Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?
11.10.2015 |
Miten sen kuvailisi parhaiten, jonkilainen pahuus joka huokuu ihmisestä vaikka ulkokuori voi olla näennäisen ystävällinen. Tunnen tällaisen naisen ja aina kohdatessa hänet tulee tunne että haluan äkkiä pois tilanteesta. Voiko pahuuden aistia vai onko kyse ei yhteen sopivista kemioista?
Kommentit (257)
Mikroilmeet kertoo paljon. Yksi entinen esimies oli hyvin näyttävä ja karismaattinen nainen, päällepäin valoisa ja ystävällinen. Mut jotenkin aina ahdisti ja stressasi alusta saakka hänen lähellään. Syy oli näkemäni nanosekunnin terävä välähdys hymyyn yhdistetyssä katseessa, kun hän kerran sai hieman epämiellyttäviä uutisia.
Kun enemmän tutustui niin kävi ilmi, ettei hänestä oikein kukaan muukaan pitänyt, kun ei häneen voinut luottaa. Pokalla pyysi ensin itse tekemään jotakin ja seuraavana päivänä kielsi mitään sanoneensa, kun ohje oli ollut väärä. Asiakkaille oli klassisen hurmaava. Ei välttämättä paha, mutta kylmä, epäluotettava ja laskelmoiva ihminen hän oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhetuttava. Aina kun hän oli meillä, hän käveli ikävystyneen näköisenä pihassa, kuin olisi odottanut jotain.
Siitä tuli inhottava olo.
Jos siitä olisi tullut paha olo, niin huomaatko että sinä tuotat sen pahuuden tuntemuksen. Ei se toinen.
Siksi se on sinun pahuutta.
Minä, itseni seurassa selittämätön pahan olon tunne.
Olen tuntenut narsistisia ihmisiä joiden seurassa tulee jotenkin ”turvaton” olo, koska heillä on taipumusta pitää ihmiset ns. varpaillaan. Tuokaan ei kuitenkaan varsinaisesti ole ”pahuutta” kun ymmärtää että koko narsismi kumpuaa nimenomaan syvästä, pohjattomasta epävarmuudesta. Ylipäätään epävarmojen ihmisten seurassa saattaa helposti tuntea olonsa epämukavaksi, siinä ei ole turvallista olla esim. heikko ja haavoittuva koska epävarma ihminen voi käyttää tuollaisia asioita toisia vastaan. Kun ihminen ei pysty kantamaan itseään, eikä hänellä ole rakkautta mitä antaa muille (hän siis tarvitsisi sitä kaikista kipeiten itse) ihmiset ympärillä aistivat sen kyllä monesti vähintään alitajuisesti. Meillä on hyvä olla niiden ihmisten seurassa, joilla on hyvä olla itsensä kanssa.
Tällä hetkellä joudun välillä elämässäni kohtaamaan muutamia vakavasti masentuneita. Heistä ei tule paha fiilis, vaan ennemminkin heidän energiansa on hyvin kuluttavaa. Aistin ikään kuin sen raskauden ja katkeruuden näistä ihmisistä, se varmuuden ja rakkauden puute huokuu heistä ympäristöön. Sen kuulee heidän puheissaan, näkee heidän kehonkielessään jne. ja monesti joko aiheutan itse pirteydellä tällaisissa ihmisissä joko ärsytystä tai kateutta joka ei tunnu tietenkään hyvältä vaan ennemminkin saa ottamaan mahdollisimman paljon etäisyyttä. Jotenkin heistä tulee sellainen fiilis, että he ovat valinneet luovuttaa ongelmiensa edessä ja ovat ottaneet jonkinlaisen uhrin roolin. Tällainen rooli ei tietenkään välttämättä ole pysyvä, mutta se on vaarallinen tie siinä mielessä, että ihmiset saattavat sortua ikäviin tekoihin silloin kun he kokevat että ei ole enää mitään menetettävää. Kun ei arvosta itseään tai elämäänsä, on aika vaikea arvostaa oikeasti ketään muutakaan aidosti. Tuo ei ole yksiselitteisesti pahuutta, mutta pahimmillaan se voi pitkälle ”kehittyneenä” ottaa pahuuden muotoja. Esim. kiusaaja purkaa omaa pahaa oloaan muihin, mutta ei välttämättä ole mikään paha psykopaatti. En tiedä onko psykopatiakaan oikeasti pahuutta, vai onko tämä vain omasta näkökulmasta kiinni?
