Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?
11.10.2015 |
Miten sen kuvailisi parhaiten, jonkilainen pahuus joka huokuu ihmisestä vaikka ulkokuori voi olla näennäisen ystävällinen. Tunnen tällaisen naisen ja aina kohdatessa hänet tulee tunne että haluan äkkiä pois tilanteesta. Voiko pahuuden aistia vai onko kyse ei yhteen sopivista kemioista?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
Jos tunnet narsismin määritelmän, ymmärtänet että pahoja ihmisiä on todella. Joka koko ajan tuputtaa omaa juttuaan vastaa itse jopa esittämiinsä kysymyksiin.
Kaikille on annettava tilaisuus parannukseen tietty. Mutta asiaa ei auta pyöristäminen, "kaikissahan nyt jotain narsistisia piirteitä on." Helpommalla olisin päässyt jos olisin myöntänyt nuorempana että pahiksia on.
Eli tavallaan perustat uskonnon siihen että uskot pahiksiin?
Minä nimittäin en ole koskaan todistanut pahuutta. Joku mainitsi että paha on hyvän opettaja. Se oli hyvin sanottu. Ja pahuus on hyvä työmaa, siis jos jaksaa nähdä vaivaa asioiden muuttamiseksi. Toki voi lyödä hanskat tiskiin ja sanoa että se nyt vaan on paha ja asiat on pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ellbo kirjoitti:
Tiedän yhden ihkun blondin, joka puhuu sokeriäänellä kaikille.
Mielistelee ja käyttäytyy muodollisen kohteliaasti.
Näen kuoren alle...ja oloni on epämiellyttävä.
Oikeasti manipuloi ja ajaa omaa etuaan. Hyvin itsekäs.
Kaikki tuo nami-nami on pelkkää pintaa.
Minäkin tiedän. Hänellä on kaksi ääntä ja kaksi "naamaa". Kahden kesken puhuu normaalilla äänellä ja kritisoi ja pilkkaa kaikkia selän takana, muka vitsin varjolla. Sitten kun ei olla enää kahden, ääni muuttuu lässyttäväksi ja leperteleväksi.
Ollaan niin mukavia, hauskoja, ystävällisiä ja kivoja.
Moraaliltaan todella todella notkea ihminen, joka ei kaihda iskeä puukkoa selkään. Temput joita tekee ystävilleen ovat röyhkeitä ja sikamaisia.
Mutta ulkoinen olemus on söpö, pieni ja sievä. Sellainen hellyytettävä luttunen.
Luonne ihan täyttä ripulia.
Hänen luonteensa on siis kuin nakkikastiketta. Lämmintä sellaista ja hän on kaunis vaaleaverikkö.
Nämä on vähän näkökulmia. Mielestäni kuvailit juuri ihanan ihmisen.
Ei minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa.
Asioiden hahmottaminen pahana on yksiulotteinen tapa käsitellä todellisuutta.
Se ei onneksi ole pahinta laatua:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen kuvailisi parhaiten, jonkilainen pahuus joka huokuu ihmisestä vaikka ulkokuori voi olla näennäisen ystävällinen. Tunnen tällaisen naisen ja aina kohdatessa hänet tulee tunne että haluan äkkiä pois tilanteesta. Voiko pahuuden aistia vai onko kyse ei yhteen sopivista kemioista?
Olen herkkä ja aistin toisista negatiivisen energian he ovat kun energiasyöppöjä. Yleensä he puhuvat seläntakana toisista pahaa. He imevät jotenkin energiaa itse ole aistinut saman.
Höpö höpö taas. Energiasyöppöjä ei ole trveille ihmisille. Jokainen kantaa omat energiat mukanaan, eikä tervettä ihmistä uhkaa yhtään mikään, ellei nyt käsiksi käydä. Nämä jotka puhuvat energiasyöpöistä ovat mielisairaita tai borderlinejä joilla ei ole normaaleja omia rajoja.
Hmm. Jos olisin linnake tai itseni linnake erillinen osa muista, niin en tekisi itselleni tuollaista esoteerista psykologista ajattelumallia että olisi henkilöitä jotka imevät energiaa tai että minuun sellainen pystyisi.
Miksi ette mieluummin leiki ajatusleikkiä että teihin ei energiasyöpöt pysty. Tai että energiasyöppöjä on vain somessa.
Itse en usko energiasyöppöihin ja uskon vain hyvään ja oikeaan.
Jos joskus jotain haitallista tapahtuu niin se ei välttämättä ole oikeasti haitallista kokonaisuutta katsellen.
