea.
Tämä on niin totta rikolliset kavahtavat tietysti rehtiä ihmistä ja alkavat mustamaalata häntä. Täällähän joku oikein julisti heti käyvänsä hommiin kun tapaa "erilaisen" Ja alkaa mustamaalata häntä ennekuin ehtii mihinkään tekemisiin muitten kanssa edes. Sairastahan tuo on.
kyllä. Itseni seurassa tulee vähän väliä käsitttämätön huono olo.
Myös joistain tubettajista tulee paha olo, koska tuuliviirimäisiä ja ukonäkö muokattu friikiksi. Jos puhuu vielä okkultistitia niin jo noitaosastoa.
Terve ihminen rekisteröi kyllä toisen lähettämät huonot vibat mutta osaa käsitellä tilannetta niin että suojautuu samalla kuitenkaan syrjimättä esim työtovereitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tai tuskin se paha on, mutta niin ärsyttävä että kun kuulen sen puhua retostelevan (äänikin on kamala) niin mun tekisi mieli potkia ovia ja huutaa.
Sinussahan tuo pahuus sitten on, huh!
Kyllä. Ovat kovin manipuloivia ja kieroja.
Töissä on yksi nainen josta tuli heti alusta asti huonot vibat. En osaa sanoa mikä sai tunteen aikaan, mielestäni minulla on kuitenkin hyvä ihmistuntemus, näen läpi usein ihmisten peitellyt tarkoitusperät vaikka suu jauhaisi muuta. Jos havaitsen ihmisen josta tulee ko. fiilis en märehdi asiaa sen enempää mutta pidän etäisyyden. Tuosta edellä mainitusta naisesta on paljastunut kaikennäköistä tuon ensivaikutelman jälkeen. Taloudellisesti yrittänyt hyväksikäyttää monia ja on epärehellinen monin tavoin.