Lue keskustelun säännöt.
Välit sitten menivät omaan äitiini.
08.02.2006 |
Nyt ei ole kuulemma enää asiaa sinne, avaimet palautettava ja ei puutu enää mihinkään meitä koskeviin asioihin.
Alusta nyt:
Monien vuosien ajan olen ollut hiljaa, oman äitini lotkautuksista kuinka epäpätevä äiti olen tai muita minun äitiyteeni liittyviä asioita. Olen ajatellut sen olevan parempi etten sano mitään, koska äidilläni on kova menneisyys monessa asiassa, oman äitinsä kohdalla ja hänen omat virheensä kummittelevat myös taustalla. Olen nyt aikuisena kunnioittanut äitini mielöipidettä monessa asiassa, lapset ovat saaneet osansa.
Aina kun olemme visiitillä äitini luona, minä kaadun mummon auktoriteetin takia.
Kun minä sanon ei karkille, hän sanoo kyllä. Ja poika tykkää.
Kun minä sanon ettei saa riehua, mummo sanoo riehu vaan.
Nyt kun vauva juuri syntyi, mummo antoi pojalle tuttipullon koska poika on vielä " vauva" , vaikka minä sanoin ei.
Ja minä en ole tyranni lapselle.
eikä nämä ole niitä ainoita esimerkkejä vaan tätä tapahtuu JOKA asiassa.
Tänään sanoin äidilleni että sen tuttipullon antaminen pitää loppua, koska kaikki meni pyllylleen sen jälkeen, alkoi yöheräilyt kolmen vuoden jälkeen ja poika muuttui ihan hysteeriseksi sen pullon ansiosta. Äitini loukkaantui kun sanoin siitä. Lopulta asiat menivät niin että MINÄ OLEN se paha ihminen ja kidutan lapsiani koska kiellän heiltä asioita ja hän on tehnyt pojan eteen kaikkensa, antoi tuttipullon, karkkia jne.
Lähdin sitten sieltä pois, poika kiljuvana kainalossa ja vauva kopassa, eikä minulla ole asiaa enää hänen huusholliin.
Nyt itkettää että menin sanomaan mitään, koska pojallani ei ole muita ihmisiä kuin me jotka aidosti ja vilpittömästi rakastavat poikaani niinkuin mummo. Vaikka mummo pisti asiat solmuun minun ja poikani välillä, hän on silti poikani mummo joka sanoi nyt ettei meillä ole enää asiaa hänen luokseen. Poika rakastaa mummoa yli kaiken.
Nyt tuli viesti että avaimet on palautettava, ja kaikki tavaramme joita mahdollisesti heillä oli on nyt rapun alla josta ne voidaan hakea.
Itkettää niin pirusti että poika menetti mummonsa meidän riidan takia.. vittu.
Kommentit (164)
elleivät ole kovin kalliita.... antaa naapurien katsella sekopäistä touhua. Ottaisin mielummin vaikka valokuvia tilanteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitelköön niin paljon kuin tykkää.
Sanot, ettet halua puida tätä kenenkään välityksellä.
Kerrot omat arvosi. Perheesi on etusijalla. Siinä on lähtökohta.
En olisi sinuna mennyt edes niitä tavaroita hakemaan. Olisin sanonut, että tuokoon ovellesi, jos ei sisälle asti passaa tuoda.
pari juttua. Älä missään tapauksessa pyydä anteeksi äidiltäsi anteeksi sitä, että olet hänen kanssaan eri mieltä, kasvatuksesta tai yhtään mistään. Normaalien, tasapainoisten aikuisten välillä mielipide-erot eivät ole anteeksipyydeltävä asia.
Sen sijaan äitisi pitäisi pyytää anteeksi sinulta koko show' ta ja myös kaikkea sitä paskaa, mitä lapsuusvuosinasi on päällesi syytänyt. Näin tuskin kuitenkaan käy. Mutta sitä odotellessa ala nyt rakentaa omaa elämääsi ilman jatkuvaa kontaktia tasapainottomaan äitiin.