Jotkut uskovat että kaikki on ennalta suunniteltu ja vastoinkäymiset ovat vain hyvä asia ja se että joku vaikuttaa pahalta on tarkoituksellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ellbo kirjoitti:
Tiedän yhden ihkun blondin, joka puhuu sokeriäänellä kaikille.
Mielistelee ja käyttäytyy muodollisen kohteliaasti.
Näen kuoren alle...ja oloni on epämiellyttävä.
Oikeasti manipuloi ja ajaa omaa etuaan. Hyvin itsekäs.
Kaikki tuo nami-nami on pelkkää pintaa.
Minäkin tiedän. Hänellä on kaksi ääntä ja kaksi "naamaa". Kahden kesken puhuu normaalilla äänellä ja kritisoi ja pilkkaa kaikkia selän takana, muka vitsin varjolla. Sitten kun ei olla enää kahden, ääni muuttuu lässyttäväksi ja leperteleväksi.
Ollaan niin mukavia, hauskoja, ystävällisiä ja kivoja.
Moraaliltaan todella todella notkea ihminen, joka ei kaihda iskeä puukkoa selkään. Temput joita tekee ystävilleen ovat röyhkeitä ja sikamaisia.
Mutta ulkoinen olemus on söpö, pieni ja sievä. Sellainen hellyytettävä luttunen.
Luonne ihan täyttä ripulia.
Hänen luonteensa on siis kuin nakkikastiketta. Lämmintä sellaista ja hän on kaunis vaaleaverikkö.
Nämä on vähän näkökulmia. Mielestäni kuvailit juuri ihanan ihmisen.
Ei minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa.
Asioiden hahmottaminen pahana on yksiulotteinen tapa käsitellä todellisuutta.
Se ei onneksi ole pahinta laatua:)
Ai kuvailin ihanan ihmisen, joka nyt sattuu olemaan kaksinaamainen selkäänpuukottaja?
No meillä on todella erilaiset käsitykset ihanasta ihmisestä =D
Laiskuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
Jos tunnet narsismin määritelmän, ymmärtänet että pahoja ihmisiä on todella. Joka koko ajan tuputtaa omaa juttuaan vastaa itse jopa esittämiinsä kysymyksiin.
Kaikille on annettava tilaisuus parannukseen tietty. Mutta asiaa ei auta pyöristäminen, "kaikissahan nyt jotain narsistisia piirteitä on." Helpommalla olisin päässyt jos olisin myöntänyt nuorempana että pahiksia on.
Eli tavallaan perustat uskonnon siihen että uskot pahiksiin?
Minä nimittäin en ole koskaan todistanut pahuutta. Joku mainitsi että paha on hyvän opettaja. Se oli hyvin sanottu. Ja pahuus on hyvä työmaa, siis jos jaksaa nähdä vaivaa asioiden muuttamiseksi. Toki voi lyödä hanskat tiskiin ja sanoa että se nyt vaan on paha ja asiat on pahasti.
Uskontohan lähtee juuri siitä, että ihmisen luonto on paha ilman Jeesusta.
Ikävä sanoa monet joita nuorena tunsin olivat hymistelijöitä jotka pönkittivät pahiksia, puhuivat vaan itsensä hyväksymisestä, aivan kuin vaikeassa tilanteessa filosofia olisi hyödyttänyt.
Totta kai nuorena uskoo ihmisen hyvyyteen, uskon minäkin että hyvää on kaikissa, tarkoitin sitä jos lähtee tosiasioista etteivät kaikki yritäkään tehdä hyvin, on viisaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,demonit ovat totta.
Nuohan ovat ihan tyypillisiä meditaatio hetkiä.
Minulle käy usein noin ja niitä voi kutsua joogan haittavaikutuksiksi.
Erittäin hyväntuntuisia hetkiä, jolloin aika pysähtyy ja voi tarkastella muiden ajatuksia ja kuunnella muiden "ääniä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
Jos tunnet narsismin määritelmän, ymmärtänet että pahoja ihmisiä on todella. Joka koko ajan tuputtaa omaa juttuaan vastaa itse jopa esittämiinsä kysymyksiin.
Kaikille on annettava tilaisuus parannukseen tietty. Mutta asiaa ei auta pyöristäminen, "kaikissahan nyt jotain narsistisia piirteitä on." Helpommalla olisin päässyt jos olisin myöntänyt nuorempana että pahiksia on.
Eli tavallaan perustat uskonnon siihen että uskot pahiksiin?
Minä nimittäin en ole koskaan todistanut pahuutta. Joku mainitsi että paha on hyvän opettaja. Se oli hyvin sanottu. Ja pahuus on hyvä työmaa, siis jos jaksaa nähdä vaivaa asioiden muuttamiseksi. Toki voi lyödä hanskat tiskiin ja sanoa että se nyt vaan on paha ja asiat on pahasti.
