Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?
11.10.2015 |
Miten sen kuvailisi parhaiten, jonkilainen pahuus joka huokuu ihmisestä vaikka ulkokuori voi olla näennäisen ystävällinen. Tunnen tällaisen naisen ja aina kohdatessa hänet tulee tunne että haluan äkkiä pois tilanteesta. Voiko pahuuden aistia vai onko kyse ei yhteen sopivista kemioista?
Kommentit (257)
Nuo mikroilmeet sen paljastaa. On ihmisiä joista vaan huokuu sitä jotain, kaikki eivät sitä hoksaa. Viimein varmistuksen saa niiden silmissä nanosekunnin kestävistä väläyksistä. Mikä tekee koko ihmisestä enemmän ahdistavan ja häijymmän.
Ihmisten tunteminen on raskasta, monet eivät sitä teekkään. Saattaa voida erittäin huonosti "määrittelemättömästä" syystä johtuen. Syy kun saattaa ollakin se aina niin mukava ihminen lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo mikroilmeet sen paljastaa. On ihmisiä joista vaan huokuu sitä jotain, kaikki eivät sitä hoksaa. Viimein varmistuksen saa niiden silmissä nanosekunnin kestävistä väläyksistä. Mikä tekee koko ihmisestä enemmän ahdistavan ja häijymmän.
Ihmisten tunteminen on raskasta, monet eivät sitä teekkään. Saattaa voida erittäin huonosti "määrittelemättömästä" syystä johtuen. Syy kun saattaa ollakin se aina niin mukava ihminen lähipiirissä.
Taas ihan noitavaino-osastoa, ja suuria luuloja nähdä toisesta kaikkea. Oikeasti ei toista tunne kuin kohtuullisen ajan ja tutustumisen kuluttua. Terve antaa aina mahdollisuuden ensin ja antaa hyvän maineen ylläpidettäväksi toiselle.
Tiedän yhden ihkun blondin, joka puhuu sokeriäänellä kaikille.
Mielistelee ja käyttäytyy muodollisen kohteliaasti.
Näen kuoren alle...ja oloni on epämiellyttävä.
Oikeasti manipuloi ja ajaa omaa etuaan. Hyvin itsekäs.
Kaikki tuo nami-nami on pelkkää pintaa.
Kun katsoo mitä nanosekunteja täällä ollaan muka nähty Saara Aaalosta ja Sara Siepistä niin siinäpä asiantuntijat. Haha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen kuvailisi parhaiten, jonkilainen pahuus joka huokuu ihmisestä vaikka ulkokuori voi olla näennäisen ystävällinen. Tunnen tällaisen naisen ja aina kohdatessa hänet tulee tunne että haluan äkkiä pois tilanteesta. Voiko pahuuden aistia vai onko kyse ei yhteen sopivista kemioista?
Olen herkkä ja aistin toisista negatiivisen energian he ovat kun energiasyöppöjä. Yleensä he puhuvat seläntakana toisista pahaa. He imevät jotenkin energiaa itse ole aistinut saman.
Höpö höpö taas. Energiasyöppöjä ei ole trveille ihmisille. Jokainen kantaa omat energiat mukanaan, eikä tervettä ihmistä uhkaa yhtään mikään, ellei nyt käsiksi käydä. Nämä jotka puhuvat energiasyöpöistä ovat mielisairaita tai borderlinejä joilla ei ole normaaleja omia rajoja.
Ei pidä paikkaansa. Muussa tapauksessa mm. psykoterapeutit eivät tarvitsisi lomia eivätkä työnohjausta. Liika on aina lähellä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ollaan ihan suoraan sanottu, että näytän ilkeältä, mutta sitten kun muhun tutustutaan niin paljastuukin ihana hyväsydäminen ihminen. Eli älkää vetäkö johtopäätöksiä ihmisen ulkonäön perusteella, yleensä nimenomaan ne kilttinaamaisimmat ovatkin niitä paholaisia sielultaan.
Monta vuotta sitten minua pyysi ulos hirvittävän komea ja kiva mies. Jotenkin epäröin, sillä minulla oli hänestä jollain selittämättömällä tavalla hieman outo olo. Lähdin suhteeseen kuitenkin mukaan, ja vaikka suhde oli alkuun hyvin rakastava, minulle alkoi nousta olo, että miehessä oli jotain "pahaa" - että hän voisi satuttaa ihmisiä. Kuitenkin samalla minusta tuntui, että hän ei olisi paha juuri minua kohtaan. En kuitenkaan sanonut näistä ajatuksistani hänelle.
Kävipä sitten niin, että mies kertoi, että häntä oli koulukiusattu aikoinaan rankasti ja haukuttu nimenomaan paholaiseksi. En ollut jotenkin yllättynyt. Hieman yllättynyt kuitenkin olin siitä, kun mies alkoi kerran humalassa selittää, että hänelle tuli joskus vain kadulla olo, että hän voisi tappaa jonkun vastaantulijan.