Pysy lujana ja hanki apua! Isäsikin tuntuu olevan täysin valjastettu äitisi tarkoitusperien toteuttamiseen, kun soittelee väliaikatietoja siitä, miten tavaranne lentelevät, milloin voisi tulla pyytämään anteeksi jne. Minusta kuulosti hyvältä idealta se, että et enää mene hakemaan mitään kamoja, elleivät oikeasti ole TEIDÄN perheen omia, tärkeitä ja hankkimia. Yksi pompottamisen muoto tuo tavarashowkin.
ja sinä joudut käymään niitä keräilemässä. Alistusta ja vallankäyttöä. Miksi isäsikin antaa kohdella sinua noin, ihan kuin olisit vähintään kavaltanut heidän eläkerahansa?! Ole iloinen että sinulla on tervejärkinen mies joka pitää sinun puoliasi. Pitäkää te yhdessä oman perheenne puolia, jossain vaiheessa muutkin alkavat tajuta että syy on kyllä mummon mielenterveydessä eikä sinussa.
Ammattiapua minäkin sinulle toivoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tahtoisin kirjoittaa kirjeen hänelle, jossa kerron asiat omalta puoleltani, vaikkei se mitään hyödyttäisi.
Veli käyttää nyt samaa vallankäyttötaktiikkaa minuun, mutta sanouduin siitä vasta viikko sitten irti. Nyt sitten saan kommenttia, että miksi olen muuttunut niin välinpitämättömäksi. Äiti hyssyttelee ja mahdollistaa veljeni tuuliviirielämän. Me määrittelimme muutaman säännön mieheni kanssa, kuinka toimimme veljeni kanssa jatkossa.
Tämä on ollut erittäin opettavainen ketju minullekin.
Puhuu pahaa kaikista, ei tunne ollenkaan myötätuntoa, heittäytyy marttyyriksi ja sotkee muiden vuorovaikutusta valehtelemalla toisille mitä muut muka ovat heistä sanoneet ja toisin päin. Koko suku sekaisin, sisarukset eivät ole puhuneet toisilleen yli 30 vuoteen, saanut rikki myös minun ja veljeni välit valheillaan. Väittää veljelleni että olen heistä puhunut perättömiä (joita en ole puhunut), puhuu minulle hurjia asioita veljeni sanoneen ja veljeni väittää ettei koskaan niitä ole sanonut. Nyt MINÄ olen kuulemma se jolla viiraa päässä, suku myhäilee ja kukaan ei enää ole minuun yhteydessä. Toisaalta surullista mutta nyt useamman vuoden jatkuttuaan on paljon helpompaa elää ilman jatkuvaa paskan puhumista, manipulointia, mököttämistä ja marttyyriutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketju, panee miettiin. Anopin kanssa just samalaista. Todella raskasta.Nyt anopilla hetken kielto meille. Tavataan vasta sitten kun anoppi tajuaa paikkansa meidän suvussa. Hän ei kuulu meidän ydinperheeseen ja näin ollen ei ole päättämässä lasten kasvatus asioihin yms.
Voimia sulle ap! Ole rohkea! Sinun elämäsi!!!
on hankala. Varmasti kärsii sisimmässään ja haluaisi olla toisenlainen. Viestitä äidillesi, että jos haluaa apua, niin olet valmis auttamaan, mutta oman mielenterveytesi kannalta on parempi, että otetaan " aikalisä" . Annetaan pölyn laskeutua pari viikkoa ja aloitetaan sitten ns. puhtaalta pöydältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä annetaan ymmärtää! Itselläni myös aika hankala äiti ja anoppikaan ei ole se paras mahdollinen.
Mennyt yli puolitoista viikkoa siitä nyt kun välit meni.
On soittanut sisarelleni ja pyytänyt anteeksi. Ihmetellyt ääneen kun minä reagoin niin, kun eikös yleensä ole mummolassa tarkoitus hemmoitella lasta.
Ei olla puhuttu, mutta ajattelin että kirjeen kirjottaisin hänelle ja sujauttaisin postilaatikkoon. Missään vaiheessa en ole lasta hemmottelulla kieltänyt, mutta se ylikävely oli liikaa. Se on nyt jotenkin taas kääntynyt niin että MINÄ pahoitin hänen mielensä pysyvästi.
Oli muuten siinä laatikossa jonka silloin ovelle toi, laittanut oman videonauhurinsa ja kaikki lasten piirretyt tänne. Poika kun kattelee videota heillä. Hassua kun oman koneensa laittoi..