153 vielä jatkaa, olen siis itsekin ollut vakavasti masentunut mutta olen saanut suunnattomasti apua siitä oivalluksesta että vaikutan omalla ajattelullani (ja valinnalla olla uhriutumatta!!) ratkaisevasti masennukseen ja taisteluun sitä vastaan. Jos sen edessä luovuttaa, eikä ymmärrä ajatustensa voimaa, voi käydä niin että paha olo alkaa purkautumaan ympäristöön. Toiset purkavat sitä ihan vain itseensä (itse olin ennemminkin se itseäni kohtaan paha, kuin muita kohtaan ilkeä) mutta sekin on vaarallista. Masennus on todella monimutkainen ja vaikea sairaus, varsinkin silloin jos potilas ei HALUA parantua siitä. Se on ehkä noilla kuvailemillani raskailla ihmisillä yhteistä. Siksi he ovat raskasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin, ollaan myös ystäviä. Tajusin sen että se myrkyttää minun mielen!
Työkaverisi on luultavasti noita.
Hän juottaa sinuun myrkyn joka vaikuttaa pitkään ja vapauttaa hänelle hyvyyttä, kun sinä saat vastalahjaksi mustaa ainetta.
Pahuus on uskonto. Minä en henkilökohtaisesti usko pahaan.
Ei sellaista ole todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmapiiriä dominoivat lähinnä tyhjäntoimittajat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin, ollaan myös ystäviä. Tajusin sen että se myrkyttää minun mielen!
Työkaverisi on luultavasti noita.
Hän juottaa sinuun myrkyn joka vaikuttaa pitkään ja vapauttaa hänelle hyvyyttä, kun sinä saat vastalahjaksi mustaa ainetta.
Noi on noita kaksnaamaisia ihmisiä, ts. ei osaa itse ja vapaa-ajalla seura ei kiinnosta, savusta ulos firmasta älylläsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiriä dominoivat lähinnä tyhjäntoimittajat?
Joskus toimittajienkin olisi aika mennä perheidensä pariin.
Onko tämä jo selvä tältä erää?
Gurusi huitoo jo kädellä. Hus hus
Tunnen kyllä.Uudessa työpaikassa voi tuntea kauhua ensi silmäyksellä ja se osoittautui mun työkaverin kohdalla todeksi.
Mulla on myös yksi kaveri,josta yleensä ihmiset ei sisimmässään pidä.On sellainen sosiaalinen,mielin kielin-tyyppi.Useampi ihminen on sanonut,että tulee vaan pahat vibat.Itse olen tuntenut hänet nuoresta saakka ja tiedän,että teeskentelee pärjäävämpää kuin on.Hän on lapsena paljon kokenut ja jäänyt huolenpitoa vaille.Äiti skitsofreenikko.Ehkä se epäaitous ja teeskentely sekä omistushalu kavereista aiheuttaa näitä viboja.Surullista sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luota ensivaikutelmaan.
On ihmisiä jotka näkevät ensivaikutelman läpikin. Esimerkiksi tiettyjä piirteitä kierouden, ilkeyden ja juoruilun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pari entistä kiusaajaani olivat tällaisia. Muistan kun aluksi tapasin heidät niin yrittivät olla ystävällisiä, mutta silti huomasin jotenkin heidän puhetavastaan ja osittain vitsailuun puetusta käytöksestään, että eivät pitäneet minusta. Saattoivat esim sanoa onpa hienot vaatteet, mutta sellaiseslla äänellä, että tiesi tämän vaan vähän kuin vitsiksi tai joskus on myöhästyin niin sanoivat, että kurjaa että olet myöhässä sellaisella äänellä, että eivät kuitenkaan olleet pahoillaan. Jotenkin sellaista kieroa ja toisaalta liiankin ystävällistä käytöstä joissakin tilanteissa. Minua jotenkin pelotti mitä kaikesta seuraa ja epäilyni osuivat oikeaan, kun sitten myöhemmin käänsivät täysin kelkkansa ja alkoivat todella kiusata minua. Heistä tulikin sitten elämäni tähän mennessä ikävämmät ja todella ilkeät ihmiset. Jatkoivat sitten samaa käytöstä muiden kanssa ja mielistelivät sitten niitä uusia tyyppejä. Olimme aika nuoria silloin aluksi, mutta olen hyvä lukemaan ihmisiä ja vaistosin heissä jo silloin jotain ikävää.
Kyllä, ja valitettavasti nämä ihmiset ovat vielä minun ainoita kavereita..