Mies ei ollut ikinä väkivaltainen minua kohtaan, mutta suhteen lopussa hän kohdisti minuun aika rankkaakin verbaalista väkivaltaa. Jälkikäteen koko suhde tuntuu hieman absurdilta, että miten minä ajauduin koko juttuun edes mukaan.
Mutta kyllä - uskon jonkunlaiseen pahuuteen ja myös siihen, että sen voi aistia. Omaa fiilistä kannattaa kuunnella. Tunnistan myös ketjussa mainitut ihmiset, joiden silmissä saattaa nanosekunnin ajan näkyä mielihyvää, kun toinen kertoo esimerkiksi saaneensa potkut tms. surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään tutun veli on jonkin sortin psykopaatti. Ensimmäistä kertaa, kun olin hänen seurassaan, oli kokoajan olo, että tuon henkilön kanssa pitää olla varuillaan. En ollut silloin vielä edes kuullut hänen taustastaan mitään. Mies on empatiakyvytön ja hänen täytyy olla huomion keskipisteessä aina kun on paikalla. Myöhemmin kuulin, että hän on ollut lapsena koulukiusattu (mikä tietysti on kamalaa) ja käyttänyt tuota asiaa häikäilemättömästi hyväksi selittäessään käytöstään, esim. kun selvisi, että on kiduttanut eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ollaan ihan suoraan sanottu, että näytän ilkeältä, mutta sitten kun muhun tutustutaan niin paljastuukin ihana hyväsydäminen ihminen. Eli älkää vetäkö johtopäätöksiä ihmisen ulkonäön perusteella, yleensä nimenomaan ne kilttinaamaisimmat ovatkin niitä paholaisia sielultaan.
Juuri näin , oikein enkelinaamaa esittävä on usein ihan ilkein. Tosin muu hytkymisensä paljastaa ja pälyily ja muu näpräämiseleet jo paljon mutta viimeistään käytöksensä. Tubella on suht helppoa esittää oikein herkkää ja suojeltavaa kyllä. Ja Editoida muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten minua pyysi ulos hirvittävän komea ja kiva mies. Jotenkin epäröin, sillä minulla oli hänestä jollain selittämättömällä tavalla hieman outo olo. Lähdin suhteeseen kuitenkin mukaan, ja vaikka suhde oli alkuun hyvin rakastava, minulle alkoi nousta olo, että miehessä oli jotain "pahaa" - että hän voisi satuttaa ihmisiä. Kuitenkin samalla minusta tuntui, että hän ei olisi paha juuri minua kohtaan. En kuitenkaan sanonut näistä ajatuksistani hänelle.
Kävipä sitten niin, että mies kertoi, että häntä oli koulukiusattu aikoinaan rankasti ja haukuttu nimenomaan paholaiseksi. En ollut jotenkin yllättynyt. Hieman yllättynyt kuitenkin olin siitä, kun mies alkoi kerran humalassa selittää, että hänelle tuli joskus vain kadulla olo, että hän voisi tappaa jonkun vastaantulijan.
Mies ei ollut ikinä väkivaltainen minua kohtaan, mutta suhteen lopussa hän kohdisti minuun aika rankkaakin verbaalista väkivaltaa. Jälkikäteen koko suhde tuntuu hieman absurdilta, että miten minä ajauduin koko juttuun edes mukaan.
Mutta kyllä - uskon jonkunlaiseen pahuuteen ja myös siihen, että sen voi aistia. Omaa fiilistä kannattaa kuunnella. Tunnistan myös ketjussa mainitut ihmiset, joiden silmissä saattaa nanosekunnin ajan näkyä mielihyvää, kun toinen kertoo esimerkiksi saaneensa potkut tms. surullista.
Kun ajauduit mukaan niin sinussa on itsessäsi jotain joka antaoi hänen tulla ja hyväksyit. peilin eteen.Passiivis aggressiiviset tekevät kuin sinä juuri, ja kaikki paha toisessa vaan....
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole kyse pahuudesta, mutta jostain syystä kaksi ihmistä vaikuttavat minuun negatiivisesti. Jostain syystä, jota en itse ymmärrä, muutun heidän seurassaan töykeämmäksi ja itsekkäämmäksi. Nämä kaksi ihmistä ovat aivan erilaisia, toinen keski-ikäinen sukulaisnainen ja toinen 35 v. mies, mutta jostain syystä he tuovat minussa esiin ikäviä piirteitä.