En tiedä. Poika oli tänään puolitoista tuntia mummolassa, kun niin kovasti ikävöi, soitti itse ja kysyi että saisiko mummolaan tulla. Siellä kävi.
On vaan niin yksinäinen olo.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinulla on yksinäinen olo? Oletko niin vähäarvoinen, että sinulle kelpaa seuraksi vaikka alistava ja halveksiva ihminen? Et ole. Kukaan ei ole. Nyt itsetunto kuntoon nainen!
Oletkos ajatellut käydä läpi asiaa perinpohjin jonkun ystäväsi kanssa? Tai psykologin, jos sinulla ei ole uskottua ystävää? Varmasti helpottaisi!
Tsempit ja kerrohan kuulumisia!
Ainoa ero on se, että äitini soittelee ja viestittelee päivittäin jopa kymmeniä kertoja. Viestien ja puheluiden sisältö on yleensä sitä, että hän valittelee kurjuuttaan ja syyllistää minua hänen kurjuudestaan. Kiristää minua itsemurhalla ja yrittää hallita minun " omaatuntoa" , mutta nykyisin en enää tunne syyllisyyttä ainakaan niin kovasti, jolloin nuo hänen puhelut ja viestit eivät enää sotke koko päivääni. Mutta ennen menin ihan shokkiin ja soimasin itseäni, kun olen niin huono tytär.
Mikä taho olisi oikea, mihin siis mennä asioista juttelemaan? Mielenterveystoimisto ei ole hyvä paikka, sillä äitini käy siellä ja on saanut hoitajansakin uskomaan minun pahuuteen. (äidilläni on siis alkoholiongelma sekä psyyken ongelmia) Ja tämän minun syyttämisen tiedän siitä kun tätini oli äitini kanssa hoitajan luona, ja hoitaja oli asian näin tädilleni ilmaissut.
En halua puuttua AP:n ketjuun, mutta antakaa jokin vinkki missä asiaa voisi käydä läpi. Olen nimittäin jo todella väsynyt tähän. Olen harkinnut jopa lähestymiskieltoa, mutta en haluaisi näin tehdä, mutta kohta on pakko, kun en muuten jaksa. Meillä myös äitini alkoi puhua lapsilleni pahoja asioita muista esim. isästäni(ovat eronneet) sekä isäni uudesta naisystävästä. Jolloin lapseni olivat todella hämillään ja sekaisin. Lapseni myös syyttävät minua välien katkaisemisesta mummoon ja syyttävät minua mummon kiusaamisesta. (koko suku meillä on kyllä samaa mieltä minun kanssani, että tietyt rajat on laitettava, ja koko suku alkaa olla todella väsyneitä tähän äitini tilanteeseen) Olemme kaikki yrittäneet auttaa, mutta tuloksetta. Auttakaa minua sen verran, että kerrotte mihin otan yhteyttä? Olisiko esim. seurakunnan perheasiainneuvottelukeskus se oikea paikka? Vai mikä muu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huhuu AP...Kiinnostaa kauheesti. Kerro mitä on tapahtunut?
Olo on jotenkin rauhoittunut, enkä odota enää mistään mitään.
Mieheni kanssa puhuttiin eilen illalla pitkään, sain monia asioita lapsuudestani esiin, joita en välttämättä olisi halunnut muistella ja kysyin hänen näkökantojansa asioista.
Isäni soitti illalla että lähtiskö poika hänen kanssaan saunaan. Annoin mennä. Tuli ukki hakee pojan. Olivat tunnin saunassa ja toi kotiin..
Poika oli iloinen ja niiiiin onnessaan kun ukin kanssa olivat saunassa.
Yleensä ukki nääs ei sillai soittele pyytäkseen poikaa, tuli hyvä olo että hän ainakin haluaa olla pojan elämässä..
-ap-
päivä kerrallaan, mutta minä en sanojani pyydä anteeksi.
Olette ihania, kiitos sanoistanne, ilman tätä ketjua olisin jo anteeksi hokien madellut takaisin.. Kiitos!
Todellakin koko rapunalunen oli täynnä meidän tai lapsiin liittyviä tavaroita. Oli kaikki lelut, niitä siis paljon, vauvansänky, valokuvat, kahvinkeitin jonka ostin hänelle ja kaikki mahdollinen!