Uskontohan lähtee juuri siitä, että ihmisen luonto on paha ilman Jeesusta.
Ikävä sanoa monet joita nuorena tunsin olivat hymistelijöitä jotka pönkittivät pahiksia, puhuivat vaan itsensä hyväksymisestä, aivan kuin vaikeassa tilanteessa filosofia olisi hyödyttänyt.
Totta kai nuorena uskoo ihmisen hyvyyteen, uskon minäkin että hyvää on kaikissa, tarkoitin sitä jos lähtee tosiasioista etteivät kaikki yritäkään tehdä hyvin, on viisaampi.
Niin eli olet uskovainen ja teet tuosta uskomuksesta itsellesi totta.
Hyvä että vahvistit tuon tuomalla tähän keskusteluun mukaan myös Jeesuksen, joka myöskin on uskon asia.
On olemassa paljon vanhoja ja vanhempia tarinoita kuin raamatussa on.
Tarinoissa paha asia kääntyykin hyväksi ja koskaan ei voi olla varma onko jokin hyvä tapahtuma välttämättä hyvä.
Siksi ei kannata uskoa hyvään tai pahaan. Kuten sanoin niin paha on hyvän opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ellbo kirjoitti:
Tiedän yhden ihkun blondin, joka puhuu sokeriäänellä kaikille.
Mielistelee ja käyttäytyy muodollisen kohteliaasti.
Näen kuoren alle...ja oloni on epämiellyttävä.
Oikeasti manipuloi ja ajaa omaa etuaan. Hyvin itsekäs.
Kaikki tuo nami-nami on pelkkää pintaa.
Minäkin tiedän. Hänellä on kaksi ääntä ja kaksi "naamaa". Kahden kesken puhuu normaalilla äänellä ja kritisoi ja pilkkaa kaikkia selän takana, muka vitsin varjolla. Sitten kun ei olla enää kahden, ääni muuttuu lässyttäväksi ja leperteleväksi.
Ollaan niin mukavia, hauskoja, ystävällisiä ja kivoja.
Moraaliltaan todella todella notkea ihminen, joka ei kaihda iskeä puukkoa selkään. Temput joita tekee ystävilleen ovat röyhkeitä ja sikamaisia.
Mutta ulkoinen olemus on söpö, pieni ja sievä. Sellainen hellyytettävä luttunen.
Luonne ihan täyttä ripulia.
Hänen luonteensa on siis kuin nakkikastiketta. Lämmintä sellaista ja hän on kaunis vaaleaverikkö.
Nämä on vähän näkökulmia. Mielestäni kuvailit juuri ihanan ihmisen.
Ei minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa.
Asioiden hahmottaminen pahana on yksiulotteinen tapa käsitellä todellisuutta.
Se ei onneksi ole pahinta laatua:)
Ai kuvailin ihanan ihmisen, joka nyt sattuu olemaan kaksinaamainen selkäänpuukottaja?
No meillä on todella erilaiset käsitykset ihanasta ihmisestä =D
Ei välttämättä.
Tai pitäisikö sanoa että: "ehkä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LOL kylläpä naisilla on taas hankalaa.
Hyvä ja paha on kaikissa meissä. Et sinä ole pelkästään hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hyvää tai pahaa. Neon harhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihervassarit. En ymmärrä miten ihmiset voikaan olla niin sekaisin. Voin pahoin heidän suuresta vajauksesta ymmärtää asioita.
Joskus sen vain tietää. Itse yhdessä työpaikassa tapasin kollegan (valitettavasti) josta tajusin heti että kemiat ei kohtaa ja tämä oli oikea tunne koska myöhemmin meillä oli monta konfrontaatiota ja sain kuulla hän haukkui minua estottomasti kaikille ketkä vain jaksoivat kuunnella.
Pimeys on valon työpaikka. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
Jos tunnet narsismin määritelmän, ymmärtänet että pahoja ihmisiä on todella. Joka koko ajan tuputtaa omaa juttuaan vastaa itse jopa esittämiinsä kysymyksiin.
Kaikille on annettava tilaisuus parannukseen tietty. Mutta asiaa ei auta pyöristäminen, "kaikissahan nyt jotain narsistisia piirteitä on." Helpommalla olisin päässyt jos olisin myöntänyt nuorempana että pahiksia on.
Eli tavallaan perustat uskonnon siihen että uskot pahiksiin?