Ne ovat sinussa itsessäsi olevia piirteitä siksi ne ärsyttävät nähdä toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkavereissani on useita, joiden lähellä tulee uskomattoman paha olo. En kykene edes kunnolla katsomaan heitä kohti, kun ahdistaa heidän läsnäolonsa. Pitäydyn puhumasta heille juuri mitään, omista asioistani en sanaakaan. Mitä vähemmän kontaktissa kyseisiin, sitä parempi olo itsellä.
Päällimmäisenä mieleen tulee kaksi entistä työ"kaveria", toisesta huokui narsismi ja toisesta elämään kyllästyneisyys. Tunnen kyllä muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kovin usein aisti ihmisissä mitään pahuuksia. Päinvastoin, usein käy niin päin, että erehdyn pitämään pahaa ihmistä aluksi tosi mukavana.
Kerran yhdestä päällepäin täysin asiallisesta ihmisestä tuli ikävä olo, aistin jotenkin piilotetun tuomitsevaa, lähes vihaista, suhtautumista minua kohtaan, joten ei ollut kiva nähdä tätä ihmistä. Tuntui kuin olisin ollut hänen seurassaan jossain kuulustelussa, mutta en oikein saanut kiinni siitä mistä hän mua "epäili". Myöhemmin sain käsityksen, että hän pitää mua ainakin laiskana yhteiskunnan loisena ja kuulemma jonkin itse sanomani asian perusteella. Eli tehnyt omia tulkintojaan tai olen itse viestinyt jotain huonosti tajuamatta, että sen voi rivien välistä tulkita joksikin muuksi (mua ymmärretään väärin aika usein, joten vika on itsessäni). Eli hänen kohdallaan se "selittämätön huono olo" saattoi johtua siitä, että hän ajattelikin minusta, että olen jotenkin paha tms.
Kaikista ihmisistä voi "löytää" ihan mitä tahansa, niin sinustakin. Vaikeaa on tietenkin katsella itseään ulkopuolelta, mikä tekeekin ihmisitä sellaisia ,että he tuomitsevat ja arvioivat sitten toisia - arvioiva eläin sinänsä. Itsessä ei tietenkään ole koskaan mitään väärää, ja olisihan tämän myöntäminen egolle suuri loukkaus ,joten tässä mielessä se on aivan ymmärrettävää, vaikkakaan ei missään muodossa hyväksyttävää. Näkeminen on näkemistä jonain eli you see only what your eyes want to see. Sinustakin tehdään samanlaisia ulkoisia heuristisia arvioita kaiken aikaa , jotka eivät välttämättä laisinkaan pidä paikkaansa. Ja muistkaa: kiltteys, hyvyys, oikeudenmukaisuus, hyväntekeväisyys ovat nyös tavallaan narsistisia piirteitä, jotka antavat "hyville" ja "oikeudenmukaisille" oikeuden tuomita ja rangaista "pahoja" ja "erilaisia".
Tunnen parikin. En kyllä käytä sanaa "pahuus", koska en sellaiseen usko, mutta joku henkilökemioiden yhteentörmäys on varmaan kyseessä. Myös erilaiset arvot, tapa puhua muista ja itsestä, arvaamattomuus jne., jotka on vastenmielisiä - ne jo riittää pahaan oloon kyseisen ihmisen seurassa ja syyksi vältellä häntä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
Jos tunnet narsismin määritelmän, ymmärtänet että pahoja ihmisiä on todella. Joka koko ajan tuputtaa omaa juttuaan vastaa itse jopa esittämiinsä kysymyksiin.
Kaikille on annettava tilaisuus parannukseen tietty. Mutta asiaa ei auta pyöristäminen, "kaikissahan nyt jotain narsistisia piirteitä on." Helpommalla olisin päässyt jos olisin myöntänyt nuorempana että pahiksia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
Jos tunnet narsismin määritelmän, ymmärtänet että pahoja ihmisiä on todella. Joka koko ajan tuputtaa omaa juttuaan vastaa itse jopa esittämiinsä kysymyksiin.
Kaikille on annettava tilaisuus parannukseen tietty. Mutta asiaa ei auta pyöristäminen, "kaikissahan nyt jotain narsistisia piirteitä on." Helpommalla olisin päässyt jos olisin myöntänyt nuorempana että pahiksia on.
Kun joku pitää pelon vallassa, käy kimppuun sitten vielä vapaudenriisto ettei pääse ulos, yhden päivän kestävä kärsimys ei merkitse paljoakaan. Mutta ajatus: eihän tällaista voi olla, kestää pitemmän aikaa.
Höpö höpö taas. Energiasyöppöjä ei ole trveille ihmisille. Jokainen kantaa omat energiat mukanaan, eikä tervettä ihmistä uhkaa yhtään mikään, ellei nyt käsiksi käydä. Nämä jotka puhuvat energiasyöpöistä ovat mielisairaita tai borderlinejä joilla ei ole normaaleja omia rajoja.