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukematta vastaan alkuperäiseen kysymykseen:
En tunne tuollaista ihmistä. Tunnen kyllä ihmisiä, joiden seurassa itse menen kipsiin, enkä pysty olemaan oma itseni. Ajattelen tämän olevan oma ongelmani, en toisen ihmisen ongelma.
Minullakin on näin päin. Jos jonkun seurassa minulla on selittämätön paha olo, etsin siihen syytä itsestäni.
Uskon että kaikissa ihmisissä on kykyä ilkeyteen, kierouteen, kateuteen, pahantahtoisuuteen ja pahan tekemiseen. Mutta totean sen toisessa ihmisessä vasta sitten, jos hän on oikeasti tehnyt jotain pahaa.
Suhtaudun torjuvasti väitteisiin pahuuden vaistoamisesta selittämättömästi, heti ensi näkemältä tms. On niin suuri vaara, että erehtyy ja ymmärtää väärin, tulkitsee toisen katsetta ja ilmeitä omien ennakkoluulojen pohjalta, tulkitsee anatomisia ominaisuuksia ilmeinä tai jopa projisoi toiseen omia tunnetiloja ja asenteita.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannutkaan tuollaisia ihmisiä ja olen kuitenkin tähän ikään asti tavannut valtavasti ihmisiä.
Uskon että ihmiset ovat hyviä ja uskon hyvään.
Olen kokenut paljon hyvää ja näen päivittäin paljon hyvää.
En oikein usko teitä.
No oletkin ETUOIKEUTETTU ja pumpulissa elänyt. Kun olet tavannut vain hyviä ihmisiä luulet että kaikki on samanlaisia. Ei ole.
T. Se jonka oma isä hakannut 18 vuoden ajan ja melkein nirrin pois lapseltaan ottanut
Isäsi on sairas. Ei sairaus tarkoita pahaa.
Hän tarkoitti vain hyvää. Maailmassa on paljon hyvää tarkoittavia asioita, jotka aiheuttavat ympäristössä vain toista kuin alun perin tarkoitettiin.
Voit rauhassa jatkaa elämääsi ja kääntää uuden sivun kirjassasi. Isäsi oli hyvä mies.
Älä takerru menneisyyteen vaan huomenna kääntyy uusi sivu.
Olen kokenut elämässäni paljon kovempia asioita ja olen ottanut koko maailman tuskat harteilleni ja kärsinyt ne ja sovittanut ne. Paljon helpompi antaa periksi ja antaa anteeksi.
Maailma on täynnä pelkkää hyvää, se pitää tuntea.
Unohdat, että ON olemassa ihmisiä, jotka haluavat pahaa ja tekevät pahaa. Ilmeisesti sinulta on jäänyt lukematta esim. vankilapsykiatrin haastatteluja.
Vaikka kuinka toivomme, että kaikki haluavat vain hyvää, niin se ei siltikään muutu tosiasiaksi.
Ei pidä paikkansa. Vain lapsi ajattelee noin.
Minä saan kylmiä väreitä kun näen Anne Bernerin kuvankaan. Politiikka sikseen mutta tulee jopa demoninen vaikutelma kun hänen silmiään katsoo. Ehkä ne on ne mikroilmeet mitä havaitsee alitajuisesti, juurikin se jos toinen hymyilee ja on näennäisesti mukava, niin mikroilmeet paljastavat henkilön todelliset tunteet. Näiden ristiriita saa aikaan inhottavan tunteen.
Jotkut ihmiset jotka kysyvät mitä kuuluu ja alkavat vuodattamaan samantien kuuntelematta yhtään vastaustasi. Jotkut näistä kertovat suuria tarinoita omista tekemisistään selkeästi liioitellen ja keskustelun edetessä kiinnittävät yhä vähemmän huomiota sinun aiheisiisi. Lopussa voi jopa tulla jyräystä ja hyviä neuvoja sekä kehoituksia, melkein jopa käskyjä miten hommat hoidetaan. Tällaisten ihmisten kanssa yleensä tulee jo alussa epämiellyttävä olo, riippuu henkilöstä kuinka nopeasti tuo lopputaso saavutetaan, joillakin se kestää kuukausia ja joillakin sekunteja. Joka tapauksessa epämiellyttävä tunne on heti käsillä tavatessa ja syy paljastuu myöhemmin konkreettisesti jollet tajua haihtua paikalta.
Työkaverin, ollaan myös ystäviä. Tajusin sen että se myrkyttää minun mielen!