Minä nimittäin en ole koskaan todistanut pahuutta. Joku mainitsi että paha on hyvän opettaja. Se oli hyvin sanottu. Ja pahuus on hyvä työmaa, siis jos jaksaa nähdä vaivaa asioiden muuttamiseksi. Toki voi lyödä hanskat tiskiin ja sanoa että se nyt vaan on paha ja asiat on pahasti.
Uskontohan lähtee juuri siitä, että ihmisen luonto on paha ilman Jeesusta.
Ikävä sanoa monet joita nuorena tunsin olivat hymistelijöitä jotka pönkittivät pahiksia, puhuivat vaan itsensä hyväksymisestä, aivan kuin vaikeassa tilanteessa filosofia olisi hyödyttänyt.
Totta kai nuorena uskoo ihmisen hyvyyteen, uskon minäkin että hyvää on kaikissa, tarkoitin sitä jos lähtee tosiasioista etteivät kaikki yritäkään tehdä hyvin, on viisaampi.
Niin eli olet uskovainen ja teet tuosta uskomuksesta itsellesi totta.
Hyvä että vahvistit tuon tuomalla tähän keskusteluun mukaan myös Jeesuksen, joka myöskin on uskon asia.
On olemassa paljon vanhoja ja vanhempia tarinoita kuin raamatussa on.
Tarinoissa paha asia kääntyykin hyväksi ja koskaan ei voi olla varma onko jokin hyvä tapahtuma välttämättä hyvä.
Siksi ei kannata uskoa hyvään tai pahaan. Kuten sanoin niin paha on hyvän opettaja.
En tee, yritin vain selittää että joskus on lähdettävä vain kävelemään.
Jeesus on olemassa riippumatta tahtooko uskoa.
Vanhempia kuin Raamattu, mistä puhut? Eikö luomiskertomus ole vanhin?
Uskon tuohonkin, että vaikka joku loukkaa, se ei tee hänestä pahaa, vain tyhjän puhuminen, en tarkoita ketään tässä ketjussa.
No ei tässä kyllä sinällään mitään selittämätöntä ole. Työkaverini kanssa on tosi hauskaa, mutta samalla hän osaa olla myös erittäin ilkeä ihminen. Sanoja säästelemätön ronskilanhilma ja jos hän ärsyyntyy jostain, niin nakkelee armotta niskojaan eli hauskanpito loppuu kuin seinään. Ei ole siis mitään välimuotoa käytöksessä, on vain on/off. Olen itse aika mustavalkoinen, mutta olen kokenut, että mullahan on vielä erittäin paljon joustavuutta ja kykyjä säätää ja sumplata harmaalla alueella, kun vertaa häneen. Itse hän ylpistelee sillä, että hänelle on turha alkaa ja kuulemma se näkyy hänestä jo ulospäinkin. Hän siis itse uskoo, että hänestä näkyy jonkinlainen itsevarmuus ulospäin. En ole viitsinyt sanoa, että minusta hänestä näkyy enemmänkin epävarmuus, jota peitellään isoilla eleillä.
Normielämässä en olisi ikinä kaverustunut hänen kanssaan. Puhuu liian kovalla äänellä ja puheensävy usein komenteleva eikä neuvotteleva. Kun ollaan samoilla linjoilla, niin on tosi hauskaa, mutta koska en jaksa varpaisillaan olemista, niin enpä tiedä, mahdetaanko olla pahemmin enää näitten hommien jälkeen tekemisissä.
Tunnen joitakuita, osa on päihteiden käyttäjiä joiden tiedän menehtyvän lähiaikoina, jotkut ovat vain energiasyöppöjä joista haluan pysyä kaukana. Perusnegatiiviset ihmiset ovat ikäviä, heidän asiansa eivät ole koskaan hyvin ja jos ovat ne pitää sotkea jotta pääsee valittamaan.
Olet ilmeisesti viisi vuotta käsitellyt asiaa, vuodesta 2015. Olet negatiivisuuden ammattilainen, etkä muuksi muutu.
Minäkin tiedän. Hänellä on kaksi ääntä ja kaksi "naamaa". Kahden kesken puhuu normaalilla äänellä ja kritisoi ja pilkkaa kaikkia selän takana, muka vitsin varjolla. Sitten kun ei olla enää kahden, ääni muuttuu lässyttäväksi ja leperteleväksi.
Ollaan niin mukavia, hauskoja, ystävällisiä ja kivoja.
Moraaliltaan todella todella notkea ihminen, joka ei kaihda iskeä puukkoa selkään. Temput joita tekee ystävilleen ovat röyhkeitä ja sikamaisia.
Mutta ulkoinen olemus on söpö, pieni ja sievä. Sellainen hellyytettävä luttunen.
Luonne ihan täyttä ripulia.