Myöhemmin tuli sitten viesti jossa hän kehotti kysymään kaikista lapsiin liittyvistä asioista neuvolasta, siellä kun tiedetään kaikesta kaikki.
Laitoin myöhemmin viestin että eikös tämä mene nyt liian pitkälle kun sisarellenikin laittoi viestin että heidänkään perheellään ei ole enää asiaa sinne. Sieltä tuli vain vastaukseksi että :kiität vielä, ei tule mummotraumoja ja lapset unohtaa.
Tänä aamuna tuli aikaisin viesti että te ja teidän lapset, haistakaa vit*u. ja ovemme takana iso kasa kaikkea meihin liittyvää ja kirje jossa luki että : minusta tulee samanlainen mummo kuin sinullakin oli.
MÄ EN NYT YMMÄRRÄ!!! MITEN SE NÄIN PITKÄLLE MENEE????
Ukki oli vaan sitä mieltä että kyyyyyllä se ohi menee niinkuin muulloinkin, mutta ei me olla koskaan näin suuresti tapeltu.
Kaikille aikaisemmille jotka sanoivat että mummolassa antaa mummon hössöttää, niin teinkin mutta sitten oli PAKKO sanoa tuosta tuttipullosta ku meni meillä vaikeaksi kotona ja SIITÄ näin kova tappelu..
Aina on äitini ollut kova marttyyri jA OLEN suonut sen hänelle, mutta nyt meni kyl mun mielestä yli!! Ja sitten vielä että kostaa sen siskolle ja hänen lapsilleen. :( :( :(
Ainut keino kaiken parantamiseksi olisi se että menisin MINÄ pyytämään asioita anteeksi, mutta kun en kykenisi siihen. En haluaisi madella hänen luokseen ja pyytää anteeksi asioita joita tarkoitin. Mutta en haluaisi että koko suku kärsii siitä että minä avasin suuni.
-ap-
Kiitos kaikki jotka olivat kirjoittaneet.. Kiitos.
Kuinkas siellä mennyt nyt? Onko hiljaisuus jatkunut vai oletteko saaneet jo puhuttua.
En ole saanut tätä ketjua päästäni pois, kun itsellänikin tuommoisia ongelmia oman äitini kanssa ja usein.
Ilmoittele kun kerkeät, minua kiinnostaa suunnattomasti.
yksi joka jo aiemmin vastasi.
SINÄ et ole tehnyt mitään määrää, kyllähän äidillä pitää omaan lapseensa jotain määräämisoikeutta olla. onhan äidilläsi sinuunkin! (näköjään)
ole yhteydessä ukkiin, ja elä elämääsi. älä anele huomiota, mitä nähtävästi olet joutunut ikäsi tekemään. lopeta miellyttäminen. hyväkäytöksinen ja kohtelias toki voi olla.
etsi tuttuja ja kyläpaikkoja nyt muualta, täytä elämäsi!
p.s. äitisi on ihan oikeasti sairas, kaikki merkit viittaa siihen. tai katkeroitunut pahasti. mutta ei hänellä ole oikeutta sinua maksamaan jonkun muun virheistä.
ja pyytäkää sitä ukkia teille kylään!
onnea elämäänne :)
Kyllä äitisi näyttää rakastavan lastasi. Hyvä, että näytit hänelle, että Sinä ole se joka määrää. Kun aikaa kuluu, niin kyllä äitisi ottaa yhteyttä ja alkaa toimimaan " oikein" .
Riidat selventävät ilmaa ja oikea " tie" löytyy. Riidan hetkellä sitä miettii ja syylistää myös itseensä. Äitisi yrittää vaan vaikuttaa tunteisiisi tuolla avainjutulla. Elä anna periksi. Sitten vasta kun hän oppii sen, että sinä olet lastesi äiti, niin voit alkaa taas käyttäytymään normaalisti äitisi kanssa.
Tosi kurja juttu, mutta koita kestää. Jos hän joskus kääntää kelkkansa niin ota se " ilolla" vastaan lasten takia, mutta älä vaan al itse perumaan ja nöyristelemään. Äitisi on selkeästi ammattiavun tarpeessa.